Mitä on uskoontulo?

En yksinkertaisesti ymmärrä, että miksi oikea uskovainen ei voisi käydä discossa? Mitä syntistä siinä discomusiikissa tai discossa muka on? Ja onko VR:n aikataulutkin uskoontulon jälkeen katsottava raamatusta? Kyllä nekin sieltä varmaan löytyvät kun oikein uskoo ja osaa oikein asioita tulkita.

Eikö ihminen teidän uskovaisten mukaan voi nauttia mistään maallisesta sen jälkeen kun valot päässä on syttyneet?

E.K. kirjoitti:

En yksinkertaisesti ymmärrä, että miksi oikea uskovainen ei voisi käydä discossa? Mitä syntistä siinä discomusiikissa tai discossa muka on? Ja onko VR:n aikataulutkin uskoontulon jälkeen katsottava raamatusta? Kyllä nekin sieltä varmaan löytyvät kun oikein uskoo ja osaa oikein asioita tulkita.

Eikö ihminen teidän uskovaisten mukaan voi nauttia mistään maallisesta sen jälkeen kun valot päässä on syttyneet?

Lue lisää

No enhän minäkään sitä voinut ymmärtää ja siksi suutuinkin! En tehnyt siellä mitään pahaa,kaljaakin join vain yhden pullon!

Se kaveri sanoi jälkeenpäin, että oli joskus ollut seurakuntanuorissa ja huomannut silloin, mikä sopii uskovaiselle, mikä ei. Mutta että minulle saarnasi, juovuksissa ja huumeissakin oli!

Jälkeenpäin ajattelin, olisiko Jeesus tullut kanssani tuohon savuiseen rymisevään hämyluolaan, jos olisin pyytänyt. Tuskin ainakaan joraamaan ja ryypiskelemään. Vai?

Junien aikatauluja en ole Raamatusta löytänyt, ainakaan vielä! Uskoville on kyllä järjenkäyttö sallittu!

Onhan niitä vaikka kuinka paljon maallisia hyviä asioita, joista uskis voi iloita! Jumalahan loi meille hyvän maailman!

Olen toki nuoruudessani kokeilunhalusta juonut viinaa ja polttanut tupakkaa, kokeillut lyhyempääkin suhdetta, mutta tuo etsikkoaika kesti kyllä varmaan vain vajaan vuoden alle kakskymppisenä. Se oli kapinointia omia vanhempiani kohtaan. Heidän mielestään syntiä oli jo tanssiminenkin...Samaan aikaan lapsuuteni oli heidän väkivaltaisen parisuhteen seuraamista, pelkäämistä, kumpi tappaa kumman, ja joskus valitettavasti sain itsekin osani. Mutta olen antanut anteeksi ja kaikesta huolimatta läheisissä väleissä jo rauhoittuneiden vanhempieni kanssa. Kaiken katkeruuden olen heittänyt kotoa muutettuani romukoppaan, koska ajattelin jo silloin niin, että kuinka tuhoisaa ihmiselle itselleen onkaan elää elämäänsä puoliteholla, katkeruuden siivittämänä. Minä en elämääni sellaiseen tuhlaisi! Minullahan oli elämä edessä, se elämä, jonka voisin itse säveltää ja sanoittaakin. Sen oman elämän aloitin rukoilemalla Jumalaa, että antaisi minulle viimein sen oikean rakkauden, jonka kanssa jatkaa tämän loppuelämän ja niinhän siinä sitten kävi onnellisesti. Löysin sen hyvin pian.

Mutta mitä todella on synti? Autan työkseni lapsia, osallistun köyhille suunnattuihin keräyksiin, kannan säkkitolkulla seurakunnalle ja muille tahoille lapsiltani jääneitä tavaroita, vaatteita jne. Koetan auttaa muitakin läheisiä ihmisiä, ystäviä, vanhempiani jne. En juo, en tupakoi, en käy vieraissa, elän rakkausavioliitossa ja olemme onnellinen perhe.

Mikä on syntiä, kertokaa se minulle vielä? Sekö että olen syntynyt ihmiseksi, jonka kuvitellaan tekevän kaikki tietyt virheet. Toki rehellisesti voin myöntää, että olen joskus ollut hieman kateellinen jollekin tai tuntenut vihaakin jopa, hetken, mutta en ole antanut jäädä pitempään vaivaamaan, koska itselläni on kuitenkin asiat nykyään niin hyvin, verrattuna sinne lapsuuteenikin.

Millä lailla uskovainen elää rikkaampaa elämää, onnellisempaa? Enhän minäkään pakana ole, ateisti, uskon kyllä Jumalaan, olenhan häneltä saanut aitoja vastauksiakin. Mitä minun pitäisi elämässäni vielä korjata?
Ja sen jälkeen vaikken uskovainen olekaan, olen

mikä on synti? kirjoitti:

Olen toki nuoruudessani kokeilunhalusta juonut viinaa ja polttanut tupakkaa, kokeillut lyhyempääkin suhdetta, mutta tuo etsikkoaika kesti kyllä varmaan vain vajaan vuoden alle kakskymppisenä. Se oli kapinointia omia vanhempiani kohtaan. Heidän mielestään syntiä oli jo tanssiminenkin...Samaan aikaan lapsuuteni oli heidän väkivaltaisen parisuhteen seuraamista, pelkäämistä, kumpi tappaa kumman, ja joskus valitettavasti sain itsekin osani. Mutta olen antanut anteeksi ja kaikesta huolimatta läheisissä väleissä jo rauhoittuneiden vanhempieni kanssa. Kaiken katkeruuden olen heittänyt kotoa muutettuani romukoppaan, koska ajattelin jo silloin niin, että kuinka tuhoisaa ihmiselle itselleen onkaan elää elämäänsä puoliteholla, katkeruuden siivittämänä. Minä en elämääni sellaiseen tuhlaisi! Minullahan oli elämä edessä, se elämä, jonka voisin itse säveltää ja sanoittaakin. Sen oman elämän aloitin rukoilemalla Jumalaa, että antaisi minulle viimein sen oikean rakkauden, jonka kanssa jatkaa tämän loppuelämän ja niinhän siinä sitten kävi onnellisesti. Löysin sen hyvin pian.

Mutta mitä todella on synti? Autan työkseni lapsia, osallistun köyhille suunnattuihin keräyksiin, kannan säkkitolkulla seurakunnalle ja muille tahoille lapsiltani jääneitä tavaroita, vaatteita jne. Koetan auttaa muitakin läheisiä ihmisiä, ystäviä, vanhempiani jne. En juo, en tupakoi, en käy vieraissa, elän rakkausavioliitossa ja olemme onnellinen perhe.

Mikä on syntiä, kertokaa se minulle vielä? Sekö että olen syntynyt ihmiseksi, jonka kuvitellaan tekevän kaikki tietyt virheet. Toki rehellisesti voin myöntää, että olen joskus ollut hieman kateellinen jollekin tai tuntenut vihaakin jopa, hetken, mutta en ole antanut jäädä pitempään vaivaamaan, koska itselläni on kuitenkin asiat nykyään niin hyvin, verrattuna sinne lapsuuteenikin.

Millä lailla uskovainen elää rikkaampaa elämää, onnellisempaa? Enhän minäkään pakana ole, ateisti, uskon kyllä Jumalaan, olenhan häneltä saanut aitoja vastauksiakin. Mitä minun pitäisi elämässäni vielä korjata?
Ja sen jälkeen vaikken uskovainen olekaan, olen

Lue lisää

Tuosta alempaa otin ohjeen uskoontuloon eräältä kirjoittajalta ja tsekkasin sieltä pari kohtaa Jeesuksen opeista ja käskyistä, nyt on pakko kysyä uskovilta taas:

Jeesus käskee iänkaikkista elämää haluavien myydä omaisuutensa, antaa köyhille, niin aarre odottaa taivaassa, lisäksi kyetä luopumaan isästään, äidistään, sisaristaan, lapsistaan, vasta sitten voi saada ikuisen elämän.

Kamalat vaatimukset, siis käytännössä täytyisi kyetä luopumaan kaikesta keskeisestä elämässäni, siitä mikä muodostaa sen sisällön. Tunnustan en kykene. Ja siksi minusta ei varmaankaan ikinä mitään uskovaista tule. Silloinhan asuisin luostarissa eli siellä ovat todelliset uskovaiset raamatun mukaan. Vähän on heitä.

Nyt on pakko sanoa, etten yhdenkään tavallisen uskovaisen ole nähnyt noudattavan tätä oppia. Joskus aiemmin täällä pohdin näitä sukulaisiani, joissa paljon uskovaisia, että kuinka ihmettelevät "uraamme", joka on vieraiden lasten auttaminen, kun omat vanhemmat eivät kykene. Ymmärrystä ei kauheasti ole löytynyt. Ja nämä uskovaiset nimenomaan suvussamme niitä,jotka omaisuuden ja menestyksekkään työ- ja koulutusuran perään ovat. Heille tärkeää on hieno ammatti, uusi auto, laadukkaasti sisustettu koti, lapset viedää heti kun mahdollista hoitoon. Tälläinen kotiäitiys ihan out. Meille elämän sisältö on tullut tosiaan ihan eri asioista. Sisältöä on kyllä ollut, vaikka emme varsinaisesti uskovaisia olekaan. Halu auttaa tulee ihan omasta sydämestä, ei Jeesuksen/raamatun opeista.

Joko en ymmärrä näitä raamatun oppeja tai sitten uskovaisillakaan ei ikuinen elämä mitenkään odotettavissa ole. Harva luopuu periaatteessa kaikesta.

mikä on synti? kirjoitti:

Olen toki nuoruudessani kokeilunhalusta juonut viinaa ja polttanut tupakkaa, kokeillut lyhyempääkin suhdetta, mutta tuo etsikkoaika kesti kyllä varmaan vain vajaan vuoden alle kakskymppisenä. Se oli kapinointia omia vanhempiani kohtaan. Heidän mielestään syntiä oli jo tanssiminenkin...Samaan aikaan lapsuuteni oli heidän väkivaltaisen parisuhteen seuraamista, pelkäämistä, kumpi tappaa kumman, ja joskus valitettavasti sain itsekin osani. Mutta olen antanut anteeksi ja kaikesta huolimatta läheisissä väleissä jo rauhoittuneiden vanhempieni kanssa. Kaiken katkeruuden olen heittänyt kotoa muutettuani romukoppaan, koska ajattelin jo silloin niin, että kuinka tuhoisaa ihmiselle itselleen onkaan elää elämäänsä puoliteholla, katkeruuden siivittämänä. Minä en elämääni sellaiseen tuhlaisi! Minullahan oli elämä edessä, se elämä, jonka voisin itse säveltää ja sanoittaakin. Sen oman elämän aloitin rukoilemalla Jumalaa, että antaisi minulle viimein sen oikean rakkauden, jonka kanssa jatkaa tämän loppuelämän ja niinhän siinä sitten kävi onnellisesti. Löysin sen hyvin pian.

Mutta mitä todella on synti? Autan työkseni lapsia, osallistun köyhille suunnattuihin keräyksiin, kannan säkkitolkulla seurakunnalle ja muille tahoille lapsiltani jääneitä tavaroita, vaatteita jne. Koetan auttaa muitakin läheisiä ihmisiä, ystäviä, vanhempiani jne. En juo, en tupakoi, en käy vieraissa, elän rakkausavioliitossa ja olemme onnellinen perhe.

Mikä on syntiä, kertokaa se minulle vielä? Sekö että olen syntynyt ihmiseksi, jonka kuvitellaan tekevän kaikki tietyt virheet. Toki rehellisesti voin myöntää, että olen joskus ollut hieman kateellinen jollekin tai tuntenut vihaakin jopa, hetken, mutta en ole antanut jäädä pitempään vaivaamaan, koska itselläni on kuitenkin asiat nykyään niin hyvin, verrattuna sinne lapsuuteenikin.

Millä lailla uskovainen elää rikkaampaa elämää, onnellisempaa? Enhän minäkään pakana ole, ateisti, uskon kyllä Jumalaan, olenhan häneltä saanut aitoja vastauksiakin. Mitä minun pitäisi elämässäni vielä korjata?
Ja sen jälkeen vaikken uskovainen olekaan, olen

Lue lisää

Eipä ole ollut vastaushalukkuutta kyselyyn, joten täytyy vanhan yrittää. Pitkä tästä voi tulla, mutta aikaahan on!?

Luonnostaanhan ihminen on vailla Jumalaa ja todellista onnea. Rauhaton ja tyytymätön elämäänsä. Syy on siinä, että ihminen on luopunut Jumalasta ja langennut syntiin. "Jumalattomilla ei ole rauhaa", Jes 48:22. "Jumalattomat panenevat, vaikkei kukaan aja takaa" Snl 28:1. Lue myös syntiinlankeemuskertomus: 1 Moos. 3:1-19.

Tässä lankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä turmeltui ja ihminen mielistyi pahaan. Eikä hänellä ole enää voimaa eikä haluakaan hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa.
Tämä Jumalan vastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa, ja sitä sanotaan perisynniksi. Tästä sisäisestä turmeluksesta sitten johtuvat pahat ajatukset, puheet ja teot, joita sanotaan tekosynneiksi.
"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois.." Room.3:10-12. "Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset..." Matt. 15:19.

Synti on
sydämen luopumista Jumalasta.
Kun ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseänsä, hänen syntinsä on AISTILLISUUTTA.
Kun ihminen rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on MAAILMALLISUUTTA.
Kun ihminen kaikessa etsii omaa etuansa, hänen syntinsä on ITSEKKYYTTÄ.
Kun ihminen ihailee ja korottaa itseään ja haluaa tulla toimeen vain oman itsensä varassa, hänen syntinsä on YLPEYTTÄ.
Synnissä on aina EPÄUSKOA. Lopulta epäusko johtaa KAPINAAN Jumalaa vastaan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää Hänelle tulevan kunnian. Tästä kaikesta kertoo esim Roomalaiskirje 1: 18-25.

Synti turmelee jatkuvasti ihmisen sielua ja ruumista. Järki sokaistuu, tahto suuntautuu pahaan. Tulee tyhjyys ja levottomuus. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee synnin orjaksi, omatunto paatuu. Synti vaikuttaa myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa.

Synnin mukana on tullut kuolema, joka koko ajan tuhoaa elämää. Ihmisen synnin tähden myös luomakunta on katoavaisuuden ja orjuuden alainen.

Synti, perkele ja kuolema vaikuttavat maailmassa ja taistelevat Jumalaa vastaan.

Syntiin langenneen ihmisen, joita me kaikki olemme, kauhistavin onnettomuus on, että Hän on Jumalan pyhän vihan alainen. Jos ihminen JÄÄ tämän vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?", kysyi Paavali Room 7:24.

Vastauksia on vain yksi: JEESUS!

(mukaelma Lutherukselta)

kysymyksiä uskovaisille! kirjoitti:

Tuosta alempaa otin ohjeen uskoontuloon eräältä kirjoittajalta ja tsekkasin sieltä pari kohtaa Jeesuksen opeista ja käskyistä, nyt on pakko kysyä uskovilta taas:

Jeesus käskee iänkaikkista elämää haluavien myydä omaisuutensa, antaa köyhille, niin aarre odottaa taivaassa, lisäksi kyetä luopumaan isästään, äidistään, sisaristaan, lapsistaan, vasta sitten voi saada ikuisen elämän.

Kamalat vaatimukset, siis käytännössä täytyisi kyetä luopumaan kaikesta keskeisestä elämässäni, siitä mikä muodostaa sen sisällön. Tunnustan en kykene. Ja siksi minusta ei varmaankaan ikinä mitään uskovaista tule. Silloinhan asuisin luostarissa eli siellä ovat todelliset uskovaiset raamatun mukaan. Vähän on heitä.

Nyt on pakko sanoa, etten yhdenkään tavallisen uskovaisen ole nähnyt noudattavan tätä oppia. Joskus aiemmin täällä pohdin näitä sukulaisiani, joissa paljon uskovaisia, että kuinka ihmettelevät "uraamme", joka on vieraiden lasten auttaminen, kun omat vanhemmat eivät kykene. Ymmärrystä ei kauheasti ole löytynyt. Ja nämä uskovaiset nimenomaan suvussamme niitä,jotka omaisuuden ja menestyksekkään työ- ja koulutusuran perään ovat. Heille tärkeää on hieno ammatti, uusi auto, laadukkaasti sisustettu koti, lapset viedää heti kun mahdollista hoitoon. Tälläinen kotiäitiys ihan out. Meille elämän sisältö on tullut tosiaan ihan eri asioista. Sisältöä on kyllä ollut, vaikka emme varsinaisesti uskovaisia olekaan. Halu auttaa tulee ihan omasta sydämestä, ei Jeesuksen/raamatun opeista.

Joko en ymmärrä näitä raamatun oppeja tai sitten uskovaisillakaan ei ikuinen elämä mitenkään odotettavissa ole. Harva luopuu periaatteessa kaikesta.

Lue lisää

Eikä tähänkään ole kukaan vastannut, jo on kumma. Liekö liian vaikeita juttuja...

Muistan Raamatusta kohdan, jossa Jeesus kehotti rikasta nuorukaista luopumaan omaisuudestaan. Hän sanoi sen siksi, että TUO mies oli erittäin kiintynyt omaisuuteensa. Ehkä hän olisi saanut sen jopa takaisin luovutettuaan, ja silloin suhtautunut siihen aivan toisin! Tapaus taisi olla ainoa laatuaan, vain yhdelle ihmiselle tarkoitettu.
Raamatussa ei missään sanota, että uskovien pitäisi mennä luostariin. Ja jos joku meneekin ja luopuu kaikesta, luostarin on hoidettava hänet hautaan asti.

Kyllä täällä Suomessa ainakin tarvitaan asunto ja usein autokin, ei niistä tarvitse luopua. Mutta liikaa niihin ei sovi kiintyä, kuten ei vanhempiinsa, lapsiin tai puolisoonkaan. Jumalan pitää olla ihmiselle rakkain ja tärkein.

Näyttää niille tutuille uskovaisillesi tulleen tämä maailma vähän, tai paljonkin, liian rakkaaksi. Kyllä tuollaisesta tulisi tehdä parannus, muuten usko voi kuihtua pois!

Sinun elämäntapasi on uskoville sukulaisillesi sellaista saarnaa, etteivät he näytä kestävän sitä! Ainakin tekojen puolesta sovit uskisten joukkoon, mutta Jumalapa katsoo aina sydämen muuttumiseen, kuten tuosta syntiselostuksestani voit lukea. Ja sydämen voi muuttaa vain Jeesus.

vanha uskis kirjoitti:

Eipä ole ollut vastaushalukkuutta kyselyyn, joten täytyy vanhan yrittää. Pitkä tästä voi tulla, mutta aikaahan on!?

Luonnostaanhan ihminen on vailla Jumalaa ja todellista onnea. Rauhaton ja tyytymätön elämäänsä. Syy on siinä, että ihminen on luopunut Jumalasta ja langennut syntiin. "Jumalattomilla ei ole rauhaa", Jes 48:22. "Jumalattomat panenevat, vaikkei kukaan aja takaa" Snl 28:1. Lue myös syntiinlankeemuskertomus: 1 Moos. 3:1-19.

Tässä lankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä turmeltui ja ihminen mielistyi pahaan. Eikä hänellä ole enää voimaa eikä haluakaan hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa.
Tämä Jumalan vastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa, ja sitä sanotaan perisynniksi. Tästä sisäisestä turmeluksesta sitten johtuvat pahat ajatukset, puheet ja teot, joita sanotaan tekosynneiksi.
"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois.." Room.3:10-12. "Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset..." Matt. 15:19.

Synti on
sydämen luopumista Jumalasta.
Kun ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseänsä, hänen syntinsä on AISTILLISUUTTA.
Kun ihminen rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on MAAILMALLISUUTTA.
Kun ihminen kaikessa etsii omaa etuansa, hänen syntinsä on ITSEKKYYTTÄ.
Kun ihminen ihailee ja korottaa itseään ja haluaa tulla toimeen vain oman itsensä varassa, hänen syntinsä on YLPEYTTÄ.
Synnissä on aina EPÄUSKOA. Lopulta epäusko johtaa KAPINAAN Jumalaa vastaan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää Hänelle tulevan kunnian. Tästä kaikesta kertoo esim Roomalaiskirje 1: 18-25.

Synti turmelee jatkuvasti ihmisen sielua ja ruumista. Järki sokaistuu, tahto suuntautuu pahaan. Tulee tyhjyys ja levottomuus. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee synnin orjaksi, omatunto paatuu. Synti vaikuttaa myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa.

Synnin mukana on tullut kuolema, joka koko ajan tuhoaa elämää. Ihmisen synnin tähden myös luomakunta on katoavaisuuden ja orjuuden alainen.

Synti, perkele ja kuolema vaikuttavat maailmassa ja taistelevat Jumalaa vastaan.

Syntiin langenneen ihmisen, joita me kaikki olemme, kauhistavin onnettomuus on, että Hän on Jumalan pyhän vihan alainen. Jos ihminen JÄÄ tämän vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?", kysyi Paavali Room 7:24.

Vastauksia on vain yksi: JEESUS!

(mukaelma Lutherukselta)

Lue lisää

En mitenkään voi tunnustaa,että olisin luonnostaan tyytymätön elämääni silti, päinvastoin elän täysillä mahtavaa elämää ja pakko sanoa, mielestäni siinä on kaikki tarvittavat elementit onneen. Toki elämässä on vastoinkäymisiä ja epäonneakin, myös minun, mutta en mitenkään koe niiden olevan pois minulta. Niiden jälkeen voi taas kokea paljon enemmän myös pienistä asioista onnea ja olla tyytyväinen.

vanha uskis kirjoitti:

Eipä ole ollut vastaushalukkuutta kyselyyn, joten täytyy vanhan yrittää. Pitkä tästä voi tulla, mutta aikaahan on!?

Luonnostaanhan ihminen on vailla Jumalaa ja todellista onnea. Rauhaton ja tyytymätön elämäänsä. Syy on siinä, että ihminen on luopunut Jumalasta ja langennut syntiin. "Jumalattomilla ei ole rauhaa", Jes 48:22. "Jumalattomat panenevat, vaikkei kukaan aja takaa" Snl 28:1. Lue myös syntiinlankeemuskertomus: 1 Moos. 3:1-19.

Tässä lankeemuksessa Jumalan kuva ihmisessä turmeltui ja ihminen mielistyi pahaan. Eikä hänellä ole enää voimaa eikä haluakaan hyvään. Hän ei rakasta Jumalaa, vaan itseään ja maailmaa.
Tämä Jumalan vastainen taipumus kulkee perintönä koko ihmissuvussa, ja sitä sanotaan perisynniksi. Tästä sisäisestä turmeluksesta sitten johtuvat pahat ajatukset, puheet ja teot, joita sanotaan tekosynneiksi.
"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois.." Room.3:10-12. "Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset..." Matt. 15:19.

Synti on
sydämen luopumista Jumalasta.
Kun ihminen antaa ruumiillisten himojen hallita itseänsä, hänen syntinsä on AISTILLISUUTTA.
Kun ihminen rakastaa maailmaa ja sen aarteita enemmän kuin Jumalaa, hänen syntinsä on MAAILMALLISUUTTA.
Kun ihminen kaikessa etsii omaa etuansa, hänen syntinsä on ITSEKKYYTTÄ.
Kun ihminen ihailee ja korottaa itseään ja haluaa tulla toimeen vain oman itsensä varassa, hänen syntinsä on YLPEYTTÄ.
Synnissä on aina EPÄUSKOA. Lopulta epäusko johtaa KAPINAAN Jumalaa vastaan. Silloin ihminen haluaa tulla kokonaan riippumattomaksi Jumalasta ja kieltää Hänelle tulevan kunnian. Tästä kaikesta kertoo esim Roomalaiskirje 1: 18-25.

Synti turmelee jatkuvasti ihmisen sielua ja ruumista. Järki sokaistuu, tahto suuntautuu pahaan. Tulee tyhjyys ja levottomuus. Jatkuva synnin harjoittaminen tekee synnin orjaksi, omatunto paatuu. Synti vaikuttaa myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa.

Synnin mukana on tullut kuolema, joka koko ajan tuhoaa elämää. Ihmisen synnin tähden myös luomakunta on katoavaisuuden ja orjuuden alainen.

Synti, perkele ja kuolema vaikuttavat maailmassa ja taistelevat Jumalaa vastaan.

Syntiin langenneen ihmisen, joita me kaikki olemme, kauhistavin onnettomuus on, että Hän on Jumalan pyhän vihan alainen. Jos ihminen JÄÄ tämän vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.

"Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?", kysyi Paavali Room 7:24.

Vastauksia on vain yksi: JEESUS!

(mukaelma Lutherukselta)

Lue lisää

Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Uskoontulon voi käsittää ainakin kahdella tavalla, kukin omalla tavallaan:


1. Takertuminen mielikuva-Jeesukseen, -Krishnaan, -Buddhaan, -Jumalaan, opinkappaleiseen. Leimaavaa on takertuminen johonkin pysymättömään. Tämä on ensimmäinen vaihe, joka tuo suhteellista turvaa.

2. Suoran yhteyden saaminen ylläpitoon ilman mielikuvia ja ajatuksia, joka muuttaa vähitellen koko käytöksen. Leimaavaa on takertumattomuus, opinkappaleet ja mielikuvagurut havaitaan sellaisiksi mitä ne ovat - mielikuvia. Tämä on toinen vaihe, joka tuo lopullisen turvan: turvan Itsessä.


Joillekin uskosta poistuminen on elämää antavaa, koska takertuminen (tapaus nro 1) pysymättömään mielikuvaan poistuu. Tosin monilla sitä seuraa jonkin korvaavan takertumisen syntyminen. Vaiheeseen 2 eteneminen on äärimmäisen kivuliasta ja poistaa ihmisen.

miten voit sanoa päässeesi uskosta, jos et ole päivääkään elänyt uudestisyntyneenä kristittynä.

ottoalli kirjoitti:

miten voit sanoa päässeesi uskosta, jos et ole päivääkään elänyt uudestisyntyneenä kristittynä.

Jumalaan ja Jeesukseen kunnes huomasin että mitään persoonallista luojajumalaa ei voi olla saatikka lunastajajeesusta.

kokija kirjoitti:

Uskoontulon voi käsittää ainakin kahdella tavalla, kukin omalla tavallaan:


1. Takertuminen mielikuva-Jeesukseen, -Krishnaan, -Buddhaan, -Jumalaan, opinkappaleiseen. Leimaavaa on takertuminen johonkin pysymättömään. Tämä on ensimmäinen vaihe, joka tuo suhteellista turvaa.

2. Suoran yhteyden saaminen ylläpitoon ilman mielikuvia ja ajatuksia, joka muuttaa vähitellen koko käytöksen. Leimaavaa on takertumattomuus, opinkappaleet ja mielikuvagurut havaitaan sellaisiksi mitä ne ovat - mielikuvia. Tämä on toinen vaihe, joka tuo lopullisen turvan: turvan Itsessä.


Joillekin uskosta poistuminen on elämää antavaa, koska takertuminen (tapaus nro 1) pysymättömään mielikuvaan poistuu. Tosin monilla sitä seuraa jonkin korvaavan takertumisen syntyminen. Vaiheeseen 2 eteneminen on äärimmäisen kivuliasta ja poistaa ihmisen.

Lue lisää

yritän seura sinua sikäli kuin vähäisellä ymmärrykselläni pystyn, vaiheessa kaksi..

eetteri* kirjoitti:

yritän seura sinua sikäli kuin vähäisellä ymmärrykselläni pystyn, vaiheessa kaksi..

Kaikki jutut on hyvä koetella mielessään ja pitää vain ne joista on itselle hyötyä. Vaihe kaksi on ulkopuolisen tahon seuraamattomuutta. Meissä kaikissa on sellainen kuin omatunto, joka vahvistuu kun elää parhaansa mukaan.

Omatunto on kunkin oma sisäinen ohjaaja.

kokija kirjoitti:

Kaikki jutut on hyvä koetella mielessään ja pitää vain ne joista on itselle hyötyä. Vaihe kaksi on ulkopuolisen tahon seuraamattomuutta. Meissä kaikissa on sellainen kuin omatunto, joka vahvistuu kun elää parhaansa mukaan.

Omatunto on kunkin oma sisäinen ohjaaja.

Lue lisää

siihen, että minähän olen suuri syntinen, silloin Jumala on todella lähellä. Tätä kutsutaan etsikkoajaksi. Silloin pitää tulla ristin juurelle sen oman syntisäkin kanssa ja tunnustaa ne, mitkä tunnolla on.

Tämä etsikonaika voi olla kerran, kahdesti, jopa kolmesti ihmiselämän aikana ja silloin on se tuhannentaalan paikka, ratkaista oma iankaikkisuusosa Jumalan taivaassa.

Siinä pyydät Jeesusta Kristusta sydämesi ja elämäsi Herraksi ja johdattajaksi.

Muistan tositapauksen, kun eräs rouva, joka työskenteli lasten päiväkodissa, oli herätyksessä ja synnit poltti omaatuntoa. Niin hän kesken työpäivän sanoi työtoverilleen : "katsotko hetken lasten perään.Minä kävisin sisällä". Niin hän meni ja suoraa WC:hen,pani oven lukkoon ja polvistui sinne lattialle rukoillen syntisen rukouksen.
Ja sai tulla kirkkaasti uskoon. Jumala vastasi täydellä anteeksiannolla sekä rauhalla, kiitos Herralle. Siihen loppuu synnintunto kun pääsee armon alle ja ajattele: Tästä rouvasta tuli iankaikkisen elämän perillinen, Jumalan lapsi.

kokija kirjoitti:

Kaikki jutut on hyvä koetella mielessään ja pitää vain ne joista on itselle hyötyä. Vaihe kaksi on ulkopuolisen tahon seuraamattomuutta. Meissä kaikissa on sellainen kuin omatunto, joka vahvistuu kun elää parhaansa mukaan.

Omatunto on kunkin oma sisäinen ohjaaja.

Lue lisää

se on kuin joku erillinen olento joka moitiskelee joskus. Yliminäkö vai joku jumalallinen olemuspuoli?

No et sä lapsparka uskossa ole ollut sillä että olet kirkkoon kuulunut.
Uskoon tullaan pyytämällä Jeesus elämään ja silloin tulee yhteys Jumalaan.

Kirkkoon kuuluminen tulee vain muiden mukana, siis vanhempien.
Ei me sillä pelastuta että kuulutaan johonkin instituutioon.

Elävä usko Jeesukseen on aivan jotain muuta.

zigi kirjoitti:

No et sä lapsparka uskossa ole ollut sillä että olet kirkkoon kuulunut.
Uskoon tullaan pyytämällä Jeesus elämään ja silloin tulee yhteys Jumalaan.

Kirkkoon kuuluminen tulee vain muiden mukana, siis vanhempien.
Ei me sillä pelastuta että kuulutaan johonkin instituutioon.

Elävä usko Jeesukseen on aivan jotain muuta.

Lue lisää

tossa sua ylempänä että uskoin Jumalaan ja jeesukseen mutta sitten aloin ajatella.

eetteri* kirjoitti:

Jumalaan ja Jeesukseen kunnes huomasin että mitään persoonallista luojajumalaa ei voi olla saatikka lunastajajeesusta.

Kyllä sen tietää onko uskossa, ei se ole mitään kait silloin uskoin.

Jumala sinuakin kutsuu, ei sinun mihinkään kirkkoon tarvitse kuulua.
Sitten kun olet uskossa alat janota toisten uskovien yhteyttä, rukousta heidän kanssaan ja voit tuntea miten Jumala toimii toisten uskovien kautta. Jokaisella on joku tai moniakin armolahjoja joita käytetään toisten rakentumiseksi.

eetteri* kirjoitti:

se on kuin joku erillinen olento joka moitiskelee joskus. Yliminäkö vai joku jumalallinen olemuspuoli?

Omatunto on Yliminän eli Korkeamman Minän ääni, joka saa impulsseja Aatmiselta tasolta. Jäljet johtavat suoraan Logoksen sydämeen ja sieltä edelleen käsittämättömään Absoluuttiin.

Aatmiselta tasolta "laskeutuessaan" tuo prinsiippi on suuresti muuntunut ja sen tehtävä on moitiskella. Kun olemme sulautuneet omaantuntoon niin se ei enää moitiskele koska tiedämme sen olevan minä itse ja ilmennämme sitä, läsnäolevaa rakkautta. Vahvistuessaan omatunto moitiskelee entistä hanakammin ja siitä tulevat ne "kivut", joista mainitsin. Lopulta omantunnon seuraamatta jättäminen on mahdotonta.

Omatunto on pohjimmiltaan rakkaus puhtaassa muodossaan, me itse.

kokija kirjoitti:

Omatunto on Yliminän eli Korkeamman Minän ääni, joka saa impulsseja Aatmiselta tasolta. Jäljet johtavat suoraan Logoksen sydämeen ja sieltä edelleen käsittämättömään Absoluuttiin.

Aatmiselta tasolta "laskeutuessaan" tuo prinsiippi on suuresti muuntunut ja sen tehtävä on moitiskella. Kun olemme sulautuneet omaantuntoon niin se ei enää moitiskele koska tiedämme sen olevan minä itse ja ilmennämme sitä, läsnäolevaa rakkautta. Vahvistuessaan omatunto moitiskelee entistä hanakammin ja siitä tulevat ne "kivut", joista mainitsin. Lopulta omantunnon seuraamatta jättäminen on mahdotonta.

Omatunto on pohjimmiltaan rakkaus puhtaassa muodossaan, me itse.

Lue lisää

vai mistä sen löysit ? Kristittyjen seurakunnissa en ole moista opetusta tavannut, enkä usko koskaan kuultavankaan.
Melkoinen taistelutanner tämä netti.

ottoalli kirjoitti:

vai mistä sen löysit ? Kristittyjen seurakunnissa en ole moista opetusta tavannut, enkä usko koskaan kuultavankaan.
Melkoinen taistelutanner tämä netti.

kaukaisesta idästä ovat nämä opit. Kaaaaaauan ennen kuin kristinusko tuli kuvioihin. Sieltä päin minä löysin suuntaa elämääni.
Ei mitään new age -juttua (tai en kyllä tiedä, kun en ole new ageen perehtynyt, tiedä vaikka olisi samaa asiaa uudella nimellä:)

etsivä löytää kirjoitti:

kaukaisesta idästä ovat nämä opit. Kaaaaaauan ennen kuin kristinusko tuli kuvioihin. Sieltä päin minä löysin suuntaa elämääni.
Ei mitään new age -juttua (tai en kyllä tiedä, kun en ole new ageen perehtynyt, tiedä vaikka olisi samaa asiaa uudella nimellä:)

Lue lisää

Ne ovat vain käsitteitä kokemuksen välittämiseksi. Kun nämä "opit" on luettu niin ne tulisi unohtaa. Muuten niistä tulee henkisen materialismin välineitä, eli alamme tekemään niistä vahvoja mielikuvia joihin takerrumme.

Kaikenlaiset uskomusjärjestelmät ovat esteenä viime kädessä. Ne ovat vain tienviittoja johonkin, eivät varsinainen päämaali.

kokija kirjoitti:

Ne ovat vain käsitteitä kokemuksen välittämiseksi. Kun nämä "opit" on luettu niin ne tulisi unohtaa. Muuten niistä tulee henkisen materialismin välineitä, eli alamme tekemään niistä vahvoja mielikuvia joihin takerrumme.

Kaikenlaiset uskomusjärjestelmät ovat esteenä viime kädessä. Ne ovat vain tienviittoja johonkin, eivät varsinainen päämaali.

Lue lisää

Minun periaatteni on riippuvuudesta ja takertumisesta irroittautuminen. Enkä tarkoita nyt mitään nautintoaineita ja pelkästään ihmissuhteita, vaan kaikkea mitä tämä ulkoinen nykyajan palvottu maailmankuva pitää sisällään.
En tosiaankaan ole siinä vielä onnistunut. Vasta kyllä aloittanutkin...

Käsitteistä; minullekaan ne eivät merkitse juurikaan mitään, mutta suurin osa ihmisistä ei ymmärrä asiaa jos ei puhu Jumalasta, uskosta jne. (Vaikka tuntuu, etteivät ymmärrä sittenkään).

zigi kirjoitti:

Kyllä sen tietää onko uskossa, ei se ole mitään kait silloin uskoin.

Jumala sinuakin kutsuu, ei sinun mihinkään kirkkoon tarvitse kuulua.
Sitten kun olet uskossa alat janota toisten uskovien yhteyttä, rukousta heidän kanssaan ja voit tuntea miten Jumala toimii toisten uskovien kautta. Jokaisella on joku tai moniakin armolahjoja joita käytetään toisten rakentumiseksi.

Lue lisää

mutta kun oli huono laskupää niin en päässyt oppikouluun.
Kaikella on tarkoituksensa, silläkin etten tullut papiksi.
Olisinkohan joutunut piispojen kanssa oppiriitoihin.

ottoalli kirjoitti:

vai mistä sen löysit ? Kristittyjen seurakunnissa en ole moista opetusta tavannut, enkä usko koskaan kuultavankaan.
Melkoinen taistelutanner tämä netti.

on tutkinut Veda-kirjallisuutta.
Kiinnostaisko sinua?

eetteri* kirjoitti:

on tutkinut Veda-kirjallisuutta.
Kiinnostaisko sinua?

kyllä harhoissa löytyy, mutta on vain yksi TOTUUS.
Meidän Herramme sanoi: "MINÄ OLEN TIE, TOTUUS ja ELÄMÄ.
Ja Hän rakastaa jokaista ihmistä, koska Hän on meidät tehnyt. Sinä olet ihme. Me emme ole apinan jälkeläisiä.
Kerrotaan saarnaaja Niilo Yli-Vainiosta,että hän kysyi yleisöltä, jos täällä on joku,joka uskoo olevansa apinan jälkeläinen. Tule tänne, saat pähkinöitä ja kaivoi taskustaan pähkinöitä kämmenelleen. Vaan kukaan ei tullut.

eetteri* kirjoitti:

Jumalaan ja Jeesukseen kunnes huomasin että mitään persoonallista luojajumalaa ei voi olla saatikka lunastajajeesusta.

Kerroit, että:
**silloin kait uskoin Jumalaan ja Jeesukseen kunnes huomasin että mitään persoonallista luojajumalaa ei voi olla saatikka lunastajajeesusta. **

Mielenkiintoista! Kerrohan, miten sitten
'huomasit' tuon asian, ja mikä sai sinut vakuuttuneeksi, että 'huomasit' oikein??

eetteri* kirjoitti:

mutta kun oli huono laskupää niin en päässyt oppikouluun.
Kaikella on tarkoituksensa, silläkin etten tullut papiksi.
Olisinkohan joutunut piispojen kanssa oppiriitoihin.

Lue lisää

**Kaikella on tarkoituksensa, silläkin etten tullut papiksi. Olisinkohan joutunut piispojen kanssa oppiriitoihin. **

No, et varmastikaan! Sinusta olisi ilmeisesti tullut yhtä liberaali kuin useimmat heistä.

..huomasit..? kirjoitti:

Kerroit, että:
**silloin kait uskoin Jumalaan ja Jeesukseen kunnes huomasin että mitään persoonallista luojajumalaa ei voi olla saatikka lunastajajeesusta. **

Mielenkiintoista! Kerrohan, miten sitten
'huomasit' tuon asian, ja mikä sai sinut vakuuttuneeksi, että 'huomasit' oikein??

Lue lisää

eräs teosofi ystävä, vanha mies, joka kertoi minulle karmasta ja jälleensyntymisestä. Se kolahti.
En minä sano että huomasin "oikein".
tämä vaan tuntuu minulle sopivalta totuudelta.

ottoalli kirjoitti:

kyllä harhoissa löytyy, mutta on vain yksi TOTUUS.
Meidän Herramme sanoi: "MINÄ OLEN TIE, TOTUUS ja ELÄMÄ.
Ja Hän rakastaa jokaista ihmistä, koska Hän on meidät tehnyt. Sinä olet ihme. Me emme ole apinan jälkeläisiä.
Kerrotaan saarnaaja Niilo Yli-Vainiosta,että hän kysyi yleisöltä, jos täällä on joku,joka uskoo olevansa apinan jälkeläinen. Tule tänne, saat pähkinöitä ja kaivoi taskustaan pähkinöitä kämmenelleen. Vaan kukaan ei tullut.

Lue lisää

Yli-Vainiolta. Lapsellista.

Jokatapauksessa totuuksia on niin monta kuin on ihmistäkin maapallolla ja varmaan enemmänkin.

Aritta kirjoitti:

Yli-Vainiolta. Lapsellista.

Jokatapauksessa totuuksia on niin monta kuin on ihmistäkin maapallolla ja varmaan enemmänkin.

haluaisi tulla nolatuksi.
Harvinaisen tyhmä teko uskovaiselta mieheltä.

eetteri* kirjoitti:

eräs teosofi ystävä, vanha mies, joka kertoi minulle karmasta ja jälleensyntymisestä. Se kolahti.
En minä sano että huomasin "oikein".
tämä vaan tuntuu minulle sopivalta totuudelta.

Lue lisää

'Sanot':>

Sinä siis etsit SINULLE sopivaa 'totuutta', olipa se sitten TOTUUS tai ei.?

Teosofiasta sitä et löydä, nimittäin TOTUUTTA.

Jeesus Kristus on TOTUUS. Hän on myös TIE, jota tulisi kulkea ja ELÄMÄ.

Sinun tesofi-ystäväsi kulkee ja opettaa harhaan.

itkiskö vai naurais

zigi kirjoitti:

itkiskö vai naurais

"itkiskö vai naurais"

Vaikea päätös tosiaan. Kumpaan suuntaan pitäisi kallistua tapauksessa, jossa ihmisjärki harhautuu kehäpäättelyn maailmaan.

Omaa syytä siinä lienee useimmiten aika vähän, jotkut ovat jo syntymässä saaneet kehäpäättelylle alttiit aivot ja toisille on ympäristön painostus muodostunut kohtalokkaaksi.

Kyllä se on enemmän itkun kuin naurun paikka.

kieltämättä kirjoitti:

"itkiskö vai naurais"

Vaikea päätös tosiaan. Kumpaan suuntaan pitäisi kallistua tapauksessa, jossa ihmisjärki harhautuu kehäpäättelyn maailmaan.

Omaa syytä siinä lienee useimmiten aika vähän, jotkut ovat jo syntymässä saaneet kehäpäättelylle alttiit aivot ja toisille on ympäristön painostus muodostunut kohtalokkaaksi.

Kyllä se on enemmän itkun kuin naurun paikka.

Lue lisää

sanoa että uskovat ovat näitä kehäpäättelyn uhreja. Älä unta nää...

Ei Jumala meitä naruta ja juksaa. Hän on tehnyt pelastuksen niin yksinkertaiseksi että vähäisimmilläkin älynlahjoilla sen sisälle pääsee. Itse asiassa liiallinen älyily estää ottamasta sitä lahjaa vastaan. Siinä sitä on ylpeälle ihmisluonnolle kova paikka...

Mikäs sitten neuvoksi, jos ei edes halua elää ikuisesti saatika kulkea Paratiisissa loputtomiin naama leveässä virneessä?

Lisäksi, vaikka tietäisinkin Jumalan olevan olemassa, en voisi palvoa häntä, koska en hyväksy hänen Raamatussa ilmoitettuja edesottamuksiaan ja toimintatapojaan.

*non-teisti* kirjoitti:

Mikäs sitten neuvoksi, jos ei edes halua elää ikuisesti saatika kulkea Paratiisissa loputtomiin naama leveässä virneessä?

Lisäksi, vaikka tietäisinkin Jumalan olevan olemassa, en voisi palvoa häntä, koska en hyväksy hänen Raamatussa ilmoitettuja edesottamuksiaan ja toimintatapojaan.

Lue lisää

Kyllä Saatana ottaa sinut mielellään kaveriksi ja se meno onkin sitten vähän hurjempaa, jos sitä kaipaat.

ollut aikaa! Raamatussa ihmiselle on annettu kaksi tai kolme etsikkoaikaa, mitkä voi sitten käyttää sielunsa hyväksi tai sitten menettää sen. Aika on annettu ajaksi. Einstein oli viisas mies inhimillisen järjen puolesta. Ei siinä paljon mnettäisi, vaikkei saisikaan. Mutta henkivakuutuksenakin minusta olisi järkevää uskoa. Mikä estää meitä uskomasta, kun Jeesuskin teki jo kaikki puuolestamme.

Metsätienk. kirjoitti:

ollut aikaa! Raamatussa ihmiselle on annettu kaksi tai kolme etsikkoaikaa, mitkä voi sitten käyttää sielunsa hyväksi tai sitten menettää sen. Aika on annettu ajaksi. Einstein oli viisas mies inhimillisen järjen puolesta. Ei siinä paljon mnettäisi, vaikkei saisikaan. Mutta henkivakuutuksenakin minusta olisi järkevää uskoa. Mikä estää meitä uskomasta, kun Jeesuskin teki jo kaikki puuolestamme.

Lue lisää

Mullahan on siis tuntosarvet koko ajan levällään. Sovellan sitä "vierivä kivi ei sammaloidu" juttua myös henkisyydessä/hengellisyydessä. Sattuu vaan kiinnostamaan nää jutut. No, eihän kaikkia kiinnosta nämäkään jutut ja onko se sitten heidän vikansa?

Empä tiijä. ;)

Enkä mä oikein ymmärrä sitä, että pitäs tän elämän jälkeen olla ikuisesti jossain tietyssä paikassa. Mielummin vähän matkustelisin siellä sun täällä ympäri universumeita. Mutta kyllä muakin alkaa jo välillä väsyttää tääkin matkailu ja sielu kaipais vähän hetken lepoa jossain ihanassa paikassa. Mutta vaan hetken.

Ymmärrän kyllä, että ihminen voi olla niin väsynyt ja raskautettu, että haluaa jo heti tämän elämän jälkeen lillua ikuisesti jossain paratiisissa. Mä vaan en koe olevani ihan niin raskautettu, ainakaan ihan vielä. Ainahan meikäläistäkin on morkattu ja hulluksikin mainittu, mutta ei se nyt niin kummallista ole. Saahan täällä Suomessa kuitenkin toteuttaa itseään kunhan ei ole liian herkkä kaikelle ja erityisesti ihmisten mielipiteille joilla ei aina ole edes todellisuuspohjaakaan. Kunhan diggaavat mollata meitä "toisenlaisia nuoria". Mutta mikäs tässä kun eihän Jeesuskaan niille tuntunut kelpaavan. Sitäkin lopussa pilkattiin ja ristillekin riiputettiin. Hyvässä seurassa siis ollaan...

vänkis kirjoitti:

Mullahan on siis tuntosarvet koko ajan levällään. Sovellan sitä "vierivä kivi ei sammaloidu" juttua myös henkisyydessä/hengellisyydessä. Sattuu vaan kiinnostamaan nää jutut. No, eihän kaikkia kiinnosta nämäkään jutut ja onko se sitten heidän vikansa?

Empä tiijä. ;)

Enkä mä oikein ymmärrä sitä, että pitäs tän elämän jälkeen olla ikuisesti jossain tietyssä paikassa. Mielummin vähän matkustelisin siellä sun täällä ympäri universumeita. Mutta kyllä muakin alkaa jo välillä väsyttää tääkin matkailu ja sielu kaipais vähän hetken lepoa jossain ihanassa paikassa. Mutta vaan hetken.

Ymmärrän kyllä, että ihminen voi olla niin väsynyt ja raskautettu, että haluaa jo heti tämän elämän jälkeen lillua ikuisesti jossain paratiisissa. Mä vaan en koe olevani ihan niin raskautettu, ainakaan ihan vielä. Ainahan meikäläistäkin on morkattu ja hulluksikin mainittu, mutta ei se nyt niin kummallista ole. Saahan täällä Suomessa kuitenkin toteuttaa itseään kunhan ei ole liian herkkä kaikelle ja erityisesti ihmisten mielipiteille joilla ei aina ole edes todellisuuspohjaakaan. Kunhan diggaavat mollata meitä "toisenlaisia nuoria". Mutta mikäs tässä kun eihän Jeesuskaan niille tuntunut kelpaavan. Sitäkin lopussa pilkattiin ja ristillekin riiputettiin. Hyvässä seurassa siis ollaan...

Lue lisää

aika hyvä kommentti "nuoruuden universumi matkoista". Universumia kierrellessä laajentaa ainakin tajuntaansa. Tuossa toisella palstalla yritin juuri tavoitella singulariteettia ja ajattomuuden eri dimensioita. En päässyt edes mustasta aukosta läpi, mikä näyttä tähtitieteilijöille olevan vain ikäänkuin käynti ulkohuussissa pimeään aikaan varmana tulokestaan, mikä menee huussin mustasta reijästä läpi. Joskus on myös hyvä tutkia mikkrokosmosta, mutta ei siinä vielä oman elämänsä problematiikka ole pohdittu.

Metsätienk. kirjoitti:

aika hyvä kommentti "nuoruuden universumi matkoista". Universumia kierrellessä laajentaa ainakin tajuntaansa. Tuossa toisella palstalla yritin juuri tavoitella singulariteettia ja ajattomuuden eri dimensioita. En päässyt edes mustasta aukosta läpi, mikä näyttä tähtitieteilijöille olevan vain ikäänkuin käynti ulkohuussissa pimeään aikaan varmana tulokestaan, mikä menee huussin mustasta reijästä läpi. Joskus on myös hyvä tutkia mikkrokosmosta, mutta ei siinä vielä oman elämänsä problematiikka ole pohdittu.

Lue lisää

mutta tällasta sellasta joku joskus täällä tarjoili:

http://www.youtube.com/watch?v=EsUM7V6Ku_8

Hassu biisi.

Mähän olen siinä onnellisessa ja "onnellisessa" tilanteessa, että en tarvi mitään keinotekoista ja ulkopuolista tajunnanräjäyttäjää. Aivoni hoitavat sen puolen ihan ilmankin. Tajuntani taitaa olla laajentunut jo vähän liikaakin. Heh! ;)

Mutta mikään ei mua enää täällä häiritse. Tykkään näistä vajavaisista ihmispersoonista ja niiden oikuista ja jopa metkuistakin.

Kaikki täällä on oikeastaan liiankin selvää. Kaikki tämä dualistinen hassuttelu. Lapsia ja lapsenmielisiä.

Mikrokosmoshan on aika hassua sekin. Miten pieneksi oikein voidaan mennä ihan samalla tavalla kuin miten suureksi oikein voidaan mennä? Onko niillä mitään eroa toisiinsa? Ei taida olla...

Ett silleen...

Ihminen sortui syntiin jo paratiisissa eläissään, ja tuo synti seuraa häntä sukupolvesta toiseen , eikä hän
pääse siitä irti,kristinuskon lunastusopin mukaisesta armosta
Jeesus ei ole opettanut mitään lunastusoppia, se on kristiuskon perustajien keksintöä, jeesus näytti vertauksillaan esimerkkiä, mutta hänen seuraajansa käsittivät ne väärin, ja näin synnyttivät tämän hirvittävän maailman
Viimeiseen oljenkorteen se hukkuvakin tarrautuu, kun ei ole tietoa todellisuudesta, on vain tuo usko jota meille on tuputettu, syntymästä lähtien
Ei ole ihme jos sitten turautuvat viimeisenä keinona ymäristön paineen alla uskoon, joka synnyttää illuusion ,
syntien anteeksisaamisesta, ja näin lohduttaa meitä kärsimysten ja tuskan keskellä.
Mutta tuo illuusio ei ole todellista, sillä seuraavassa sukupolvessa, se taas jatkuu, muutenhan maailma aivan toisenlainen kuin nykyään.
Jeesus vertasi temppelin hajoittamisella, sielua joka on hajoitettava niin,että ei jää kiveä kiven päälle.
Jeesus sanoi älä ole pahaa vastaan, ja terkoitti sillä ihmisen sisäistä pahuutta (perisynti,psykologinen perimä),
mutta kristin usko perustuu pahan vastustamiselle,hyvän idean avulla, ja armon kautta,tälle pahuudelle ikuista elämää taivaasssa
Noissa jeesuksen sanoissa on totuus, jolla me jokainen voimme vapautua perisynnistä, jo täällä ollessamme, sillä kun kuolemme se on liian myöhäistä
Hän ei halua tällä ketään käännyttää,eikä kenenkään uskovan koska se ei ole uskon asia, mutta sanon vain sen mikä on enkä mitään muuta

Olet siis ihminen joka uskoo kun moottorisahamurhaaja sanoo olevansa uskovainen ja vedät siitä omat johtopäätöksesi uskovaisista. Ei kai sinun tarvitse omien uskomustesi perusteella alentaa uskovaisia, miksi aina on niin? Miksi inkarnaattorit laittavat vaakakuppiinsa toiselle puolelle vastakohdaksi omille uskomuksilleen uskon Jumalaan (siis oikeaan Jumalaan eikä itse muokattuun versioon).
Olisihan kummallista jos joku kertoisi pitävänsä Aku Ankoista ja vastakohdaksi sille kertoisi miksi ei pidä uskovaisista.
Kun ensi kerralla puhut "uskostasi" niin kerro miksi se on parempaa kuin vaikkapa pilkkiminen. Ethän sinä kuitenkaan voi kumota sellaista asiaa kuin totuus koettaen alentaa sen arvoa.

Jos sinä seisot kallion päällä et voi verrata mäntyä ja sitä kalliota toisiinsa vaan esim. mäntyä ja koivua.

Erkanemme koko ajan totuudesta ja totuuden näkeminen hämärtyy. Ihan samalla tavalla kuin pallo tiputetaan lattialle niin aluksi kaikki selkeästi näkevät kuinka se pomppii. Kun pomput pienenee ja pienenee niin niiden erottaminen on jo vaikeampaa. Se joka näkee ja kuulee erottaa ne.
Ei ole enää isoa mustaa aluetta ja isoa valkoista aluetta vaan mustat ja valkoiset partikkelit ovat sekoittuneet toistensa lomiin. Ihmiset näkevät harmaata. Uskoon tullut ihminen näkee nämä pienet partikkelit ja kykenee erottamaan ne toisistaan. Kuka tahansa halutessaan kykenee samaan. Kuka tahansa.

joku vaan kirjoitti:

Olet siis ihminen joka uskoo kun moottorisahamurhaaja sanoo olevansa uskovainen ja vedät siitä omat johtopäätöksesi uskovaisista. Ei kai sinun tarvitse omien uskomustesi perusteella alentaa uskovaisia, miksi aina on niin? Miksi inkarnaattorit laittavat vaakakuppiinsa toiselle puolelle vastakohdaksi omille uskomuksilleen uskon Jumalaan (siis oikeaan Jumalaan eikä itse muokattuun versioon).
Olisihan kummallista jos joku kertoisi pitävänsä Aku Ankoista ja vastakohdaksi sille kertoisi miksi ei pidä uskovaisista.
Kun ensi kerralla puhut "uskostasi" niin kerro miksi se on parempaa kuin vaikkapa pilkkiminen. Ethän sinä kuitenkaan voi kumota sellaista asiaa kuin totuus koettaen alentaa sen arvoa.

Jos sinä seisot kallion päällä et voi verrata mäntyä ja sitä kalliota toisiinsa vaan esim. mäntyä ja koivua.

Erkanemme koko ajan totuudesta ja totuuden näkeminen hämärtyy. Ihan samalla tavalla kuin pallo tiputetaan lattialle niin aluksi kaikki selkeästi näkevät kuinka se pomppii. Kun pomput pienenee ja pienenee niin niiden erottaminen on jo vaikeampaa. Se joka näkee ja kuulee erottaa ne.
Ei ole enää isoa mustaa aluetta ja isoa valkoista aluetta vaan mustat ja valkoiset partikkelit ovat sekoittuneet toistensa lomiin. Ihmiset näkevät harmaata. Uskoon tullut ihminen näkee nämä pienet partikkelit ja kykenee erottamaan ne toisistaan. Kuka tahansa halutessaan kykenee samaan. Kuka tahansa.

Lue lisää

Vedäthän sinäkin omat johtopäätöksesi karmaan ja reinkarnaatioon uskovista, ja aika suoraan tunnut sanovan että johtopäätöksesi on että me jotka emme usko kuten te virallisen termin "uskovainen" itsellenne saaneet automaattisesti valehtelemme. Muuten et sanoisi

>Kun ensi kerralla puhut "uskostasi" niin kerro miksi se on parempaa kuin vaikkapa pilkkiminen. Ethän sinä kuitenkaan voi kumota sellaista asiaa kuin totuus koettaen alentaa sen arvoa.

Sanooko kukaan teille k-uskovaisille ikinä päin näköä että te valehtelette? Mitä luulet, miltä se tuntuisi? En nyt muista olitko se sinä tuolla toisessa ketjussa kun korosti tunteiden merkitystä, juttu meni jotenkin niin että pitää tulla voimakkaita tunteita että on oikeasti uskossa vai miten sen nyt meni.

Voin vakuuttaa että minulle tuli ERITTÄIN voimakkaita tunteita kun koin sen kokemuksen jossa tiesin seisovani jossakin (toisaalla ja toisessa ajassa) ja katselevani kuinka minulle konsanaan koskaan minään aikoina missään rakkainta mahdollista ihmistä poltetaan elävältä roviolla. Ja vain sen takia että se silloinen uskonvouhotus sanoi niin että pitää uskoa kuten kirkko opettaa tai sinua pitää vihattaman niin että sinusta ei saa lopulta jäädä jäljelle kuin kasa tuhkaa ja mustuneet luut.

Ei tuollainen fanaattisuus ikinä miksikään muutu; fanaattisuus on se mikä säilyy melkein maailman loppuun asti ja se on ihan sama mikä usko tai uskonto kulloinkin on kyseessä. Pidän varsin todennäköisenä että ennen kyseistä munkin elämääni saatoin olla himobuddhalainen sitäkin aikaisemmassa elämässä, ja kiusasin lähelle sattuvia ihmisiä vahtaamalla heitä että osaavatko nyt varmasti olla mahdollisimman oikeaoppisia.

Parantaakseni tapani minun pitäisi tässä nykyisessä elämässä tietenkin jättää ihmisille oikeus uskoa miten itsekukin haluaa, ja harjoittaa uskontoaan miten parhaaksi näkevät. Poislukien tietenkin ihmis- ja eläinrääkkäys, sellaiset eivät kuulu mihinkään uskonharjoittamisen vapauteen! TÄMÄN takia yritän aina välillä olla kohtelias, suvaitsevainen ja pitkämielinen k-uskontoakin kohtaan, vaikka kokemukseni vuoksi olen kieltämättä aika nuiva sitä suuntausta kohtaan.

Mutta onhan noita kaikenlaisia kristillisiä alalajikkeita, ja Luojan kiitos länsimaissa ei enää alennuta vihaamaan ihmisiä siihen pisteeseen asti että heidät pitää tappaa - ainakaan uskon/uskonnon nimissä. Jotain kehitystä siis tapahtuu. Mutta jos ajatellaan uskovaisen itsensä kannalta, niin emme me tosiaankaan voi väittää etteikö esmes 1600-luvulla ihmisiä vääräuskoisina roviolla polttanut ihminen olisi saattanut kokea olevansa hyvinkin hurskas ja uskossaan vahva. Eli uskon määrä ja vimma sinänsä ei tee sitä että ihminen tekisi oikeamielisiä tekoja.

Jeesus ei ole koskaan missään käskenyt vihata ja tappaa ketään. Toki UT:ssa on vaikeita kohtia jossa sanotaan että tulee riitaa isän ja pojan välille jne. mutta missään Jeesus ei käske että menkää ja tappakaa kaikki oman uskonne tieltä pois.

Ei sinunkaan ivallisuutesi minun uskoani kohtaan sitä miksikään muuta että kumminkin uskon kuten uskon. Tiedän että kun alan puhua menneistä elämistä skeptikot sivuuttavat jutut hulluutena ja uskovaiset saattavat väittää valehtelijaksi tai Saatanan omaksi, mutta aivan kuten jossain vaiheessa kristityitäkin vainottiin, niin kaiketi tämänkin uskon harjoittajia vainotaan, tosiaankin LUOJAN kiitos hienovaraisemmin kuin tunkemalla roviolle. Jos se jää vain ivan, pilkan ja ilkeilyn tasolle niin hyvä niin. Ainahan sitä tietenkin voi nostaa helmansa ja häipyä, mutta mietityttää että kuinka moni näilläkin palstoilla seikkaileva ihminen kainostelee oman uskonsa kanssa ja epäröi olla rohkeasti sitä mitä on, kun säikkyy Jeesusta jumaloivien tunnetiloja.

Ei tunteen palo sinänsä kyllä minun mielestäni mitään siitä kerro että oikealla tiellä ollaan. Ihmiset pystyvät rakastumaan ihan mihin vain. Jeesukseen on varmaan helppo rakastua kun hän ei ikinä petä, jätä jne. kun ei ole ikinä ollut fyysisesti alunperin läsnäkään. Ehkä se rakkaus on vähän samantapaista kuin esim. filmitähtiin kohdistuva. Turvallisen etäistä. Tässä mielessä oma tunteeni ja rakkauteni sellaista olentoa kohtaan jota kukaan ei voi nähdä (en edes minäkään) ei mitenkään eroa teidän Jeesus-fanittajien rakkaudesta, joten yritän siis mieltää että periaatteessa olemme IHAN SAMALLA VIIVALLA ja ulkopuolinen voi pitää meitä tasan yhtä kajahtaneina. Ei se mitään. Uskotaan vaan jos uskotuttaa. :)

Qadesha kirjoitti:

Vedäthän sinäkin omat johtopäätöksesi karmaan ja reinkarnaatioon uskovista, ja aika suoraan tunnut sanovan että johtopäätöksesi on että me jotka emme usko kuten te virallisen termin "uskovainen" itsellenne saaneet automaattisesti valehtelemme. Muuten et sanoisi

>Kun ensi kerralla puhut "uskostasi" niin kerro miksi se on parempaa kuin vaikkapa pilkkiminen. Ethän sinä kuitenkaan voi kumota sellaista asiaa kuin totuus koettaen alentaa sen arvoa.

Sanooko kukaan teille k-uskovaisille ikinä päin näköä että te valehtelette? Mitä luulet, miltä se tuntuisi? En nyt muista olitko se sinä tuolla toisessa ketjussa kun korosti tunteiden merkitystä, juttu meni jotenkin niin että pitää tulla voimakkaita tunteita että on oikeasti uskossa vai miten sen nyt meni.

Voin vakuuttaa että minulle tuli ERITTÄIN voimakkaita tunteita kun koin sen kokemuksen jossa tiesin seisovani jossakin (toisaalla ja toisessa ajassa) ja katselevani kuinka minulle konsanaan koskaan minään aikoina missään rakkainta mahdollista ihmistä poltetaan elävältä roviolla. Ja vain sen takia että se silloinen uskonvouhotus sanoi niin että pitää uskoa kuten kirkko opettaa tai sinua pitää vihattaman niin että sinusta ei saa lopulta jäädä jäljelle kuin kasa tuhkaa ja mustuneet luut.

Ei tuollainen fanaattisuus ikinä miksikään muutu; fanaattisuus on se mikä säilyy melkein maailman loppuun asti ja se on ihan sama mikä usko tai uskonto kulloinkin on kyseessä. Pidän varsin todennäköisenä että ennen kyseistä munkin elämääni saatoin olla himobuddhalainen sitäkin aikaisemmassa elämässä, ja kiusasin lähelle sattuvia ihmisiä vahtaamalla heitä että osaavatko nyt varmasti olla mahdollisimman oikeaoppisia.

Parantaakseni tapani minun pitäisi tässä nykyisessä elämässä tietenkin jättää ihmisille oikeus uskoa miten itsekukin haluaa, ja harjoittaa uskontoaan miten parhaaksi näkevät. Poislukien tietenkin ihmis- ja eläinrääkkäys, sellaiset eivät kuulu mihinkään uskonharjoittamisen vapauteen! TÄMÄN takia yritän aina välillä olla kohtelias, suvaitsevainen ja pitkämielinen k-uskontoakin kohtaan, vaikka kokemukseni vuoksi olen kieltämättä aika nuiva sitä suuntausta kohtaan.

Mutta onhan noita kaikenlaisia kristillisiä alalajikkeita, ja Luojan kiitos länsimaissa ei enää alennuta vihaamaan ihmisiä siihen pisteeseen asti että heidät pitää tappaa - ainakaan uskon/uskonnon nimissä. Jotain kehitystä siis tapahtuu. Mutta jos ajatellaan uskovaisen itsensä kannalta, niin emme me tosiaankaan voi väittää etteikö esmes 1600-luvulla ihmisiä vääräuskoisina roviolla polttanut ihminen olisi saattanut kokea olevansa hyvinkin hurskas ja uskossaan vahva. Eli uskon määrä ja vimma sinänsä ei tee sitä että ihminen tekisi oikeamielisiä tekoja.

Jeesus ei ole koskaan missään käskenyt vihata ja tappaa ketään. Toki UT:ssa on vaikeita kohtia jossa sanotaan että tulee riitaa isän ja pojan välille jne. mutta missään Jeesus ei käske että menkää ja tappakaa kaikki oman uskonne tieltä pois.

Ei sinunkaan ivallisuutesi minun uskoani kohtaan sitä miksikään muuta että kumminkin uskon kuten uskon. Tiedän että kun alan puhua menneistä elämistä skeptikot sivuuttavat jutut hulluutena ja uskovaiset saattavat väittää valehtelijaksi tai Saatanan omaksi, mutta aivan kuten jossain vaiheessa kristityitäkin vainottiin, niin kaiketi tämänkin uskon harjoittajia vainotaan, tosiaankin LUOJAN kiitos hienovaraisemmin kuin tunkemalla roviolle. Jos se jää vain ivan, pilkan ja ilkeilyn tasolle niin hyvä niin. Ainahan sitä tietenkin voi nostaa helmansa ja häipyä, mutta mietityttää että kuinka moni näilläkin palstoilla seikkaileva ihminen kainostelee oman uskonsa kanssa ja epäröi olla rohkeasti sitä mitä on, kun säikkyy Jeesusta jumaloivien tunnetiloja.

Ei tunteen palo sinänsä kyllä minun mielestäni mitään siitä kerro että oikealla tiellä ollaan. Ihmiset pystyvät rakastumaan ihan mihin vain. Jeesukseen on varmaan helppo rakastua kun hän ei ikinä petä, jätä jne. kun ei ole ikinä ollut fyysisesti alunperin läsnäkään. Ehkä se rakkaus on vähän samantapaista kuin esim. filmitähtiin kohdistuva. Turvallisen etäistä. Tässä mielessä oma tunteeni ja rakkauteni sellaista olentoa kohtaan jota kukaan ei voi nähdä (en edes minäkään) ei mitenkään eroa teidän Jeesus-fanittajien rakkaudesta, joten yritän siis mieltää että periaatteessa olemme IHAN SAMALLA VIIVALLA ja ulkopuolinen voi pitää meitä tasan yhtä kajahtaneina. Ei se mitään. Uskotaan vaan jos uskotuttaa. :)

Lue lisää

Onkin vähän turruttavaa kun jonkin hienon keskustelun väliin tunkee joku uskova selittämään juttujaan.

Vähän sama kun norsu syöksyis lamppukauppaan...

Toisaalta ajateltuna, olemmehan mekin tavallaan kohtalontovereita näiden uskovien kanssa. Myös meille nauretaan ja meitä pilkataan, jos alamme levittää omaa "ilosanomaamme" materialistisemmin ajatteleville ihmisille. Parempi siis olla ihan vaan hissuksiin. Tämä maailma ei ainakaan vielä ymmärrä meitä. Odotellaan siis vaan aikoja parempia...

Ja onhan uskoviakin niin monen sorttisia. Fanaattisia ja vähemmän fanaattisia. Tämä netti tietenkin kerää niitä fanaattisempiakin tapauksia kuin öinen valo yökköjä. Täällä jokainen voi koettaa olla "pikku profeetta". Ja nuori ihminen on usein vielä se kaikkein fanaattisin otus maan päällä. Haluaa käännyttää kaikki uskoonsa. On se niin mahtava ja paras juttu koko maailmassa!

Meikäläinenkin on joskus ollut hetken aikaa fanaattinen jostain, mutta onneksi se ei ole jäänyt krooniseksi tilaksi.

Moni vanhetessaan kuitenkin alkaa ymmärtää, että on monia muitakin juttuja kuin vain se oma juttu. Ja se on suuri rikkaus, paitsi silloin kun se johtaa tuohon mainitsemaasi eläin- tai ihmisrääkkäykseen.

vänkis kirjoitti:

Onkin vähän turruttavaa kun jonkin hienon keskustelun väliin tunkee joku uskova selittämään juttujaan.

Vähän sama kun norsu syöksyis lamppukauppaan...

Toisaalta ajateltuna, olemmehan mekin tavallaan kohtalontovereita näiden uskovien kanssa. Myös meille nauretaan ja meitä pilkataan, jos alamme levittää omaa "ilosanomaamme" materialistisemmin ajatteleville ihmisille. Parempi siis olla ihan vaan hissuksiin. Tämä maailma ei ainakaan vielä ymmärrä meitä. Odotellaan siis vaan aikoja parempia...

Ja onhan uskoviakin niin monen sorttisia. Fanaattisia ja vähemmän fanaattisia. Tämä netti tietenkin kerää niitä fanaattisempiakin tapauksia kuin öinen valo yökköjä. Täällä jokainen voi koettaa olla "pikku profeetta". Ja nuori ihminen on usein vielä se kaikkein fanaattisin otus maan päällä. Haluaa käännyttää kaikki uskoonsa. On se niin mahtava ja paras juttu koko maailmassa!

Meikäläinenkin on joskus ollut hetken aikaa fanaattinen jostain, mutta onneksi se ei ole jäänyt krooniseksi tilaksi.

Moni vanhetessaan kuitenkin alkaa ymmärtää, että on monia muitakin juttuja kuin vain se oma juttu. Ja se on suuri rikkaus, paitsi silloin kun se johtaa tuohon mainitsemaasi eläin- tai ihmisrääkkäykseen.

Lue lisää

Tässä "meidän uskossa" on se kiva puoli että ei sitä oikeastaan sen kummemmin tarvitse kenellekään julistaa tai tuputtaa varsinkaan, koska jos ei usko reinkarnaatioon tai karmaan, niin ei siitä kukaan mitenkään tilille vedä ja tule rankaisemaan. Yhtälaillahan sitä voisi olla uskomatta vaikka siihen että Maa kiertää Aurinkoa ja se kiertää kumminkin. Ei se pahemmin ihmisen uskosta ole kiinni. Eli jos me aletaan röyhkeiksi ja sanotaan suoraan että reinkarnaatio on totta ja karma rules okei, niin jos ei sitä joku usko niin olkoon uskomatta. Ei pahemmin maailmoja kaada.

Sensijaan ns. aavikkouskontojen suhteen (juutalaisuus, k-uskonto, islam) suhteen tilanne tuntuu olevan toinen. Ehkä juutalaiset (poislukien Israelin asukit) suhtautuvat jo rennommin uskontoonsa koska se on jo vanha ja viisastunut versio ihmisten eri uskoista, mutta nuoremmat k-uskonto ja islam joissakin ihmisissä ilmenevät siten että tehdään ihan kuin kaikkensa että lähimmäisillä olisi mahdollisimman paha olla, ja tämä vain niiden ihan omien pelkojen vuoksi. Muslimi pelkää että koko maailma on menossa vituralleen jos naisesta näkyy hiukset, sääret tai käsivarret; k-uskovainen pelkää sitten jotain muuta jos joku ei osoittaudu otolliseksi kohteeksi juuri hänen lähetystyölleen.

Sen vuoksi uskonnoista saakin helposti vastenmielisen kuvan, kun ne ovat niitä pelkoja täynnään - tahtoo siis sanoa että on paljon uskovaisia jotka pelkäävät kuka mitäkin. Helposti aina vaikuttaa siltä että buddhalaisuus on paljon elettömämpi versio uskonnoista, ei ole sellaista kauheaa painostusta muita ihmisiä kohtaan, eikä pelotella sillä, tällä ja tuolla. Maallikkobuddhalaiset tosin vaikuttavat kovin materialistisilta, mutta saman vaikutelman saa kyllä ihan aavikkouskontojenkin harjoittajista. Taitaa se maallinen hyvä kiinnostaa suuria massoja aina eniten. Se taas joka on uskossaan (oli uskonto mikä hyvänsä) löytänyt sisäisen mielenrauhan, hän ei mekasta turuilla ja toreilla painostaen muita, mutta ei häntä se materiakaan niin kiinnosta.

En ole itse vielä sillä asteella, mutta onhan noita ihmisiä jo sillä tasolla. Täällä keskustelufoorumilla vain helposti tulee tippa silmään että ovatko kaikki ihmiset pelkkiä kiukuttelijoita, koska ne rauhalliset tyypit eivät todellakaan tule tänne. Paitsi sinä, mutta sinutkin tuntuvat uskovaiset ymmärtävän (tahallaan?) kokoajan väärin. Kun luen silloin tällöin (en kokoajan!) vastauksia joita olet saanut uskovaisilta, tuntuu ihan kuin he puhuisivat jollekulle toiselle ihmiselle, eivät sinulle. Eli en tunnista sitä ihmistä kenestä he puhuvat ja kenelle he puhuvat.

Jos enemmän innostuisin täällä taas pajattamaan en tiedä kävisikö itsenikin kohdalla samoin.

Täytyy siis yrittää muistaa ettei itse ainakaan maalaile piruja seinille vaikka olisikin toisinaan hankaliin ihmisiin törmännyt. En minä siis todellakaan automaattisesti kuvittele että "uskikset väijyy puskissa aikoen kiduttaa viattomia"... xD Se on vaan se muutamasta elämästä jäänyt fiilis aika vahva ja suhtaudun epäluuloisesti kaikkiin jotka heittäytyvät kovin fanaattisiksi. Mutta kun jo etukäteen odottaa ihmisistä jotain tiettyä, niin se helposti saa vahvistuksen, eli ihmiset osoittautuvat juuri sellaisiksi kuin odottikin. Ehkä minäkin paatunut reinkarnationisti olen jonkun mielestä juuri tyypillinen kamala New Age -ihminen joka täällä vikittelee viattomia ja käännyttää sen minkä ehtii (pelkillä omilla kokemuksillaanko???) Mene tiedä.

Uskonasioista on ihan hemmetin vaikeaa puhua ilman että tulee tunteet mukaan. Siksihän koko ihmiskuntakin on siinä jamassa kuin on. Sen verran nyyeitsaria minusta kumminkin löytyy että toivon ainakin, jos en jaksa uskoa, että tämä tästä vielä muuttuu tämä nykytyyli. Ei maailma voi ikuisesti pyöriä uskontojen pillin mukaan, johan tässä jo pikkuhiljaa väkisinkin sielut vanhenevat (rupsahtavat...?) ja luulisi että näihin touhuihin jo kyllästytään kokonaan. En jaksa uskoa että uskoista tappelu olisi ollut erikoisemmin muodissa esmes joskus 3000 eaa, se on vaan ollut nämä 2000 viimeisintä vuotta kun on kuulema tämä Kalojen aika ja uskonasiat ovat olennainen juttu Kalojen ajalla. Kyllä tällaista aurinko-Kalaa kuin minä ottaa päähän että eikö kaluudesta muka muuta irti saa...! Kollektiivinen tietoisuus kun on se varsinainen keskiö kun Kaloista on kyse, niin onhan näitä uskontojen lisäksi muitakin juttuja kuten psykologia (Freud, Jung) joissa kollektiiviset voimat pauhaavat. Vesimiehen aikana pitäisikin sitten siirtyä älyllisempien askareitten piiriin, jos merkin piirteitä yhtään tuleviin 2000 v ollenkaan leimautuu.

Jos nuo ajat nyt sitten pitävät paikkansa. Jos ei niin ei väkisin. Mutta jos tänne takaisin vielä tulen (sanoisin että KUN) niin haluaisin nähdä jo muuta touhua kuin uskontojen mellastuksen.

Qadesha kirjoitti:

Tässä "meidän uskossa" on se kiva puoli että ei sitä oikeastaan sen kummemmin tarvitse kenellekään julistaa tai tuputtaa varsinkaan, koska jos ei usko reinkarnaatioon tai karmaan, niin ei siitä kukaan mitenkään tilille vedä ja tule rankaisemaan. Yhtälaillahan sitä voisi olla uskomatta vaikka siihen että Maa kiertää Aurinkoa ja se kiertää kumminkin. Ei se pahemmin ihmisen uskosta ole kiinni. Eli jos me aletaan röyhkeiksi ja sanotaan suoraan että reinkarnaatio on totta ja karma rules okei, niin jos ei sitä joku usko niin olkoon uskomatta. Ei pahemmin maailmoja kaada.

Sensijaan ns. aavikkouskontojen suhteen (juutalaisuus, k-uskonto, islam) suhteen tilanne tuntuu olevan toinen. Ehkä juutalaiset (poislukien Israelin asukit) suhtautuvat jo rennommin uskontoonsa koska se on jo vanha ja viisastunut versio ihmisten eri uskoista, mutta nuoremmat k-uskonto ja islam joissakin ihmisissä ilmenevät siten että tehdään ihan kuin kaikkensa että lähimmäisillä olisi mahdollisimman paha olla, ja tämä vain niiden ihan omien pelkojen vuoksi. Muslimi pelkää että koko maailma on menossa vituralleen jos naisesta näkyy hiukset, sääret tai käsivarret; k-uskovainen pelkää sitten jotain muuta jos joku ei osoittaudu otolliseksi kohteeksi juuri hänen lähetystyölleen.

Sen vuoksi uskonnoista saakin helposti vastenmielisen kuvan, kun ne ovat niitä pelkoja täynnään - tahtoo siis sanoa että on paljon uskovaisia jotka pelkäävät kuka mitäkin. Helposti aina vaikuttaa siltä että buddhalaisuus on paljon elettömämpi versio uskonnoista, ei ole sellaista kauheaa painostusta muita ihmisiä kohtaan, eikä pelotella sillä, tällä ja tuolla. Maallikkobuddhalaiset tosin vaikuttavat kovin materialistisilta, mutta saman vaikutelman saa kyllä ihan aavikkouskontojenkin harjoittajista. Taitaa se maallinen hyvä kiinnostaa suuria massoja aina eniten. Se taas joka on uskossaan (oli uskonto mikä hyvänsä) löytänyt sisäisen mielenrauhan, hän ei mekasta turuilla ja toreilla painostaen muita, mutta ei häntä se materiakaan niin kiinnosta.

En ole itse vielä sillä asteella, mutta onhan noita ihmisiä jo sillä tasolla. Täällä keskustelufoorumilla vain helposti tulee tippa silmään että ovatko kaikki ihmiset pelkkiä kiukuttelijoita, koska ne rauhalliset tyypit eivät todellakaan tule tänne. Paitsi sinä, mutta sinutkin tuntuvat uskovaiset ymmärtävän (tahallaan?) kokoajan väärin. Kun luen silloin tällöin (en kokoajan!) vastauksia joita olet saanut uskovaisilta, tuntuu ihan kuin he puhuisivat jollekulle toiselle ihmiselle, eivät sinulle. Eli en tunnista sitä ihmistä kenestä he puhuvat ja kenelle he puhuvat.

Jos enemmän innostuisin täällä taas pajattamaan en tiedä kävisikö itsenikin kohdalla samoin.

Täytyy siis yrittää muistaa ettei itse ainakaan maalaile piruja seinille vaikka olisikin toisinaan hankaliin ihmisiin törmännyt. En minä siis todellakaan automaattisesti kuvittele että "uskikset väijyy puskissa aikoen kiduttaa viattomia"... xD Se on vaan se muutamasta elämästä jäänyt fiilis aika vahva ja suhtaudun epäluuloisesti kaikkiin jotka heittäytyvät kovin fanaattisiksi. Mutta kun jo etukäteen odottaa ihmisistä jotain tiettyä, niin se helposti saa vahvistuksen, eli ihmiset osoittautuvat juuri sellaisiksi kuin odottikin. Ehkä minäkin paatunut reinkarnationisti olen jonkun mielestä juuri tyypillinen kamala New Age -ihminen joka täällä vikittelee viattomia ja käännyttää sen minkä ehtii (pelkillä omilla kokemuksillaanko???) Mene tiedä.

Uskonasioista on ihan hemmetin vaikeaa puhua ilman että tulee tunteet mukaan. Siksihän koko ihmiskuntakin on siinä jamassa kuin on. Sen verran nyyeitsaria minusta kumminkin löytyy että toivon ainakin, jos en jaksa uskoa, että tämä tästä vielä muuttuu tämä nykytyyli. Ei maailma voi ikuisesti pyöriä uskontojen pillin mukaan, johan tässä jo pikkuhiljaa väkisinkin sielut vanhenevat (rupsahtavat...?) ja luulisi että näihin touhuihin jo kyllästytään kokonaan. En jaksa uskoa että uskoista tappelu olisi ollut erikoisemmin muodissa esmes joskus 3000 eaa, se on vaan ollut nämä 2000 viimeisintä vuotta kun on kuulema tämä Kalojen aika ja uskonasiat ovat olennainen juttu Kalojen ajalla. Kyllä tällaista aurinko-Kalaa kuin minä ottaa päähän että eikö kaluudesta muka muuta irti saa...! Kollektiivinen tietoisuus kun on se varsinainen keskiö kun Kaloista on kyse, niin onhan näitä uskontojen lisäksi muitakin juttuja kuten psykologia (Freud, Jung) joissa kollektiiviset voimat pauhaavat. Vesimiehen aikana pitäisikin sitten siirtyä älyllisempien askareitten piiriin, jos merkin piirteitä yhtään tuleviin 2000 v ollenkaan leimautuu.

Jos nuo ajat nyt sitten pitävät paikkansa. Jos ei niin ei väkisin. Mutta jos tänne takaisin vielä tulen (sanoisin että KUN) niin haluaisin nähdä jo muuta touhua kuin uskontojen mellastuksen.

Lue lisää

Usko karmaan eli siihen, että jokainen tekomme palaa aina ennemmin tai myöhemmin lopulta itseemme tuntuu olevan joillekin vaikea pala. Järkevä ja viisas ihminen kyllä ihan varmasti myöntää, että siinä on järkeä ja paljon. Ihmisen uskonnollinen vakaumus voi vaan välillä sumentaa järjen valoa. Siihen pitää vaan suhtautua ymmärryksellä. Ja se joka on sisäistänyt karman, ei enää voi tehdä tekoja miettimättä niiden seurauksia.

Ihminen tosin usein tekee asioita liikoja miettiämättä. Se kai kuuluu siihen "sielunikään"? Mitä nuorempi sielu, sitä vähemmän sitä miettii mitä on oikein tekemässä.

Onhan tää "meidän uskomme" siis oikeastaan aika fatalistinen juttu. Turha sitä on mennä opettamaan nuorempiaan ja heristelemään heille sormeaan. Niiden on vain mentävä ja koettava kaikki se ihan itse. Voimme vain korkeintaan todeta, että kokemuksesta tiedämme sen, että se mitä tulet tekemään on väärin, ja tulet siitä vielä kärsimään.

Jeesuskin pyysi Jumalaa ristillä roikkuessaan antamaan ihmisille anteeksi, koska nämä eivät tienneet mitä olivat tekemässä. Meidän kaikkien pitääkin tehdä se ihan sama juttu toisilleme.

Eikä meidän tarvitse olla toisistamme huolissamme, koska kaikki tulevat oppimaan kokemuksen kautta ihan samat asiat ja viisaudet. Itse olen sellainen ihminen, joka laskee leikkiä näistä asioista. En yritä liikaa holhota ja varoitella ketään. Olen huomannut, että leppoisa huumori ja leikinlasku on kaikkein tehokkain tapa "ohjata" ihmisiä.

Enkä mä välitä siitä, että joku uskovakin kertoo mulle täällä netissä millainen ihminen oikein olen? Oikeastaanhan se on vaan hyvä, että joku esittää kritiikkiä. Sehän vaan auttaa viisasta tulemaan vieläkin viisaammaksi ja tätä ihmistä pitäisi oikeastaan vain silloin kiittää kauniisti. Suosittelenkin tätä lähestymistapaa erittäin lämpimästi! Aina kun joku arvostelee teitä , niin hymyilkää ja kiittäkää häntä, sillä niin tekevät viisaat! Yleensä tämä ihminen hämmentyy ja joutuu miettimään uudelleen sanomisiaan. Ja oikein hyvällä tuurilla hänestäkin tulee hieman viisaampi ihminen.

Sulla on kyllä aina ollut sana hallussa. Juttusi ovat kepeää luettavaa raskaudestaan huolimatta. Pohdintasi on terävää ja huumorin sävyttämää. Välillä käyttämäsi ilmaisut tuovatkin mieleeni isosiäni. Se oli sellanen erämies ja automekaanikko, joka myös maalas tauluja, leipoi kakkuja ja hoiti kasveja. Selvästi siis jo vanhempi sielu.

Voipi olla, että ajat on muuttumassa parempaan? Jos tulis joku uus maailman laajuinen "herätys"? Tulis uus Jeesuksen kaltainen tapaus? Ilmeisesti tarvitaan aina joku poikkeuksellinen juttu, jota ihmiset alkaa fanittamaan? Fanittamaan niin kovasti, että unohtavat ainakin hetkeksi kaiken pahan tekemisen. Oishan se jännä miten tämä tieteen aikakausi suhtautuisi tällaiseen "messiaaseen". Täällä ei ihan mikä tahansa huijari pysty enää operoimaan ja väittämään vaikka mitä. Kaikki voidaan asettaa suurennuslasin alle ja päivän valoon. Mä uskoisin, että jos tänä aikanamme ei uutta Jeesuksen kaltaista sielua maan päälle inkarnaoidu, niin ei sitten koskaan!

Elämmekin erittäin jänniä aikoja! ;)

vänkis kirjoitti:

Usko karmaan eli siihen, että jokainen tekomme palaa aina ennemmin tai myöhemmin lopulta itseemme tuntuu olevan joillekin vaikea pala. Järkevä ja viisas ihminen kyllä ihan varmasti myöntää, että siinä on järkeä ja paljon. Ihmisen uskonnollinen vakaumus voi vaan välillä sumentaa järjen valoa. Siihen pitää vaan suhtautua ymmärryksellä. Ja se joka on sisäistänyt karman, ei enää voi tehdä tekoja miettimättä niiden seurauksia.

Ihminen tosin usein tekee asioita liikoja miettiämättä. Se kai kuuluu siihen "sielunikään"? Mitä nuorempi sielu, sitä vähemmän sitä miettii mitä on oikein tekemässä.

Onhan tää "meidän uskomme" siis oikeastaan aika fatalistinen juttu. Turha sitä on mennä opettamaan nuorempiaan ja heristelemään heille sormeaan. Niiden on vain mentävä ja koettava kaikki se ihan itse. Voimme vain korkeintaan todeta, että kokemuksesta tiedämme sen, että se mitä tulet tekemään on väärin, ja tulet siitä vielä kärsimään.

Jeesuskin pyysi Jumalaa ristillä roikkuessaan antamaan ihmisille anteeksi, koska nämä eivät tienneet mitä olivat tekemässä. Meidän kaikkien pitääkin tehdä se ihan sama juttu toisilleme.

Eikä meidän tarvitse olla toisistamme huolissamme, koska kaikki tulevat oppimaan kokemuksen kautta ihan samat asiat ja viisaudet. Itse olen sellainen ihminen, joka laskee leikkiä näistä asioista. En yritä liikaa holhota ja varoitella ketään. Olen huomannut, että leppoisa huumori ja leikinlasku on kaikkein tehokkain tapa "ohjata" ihmisiä.

Enkä mä välitä siitä, että joku uskovakin kertoo mulle täällä netissä millainen ihminen oikein olen? Oikeastaanhan se on vaan hyvä, että joku esittää kritiikkiä. Sehän vaan auttaa viisasta tulemaan vieläkin viisaammaksi ja tätä ihmistä pitäisi oikeastaan vain silloin kiittää kauniisti. Suosittelenkin tätä lähestymistapaa erittäin lämpimästi! Aina kun joku arvostelee teitä , niin hymyilkää ja kiittäkää häntä, sillä niin tekevät viisaat! Yleensä tämä ihminen hämmentyy ja joutuu miettimään uudelleen sanomisiaan. Ja oikein hyvällä tuurilla hänestäkin tulee hieman viisaampi ihminen.

Sulla on kyllä aina ollut sana hallussa. Juttusi ovat kepeää luettavaa raskaudestaan huolimatta. Pohdintasi on terävää ja huumorin sävyttämää. Välillä käyttämäsi ilmaisut tuovatkin mieleeni isosiäni. Se oli sellanen erämies ja automekaanikko, joka myös maalas tauluja, leipoi kakkuja ja hoiti kasveja. Selvästi siis jo vanhempi sielu.

Voipi olla, että ajat on muuttumassa parempaan? Jos tulis joku uus maailman laajuinen "herätys"? Tulis uus Jeesuksen kaltainen tapaus? Ilmeisesti tarvitaan aina joku poikkeuksellinen juttu, jota ihmiset alkaa fanittamaan? Fanittamaan niin kovasti, että unohtavat ainakin hetkeksi kaiken pahan tekemisen. Oishan se jännä miten tämä tieteen aikakausi suhtautuisi tällaiseen "messiaaseen". Täällä ei ihan mikä tahansa huijari pysty enää operoimaan ja väittämään vaikka mitä. Kaikki voidaan asettaa suurennuslasin alle ja päivän valoon. Mä uskoisin, että jos tänä aikanamme ei uutta Jeesuksen kaltaista sielua maan päälle inkarnaoidu, niin ei sitten koskaan!

Elämmekin erittäin jänniä aikoja! ;)

Lue lisää

Miun maun mukaan tietty ihmiset oppisivat jo järkeilemään asioita itse ja lopettaisivat kaikenlaisten johtajien perässä juoksentelun. Mutta kun katsoo ihmiskuntaa kokonaisuudessaan, niin aika naivihan sitä saa olla jos alkaa kuvittelemaan että nuo porukat kykenevät omin voimin ponnistamaan parempaan. Ehkä tarvitaan jonkinlaisia innostajia, yllyttäjiä, usuttajia; ehkä välillä vähän piiskaajiakin. Sen verran mustavalkoinen olen että vaadin johtajilta aina nuhteetonta luonnetta, mutta sekään ei kumminkaan taida olla oikein realistinen vaatimus. Ehkä sekin on jo askel parempaan että USA:lla on Obamansa, vaikka eihän tässä mitään erityisen loistokkaita juttuja ole vielä silläkään taholla tapahtunut. Mutta jos nyt edes se sairaudenhuoltouudistus...

Perusasioista se kumminkin lähtee. Ei ihminen ala miettiä kovin syntyjä syviä ja sitä että miten voin ihmisenä petrata jos vatsa rääkyy ruokaa ja taudit tuivertavat.

Ja sillä todellakaan niin väliä että uskovatko joukot oikein joukolla justiinsa vaikka reinkarnaatioon. Uskovathan ne Aasiassakin, eikä se ole mikään onnela. Uskokoon kukin mihin uskoo jos se antaa hänelle pohjaa ponnistaa parempaan ja olla lähimmäisilleen hyväksi eikä pahaksi!

Juu on nämä minun juttuni kyllä aika raskaita... Mutta tahaton ja välillä tahallinenkin huumori pitää jotensakin hapessa ettei vallan tikahdu taakkansa alle. Jos menneitä elämiäni ajattelen niin ei sieltä juuri kyllä naurua löydy (ehkä jotain satunnaista iloa), mutta kun tämä meneillään oleva elämä tuntuu olevan joku sulattelu- ja lepoelämä, niin jos tässä sitten tulee analysoitua kaikenlaista ja tarpeeksi vatkaa niin tuleehan sinne taikinaan ilmaakin.

Qadesha kirjoitti:

Miun maun mukaan tietty ihmiset oppisivat jo järkeilemään asioita itse ja lopettaisivat kaikenlaisten johtajien perässä juoksentelun. Mutta kun katsoo ihmiskuntaa kokonaisuudessaan, niin aika naivihan sitä saa olla jos alkaa kuvittelemaan että nuo porukat kykenevät omin voimin ponnistamaan parempaan. Ehkä tarvitaan jonkinlaisia innostajia, yllyttäjiä, usuttajia; ehkä välillä vähän piiskaajiakin. Sen verran mustavalkoinen olen että vaadin johtajilta aina nuhteetonta luonnetta, mutta sekään ei kumminkaan taida olla oikein realistinen vaatimus. Ehkä sekin on jo askel parempaan että USA:lla on Obamansa, vaikka eihän tässä mitään erityisen loistokkaita juttuja ole vielä silläkään taholla tapahtunut. Mutta jos nyt edes se sairaudenhuoltouudistus...

Perusasioista se kumminkin lähtee. Ei ihminen ala miettiä kovin syntyjä syviä ja sitä että miten voin ihmisenä petrata jos vatsa rääkyy ruokaa ja taudit tuivertavat.

Ja sillä todellakaan niin väliä että uskovatko joukot oikein joukolla justiinsa vaikka reinkarnaatioon. Uskovathan ne Aasiassakin, eikä se ole mikään onnela. Uskokoon kukin mihin uskoo jos se antaa hänelle pohjaa ponnistaa parempaan ja olla lähimmäisilleen hyväksi eikä pahaksi!

Juu on nämä minun juttuni kyllä aika raskaita... Mutta tahaton ja välillä tahallinenkin huumori pitää jotensakin hapessa ettei vallan tikahdu taakkansa alle. Jos menneitä elämiäni ajattelen niin ei sieltä juuri kyllä naurua löydy (ehkä jotain satunnaista iloa), mutta kun tämä meneillään oleva elämä tuntuu olevan joku sulattelu- ja lepoelämä, niin jos tässä sitten tulee analysoitua kaikenlaista ja tarpeeksi vatkaa niin tuleehan sinne taikinaan ilmaakin.

Lue lisää

Mun on välillä vähän vaikeeta ymmärtää miksi ihmiset haluaa olla niin lammasmaisia ja mennä massan mukana?

Se tosin taitaa johtua siitä, että olen "synnynnäinen johtaja"? Horoskoopissakin olen tietenkin leijona. Ja etunimenikin tarkoittaa "sodan jumalaa". Lapsena leikeissäkin musta tehtiin usein se joka johti muita.

Pakkohan tässä on tuntea itsensä johtajaksi! ;)

Joskus jossain väitettiin, että jotkut sielut "sinkoutuvat alkulähteestään" ensimmäisinä ja se tekee niistä johtajia. Tai jotain sinne päin. Se olisi siis sielullinen ominaisuus.

Toisaalta taas ihmiset pelkäävät vastuun ottamista mikä saa heidät piiloutumaan johtajansa taakse. Sitten tätä yhtä sieluparkaa syytetään kaikesta pahasta, jonka on kuitenkin tehnyt koko kollektiivinen joukko ihmisiä.

On olemassa se hassu kysely, jossa ihmisiltä kysytään haluaako ne samaan selliin pedofiilin, juopon naistenhakkaajan kanssa, vaiko raittiin kasvkissyöjän kanssa? Ensin mainittu on joku ihailtu pressa ja jälkimmäinen on taas Hitler. Kumman kanssa sinä menisti samaan selliin?

Kaikki on niin suhteellista.

Ja kun mulla on vähän sama tausta kuin Hitlerilläkin (=soturisielu ja johtaja) niin tulee aika paljon funtsattua sitä mitä pahaa meikäläinenkin on ed. elämissään oikein tehnyt? Tunnistan kyllä Hitlerin itsessäni. Se ei ole kovinkaan mukava tunne. Luulisin, että jokainen sielu, jolla on sielullinen johtamiskyky tulee käymään aika rankan koulun läpi. Se kyllä pistää miettimään kaikenlaista. Asiat pitääkin hoitaa ens kerralla paljon paremmin. Toivon tosiaankin, että kaikki isompi sekoilu olis jo meikäläisenkin kohdalla sekoiltu. Mielummin entinen Hitler kuin tuleva Hitler! ;)

Enkä mä edes usko siihen, että nämä "superpahikset" joutuis kokemaan paljon enemmän karmaakaan. Diktaattori voikin todeta, että "minähän vain tein mitä tehdä annettiin!"

Aasiassakin taitaa olla käynyt niin, että reinkarnaatiosta on tehty vallankäytön väline. Siis ihan sama kuin miten k-uskonkin kanssa kävi keskiajalla. Myös reinkarnaaiota voidaan käyttää väärin ja perustella sillä muiden ihmisten kiusaamista. Köyhä ja sairas on tietenkin ollut paha ihminen edellisessä elämässään ja nyt sitä saakin potkia jos vaan huvittaa! Aattelis jos moinen toiminta leviäis tänne länsimaihin? Paljon parempi vaan, että täällä fanitetaan Jesseä! Elämä on joillakin jo muutenkin pelkkää halveksuntaa ja päähän potkimista, ilman että uskottaisiin siihen, että tämä ihminen oli paha ihminen ed. elämässään ja ansaitsee sen kohtelunsa! :/

Kyllä karma hoitaa aina tavalla tai toisella! Siitä meidän ei tarvitse mitenkään erikseen huolehtia. Ei sen enempää kuin mitä meidän tarvitsee huolehtia painovoimastakaan.

Mutta meillähän on täällä lännessä paljon modernimpi käsitys näistä asioista. Mehän olemme täällä maan päällä vaan koulussa! Eikä siihen ajatteluun sisälly todellakaan mikään kastijaottelu. Sielumme ovat täysin tasavertaisia toisiinsa verrattuna. Toki täällä maan päällä toiset ovat viisaampia kuin toiset. Mutta sekin on vain illuusio. Kiva illuusio siinä mielessä, että se mahdollistaa kaiken oppimisen ja tekee ihmiselämän mielekkääksi kokemusrikkaudeksi. Kun on jokin maali minkä vuoksi ponnistella, niin se auttaa tekemään elämästämme mielekästä. Jotkut tosin vievät tämänkin asian äärimmäisyyteen suorituskeskeisyydessään. Itse taas suosin kaikessa kultaista keskitietä.

Se onkin aika jännä juttu, kun funtsaamme sitä, että ihmiset on "eri tasoilla". Mullakin on ollut aika pahoja itsetunto-ongelmia ja olen pitänyt itseäni kaikkein huonoimpana ihmisistä. Ehkä se kuitenkin kuuluu vaan asiaan jos haluaa oppia nöyryyttä ja viisautta? Siinä jotuu aikamoiseen Jaakobin painiin itsensä kanssa. Joku "uskis" sano, että tämä kirjoitustyylini ei kerro nöyryydestä, joku toinen taas sanoo, että asia on ihan päinvastoin. No, meikäläinen ei näitä tyyliseikkojakaan paljoa funtsaile. Mä annan vaan palaa!!!! ;)

Mä luulisin, että kaikkein "korkeimman tason" täällä saavuttaneet. ovat vähän outoja tapauksia. Pakkohan niiden on olla. Ei niitä vielä kovin keskenkasvuiset sielut voi oikein millään tajuta. Jos ei maalliset materialistiset jutut enää oikein kiinnosta, niin kummajainenhan sitä tuppaa joidenkin silmissä olemaan. Tosin jonkun Raamatun lukeminen voi avata vähän silmiä näkemään, että joku vähän "outo" voi ollakin jokin pyhimys tai vastaava, jota tulee kunnioittaa. Ei sinänsä, että esim. meikäläinen kaipais mitään erikoiskohtelua. Pyhimys on kyllä aika kaukana meikäläisestä. Mun on aika vaikeeta ymmärtää, että vaikkapa joku Jeesus olisi oikeesti kauheesti kehunu itteään. Ei kukaan viisas ala höpisemään itsestään sellaista. Hän varoo antamasta ihmisille liian hyvää kuvaa itsestään. Niin kuin Jeesus totesikin sille miehelle, joka sanoi häntä hyväksi "En minä ole hyvä! Vain Jumala on hyvä!"

No, tuonkin kohdan uskovat on vääntäneet mieleisekseen. Höpisevät, että Jeesus ei tarkoita tuossa itseään. Hohhoijaa...

En tiedä vieläkö seuraat tätä keskustelua, mutta kommentoin silti.

Minäkin olen kokenut vaikeaksi sen että "uskovainen" tarkoittaa vain kristinuskovaista. Jollet usko Jeesukseen, et muka usko mihinkään. Minua usein luullaan ateistiksi, koska en kuulu kirkkoon enkä usko kuten kristityt, ja aina tekisin mieli parahtaa - ai minäkö ateisti??? Voi kun te ihmiset tietäisitte. Miten se onkin niin mustavalkoista.

Olisi kiva jos keksisin jonkin tavan määrittää oma uskoni niin että se olisi helppo selittää ulkopuolisille. Itselleni uskoni on kristallinkirkas mutta ulkopuolisen silmin... Pääperiaatteena voisin sanoa että uskon jumalaan mutta en jeesukseen. Uskon jälleensyntymään mutta en karman lakiin. Uskon että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samaa. Uskon henkilökohtaiseen suhteeseen jumalan kanssa eli en kaipaa väliin kirkkoa tai temppeliä. Uskossani on joitakin new agen piirteitä, mutta kuitenkin, suurin osa new agesta on minun mielestäni ihan hölynpölyä. En samaistu siihenkään.

Voi kun olisi helppo sanoa että "olen buddhisti" tai jotain sellaista. Mutta kun en ole sitäkään.

fliss kirjoitti:

En tiedä vieläkö seuraat tätä keskustelua, mutta kommentoin silti.

Minäkin olen kokenut vaikeaksi sen että "uskovainen" tarkoittaa vain kristinuskovaista. Jollet usko Jeesukseen, et muka usko mihinkään. Minua usein luullaan ateistiksi, koska en kuulu kirkkoon enkä usko kuten kristityt, ja aina tekisin mieli parahtaa - ai minäkö ateisti??? Voi kun te ihmiset tietäisitte. Miten se onkin niin mustavalkoista.

Olisi kiva jos keksisin jonkin tavan määrittää oma uskoni niin että se olisi helppo selittää ulkopuolisille. Itselleni uskoni on kristallinkirkas mutta ulkopuolisen silmin... Pääperiaatteena voisin sanoa että uskon jumalaan mutta en jeesukseen. Uskon jälleensyntymään mutta en karman lakiin. Uskon että jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi, että kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samaa. Uskon henkilökohtaiseen suhteeseen jumalan kanssa eli en kaipaa väliin kirkkoa tai temppeliä. Uskossani on joitakin new agen piirteitä, mutta kuitenkin, suurin osa new agesta on minun mielestäni ihan hölynpölyä. En samaistu siihenkään.

Voi kun olisi helppo sanoa että "olen buddhisti" tai jotain sellaista. Mutta kun en ole sitäkään.

Lue lisää

Olet siis niitä joitten mielestä jokaisen oma usko on oikeaa uskoa. Kivaahan se olisi kun voisi kehiteelä itselleen minkälaisen uskon haluaa. Voispa verottajallekin kehitellä minkälaisen sepustuksen haluaa tuloistaan. Tänä armon vuonna minä tienasin about -1000 000 euroa josta maksoin 134 ropsenttiva veruva.

Taitaa sinun kristallisi olla himmeää laatua. Sori vaan.....

en kyllä sano! kirjoitti:

Olet siis niitä joitten mielestä jokaisen oma usko on oikeaa uskoa. Kivaahan se olisi kun voisi kehiteelä itselleen minkälaisen uskon haluaa. Voispa verottajallekin kehitellä minkälaisen sepustuksen haluaa tuloistaan. Tänä armon vuonna minä tienasin about -1000 000 euroa josta maksoin 134 ropsenttiva veruva.

Taitaa sinun kristallisi olla himmeää laatua. Sori vaan.....

Lue lisää

Luomme itse elämämme. Kristallimme kimaltelee.

Aritta kirjoitti:

Luomme itse elämämme. Kristallimme kimaltelee.

Tais olla perseestä tullut vastaus. Paskaakaan et pysty luomaan niin miten sitten oman elämäsi? Hitto minkälaisia sekopäitä täällä onkaan.

call 911... kirjoitti:

Tais olla perseestä tullut vastaus. Paskaakaan et pysty luomaan niin miten sitten oman elämäsi? Hitto minkälaisia sekopäitä täällä onkaan.

Eli tämä päivä on tulevaisuutesi. Miten elät nyt tulet elämään tulevaisuudessa. Jos oikein valitat kohtaloasi tulet valittamaan tulevaisuudessasi. Mutta jos käännät ajatukset positiivisiksi saat vain hyvää elämää takaisin.

en kyllä sano! kirjoitti:

Olet siis niitä joitten mielestä jokaisen oma usko on oikeaa uskoa. Kivaahan se olisi kun voisi kehiteelä itselleen minkälaisen uskon haluaa. Voispa verottajallekin kehitellä minkälaisen sepustuksen haluaa tuloistaan. Tänä armon vuonna minä tienasin about -1000 000 euroa josta maksoin 134 ropsenttiva veruva.

Taitaa sinun kristallisi olla himmeää laatua. Sori vaan.....

Lue lisää

"Olet siis niitä joitten mielestä jokaisen oma usko on oikeaa uskoa. Kivaahan se olisi kun voisi kehiteelä itselleen minkälaisen uskon haluaa"

Hih, enpä ole pitkään aikaan kuullut mitään yhtä hilpeää kuin tämä! Kiitos hyvistä nauruista.

Mutta ihan vakavasti: mikä se ongelma tässä oikein on? "Kivaahan se OLISI" - Kuvitteletko oikeasti että jokin toinen taho kuin sinä itse määrittelee miten sinun pitää uskoa? Verottajan rinnastaminen tähän ontuu kyllä pahasti. Uskonto ja valtiovalta ovat niin eri asioita. Kuka tulisi pakottamaan meille jotain uskoa? Ja niin, minä todellakin uskon että jokaisen usko on ihmiselle itselleen juuri se oikea, koska uskonnot pohjimmiltaan ovat sitä samaa, vain eri variaatioita siitä. En koe tarvetta saarnata omaa uskoani muille, sillä ehkä se ei merkitsisi heille mitään. Ehkä juuri se variaatio ei koskettaisi heitä vaikka se koskettaa minua.

Rupean tässä ihmettelemään että onko kristinuskovien mielestä todellakin jokin taho joka määrittelee sen "oikean" uskon. Mikähän se sitten on, raamattuko? Entäs ne kaikki eri tulkinnat siitä... miten sen selitätte.

tulosta. Itse pyysin ohjeet ja johdatuksen uskoon, suoraan Jumalalta, ja sain myös suoraan Jumalalta.
En keskustelupalstoilta. Pyysin rukouksessa: "Jumala jos olet todella olemassa ja jos minun tieni on väärä ja vaivaan vievä, niin johdata minut oikealle elämäntielle, ohi kaikkien väärien olettamusten ja harhojen.
Ja niin sain hänen ohjauksessaan uudestisyntyä hänen lapsekseen 44 vuotta sitten.

Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan"

Westsider kirjoitti:

tulosta. Itse pyysin ohjeet ja johdatuksen uskoon, suoraan Jumalalta, ja sain myös suoraan Jumalalta.
En keskustelupalstoilta. Pyysin rukouksessa: "Jumala jos olet todella olemassa ja jos minun tieni on väärä ja vaivaan vievä, niin johdata minut oikealle elämäntielle, ohi kaikkien väärien olettamusten ja harhojen.
Ja niin sain hänen ohjauksessaan uudestisyntyä hänen lapsekseen 44 vuotta sitten.

Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan"

Lue lisää

Ei siihen tarvita pakanapalstojen ohjeita. Suora yhteys ja suora tie perille asti.
Tartu kiinni ikuiseen elämään Jeesuksessa.

miten tämä lässytys liittyy tähän palstaan?

te paukapäät kirjoitti:

miten tämä lässytys liittyy tähän palstaan?

En tajua, miten uskoon voi 'tulla'?
Lähinnä tulee mieleen aivopesu, joukkohypnoosi...hysteria?

Nämä ovat yleesä ohimeneviä juttuja, se että joku lainaa sanatarkasti Raamattua ja myös uskoo kaiken, viittaa lapsuusajan vaikuttimiin.

Myötäeläjä kirjoitti:

En tajua, miten uskoon voi 'tulla'?
Lähinnä tulee mieleen aivopesu, joukkohypnoosi...hysteria?

Nämä ovat yleesä ohimeneviä juttuja, se että joku lainaa sanatarkasti Raamattua ja myös uskoo kaiken, viittaa lapsuusajan vaikuttimiin.

Lue lisää

Arkkityyppisessä maailmassa mielikuvaolennot ovat hyvinkin voimakkaita. Niitä voi käyttää uskon avulla esim. parantamiseen ja väliaikaiseen turvallisuuden tunteen lisäämiseen, kunnes luottaa sisäisyyteen. Myös Jeesus on okeasti olemassa mielikuvaolentona taivasmaailmassa. Tässä tarkoitan mentaalimaailmaa, jonne me olemme luoneet hyvin voimakkaan mentaalisen Jeesus-ajatuskoosteen auttajaksi.

kokija kirjoitti:

Arkkityyppisessä maailmassa mielikuvaolennot ovat hyvinkin voimakkaita. Niitä voi käyttää uskon avulla esim. parantamiseen ja väliaikaiseen turvallisuuden tunteen lisäämiseen, kunnes luottaa sisäisyyteen. Myös Jeesus on okeasti olemassa mielikuvaolentona taivasmaailmassa. Tässä tarkoitan mentaalimaailmaa, jonne me olemme luoneet hyvin voimakkaan mentaalisen Jeesus-ajatuskoosteen auttajaksi.

Lue lisää

Usko on uskomista omaan itseen, jos tämä usko puuttuu jäämme osattomiksi.
Mielestäni tämä tärkein usko unohdetaan aina.

Myötäeläjä kirjoitti:

Usko on uskomista omaan itseen, jos tämä usko puuttuu jäämme osattomiksi.
Mielestäni tämä tärkein usko unohdetaan aina.

Siitä se lähtee ja siihen se päätyy. Keppihevosia saatetaan tarvita jos mieli on tottunut projisoimaan, ja sellainen on ihmisen mieli tällä planeetalla. Keppihevoset ovat oikein oivallisia kun ne tajutaan väliaikaisiksi inspiraattoreiksi.

Mieli joko
- projisoi ulospäin hyvän ja pahan vertauskuvat tai se
- projisoi sisäänpäin hyvän ja pahan vertauskuvat.

Silloin kun se jättää kokonaan projisoimatta ja antaa projektioilleen anteeksi se palaa luonnolliseen olotilaansa Kotiin. Ja tätä me olemme opiskelemassa.

Myötäeläjä kirjoitti:

Usko on uskomista omaan itseen, jos tämä usko puuttuu jäämme osattomiksi.
Mielestäni tämä tärkein usko unohdetaan aina.

Tässä viitataan suoraan ytimeen. Kun etsijä huomaa etteivät aistinautinnot tuo tyydytystä eikä siten maailmakaan, niin ollaan itkumuurilla. Maailmaan kuuluu tässä kokemuksessa kaikki ulkoinen. Jopa ajatukset havaitaan lopulta ulkoisiksi ja maailmallisiksi, joille annetaan anteeksi. Kaikki visiot, kaikki ajatukset aivan kaikki muodon tasoilla huomataan kaliseviksi kulkusiksi.

Se on ääriimmäinen yksinäisyys, kun keppihevoset huomataan kaliseviksi kulkusiksi. Jopa jeesusmuodot, kaikki. Tässä vaiheessa ollaan itseasiassa kynnyksellä, jolloin herää ITSEluottamus. Luottamus sellaiseen jota ei osattu edes aavistaa oilevan olemassa. Silti SE on. SE on jotain mikä herättää pyhyyden tuntemukset, se herättää myös epätoivon egossa. SE on itsetuntemus, sillä se herättää automaattisen varmuuden ja luottamuksen. Uskon, varsinaisen uskon.

Se on rankkaa egolle, koska se luulee olevansa ovela. Se ei halua tulla päivänvaloon, mutta ei sen tarvikaan sillä siihen samaistuminen loppuu ja se jätetään. Mihin se jätetään? Se jätetään työvälineen tasolle, sillä se on työkalu eikä isäntä joka työkalua käyttää. Siinä omatahto alkaa sulautua varsinaiseen tahtoon joka on syvempi tahto, kuulumatta jollekin erityisesti niin että sitä voisi omistaa.

kokija kirjoitti:

Siitä se lähtee ja siihen se päätyy. Keppihevosia saatetaan tarvita jos mieli on tottunut projisoimaan, ja sellainen on ihmisen mieli tällä planeetalla. Keppihevoset ovat oikein oivallisia kun ne tajutaan väliaikaisiksi inspiraattoreiksi.

Mieli joko
- projisoi ulospäin hyvän ja pahan vertauskuvat tai se
- projisoi sisäänpäin hyvän ja pahan vertauskuvat.

Silloin kun se jättää kokonaan projisoimatta ja antaa projektioilleen anteeksi se palaa luonnolliseen olotilaansa Kotiin. Ja tätä me olemme opiskelemassa.

Lue lisää

'Hyvä ja paha' on vain väline käsitteessä.

Myötäeläjä kirjoitti:

'Hyvä ja paha' on vain väline käsitteessä.

Täydentäviä näkökulmia on käytännössä ääretön määrä. Tuo on erinomainen täydentävä näkökulma. Hyvä ja paha on luotu sitä varten, että kehittyisi erottelukykyä ja suunnistustaito.

Laki keksitään silloin kun lankeemus on jo tapahtunut. Moraali keksitään silloin kun moraalittomuus on jo saanut vallan. Kun suunnistus on automaattista, niin näitä käsitteitä ei tarvita.

kokija kirjoitti:

Täydentäviä näkökulmia on käytännössä ääretön määrä. Tuo on erinomainen täydentävä näkökulma. Hyvä ja paha on luotu sitä varten, että kehittyisi erottelukykyä ja suunnistustaito.

Laki keksitään silloin kun lankeemus on jo tapahtunut. Moraali keksitään silloin kun moraalittomuus on jo saanut vallan. Kun suunnistus on automaattista, niin näitä käsitteitä ei tarvita.

Lue lisää

Hyvyys, oikeudenmukaisuus on jatkuvassa inflaatiossa, se tieto mikä meille annetaan on käytännössä valhetta.
Elän nyt tässä tietoisuudessa ja teen havantoja, yritän muodostaa valheista 'totuutta'.

Myötäeläjä kirjoitti:

Hyvyys, oikeudenmukaisuus on jatkuvassa inflaatiossa, se tieto mikä meille annetaan on käytännössä valhetta.
Elän nyt tässä tietoisuudessa ja teen havantoja, yritän muodostaa valheista 'totuutta'.

Lue lisää

" Elän nyt tässä tietoisuudessa ja teen havantoja, yritän muodostaa valheista 'totuutta'. "

Eli vipassanan harjoituksesta on kyse. Tarkkaileva läsnäoleva havainnointi. Vähitellen mielestä tulee läpitunkeva ja se näkee valheen läpi.

Tää on totta.

Kiitos sinulle to believe, että toit tuon linkin! IRRTV tekee mahtavaa työtä evankelioimisessa. Herra siunatkoon heidän työtään!

Todellinen uskoontulo on sitä, että ihminen on oppinut tietämään todellisen itsensä.

Mitäs tässä muutakaan. Tämä on nykyaikaa.
Tuskimpa näitä voi bilekamujenkaan tai työkavereidenkaan kassa jutella.
Vaikka tuskinpa foorumitkaan on ainoita paikkoja, voihan täälläkin heitellä mielipiteitä. Mitä muuta luulet?

ei saisi usko vaan pitäisi tietää. "Usko on järjen uinailua ei sen valvontaa "sanovat teosofit

http://www.terveystietoa.info/

Valitset joko Jeesuksen tai paholaisen, meillä on vapaa tahto.
Eri asia on tietää, mitä ne edustaa, mutta onhan siihen elämä aikaa, ottaa selkoa.

joko tai kirjoitti:

Valitset joko Jeesuksen tai paholaisen, meillä on vapaa tahto.
Eri asia on tietää, mitä ne edustaa, mutta onhan siihen elämä aikaa, ottaa selkoa.

Kuka on Jeesus ja mikä on Paholainen?
Asiat eivät ole yksioikoisia 'joko tai'.

Kaikki asiat liittyvät kokonaisuuteen....Jeesus 'ja' Paholainen?

joko tai kirjoitti:

Valitset joko Jeesuksen tai paholaisen, meillä on vapaa tahto.
Eri asia on tietää, mitä ne edustaa, mutta onhan siihen elämä aikaa, ottaa selkoa.

Jos uskoo jeesukseen uskoo myös paholaisen olemassaoloon. Yksittäin se ei onnistu, en usko kumpaakaan.