Niin. Niin siinä vaan kävi, että raskauden aikana vatsani repesi tuhansille raskausarville (lähestulkoon.. aikamoinen viiruvatsa olen nykyään) ja nyt imetyksen jälkeen jo ennestäänkin pienehköt rinnat ovat litistyneet ja riipahtaneet.. Ennenkään ei ollut mikään hyvä itsetunto ulkonäköni suhteen, nyt tuntuu että sekin vähä mitä oli, on mennyttä. Toisaalta tuntuu syylliseltä ajatella näin, koska sainhan sentään maailman ihanimman asian - rakkaan tyttäreni, ja hänen vuokseen tekisin mitä vain. Toisaalta ahdistaa katsoa peiliin kun oma kroppa ei tunnu enää omalta.
Miten käy raskausarpien? Näyttääkö vatsani tältä aina ja ikuisesti? Rinnat eivät tästä varmaankaan enää kohoa tai kiinteydy minnekään? Kadottaako aloittamani liikuntaharrastus loputkin rintani? Opinko koskaan rakastamaan kroppaani ja olemaan tyytyväinen itseeni?
Vertaistukea kiitos! Kertokaa kokemuksianne!
Miten käy raskausarpien? Näyttääkö vatsani tältä aina ja ikuisesti? Rinnat eivät tästä varmaankaan enää kohoa tai kiinteydy minnekään? Kadottaako aloittamani liikuntaharrastus loputkin rintani? Opinko koskaan rakastamaan kroppaani ja olemaan tyytyväinen itseeni?
Vertaistukea kiitos! Kertokaa kokemuksianne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heipähei!
Minulla oli esikoisen jälkeen kanssa ahdistusta vartalostani. (Mies muistaa ne enemmän kuin hyvin.)
Ja samaa syyllisyyden tunnetta, sillä tiesinhän sen kuuluvan elämään.
Noh, miulle ainaskin kävi sillä lailla että raskaudesta muodostunut röllykkä hävisi, vähän ajan kuluessa arvetkin hävisi. Rinnoistani nyt en osaa sanoa, kun ei nuo koskaan niin isot ole olleet että nyt ainaskin ihan riippanat olisi... ;)
Nyt tässä toista odotellaan syntyväksi ja olen jo valmiiksi ahdistellut itseäni asiasta. Mutta eipä tässä montaa päivää ole kun totesin asian tietysti kuuluvan taas elämään.
Kuinka kauan sinulla on synnytyksestä? Minulla nimittäin kesti aikani ennen kuin arvet "lähti".
Voitaisi sopia et molemmat yritetään olla stressaamatta vartalosta, vaikka se ei ihan omalle enään näytä. Sillä valitettavasti se meidän oma on.
Onneksi olkoon lapsesta ja nauti ajasta lapsen kanssa.
Lapseni syntyi toukokuun lopulla viime vuonna. Nyt juuri tuli 8kk ikää täyteen neidille.
Nyt aloitin kuntoilun, josko se piristäisi mieltä.
Kiva että täällä on muitakin! Tsemppiä synnytykseen!
Älä mene alastomana kokovartalopeilin eteen.
Ja muista, että ei kenelläkään muullakaan ole täydellistä vartaloa, joten miksi vaatisit sellaista itsellesikään. Muotilehtien kuvat eivät ole vertailukelpoisia reaalimaailman kanssa, koska kuvia on muokattu.
:) mulla on siis käynyt hyvä tuuri kun kaikki se mikä tuli raskaudesta,myös lähti, raskausarvet ovat vaalenneet, tissit ovat imetyksesta suurentuneet, ja paino tippui lähtö painosta.. pituutta mulla 167 cm ja painoa 51 :) ja ihana 4.5kk poika. Ja kaikki tämä kun vain jaksoi käydä kerran päivässä kävelyllä..
^No sehän on loistavaa että sulla on kaikki noin hienosti. Minäkin liikun päivittäin ja salillain olen käynyt.
Sen vaan sanon, että kyllä mullakin imetysaikana oli pyöreät ja turpeat entistä suuremmat rinnat,
mutta kun imetys loppui ja rinnat tyhjenivät, niin paljon hävisi.
Mutta kyllä se on vaan niin erinomaisen ihanaa että joillakuilla asiat on täydellisesti.