Eilisen muistoista,huomisen kokemuksiin

Herranen aika miten totta
Upea.

toivoa täynnä..Toivomme,että rakkaus tulee,eikä tuuli vie sitä mennessään..Yksinäinen tähti löytää ystävän ja rakkaus saapuu tulisilla vaunuilla ja jää..No niin..kaunista runoa meille taas loit iloksemme..Rakkaus on niin tärkeä tunne ja sen puuttuminen,tekee kauniistakin päivästä synkän ja surullisen.. Mutta nyt ei surra,vaan nautitaan tästä päivästä..Toivon ,että siinä on ilonaiheita monia.. Mukavaa päivää..t.Irkku Kiitos sinulle!

.. aamuusi, vaikka ilta ja lähtökuopat on runossasi. Ihmisuhdetta vaikeampaan ei ihminen varmaan törmääkään. Se kun lapsuudesta alkaa, ihmisiä piisaa pitkin elämän, hamaan hautaan saakka. Jokunen toki säilyy koko matkan. Mieluusti tietty olisi myös se parisuhdekin elämän illassa. Tällaista heräsi runostasi tänään. :)

Muistan eilisen ja niin kaunis
oli maa. Kuljin laulaen, en ajatellut
mitä tänäin. Muistot eilisen on ruokaa
huomisen ja tänäin koitan löytää itseni.

Eilen kun hänet näin, muu kaikki
unohtui ja ryhdyin Rakkauteen. Vatjot
kaukaa tuntuivat pois kadonneen. Äänet
traagiset hiljaa tiellensä kai hävinneet.

Paitoin päivä eilinen ja käsikkäin hänen
kanssaan sain sen kulkea. Se oli kuin ehyt
päivä lapsuuteen. Huolettomaan, selkeään
kaipaukseen. Ääniin pois nukkuneiden Rakkaiden.

Niin paljon hymyilin ja uskalsin ottaa
iteeni. Poistua polulta jokapäiväisyyden ja
nauttia vieraasta. Siksikin päivä eilinen minulle
ojensi, mistä ennen en mitään tiennyt nauraen.

Kaiken jälkeen taas asetun päivään nousevaan.
Katson silmin avoimin ja uskallan Rakastaa.
Uhmamielin kohdata ja hoivata itseä haavoittuvaa.
Elää elämää ja pää pystyssä tulevaa Rakastaa.

Eilinen, sinä kuitenkin olet aina minussa ja
minusta on, jää aina luoksesi.


http://www.youtube.com/watch?v=NEY4LxORCeo


Kiitos runostasi.

Rakkauden ja tunteiden kantaminen
eilisestä tähän päivään.

Kokemusmaailman yhdentäminen
näihin uusiin hetkiin.

Ja kyetä siinä olemaan
luova, uudistuvat.

Suuri haaste miehelle.

Ja miehen Rakkaudelle ja
kyvylle Rakastaa veri
kuumana ja sielu avoinna.

Upeaa ja sujuvaa tekstiä
sinulta jälleen tänäin.

Säkeet kulkevat ja sanoma
tuntuu. Mielenkiintoinen ja
haasteellinen runosi.

Tuntojesi tulkki varmaankin
nämä säkeet ja ajatustesi hehkuva
ahjo, talvesi kareilussa.

Upeaa tekstiäsi oli hieno
lukea kiitollisena.

Alfredilla on sylitys päivä
ja kolli kehrää niin, että
tupa värisee.

Onkohan meissä kolleissa
sittenkin joku herkkä taus,
vaikka karvaturvissa on totinen ilme?

Jään pohtimaan näitä, tänne
peräkammariin.

Voimia sinulle päivääsi runojen aateli.

joka ainoa päivä ajattelen, ettet yksinkertaises-
ti voi löytää enää mitään uutta, tuoretta
runoihisi. Mutta jälleen huomaan, että se tuntuu
edelleenkin olevan mahdollista kohdallasi.

Jo otsikko on taas niin hyvä, eikä sisältö tosi-
aankaan petä - tuttua taattua laatua.
Jokainen säe on huolella kirjoitettu ja ajateltu,
ja kokonaisuudesta jää vain ja ainoastaan tunne,
ettei kirjoittaja ole ensikertalainen vaan todel-
linen mestari alallaan.

Hienoa, hienoa Jouni. Enkä lähde erottelemaan
tai nostamaan jotain säettä yli muiden.
Kaikki tyystin on näköistäsi, taidokasta työtä.

Tässä runossa on monta aloitusta, mutta vain yksi päätös. Mielenkiinnolla odotan seuraavia runojasi, siulla on ihan selvästi 'poltot' meneillään ja kohta putkahtaa esiin oikea runojen runo.

Malttamattoman kiitokset sinulle runostasi.

Yhdessä kaksi rakastavaista
toisensa joskus kadottaa
kaipuu astuu sisälle

asumaanko kokonaan
vaiko vain käymään
kunnes uusi kuume tavoittaa?

Levottomat tuulet puhaltaa
päivät harmaiksi muuttaa
mutta rakkaus jaksaa odottaa
odottaa syliä
ja suudelman polttavaa tulta

ja sitä ettei rakkaus katoaisi
iltamyöhällä taivaanrannan taa
ettei yksinäiseksi tähdeksi jäisi
tummalle taivaalle tuikkimaan

eikä myöskään kadottaisi sydänkotiaan.

Näin myötäilin tunnerikasta runoasi vastarunollani.
Kyllä se näin on, kaksin aina kaunihimpi, sanonta ei ole turha.