Kun yhä useampi ihminen on Suomessa korkeasti koulutettu ja saanut sen mukana ainakin jonkinlaisen kosketuksen kriittiseen ajatteluun, ei kasvavien kirkostaeroamisprosenttien pitäisi tulla minkäänlaisena yllätyksenä kenellekään.
Maailmankuvan ankkuroiminen ikivanhaan satukirjaan ei sovi tällaiseen yhtälöön, ellei pontimena ole vahva henkilökohtainen uskonkokemus. Puhtaan järkeilyn avulla ajaudutaan pikemminkin toiseen suuntaan.
Ihmisen aivot ovat kuitenkin uskonnollisuuden kaipuuseen taipuvaiset ja hädän hetkellä tartutaan helposti lähimpään oljenkorteen, joten saattaapa hyvinkin olla, että taantuma hidastaa kirkosta eroamisen vauhtia.
Maailmankuvan ankkuroiminen ikivanhaan satukirjaan ei sovi tällaiseen yhtälöön, ellei pontimena ole vahva henkilökohtainen uskonkokemus. Puhtaan järkeilyn avulla ajaudutaan pikemminkin toiseen suuntaan.
Ihmisen aivot ovat kuitenkin uskonnollisuuden kaipuuseen taipuvaiset ja hädän hetkellä tartutaan helposti lähimpään oljenkorteen, joten saattaapa hyvinkin olla, että taantuma hidastaa kirkosta eroamisen vauhtia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
selitysmalli.
Minun tuttavapiirissäni on vaikka kuinka paljon perusduunareita, jotka ovat ateisteja olleet koko ikänsä, kuten minäkin. Ja myös kirkosta eronneita.
Kyllä se uskopuute alkaa varsin nuorena, jolloin ei ole vielä kouluja edes käytynä. Ja siitä on ihan luontevana seurauksena kirkosta eroaminen.
"Kun yhä useampi ihminen on Suomessa korkeasti koulutettu ja saanut sen mukana ainakin jonkinlaisen kosketuksen kriittiseen ajatteluun, ei kasvavien kirkostaeroamisprosenttien pitäisi tulla minkäänlaisena yllätyksenä kenellekään."
- Tuo on alentuvaa kirjoittelua. Tavalliseen ammattiin valmistuminenko estää kriittisen ajattelun syntymisen? Kriittinen ajatteluko opitaan vasta korkeakoulussa tai yliopistossa? Sanoisin, että siinä tapauksessa on yksilön ajattelukyvyssä jotain vikaa.
Kun joulupukkiin uskominen lakkaa joskus seitsemän ikävuoden paikkeilla, niin jumalan mielettömyyden tajuaminen kestäisikin kaksvitoseksi asti!!!
kriittinen ajattelu opitaan maalaiskodeissa, missä kepu, uskonto ja isänmaa imeytyy pieniin mieliin jo äidinmaidossa.
Jos sellaiselta pohjalta muksut pääsevät opintielle, niin osa voi tosiaan vasta korkeakoulussa oppia ajattelemaan sen verran että älyää Jeesuksen olevan mytologinen hahmo. Kaikki eivät sielläkään.
Duunaritasolla krittisyys kattaa yleensä kaikki auktoriteetit. Herraviha kohdistuu esimieheen, työnantajaan, "Helsingin herroihin" ja taivaalliseen Herraan. Kaikkiin yhtä tasapuolisesti. Ja perustelemattomasti.
Duunari pystyy arvostamaan vain jääkiekkoilijoita, rallikuskeja yms. joutavia julkkiksia. Muita "itseään parempia" vastaan hän kapinoi. Olivat he sitten ihmisiä tai jotain henkiolentoja.
Akateemisesti koulutettu ihminen toimii toisin. Hän osaa kohdistaa kritiikkinsä. Hänen argumenttinsa ovat enemmänkin rationaalisia kuin emotionaalisia.
tämän akateemisesti koulutetun ihmisen rationaaliset argumentit
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7568&Itemid=38
?
selitysmalli. No, minä olen asunut juuri tuollaisessa kepu-uskonto-isänmaa-kodissa.
Erosin kirkosta kun täytin 18. Työn ohessa suoritin iltalukion ja siitä avoimeen yliopistoon. Ja edelleen olen ihan perusduunari.
Minua ärsyttää tuollainen ihmisten aliarviointi. Millä vuosisadalla sinä oikein elät, tai luulet maaseudulla elettävän?
perustelu ja yleistys vaihteeksi.
Jos sinä olet jotain korkeampaa koulutusta saanut, niin ei se ainakaan kirjoituksestasi välity.
liikkuvat nykyään paljon enemmän pitkin maailmaa kuin joskus sata vuotta sitten. Kun ollaan kosketuksessa vieraisiin uskontoihin, joiden "totuudet" ovat ristiriidassa luteirlaisten oppien kanssa, niin ajatteluun kykenevillä ihmisillä herää kysymys, onko luterilaisen kirkon opetus pohjimmiltaan yhtä huuhaata kuin noiden muidenkin taikausko.
Lappusilmäisimmät pystyvät sen jälkeenkin kuvittelemaan, että se uskonto, jonka piiriin he ovat sattuneet syntymään, on jotakin paljon hienompaa ja oikeampaa kuin muut. Ja jos on harvinaisen vapaa loogisesta ajattelusta, voi alkaa pitää kaikkia uskontoja oikeina.
... siitä, että eri hengellisissä maailmankatsomuksissa saattaa kaikissa olla totuutta, tekee henkilön vapaaksi loogisesta ajattelusta? Pidän huvittavana kuinka pidät omaa näkemystäsi niin tiukasti ainoana oikeana, että katsot päteväksi luokitella muiden ihmisten loogiset kyvyt sen mukaan kuinka samaa mieltä he ovat asioista kanssasi.
En tiedä mikä on totuus, ja olen melko varma etteivät sitä tiedä muutkaan. Pidän melko avarakatseinen näkemyksen mitä uskon asioihin tulee, oli kyseessä johonkin uskominen tai uskonnottomuus. Molemmat ovat perusteltavissa.
Jos on lahkojen pappeja uskominen.
Katolilaisia on tällä planeetalla noin miljardi, samoin muslimeja. Yhdessä tämä 2 miljardin joukko on samaa mieltä siitä, että kuoleman jälkeen tästä joukosta yksi miljardi on taivaassa ja toinen miljardi on sitten jossain muualla ei niin lauhkealla vyöhykkeellä.
Onko loogista?
... ei tietenkään, mutta toisaalta en ole koskaan kuullut kenenkään esittävän moista väitettä. Sen sijaan yleisiä ovat näkemykset, että kaikki uskonnot vievät samaan päämäärään ja ne ovat vain eri tapoja ilmaista hengellisyyttä. Henkilö joka uskoo kaikkien ei-muslimien grillaantuvan helvetissä tuskin jakaa näkemystä siitä että kaikki uskonnot voivat olla hyviä vaihtoehtoja. ;-)
että tämä uskonto, minun uskontoni, on se ainoa oikea ja kaikki muut ovat harhaoppeja?
Kukapa tuolta voisi välttyä? Jos ensimmäiseen lauseeseeni viittasit, niin en ole koskaan kuullut kenenkään väittävän kaikkien uskontojen olevan niiden jokaisesta opista lähtien totta (kaikki non-muslimit joutuvat helvettiin vs. kaikki non-kristityt joutuvat helvettiin), se toki olisikin ristiriitaista.
poikkeavat niin selvästi toisistaan, että ylivoimaisen enemmistön palvotuista jumalista täytyy olla olemattomia, mikäli pidetään kiinni yksijumalaisuudesta.
Oletko tarkistanut, onko sinun jumalasi olemassa?
Ehkäpä jumalia ei ole lainkaan olemassa, ja ns. jumalat ovat vain rajoittuneen ihmismielen tapoja persoonallistaa jokin korkeampi voima hänelle helpommin ymmärrettävään muotoon? Tai ehkä kaikki jumalat ovat lopulta yksi ja sama jumala, tai saman jumaluuden eri aspekteja? Siinäpä vasta pulma. :-)
Minun kokemukseni on, että aika moni järjellä maailmaan suhtautuva agnostikoksi tunnustautuva pikemminkin menettää loputkin uskonrippeistään, kun asiat menevät päin takapäätä. On paljon helpompi olla kyseenalaistamatta asioita, kun kaikki menee hyvin. Arkirealismi tekee nopeasti selvää uskonfantasioista.
Kunnon duunarit ovat eronneet kirkosta jo kymmeniä vuosia sitten. Hienoa, että lukeneet viisaat vihdoinkin tajuavat sen, minkä duunari on aina tienyt.