Yrittäjyyteen liittyy niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Tämä hetki, omalla 10 vuotisella yrittäjän urallani, ei ole hyvä.
Viime vuosi meni taloudellisesti todella huonosti. Tappiota apauttiarallaa 30ke. Oma pääoma heilahti miinukselle reilusti. Velkaa vakuutusyhtiölle, verottajalle, palkkavelkaa, ties mitä muuta. Kassa reilusti miinuksella. Myös oma henkilökohtainen talous on syöksykierteessä.
Mites tähän oikein päädyttiin?
- Viime keväänä tuli pari hiljaista kuukautta
- Sain aikaan korjaavan kaupan ja syksyn alkuun mennessä tilanteen piti olla hallussa
- Vaan eipä ollut, tuotetta ei saatu vielä myyntikuntoon, keväällä myymäni referenssiprojektit venähtivät enemmän kuin koskaan olisin osannut arvata (osin liittyen avaintyöntekijän siviilielämän kriisiin)
- Laskutukseen/reskontraan liittyvät pulmat
- Henkilökohtaisten voimien loppuminen
- Asiakkaiden hidas maksaminen nykyisessä taloustilanteessa
Sanotaan, että pimeintä on juuri ennen auringonnousua. Toivottavasti tämä on se hetki.
On tässä sitten plussaakin, luultavasti kun kaikki tulot saadaan kotiutettua ja velat maksettua niin ollaan suunnilleen plus miinus nollassa. Tai jonnin verran miinuksella. En jaksa enää laskea tarkkoja lukuja. Ainoa vaan, että riittävätkö omat voimat ja velkojien kärsivällisyys siihen asti kun rahat saadaan kotiutettua.
Periaatteessa paletin pitäisi olla kasassa, tai ei se mitään kasassa ole, mutta tuotteen pitäisi olla suunnilleen siinä kunnossa että sillä lisäkauppaa pitäisi saada. Tuote on oikeasti hyvä.
Välillä alkaa vaan masentamaan aika reilusti. Ei oikein jaksa eikä oikein tiedä, että pitäisikö sitä yksinkertaisesti vain vetää firma nurin ja hakeutua itse sossun elätiksi. Ei mulle mitään jäisi. Enkä tiedä oisko millään näillä kamoilla mitään väliäkään. Tuskinpa. Se on vaan kamaa.
Yrittämisessä on se vika, että loppupelissä päivän päättyessä sitä on aina yksin. Vaikka periaatteessa kollegoiden kanssa voisi jutella, niin käytännössä ihan kenen kanssa tahansa ei voi jutella, ei edes läheisien yrittäjien. Paniikkinappulaa kun painaa, niin häviävät viimeisetkin pysyvät tulot.
Yritän puurtaa eteenpäin. Käyn kertomassa joskus täällä miten kävi.
Tsemppiä niille jotka ovat samassa tilanteessa.
Viime vuosi meni taloudellisesti todella huonosti. Tappiota apauttiarallaa 30ke. Oma pääoma heilahti miinukselle reilusti. Velkaa vakuutusyhtiölle, verottajalle, palkkavelkaa, ties mitä muuta. Kassa reilusti miinuksella. Myös oma henkilökohtainen talous on syöksykierteessä.
Mites tähän oikein päädyttiin?
- Viime keväänä tuli pari hiljaista kuukautta
- Sain aikaan korjaavan kaupan ja syksyn alkuun mennessä tilanteen piti olla hallussa
- Vaan eipä ollut, tuotetta ei saatu vielä myyntikuntoon, keväällä myymäni referenssiprojektit venähtivät enemmän kuin koskaan olisin osannut arvata (osin liittyen avaintyöntekijän siviilielämän kriisiin)
- Laskutukseen/reskontraan liittyvät pulmat
- Henkilökohtaisten voimien loppuminen
- Asiakkaiden hidas maksaminen nykyisessä taloustilanteessa
Sanotaan, että pimeintä on juuri ennen auringonnousua. Toivottavasti tämä on se hetki.
On tässä sitten plussaakin, luultavasti kun kaikki tulot saadaan kotiutettua ja velat maksettua niin ollaan suunnilleen plus miinus nollassa. Tai jonnin verran miinuksella. En jaksa enää laskea tarkkoja lukuja. Ainoa vaan, että riittävätkö omat voimat ja velkojien kärsivällisyys siihen asti kun rahat saadaan kotiutettua.
Periaatteessa paletin pitäisi olla kasassa, tai ei se mitään kasassa ole, mutta tuotteen pitäisi olla suunnilleen siinä kunnossa että sillä lisäkauppaa pitäisi saada. Tuote on oikeasti hyvä.
Välillä alkaa vaan masentamaan aika reilusti. Ei oikein jaksa eikä oikein tiedä, että pitäisikö sitä yksinkertaisesti vain vetää firma nurin ja hakeutua itse sossun elätiksi. Ei mulle mitään jäisi. Enkä tiedä oisko millään näillä kamoilla mitään väliäkään. Tuskinpa. Se on vaan kamaa.
Yrittämisessä on se vika, että loppupelissä päivän päättyessä sitä on aina yksin. Vaikka periaatteessa kollegoiden kanssa voisi jutella, niin käytännössä ihan kenen kanssa tahansa ei voi jutella, ei edes läheisien yrittäjien. Paniikkinappulaa kun painaa, niin häviävät viimeisetkin pysyvät tulot.
Yritän puurtaa eteenpäin. Käyn kertomassa joskus täällä miten kävi.
Tsemppiä niille jotka ovat samassa tilanteessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
voimia ! - koeta jaksaa neuvotella velkojiesi kanssa maksuohjelmat ennen kuin ne menevät perintään ! - verottajan, pankkien ja vakuutusyhtiöiden kanssa voi nyt aika helposti sopia ainakin lyhennysten jäädyttämisestä ja muusta maksuohjelmasta. Ei ole kenenkään etu, että muuten järkevät firmat ajetaan konkurssiin !
Tutulta kuulostaa, parikymmenta vuotta yrittäjänä. Ei ole kiinni osaamattomuudesta, vaan yrittämiseen liityy niin paljon muuttuvia ekijöitä joita ei voi saada sovitettua yhteen kokonaisuuteen. Tämän rahoittajat tietää ja se on heidän bisnes.
Verottajalle kannattaa maksaa nyt vanhimmasta päästä rästit pois, sillä se on ruvennut aktiiviseksi konkurssihakemuksien jättämisessä.
Samoin on eläkevakutusyhtiöt. Tiedän miltä tuntuu nukkua yöt tuskasta kastuneessa sängyssä ja puhelimen soidessa saa pelätä kuka velkoja siellä nyt on liikkeellä. Ulosottomiehetkin kun on jo tulleet sinuiksi ja pankkineidit mulkoilee kuin suurempaakin konnaa, vaikka korkoja on heidän työnantajalle maksettu vuosien varrella muutaman neidin vuosipalkan verran.
Töihin pitää kuitenkin mennä aamulla ikään kuin kaikki olisi hyvin ja kuunella asiakkaitten tinkimiset ja kukuttelut. Tutut yrittäjät ei halua keskustella aiheesta,jos vähänkään rupeat puhumaan vaikeuksistasi ja kuinka koitan räpiköidä niistä irti. Vaihtavat puheen aihetta,
vaikka tiedän ettei heilläkään hurraamista ole, kun olen seurannu heidän asiakasmääriä.
Tsemppiä vaan sinne. Pahinta on vaipua epätoivoon ja laittaa tratat suoraan roskiin. Verottajan ja vakuutusyhtiön kanssa kannattaa koittaa neuvotella. laita vaikka kirjanpitäjä soittamaan jos itsellä ei ole voimia.
Täälläkin niin tuttua vastaava...
Mutta asioilla on tapana järjestyä, ja se mikä ei tapa niin vahvistaa.
Onhan se varsin perseestä kun ei voi maksaa kuin pakolliset, itse pyrin siihen että saan lakisääteiset maksut(tyel, alv, ennakonpidätykset) jotakuinkin hoidettua ensin, ja sitten aletaan maksellla muita pakollisia kutakuinkin tässä järjestyksessä : Palkat, puhelimet, tuotantokulut(sähkö, vesi,bensa) ja sitten mietitään ja soitellaan muita läpi josko sais maksuaikaa, ja voiko maksaa osissa jne. Pitemmän päälle aika hermoja raastavaa.
Yöt valvottaa, ja oikeasti sitä miettii jos myis kaiken mitä on jäljellä ja alkais vaikka sossun elätiks, eipähän ois stressiä.
Ja tosiaan , kukaan muu paikallinen ei puhu /myönnä että olisi taloudellisia vaikeuksia, hymäilevät vaan mulle kun kerron avoimesti asioista.Ehkä olen paikkakunnan ainoa yrittäjä jolla on tiukkaa. Tai joka joutuu neuvottelemaan eri tahojen kanssa maksuaikatauluja.Ja katselemaan kun perintäyhtiöt vaan lähestyvät kirjeitse.Ei niin mukavaa.
Kaikki ylimääräinen hömppä nollille, sanomalehdet, lehtimainokset jne.Säästö se on pienikin säästö :)Firman autot voi vaihtaa halvempiin/pienempiin, ylimääräiset kännykät pois, jos jotain menee rikki nii soitetaan jollekin tutuntutulle että josko sais apua ja kerrotaan suoraan että het ei voida maksaa, mutta jossain vaiheessa varmasti.
Itsellä oli puolisen vuotta sitten vastaava tilanne, verovelkaa ja tyel velkaa niin perkuleesti, mutta kun sain neuvoteltua asian, niin konkurssin uhka väistyi, ja nyt sitten yritetään taas.Järkevä maksusuunnitelma vanhoille ja uutta vero/tyelvelkaa ei saa antaa syntyä.Itse tehdään niin paljon kuin mahdollista, kaikki ulkopuolinen työvoima lomautukseen.Siitä se lähtee, toivottavasti.
Voimia sinulle tilanteessasi, jos haluat tukea, niin pistä säpö, voidaan vaikka jutustella sitä kautta, ja jos voin vaikka auttaa.Ja ihan ilmatteeks :)
Itselläni tilanne myös ajautui siihen,että loppupeleissä verottaja jo haki konkursiin.Ihan oli voimat loppu, että mitäs nyt, ei jaksnut paneutua mihinkään, saati sitten availla laskuja tms. Mutta jotenkin sain vain itseäni niskasta kiinni , ja hommat ojennukseen. Firman luottotieoihinkin ehti merkintöjä tulla, mutta ajattelen asian niin, että nykyään ostetaan vain sitä mikä on vara käteisellä maksaa.Mihinkinkään ei tehdä ylimääräistä velkaa. Toimittajien kanssa olen sopinut, että uutta tilausta en laita sisään, ennenkuin entinen maksettu. Ja näin on homma nyt puolivuotta mennyt, vieläkin kummittelee asioissa aiemmat ostolaskut joita en ole kyennyt maksamaan, mutta joka päivä minää jonkun rippeen saan pois häiritsemästä.
Hei,
Voitteko selvittää miten saatte verovelkaa aikaiseksi? Verothan maksetaan voitosta ja Alv velkaahan on mahdoton tehdä.
....ennakkoverotilityksistä ja ALV-tilityksistä ?
Kun nuo jättää tekemäättä, saa verovelkaa aikaiseksi. Jopa ihan itsellään, vahingossakin, unohtaessaan, kiireeessä tms.
Aivan sehän on omaa tyhmyyttää ja silloin on turha valittaa
Sehän se on tyhmyyttä jos kassavirta hyytyy vaikka siksi, että asiakas menee konkurssiin. Näin tulorahoitus loppuu ja ei pysty maksamaan verovelkaa.
Kun pörrsiyhtiö menee konkurssiin, tai joku toinen nielaisee sen lähes ilmaiseksi, niin silloin ei puhuta tyhmyydestä. Mutta kun yksityisrittäjälle meinaa käydä köpelösti, silloin asiasta mitään ymmärtämättömät palkkarenitollot nimittelevät tyhmäksi,
vaikka itseltään ei tahdo onnistua kotitalouden pyörittäminen ilman pankin ja nipun muovikorttien apua.
Turha meidän tosi yrittäjien on ottaa pulttia josjoku peruspelle ihmettelee kuinka verovelkaa voi saada aikaiseksi. Jos ei viitsi käydä edes peruskoulua loppuun niin ymmärräys ei voi riittää. Verovelkaa syntyy kun ei ole varaa maksaa veroja ajallaan ja jos esim. saatavat kasvavat niin kierre on valmis.
Eihän alveja makseta voitosta vaan kaikesta ulos menevästä laskutuksesta.
kuka niin väitti?
Itse asiantuntijayrittäjä ja kaikki tarjouskilpailut hävitty puolen vuoden ajalta...pakostakin rupeaa lompakossa tuntumaan. Mutta kun yrittäjähulluus on kerran iskenyt, ei sitä ymmärrä mihinkään sossuun mennä. Lainarahalla vaan lisää markkinointia...saa nähdä kuinka käy. Kuka tällaisen töihin ottaisi, kun en muista mikä verokortti onkaan ja viimeiset 5 vuotta ollut itseni pomo. Noilla yrittäjäkursseilla opetetaan kaikkea muuta mutta ei sitä, kuinka tsempata itseänsä tällaisina aikoina.
tsemppiä vaan edellisille