Tällä palstalla moni kertoo veloistaan, mutta kuulisin mielelläni lisää siitä, miten velkakierre on syntynyt. Monella on pikavippejä, missä vaiheessa niihin on "sorruttu" vai onko kyseessä ollut harkittu pikavippi, vaiko kenties hyvässä uskossa luultu että ne eivät ole koronkiskontaa?
Eli haluaisiko joku kertoa, miten pienistä puroista kasvaa valtameri. Missä kohti alkoi tulla ongelmia velanhoidossa, millä yritit parantaa tilannetta, ja missä kohti alkoi näyttää katastrofaaliselta?
Eli haluaisiko joku kertoa, miten pienistä puroista kasvaa valtameri. Missä kohti alkoi tulla ongelmia velanhoidossa, millä yritit parantaa tilannetta, ja missä kohti alkoi näyttää katastrofaaliselta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Asenteesi pikavippeihin paljastuu hyvin kysymyksestä. Pikavipit eivät ole "koronkiskontaa" vaan niillä on markkinahinta. Eihän usean kilpailevan yrityksen tilanteessa edes voi esiintyä mitään "koronkiskontaa".
Ongelma pikavipeissä yleensä on se, että niitä väärinkäytetään, niillä yritetään maksaa muita lainoja sen sijaan, että otettaisiin yhteyttä lainanantajaan ja neuvoteltaisiin maksuista.
Hyvä pointti. Asenteeni pikavippeihin on hyvin negatiivinen monestakin syystä, ei ainoastaan korkojen vuoksi. Pikavippejä saa liian helposti, niitä otetaan hetken mielijohteesta (kypsä, aikuinen ihminen ei koskaan ota velkaa sillä lailla), niiden todellisia kuluja ei selvitetä selkeästi, niitä markkinoidaan kepeästi erityisesti nuoriin, kokemattomiin kuluttajiin vetoavalla tavalla ja ne ovat kaikenkaikkiaan epämääräinen keitos.
Mutta ei anneta minun asenteideni häiritä :)
alkoi avioerosta ja siitä kun ex-mies huijasi ja kunnolla. Lunastin hänet aivan käypään hintaan ulos omakotitalostamme ja makselin hänelle reippaat tasingot. Vastineeksi hän rakennusalan yrittäjänä lupasi tehdä taloon tiedossa olevan suuren remontin, luotin ja uskoin enkä ottanut lupausta paperille. Tyhmä olin, myönnän. Luotin kuitenkin että ei neljän yhteisen lapsemme isä voi olla niin törkeä ettei lupaustaan pitäisi. Asuvathan hänen omat lapsensa tässä samaisessa talossa. Toisin kävi, hänen uusi suhde oli niin dominoivaa laatua että siinä unohtui lupaukset kuten myös yhteiset lapset. Tajusin pian tilanteen ja teetin tuon erittäin kalliin remontin erittäin kalliilla rakennusfirmalla. Tähän otin pankkilainaa reippaasti lisää. Sitten elämä potki päähän vähän lisää. Minulle tuli suht. vaikea sairaus, ihan fyysistä laatua. Menetin työpaikkani seuraavaksi. Tulot siis romahtivat. Uusi mielekäs työ onneksi löytyi jonkunmoisen tauon jälkeen, mutta entiselle palkkatasolle en valitettavasti enää päässyt.
Ex-mies oli tässä vaiheessa unohtanut lapsensa täysin eikä osallistunut heidän elatukseen muuta kuin kaikkein pienimmällä minimillä. Murrosikäiset ja aikuisuutta lähestyvät nuoret eivät ihan vitosella viikkoon elä, vaikka se heidän isän mielestä näin oli. Jouduin siis maksamaan yksin kaikki heidän harrastuksensa sekä opiskelunsa. Tuli lisää epäonnea elämään ja meille perheen sisällä todella traagisia tapahtumia, jotka tulivat kalliiksi. Niitä en sen tarkemmin tässä halua ruotia. Seurasi jokatapauksessa kallis oikeusprosessi sekä muita pakollisia menoja, jotka maksoivat mansikoita ja lisää velkaa piti ottaa. Nyt ei enää pankista irronnut, joten muita luottoyhtiöitä oli käytettävä. Tällä hetkellä on päällä järkyttävä velkahelvetti, jota kikkailen todella tarkasti laskien ja miettien missä järjestyksessä maksan minkäkin laskun. Minulla on varmaan jokaisen pankkiryhmän luottokortteja sekä muutama iso laina muilta rahoituslaitoksilta kuin pankeilta ja sen lisäksi "omasta" pankistani iso laina. Velkaa on enemmän kuin osasin "uneksiakaan" koskaan olevan. Toivon vaan, että saan kaiken maksettua ennenkuin kuolen vanhuuteen. Uusi sairastuminen olisi katastrofi, mutta sitä varten minulla on henkivakuutus ettei lasten tarvitsisi jäädä kitumaan vaan saisivat edes tämän talon pitää. Minulla on se onnellinen tilanne, että luottotiedot on tallessa ja ne on pakko pitääkin. En pystyisi tekemään nykyistä työtäni, jos luottotiedot menisivät. Pakko on sinnitellä, ensinnäkin jo lasten vuoksi ja sitten oman itsensä vuoksi. Yhden ainoan "oikean" pikavipin olen ottanut, enkä ota toista. Ne ovat suoraan sanottuna hädänalaisen ihmisen ryöstämistä. Korot ja kulut ovat niin järkyttävät, että ei mitään rajaa. Mieluummin mietin todella tarkasti mihin rahani laitan ja miten laskujani maksan... yritän laskea myös tosi tarkkaan miltä luottokorilta kulloinkin nostan rahaa että tulisi kaikkein edullisimmaksi. Pakko laskea joka sentti. Jos on todella tiukkaa niin olen mieluummin itse vaikka pari päivää syömättä muuta kuin pakastimessa olevia luonnon antimia. Lapsille hommaan ruuan vaikka kiven kolosta, itsestäni ei niin väliä. Lasten ei tarvitse kärsiä minun hyväuskoisuudesta heidän isää kohtaan eikä myöskään perhettämme kohdanneista muista tragedioista. Tiukkaa tekee, mutta mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Sosiaalitoimistosta on turha yrittääkään mitään hakea, sillä tulotasoltani olen ns. keskituloinen vieläkin eikä siellä laskettaisi pakollisiksi menoiksi muut kuin asuntomenot, ei näitä kalliita ns. kulutusluottoja joita on käytetty remonttiin, sairaalalaskuihin, asianajajan palkkoihin ja oikeudenkäyntikuluihin. Että näin, tämä tarina voi jotakuta naurattaa ja on helppo ajatella että olipa tyhmä ämmä. Tyhmyyttä oli alunperin tosiaan luottaa lastensa isään, itse en vaan koskaan voisi toiselle tehdä vastaavaa en ainakaan kun omat lapset siinä sivussa kärsii. Ärsyttää vaan suunnattomasti tuo yleinen käsitys, että naiset nylkevät avioero tilanteessa miesparat puille paljaille. Meillä kävi päinvastoin eikä se vielä riittänyt, hän ei halua kustantaa omille lapsilleenkaan mitään. Sisua minussa on ja tiedän että tästä jotenkin selvitään, elämä vaan ei aina tunnu elämisen arvoiselta. Se tosin helpottaa, että tämä tilanne ei johdu ylettömästä kulutusjuhlasta ja shoppailusta... elämä vaan on potkinut niin helvetisti päähän että eiköhän jossain vaiheessa ole sen valon vuoro tunnelin päässä. Tsemppiä toisillekin tässä tilanteessa oleville. Niille, jotka saavat tästä tarinasta kicksejä, haluan sanoa että osaan nauttia tänä päivänä tosi pienistä asioista ja se on rikkaus!
tarinasi ei...,Pahoittelen että olet elämässäsi joutunut kokemaan kovia kantapään kautta.Niin kuin me useimmat joudumme.Näin miehenä voin sanoa että olet todella vahva.Paljon vahvempi kuin minä vaikka itsekkin kovia kokenut.Älä lannistu.Olet kohta saattanut lapsesi tai ainakin osan heistä maailmalle.Voit sitten kenties myydä talon ja muuttaa pienempään.Tsemppiä sinulle....
tuolla toimeentulotukilaskurilla, saisitko toimeentulotukea. Toinen varteenotettava tuki olisi yleinen asumistuki. Tiedän monta "yllättynyttä" jotka ovat saaneet noita tukia.
Silloin kun perhe alkaa olla viisihenkinen( sinä 4 lasta) niin siinä saa olla tulojakin ja silti saa tukia. Toimeentulotuessa otetaan huomioon muutkin asumismenot, kuin asuntolainan korot. Eli sen päälle sähkö, vesi, lämmitys.
Eräskin perhe saa asumistukea parisataa euroa/kk ok-taloon, vaikka asuntolainan korot ovat 150e/kk ja perheen bruttotulot n 3000e...Kannattaa laskea kelan laskurilla se asumistuki.Tuossa on espoon laskuri, joka antaa ainakin suuntaa...
http://www.espoo.fi/default.asp?path=1;28;11866;11404;11421;95939&voucher=C1DFCF04-8DC4-4675-9ED4-80B8016BD6C4
kannustavista sanoistasi... ja voimia sinnekin päin!
tosi asiallisista kommenteista ja kannustuksesta kertoessani tuosta meidän velkahelvetistä. Kiitos sinullekin tuosta linkistä. Olen joskus aikaisemmin laskenut mahdollisuudet sekä toimeentulotukeen että asumistukeen, mutta kumpaiseenkaan ei ollut mahdollisuuksia. Ongelmani on todella se, että varsinaisesti asuntolainaksi myönnettyjä ei ole kuin tuo iso pankkilaina. Nuo ns. kulutusluotot eivät kelpaa mihinkään laskureihin menoiksi. Kiitos kuitenkin vinkistä.
loppujen lopuksi niin pahoja olla. Jos ne kulutusluotot tuottavat ylipääsemättömiä ongelmia.Tai rehellisesti sanottuna sen verran ongelmia että sinä ja lapsesi kärsivät niin ota yhteyttä kunnan velkaneuvojaan joka kuitenkin näkee asiat eri kantilta. Tiedän että kynnys noin vahvalla naisella kova mutta se että pääset keskustelemaan ja saat neuvoja saattaa henkisesti olla jo aika helpottavaa. Nyt kärsit tunnollisena ihmisenä siitä että asiat eivät ole hallinnassasi.Heh, sanoo tässä mies jolla ei itse aikoinaan ollut asiat hallinnassa.Ja olisiko edes aina nyttenkään....:)
kynnys on ERITTÄIN korkealla ottaa yhteyttä mihinkään velkaneuvojaan. Näin anonyymisti voin todeta, että työni on sen luonteista, että jo se "pakottaa" sinnittelemään ilman ulkopuolista apua. Kuten sanoin, luottotiedot on pakko pitää kunnossa. Asumme myös suht. pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa jne... Olen useasti miettinyt, että on tietysti tyhmää kituuttaa näin, helpompi olisi antaa periksi ja antaa kaiken mennä ulosottoon. En vaan halua sitä tuskaa lapsilleni enää kaiken muun heidän kokemansa lisäksi. Riittää, että heidän maailmansa romahti isänsä suhteen. Yritän kynsin hampain pitää tämän korttitalon pystyssä. Toivotaan ettei mitään epäonnea enää muutamaan vuoteen satu. Muutama seuraava vuosi mennään niin että saan laskea varmaan joka päivä kuinka seuraavaan selvitään. Jos tästä suosta jotain positiivista voi esille kaivaa, niin se on ainakin varmaa että kukaan ei huijaa minua enää enka sorru minkaanlaiseen lisäluoton ottoon... en missään olosuhteissa. Lapsetkaan eivät pidä kaikkea mammonaa itsestäänselvyytenä ja osaavat jopa arvostaa sitä mitä saavat. Se on myös iso asia tässä yleisessä kulutushysteriassa.
mies jätti kun yhteinen lapsi oli alle vuoden. Oli löytänyt elämänsä naisen. Myytiin yhteinen kämppä ja otin asuntolainaa lisää omissa nimissä. Työötä oli silloin vielä hyvin mutta sitten iski työttömyys. Sinnittelin asuntolainan kanssa ja sitten on välillä tullut lisää kulutuslainaa ihan ruokaan ym, myös pikavippejä.uottotiedot on tallessa vielä ja asuntolaina maksettu ehkä 6 vuoden päästä.Entinen avomies ei ole mitenkään osallistunut lapsensa elatukseen.
selvinnyt mitä halusi? Onko nuo pari vastausta auttaneet ymmärtämään elämää?
Todellakin, kaikki velkahelvetissä elävät eivät ole siinä omaa syytään. Helposti ajatellaan että velkaantuneita ovat vain ne jotka ovat eläneet yli varojensa holtittomuuttaan. Totuus on vaan toisenlainen, minullakin. En sitä kuitenkaan tässä viitsi revitellä.
velkaannuin aikoinaan pienellä summalla eron takia. En vain pärjännyt ja koska kävin töissä ja kuuluin ns. väliin putoajiin, en saanut tukea mistään. Minua kehoitettiin ottamaan lainaa. otin lainaa ja kierre alkoi. Olen sitkitellyt siinä vuosia ja viime vuosien aikana velkaa on kertynyt reilut 60000. Velkaa otin lisää jotta sain maksettua muiden velkojen kulut. Minkäälaiseen elintasoon en ole rahoja käyttänyt, vain selviytymiseen. Toimeentuloa en saanut kun olin niin "hyvätuloinen" ja takuusäätiön lainaa en saanut koska minulla ei olisi ollut heidän laskelmien mukaan varaa maksaa minkäänlaista lyhennystä. Nyt olen tilanteessa jossa odotan käräjäoikeuden ratkaisua lähiaikoina velkajärjestelyyn pääsystä. Jos pääsen, elämäni jatkuu. Jos en pääse, joudun jättämään hyvän työni ja jäämään työttömäksi omaan syvään häpeääni, enkä tiedä mitä tulevaisuus enää voi tuoda. Voimia kaikille ylivelkaantuneille. Nyt odotan enää että vuosien stressi puhkeaa syöpänä tms. Silti vielä pieni toivo että pääsen järjestelyyn ja voin aloittaa elämäni uudelleen ilman stressiä.