HALUAN SELVENTÄÄ PARI ASIAA TÄSTÄ LAPSIAVIOLIITTO TOUHUSTA PUHEEN OLLEN!!MORMONIT EIVÄT HARRASTA SELLAISTA KOSKA SE ON LAITONTA JA MORAALISESTI VÄÄRIN!!MYÖSKÄÄN HE EIVÄT HARRASTA MONIAVIOISUUTTA ENÄÄN..ALKAA JO KYLLÄSTYTTÄMÄÄN NOI KOMMENTIT TUOSTA ASIASTA!!UTAHISSA ON ILMEISESTI JOKU MUU JÄRJESTÖ,HUHUJEN MUKAAN SELLAINEN JOKA EI HALUNNUT ELÄÄ ALKUPERÄISEN MORMONIN KIRKON SÄÄNTÖJEN MUKAAN.ETTÄ SYYTTÄKÄÄ SITÄ!!OLEN MUUTEN VIIMEKSI 8 VUOTTA SITTEN KÄYNYT MORMONIEN KIRKOSSA..JOTEN ETTE AINAKAAN VOI SYYTTÄÄ MINUA PUOLUSTAMISESTA!!ALKAA VAAN KYLLÄSTYTTÄMÄÄN NOI SAMAT HAUKKUMIS JUTUT.MULLA AINAKIN POSIITIVISIA KOKEMUKSIA..MUTTA EN VAIN OLE MIKÄÄN USKOVAINEN TYYPPI,SIKSI TÄLLAINEN VALINTA TÄLLÄ HETKELLÄ ELÄMÄSSÄNI!!!
alkaa riittää
EIaktiivinenJÄSEN
17525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mitkä ovat ne alkuperäiset säännöt?
TARKOITATKO KENTIES MORMONIN KIRKON SÄÄNTÖJÄ..?
NO..SIIHEN EI AINAKAAN KUULU MONIAVIOISUUS TÄTÄ NYKYÄ JA EI TOD.MIKÄÄN PEDOFILIA..MUTTA AIHE EI NIIN MAAILMAN TÄRKEÄ..ETTÄ EN TAISTELEMAAN LÄHDE NÄISTÄ ASIOISTA!!
Mutta alkuperäiseen on kuulunut, eli te olette luopioita
Olen itse tutustunut internet-sivuston kautta kyseiseen moniaviokulttiin.Sen mukaan,mitä olen lukenut,niiden johtaja oli sanonut paikalliselle seriffille,että moniavioisuus perutaan sitten,kun Amerikan kanssa "hyväksyy Jumalan sanan".Se osoittaa etteivät nekään pidä moniavioliittoa pysyvänä säädöksenä.Joten,jos luopio on se,joka luopuu moniavioliitosta,niin silloi nistäkin tulisi "luopioita",jos amerikkalaiset "hyväksyisivät Jumalan sanan" niiden tarkoitamalla tavalla.
On muutenkin outoa,että ulkopuoliset,jotka eivät usko moniavioliiton tulleen ilmoituksen kautta Joseph Smithille,esittävät määritelmän siitä,kuka on luopio tässä asiassa.
Eihän se "ilmoituksen" kautta tullut vaan hän kanavoi seksuaaliset halunsa osaksi uskontokulttia, jonka hänen seuraajansa sokeasti hyväksyivät. Sittemmin ympäristön painostuksesta osa luopui opista tuolta osin.
Ja Uuden testametinkin aikana esiintyi moniavioisuutta, koska oli tarpeen mainita, että seurakuntapalvelijan tuli olla yhden vaimon mies.
Joseph Smith ihmetteli, miksi VT:n patriarkat olivat Herralle otollisia, vaikka heillä oli usita vaimoja ja sivuvaimoja. Tämän kysymyksensä vastaukseksi hän sai avioliittoa koskevan ilmoituksen. Moniavooisuus oli sallittu tietyin ehdoin. Herran ohjeet ja ehdot ovat iankaikkisia. Niin tämä moniavioisuuttakin koskeva periaate. Iankaikkiset perhesuhteet olisivat looginen mahdottomuus ilman moniavioisuutta. Syytäköön kukin moniavioisuutta moittiva siitä Herraa, jos heillä on siihen rahkeita!
tämähän on mielenkiintoista..olen täällä puolustelemassa asiaa mihin minulla ei osaa eikä arpaa tätä nykyä..mutta totta se on joka sana.mormonit ovat ihaniá ymmärtäväisiä ihmisiä jotka elävät lakien mukaan eivätkä harrasta sitä moniavioisuutta/lapsinaimista..huh.
en vain itse ole sitä uskonnollista tyyppiä!!ja tuntuu hölmöltä että te jotka ette tiedä asioista hönkäsen pöläystä kritisoitte täällä kaikkine kauhukuvinenne ja arvosteluinenne ja mustamaalaatte ihmisiä..mutta huvinsa kullakin!!
Uuden testamentin aikaan harjoitettu moniavioisuus oli ainakin tuiki harvinaista, se ei ollut käytössä kreikkalaisten, ei roomalaisten, ei juutalaisten eikä liioin kristittyjen keskuudessa. Joidenkin pienempien kansanryhmien keskuudessa se saattoi olla käytössä.
Timoteuskirjeessä mainittu "yhden naisen mies" on monitulkintainen, mutta se tuskin viittaa ainakaan ensi sijassa monivaimoisiin miehiin - näitähän tuon ajan seurakunnissa tuskin oli. On mahdollista, että sana viittaisi n.k. suksessiiviseen moniavioisuuteen, eli siihen, että leskeksi jäänyt tai eronnut mies, joka olisi solminut toisen avioliiton, olisi toiminut seurakunnan kaitsijana. Tällöinhän kyseessä olisi tavallaan ollut toinen vaimo.
Todennäköisempää on kuitenkin, että kyseessä on vaatimus siveellisyyteen. Seurakunnankaitsijan tulee olla "yhden vaimon mies", siis mies, jolla ei ole vaimon lisäksi rakastajattaria eikä liioin irtosuhteita.
seurakunnan kaitsijasta (piispasta). Hänenkin tuli olla yhden vaimon mies. Minusta on hyvinkin todennäköistä ja jopa varmaa, että kysymys oli juuri monivaimoisuuden kieltämisestä. Se oli ollut sallittua VT:n patriarkoille "profeetan käden alla" solmittuna eli ao. valtuudella. Sittemmin tuo valtuus oli kadonnut. Jotkut sitä kuitenkin harjoittivat varmaan vedoten vanhaan käytäntöön. Niin jotkut "valemormonit" nykyisinkin perustelevat menettelyään. Kun miehellä oli vain yksi vaimo, se todisti, että hän ymmärsi, ettei valtuudettomasti harjoitettu moniavioisuus ollut Herran tahdon mukaista.
Miten selität VT:n aikaisen monivaimoisuuden? Eivätkö Herran lait olekaan ikuisia? Sovellutukset voivat vaihdella, mutta periaatteet eivät.
Vanhassa testamentissa moniavioisuutta tosiaankin kerrotaan harjoitetun (esim. Aabraham, Jaakob, Salomo), mutta en tiedä sen missään olleen Herran käsky (tosin myönnän, etten ole tätä asiaa perusteellisesti tutkinut). Ei liioin kerrota, että kukaan mainitsemistani henkilöistä olisi solminut moniavioiset liittonsa Herran käskemänä tai jonkin valtuutuksen voimalla. Aabraham otti Haagarin jalkavaimokseen lähinnä vaimonsa Saaran painostuksesta ja Jaakob sai kaksi vaimoa appensa Laabanin juonen johdosta. Kummankin kohdalla kerrotaan myös avoimesti niistä ongelmista, riidoista ja kateudesta, joita moniavioisuus aiheutti. Kuvausten perusteella sitä ei voi pitää mitenkään erityisen onnistuneena tai Herran mielen mukaisena elämäntapana.
Kuningas Salomon taas kerrotaan naineen vierasmaalaisia naisia vastoin Jumalan nimenomaista kieltoa (1 Kun 11:2, 9-10) ja näiden viettelemänä poikenneen pois Jumalasta ja alkaneen palvella epäjumalia (1 Kun 11:1-13). Hänen kohdallaan monivaimoisuus siis osoittautui kovin turmiolliseksi.
Uuden testamentin aikoina moniavioisuutta ei harjoitettu, ja yksiavioisuutta pidettiin itsestäänselvyytenä. Moniavioisuutta ei ilmeisestikään pidetty "Herran lakina", eihän siitä ole määräyksiä Mooseksen laissakaan. Lisäksi Uuden liiton aikana syrjäytettiin monia vanhan liiton aikaisia periaatteita, mainitsen vain verisen uhrikultin sekä moninaiset ruoka- ja puhtaussäännökset. Monivaimoisuus siis tuskin on mikään evankeliumin ikiaikainen periaate, vaikka vanhan liiton aikaan sitä jotkut harjoittivatkin.
"Seurakunnankaitsijan tulee olla yhden vaimon mies." Joku voisi tietysti tuostakin väännellä, että Katoliset papit ja ortodoksipiispat harjoittavat Raamatun vastaista toimintaa, koska hehän ovat naimattomia...
VT:n vanhurskaat miehet ja naiset eivät olisi olleet Herralle otollisia, jos he olisivat rikkoneet siveyden lakia. Daavidillakin oli monta vaimoa, mutta synnin hän teki vain Batseban suhteen. Batsebaa ei hänelle annettu "profeetan käden alla" ja lisäksi hän syyllistyi vakavaan syntiin määrätessään Batseban puolison Urian tarkoituksellisesti paikkaan, jossa kuolema oli todennäköinen.
Paavali kirjoittaa ihmisistä,jotka viimeisinä aikoina kieltävät menemästä naimisiin.(1.Tim.4:1-4)Selibaatti,eli uskonnollinen sitoutuminen avioliitosta pidätäyttymiseen,ei ole Jumalan tahdon mukaista.
Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessään, sen luvussa 7, Paavali itse esittää naimattomuuden esikuvallisena ja ihanteellisena ratkaisuna (1 Kor 7:1, 7, 8, 25-28, 32-35, 38, 40). Paavali on hyvin selkeä ja painokas tässä asiassa.
Paavali ei kuitenkaan kieltänyt menemästä naimisiin (1 Kor 7:9, 28, 36-38). Paavalin sanoma voidaan tiivistää: "Se, joka menee morsiamensa kanssa naimisiin, tekee siis oikein, mutta se, joka ei mene, tekee vielä paremmin." (1 Kor 7:38). 1. Timoteuskirjeen lausunto niistä, jotka kieltävät menemästä naimisiin, viittaa siis henkilöihin, jotka menivät argumentaatiossaan Paavalia pidemmällä. Heidän mielestään avioliitto ja aviollinen yhdyselämä olivat sinällään väärin. Paavalin mielestä sekään ei ollut väärin, mutta naimattomuus oli parempi.
Paavali viittaili omaan rajoittuneisuuteensa ja piikkiin lihassaan. Kääntäjille on hyvinkin voinut tulla tässä Paavalin aviolittoasiassa virhe. Tietäkseni Paavalin tekstit, sikäli kun ne ovat hänen tekstejään, ovat ainoita, joissa avioitumista kyseenalaistetaan.
Paavali itse oli naimaton, ja hän esitti itsensä esimerkkinä naimattoman henkilön kutsumuksesta. Paavali ei pitänyt naimattomuuttaan millään lailla "piikkinä lihassa", vaan se oli hänelle päinvastoin Jumalan erityinen armonlahja ja suuren siunauksen lähde. "Naimaton mies kantaa huolta siitä, mikä koskee Herraa, miten olisi Herralle mieliksi. Naimisissa oleva mies taas huolehtii maallisista asioista, siitä, miten olisi vaimolleen mieliksi." (1 Kor 7:32-33).
Paavali ei kuitenkaan tarkoittanut vain itseään, vaan hän suositteli naimattomuutta muillekin. "Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän" (1 Kor 7:7a). Toisaalta Paavali ymmärtää, että naimattomuuteen tarvitaan erityinen armonlahja, jota kaikilla ei ole. "Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen" (1 Kor 7:7b).
Tämä teksti on käännetty oikein, olen itse tarkistanut sen kreikasta.
Paavalin lisäksi myös Jeesus, naimaton, esitti naimattomuuden erityisenä Jumalalta saatuna armolahjana. Tämä on ainakin luontevin tapa ymmärtää Matt 19:10-12: "Opetuslapset sanoivat: 'Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin.' Mutta hän sanoi heille: 'Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." Jeesus siis toteaa, että joillekin on annettu naimattomuuden osa. He lienevät sama ryhmä kuin jotka ovat ottaneet osakseen naimattomuuden taivasten valtakunnan tähden. Jeesus kehottaa jokaista, joka voi valita tämän ratkaisun, valitsemaan sen.
ennenkö moitit toisia kirjottajia!
To illustrate how mainstream polygamy was.....
Nov 30, 2003
Randy J.
During the height of my activity in the church, from the mid-1970s to the late 1980s, the first presidency was Spencer Kimball, Nathan Tanner, and Marion Romney. ALL THREE were born and raised in Mormon polygamous colonies---Kimball in Arizona, Tanner in Alberta, Canada, and Romney in Mexico. And Kimball's wife, Camilla, was also from Colonia Juarez, Mexico.
Also, I once read an article which said that Camilla Eyring Kimball's father, who remained in Mexico, continued to live with both of his plural wives until 1954, when one of them died. That's pertinent because his own son-in-law, Spencer, was an apostle at the time, and the church had already been trying to stamp out polygamy for several decades (including supporting lawmen in the Short Creek, Arizona raid.)
And I recently learned from Jon Krakauer's book that modern-day polygamist Robert "Onias" Crossfield was born in Alberta, and Dayer LeBaron, the patriarch of the LeBaron polygamist/criminal clan, was from a Mexican Mormon polygamous colony.
This illustrates just how closely the modern-day polygamists are tied in to mainstream Mormonism. For all we know, Spencer Kimball, Nathan Tanner, Marion Romney, and Camilla Eyring may have gone to church or school with some of those then-mainstream Mormon polygamists in the early 20th century in those colonies. Even if not, at the very least those children would likely have grown up around polygamists, been related to many of them, and were otherwise exposed to polygamy via teachings and culture.
And only two decades ago, Kimball, Tanner, and Romney reigned at the very top of the mainstream LDS church. In light of that, it's no wonder that modern polygamists feel betrayed and that the mainstream church apostasized when they issued the Manifestos. No matter how much the modern mainstream church tries to distance itself from modern polygamists, facts like these illustrate how closely the two cultures are bonded together.