pelkkä tieto tai vaihtoehtoisesti pelkkä usko yksistään, elämisen mielekkyyden ja ennen kaikkea elämisen tarkoituksen?
Luoko...
Tähdenlento
21666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
jos et aamulla herättyäsi löydä mitään syytä miksi nousisit ylös.
oli kyllä nyt jostain ihan muusta. Ateisti ei vaan nyt halunnut ottaa kantaa, sillain ihan yleisluonteisesti vaan.
Syynä lienee se, ettei tieto ja usko tarkemmin ajateltuna eroa toisistaan kovinkaan kauas!
Onko elämällä välttämätöntä olla jokin tarkoitus? Miksi ei voisi elää vain elämisen takia, eli ilman sen kummempaa syytä? Mitä lisäarvoa tarkoitus tuo elämään.
Vastatakseni kysymykseen, kyllä mielestäni jokainen voi elämälleen tarkoituksen etsiä, jos kokee sen tarpeelliseksi. Mistä muualtakaan se voisi tulla, jos ei omasta itsestään?
Zen-sananlasku sanoo: "Jos et löydä onnea siitä missä olet, mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?"
sitten, siis elämällä tarvitse olla mitään tarkoitusta? On ja elää ja kuolee. Ja hyvän sanalaskunkin heitit!
Mutta, minä halusin vain kyseenalaistaa tiedon/tieteen ja uskon/uskonnon välillä ilmenevän häilyvyyden.
Kummalle Sinä sitten perustat elämäsi tarkoituksen vai et kenties kummallekaan? Kyllä kaiketi meillä jokaisella ihmisellä on kuitenkin jokin perusta, jolle elämänsä rakentaa. Ja toki tämä rakentaja on ihminen itse.
>> Kummalle Sinä sitten perustat elämäsi tarkoituksen vai et kenties kummallekaan?
osaa lauseiksi pukea, mitä yritän lausumistasi lausua. No, yritän, toki peilaten sitä vasten , mitä alussa kysyinkin.
Lausut:
>>En keksi mitään, mikä voisi olla elämäni tarkoitus, mutta toisaalta en koe tarvitsenikaan sellaista, joten se ei haittaa minua lainkaan.>Tämä ei ole mielestäni sen kummemmin uskoa kuin tiedettäkään. Sanottakoon sitä vaikkapa maalaisjärjeksi tai perstuntumaksi.
>> Ei edes jälkeläisten tuottaminenkaan? > Ja mistäs tämä järki sitten on syntynyt tai kehittynyt? Kaiketi kokemuksistamme ja havainnoistamme (aistin sellaisista?). > Eli järki synnyttää myös tietoa? Eli tieto on järkiperäistä, se maalaisjärkikin?
No, onko usko sitten luulemista? En malta, mutta tietokin on joskus luulemista!
Kyllä varmasti seuraava asia askarruttaa Sinua:
>>Tuo lisääntymisjuttu on kyllä semmoinen joka erinäisistä syistä minua askarruttaa, mutta en ryhdy puimaan sitä tässä sen enempää.>…mutta minusta uskoon (nimenomaan uskonnolliseen uskoon) liittyy enemmän asioiden hyväksymistä ilman perusteluja eli luulemista, ilman perusteita. Tietämisellä tarkoitetaan sitä että on hyvät perusteet jollekin näkemykselle, vaikka, kuten sanoit, aina on toki mahdollista että tieto onkin vain luuloa joka johtuu virheellisistä perusteluista.>Tämä selittyy sillä että uskovalla on motiivi uskoa asiat ilman selityksiä ja perusteluja. Uskomisella saavuttaa jotain, ja se antaa jotain niin tärkeää, että on valmis uskomaan asioita joita ei voida perustella mitenkään.>Ateistinen maailmankuva on ehkä kovin tyhjä, kylmä ja lohduton, se ei lupaa mitään, eikä anna mitään, mutta se ei myöskään vaadi uskomaan mitään, eikä se ota mitään pois.
>> Ja olisit vaan puinut! > Ja eihän ateistikaan kykenee esittämään faktatietoa jumaluuden olemattomuudesta, näkemys on vain pelkkää luulemista. > Ei päde kohdallani ollenkaan. Ei minun uskoni yllytä minua sokeasti tässä elämisessä kulkemaan. Päinvastoin.
on ollut ja pysynyt lapsuudestani asti, niin pitkälle kuin lapsuuttani muistan, aina samanlaisena. Ei kukaan ole sitä minulle tuputtanut, ei koskaan eikä missään. Uskoni jumaluuteen on ollut aina minun sisimmässäni, ja tämän vuoksi minä en nuorempana koskaan noteerannut Raamatun sanaa tai mitään muutakaan uskonnollista sanomaa sen kummemmin. Ei minulla ollut tarvetta.
Mielenkiinnosta olen nyt myöhemmin yrittänyt tutustua niin Raamattuun kuin myös muiden valtauskontojen peruskäsitteisiin. Ja voin todeta, ettei Raamattu merkitse minulle edelleenkään mitään orjallista ohjenuoraa, sen enempää kuin muidenkaan uskontojen pyhät kirjat. Ja siltikin olen hihhuli!
Ja ihmettä kyllä, uskoni on antanut minulle kaiken sen ja vielä enemmänkin mitä kuunaan olisin voinut kuvitella edes saavuttavani. Tästäkin huolimatta tai juuri tästä syystä minusta on tullut enemmänkin filosofisuuteen kuin ’syvään uskonnollisuuteen’ taipuvainen, koska ajoittainen asioiden/tapahtumien mittarointi on oiva apuväline nähdä asiakokonaisuuksia siten, että niissä häivähtää ne kaikkein pienimmätkin (=mitättömimmät?) elämisen siruset. Ymmärrätkö?
Ja mitä tapahtuu sitten kun kuolen? Kuolema on meille kullekin takuuvarma juttu, eikä tässä yhdessä vaivalloisessa ja todella lyhyessä elämisessämme olisi mitään järkeä, jos tämä kaikki päättyisi siihen kuolemiseen ja matojen herkuksi. *Elämä* jatkuu muodossa tai toisessa, kuolemisenkin jälkeen. Siksi minulle on yksi hailee kuolenko tänään vai huomenna, ensi vuonna tai ehkä vasta kymmenen vuoden kuluttua. Elän juuri niin kauan kuin elämiseni tehtävä on päättynyt, elämää kunnioittaen. Siksipä minä en pelkää kuolemaa, en omaa enkä läheistenikään. Ytimeni on rauhallinen vaikka välillä tempoilen kuin kytketty koira.
Ps. Ja ateismi? Ja ateismi uskontona on mielenkiintoista, koska ateismin historialliset juuret vastaavat kristinuskon juuria, tavallaan. Sääli, että lähes kaikki kirjallisuus tältä osin on englanninkielistä ja kirjoja pitäisi kaiketi tilata jonkin kaukomaan yliopiston kirjastosta!
Ps.Ps. Ja toisekseen juuri esittämäni uskoni juuri on antanut sysäyksen pohtia ateismin 'sisällöllistä' merkityksellisyyttä tai merkitsemättömyyttä. Eli kuinka tämän nyt ottaa!
hellareiden parissa?
Oletko laajentanut toimintaasi muillekin osastoille?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000007&conference=4500000000000090&posting=22000000041106934#22000000041106934
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000007&conference=4500000000001643&posting=22000000041106587#22000000041106587
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000041046401#22000000041046401
eivät osanneet ottaa haastetta vastaan! Tosin siellä esittämäni kysymys karismasta olisi sopinut kuitenkin paremmin tälle palstalle!
Ja jos joku haluaa nimmarillani kirjoitta, niin siitä vaan. Tosin minun nimmarini alkukirjain on aina isolla 'T' -kirjaimella kirjoitettu.
vaan. Yritän kirjoittaa Sinun nimmarillasi, katsotaan kuinka käy?
kirjaimella.
"Tosin minun nimmarini alkukirjain on aina isolla 'T' -kirjaimella kirjoitettu."
siitä syystä, että tapanani on yleensä kirjoittaa erisnimet isolla alkukirjaimella, nimmaritkin ja jopa sana 'sinä' (tosin tarttunut jostain toisesta kielestä, mutta kuitenkin).
Joten tämä tästä, vaikka alkuperäinen aihe karkaakin käsistä!
että se oli eri tähdenlento, piti vain vähän kiusata.
sietäisit! Olettaen, että Sinulla on hiukset joista voisi pikkuisen pyöräyttää?!
Toki tästäkin tempauksesta voisi joutua jonnekin, katumaan!? Joten olkoot!
...vaikuttaa oleellisemmin automatkan aikana nähtyjen maisemien kauneuteen, ovenkahva vai hansikaslokero?
mitä yrität esimerkilläsi hakea? Mutta sen minä tiedän, ettei hihhulille tulisi edes mieleenkään pohtia esittämääsi vertauskuvaa.
Eli eikö ateistilla sittenkään ole kykyä erotella aistinhavaintojaan?
...varmaan edes yrittää vastata sinulle, sillä logiikkasi on jotakin niin kummallista etten kertakaikkiaan tajua. Tunnut kyllä kirjoittavan suomen kielellä mutta sittenkään en ymmärrä.
"Eli eikö ateistilla sittenkään ole kykyä erotella aistinhavaintojaan?"
Onko ollut puhe aistihavaintojen erottamisesta? Missä kohtaa? Ja jos on niin miksi tulit siihen tulokseen ettei ateistilla (kenellä meistä?) "sittenkään" (?) ole kykyä niiden erotteluun?
Vertaukseni tarkoitti sitä että minä uskon(eipäs kuolata, en tarkoita tm-uskoa) joihinkin asioihin elämässäni ja tiedän melko varmasti joitakin asioita. Tietäminen ja uskominen ja luuleminen ja kuvitteleminen ovat tapoja SUHTAUTUA asioihin. Eivät ne voi tuoda elämälle tarkoitusta sen enempää kuin ovenkahva vaikuttaa maisemaan. Ne ASIAT joihin uskon (ei kuolata!) tai joita melko varmasti tiedän tai joita olen kokenut tai joita näen tai kuulen tai tunnen... niin, ne ASIAT ja se miten ne koen kullakin hetkellä tuovat elämääni mielekkyyttä.
Mitähän mahdoin kirjoittaa? Taidan seota itsekin.
onkin naisen logiikkaa, logiikkaa jota miehet eivät yleensäkään ymmärrä.
Vertauksesi:
>>Vertaukseni tarkoitti sitä että minä uskon(eipäs kuolata, en tarkoita tm-uskoa) joihinkin asioihin elämässäni ja tiedän melko varmasti joitakin asioita.>Tietäminen ja uskominen ja luuleminen ja kuvitteleminen ovat tapoja SUHTAUTUA asioihin.>Ne ASIAT joihin uskon (ei kuolata!) tai joita melko varmasti tiedän tai joita olen kokenut tai joita näen tai kuulen tai tunnen... niin, ne ASIAT ja se miten ne koen kullakin hetkellä tuovat elämääni mielekkyyttä.