Samaan aikaan kun kansakunta totuttautuu talouden taantumaan tai peräti lamaan ja sen ikäviin seurauksiin, tasavallassa jyllää Kansallinen Kokoomus rp. Puolue on päässyt suhteellisen lyhyessä ajassa suoranaiseen hegemoniaan, kiistattomaan johtoasemaan, ylivaltaan. Kokoomuksella on tätä nykyä hegemonia yhtä lailla politiikassa, taloudessa kuin mediassakin.
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) sinivihreää porvarihallitusta johtaa ainakin yleisen mielikuvan tasolla valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok). On onnistuttu luomaan kuva, että positiiviset asiat ovat seurausta kokoomuksen dynaamisuudesta ja negatiiviset päätökset menevät keskustan piikkiin.
Kun samanaikaisesti ylivoimainen presidenttisuosikki Sauli Niinistö hurmaa median mukaan milloin Ruotsin kuningatar Silvian, Helsingin EM-kisojen taitoluisteluyleisön tai huonompina uutisviikkoina oman nuoren Jenni -vaimonsa, ei ole toisaalta mikään ihme, että kokoomuksen kaikki kannatuskäyrät sojottavat ennätysmäisen ylhäällä.
l
Kokoomuksen kannatus on kohonnut tasaisesti voitettujen kunnallisvaalien jälkeenkin. Taloustutkimus Oy:n viimeisimmän kyselyn mukaan se on jo yltänyt maagiseen neljännekseen eli 25,1 prosenttiin. Kokoomus on ottanut selvän kaulan kahteen suurimpaan kilpailijaansa, sillä oppositiossa olevan Sdp:n kannatus on pudonnut 20 prosenttiin ja ”päähallituspuolue” keskustan peräti 19,2 prosenttiin.
Suomi on nähtävästi Euroopan porvarillisin maa. Sdp:n ja vasemmistoliiton yhteinen kannatus on enää vain 27,6 prosenttia. Vasemmistopuolueiden perinteistä kannatusta on valunut viime vuosina vihreisiin, perussuomalaisiin ja kokoomukseenkin.
SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola (vas) on huutanut taas ilmoille ajatuksen vasemmistopuolueiden yhdistämisestä, jotta vasemmisto saisi haltuunsa suurimman puolueen aseman. Luulen kuitenkin, että yhdistämisen seuraus olisi sama kuin housuun laskisi; se lämmittäisi vain hetken. Kyllä vasemmistopuolueiden uudelle nousulle täytyy löytää eväät muualta.
l
Keskusta on jo aloittanut oman vastakampanjansa. Vanhasen ”kolmannen tien” linjapuhe ensi vuosikymmenen kymmenien miljardien eurojen investointipolitiikasta oli pääosin ihan osuvaa retoriikkaa. Se oli tarkoitettu kohottamaan keskustan profiilia ja varmaan niin tekikin.
Toisaalta pelkkä summittaisten miljardien visio tulevaisuudesta ei kauan lämmitä. Retoriikka oli vain retoriikkaa, sitä paitsi tälläkin kertaa hieman latteasti esitettynä.
Vanhasen vetoomus hillitä osingonjakoa osakkeiden omistajille ja potkuja henkilöstölle oli konkreettisempi ja lähempänä tätä päivää. Parempi se oli ainakin kuin Kataisen toivomus pidättyä optioista, joita ei yritysten viimeaikaisen kurssikehityksen valossa ole pitkään aikaan edes mahdollista jakaa! Tyhjää on helppo luvata.
l
Kokoomus on nuorekkaalla johdollaan ja nimenomaan monimuotoisella mielikuvapolitikoinnillaan onnistunut nostamaan suosiotaan perinteistä kannattajakuntaansa laajemmalle. Nuoremmat ikäluokat, jotka eivät tarkemmin seuraa politiikkaa tai eivät ole edes järin kiinnostuneita siitä, menevät helposti pintatrendien, poliittisen viihteen ja mainostenkin perässä.
Jos katsotaan esimerkiksi Kataisen linjaa talouden taantuman ja elvytyskeskustelun valossa, hänen puheenvuoronsa ovat muuttuneet matkan varrella puolessa vuodessa noin 180 astetta. Taannoin hän ei ole ollut valmis ennustamaan enää mitään, mutta arvioi hallituksen elvytystarpeeksi vain 10-100 miljoonaa euroa. Siis ei juuri mitään.
Katainen oli kauan hyvin positiivisella mielellä ikään kuin selviäisimme taantumasta kuin koira veräjästä. Sitten hän käänsi kelkkansa ja alkoi puhua talouden talvisodasta. Nyt Katainen on tarkentanut, että tuo talvisota kestää ehkä ensi joulukuuhun, jolloin talouden taantuma alkaisi taittua.
Mutta ei hätää, Kataisen kiemuraisella talouspolitiikallakin pääsee Euroopan parhaimmaksi valtiovarainministeriksi!
l
Talousennustukset näyttävät olevan suoraan verrannollisia uskoon markkinatalouden selviytymiskyvystä. Puhtaan markkinatalouden kiihkeä kannattaja Björn Wahlroos ja Nordeakin arvelivat parempien aikojen alkavan jo juhannuksesta.
Toisessa ääripäässä on markkinatalouden ankara kriitikko Ari Ojapelto, joka ennustaa vähintään viiden vuoden syvää lamaa ja että laman jälkilaskuja maksetaan ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Ojapellon mukaan Yhdysvaltain lisäksi myös Kiina menee pian polvilleen.
Maailmanlopun ennustajia, tuomiopäivän pasuunoita ilmestyy aina kriisiaikoina, mutta kuten emeritusprofessori Paavo Okko osuuspankkien ja yrittäjien medialounaalla torstaina sanoi, sellaisella synkistelyllä ei ole paljon arvoa, koska se ei synnytä uutta toimintaa.
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) sinivihreää porvarihallitusta johtaa ainakin yleisen mielikuvan tasolla valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok). On onnistuttu luomaan kuva, että positiiviset asiat ovat seurausta kokoomuksen dynaamisuudesta ja negatiiviset päätökset menevät keskustan piikkiin.
Kun samanaikaisesti ylivoimainen presidenttisuosikki Sauli Niinistö hurmaa median mukaan milloin Ruotsin kuningatar Silvian, Helsingin EM-kisojen taitoluisteluyleisön tai huonompina uutisviikkoina oman nuoren Jenni -vaimonsa, ei ole toisaalta mikään ihme, että kokoomuksen kaikki kannatuskäyrät sojottavat ennätysmäisen ylhäällä.
l
Kokoomuksen kannatus on kohonnut tasaisesti voitettujen kunnallisvaalien jälkeenkin. Taloustutkimus Oy:n viimeisimmän kyselyn mukaan se on jo yltänyt maagiseen neljännekseen eli 25,1 prosenttiin. Kokoomus on ottanut selvän kaulan kahteen suurimpaan kilpailijaansa, sillä oppositiossa olevan Sdp:n kannatus on pudonnut 20 prosenttiin ja ”päähallituspuolue” keskustan peräti 19,2 prosenttiin.
Suomi on nähtävästi Euroopan porvarillisin maa. Sdp:n ja vasemmistoliiton yhteinen kannatus on enää vain 27,6 prosenttia. Vasemmistopuolueiden perinteistä kannatusta on valunut viime vuosina vihreisiin, perussuomalaisiin ja kokoomukseenkin.
SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola (vas) on huutanut taas ilmoille ajatuksen vasemmistopuolueiden yhdistämisestä, jotta vasemmisto saisi haltuunsa suurimman puolueen aseman. Luulen kuitenkin, että yhdistämisen seuraus olisi sama kuin housuun laskisi; se lämmittäisi vain hetken. Kyllä vasemmistopuolueiden uudelle nousulle täytyy löytää eväät muualta.
l
Keskusta on jo aloittanut oman vastakampanjansa. Vanhasen ”kolmannen tien” linjapuhe ensi vuosikymmenen kymmenien miljardien eurojen investointipolitiikasta oli pääosin ihan osuvaa retoriikkaa. Se oli tarkoitettu kohottamaan keskustan profiilia ja varmaan niin tekikin.
Toisaalta pelkkä summittaisten miljardien visio tulevaisuudesta ei kauan lämmitä. Retoriikka oli vain retoriikkaa, sitä paitsi tälläkin kertaa hieman latteasti esitettynä.
Vanhasen vetoomus hillitä osingonjakoa osakkeiden omistajille ja potkuja henkilöstölle oli konkreettisempi ja lähempänä tätä päivää. Parempi se oli ainakin kuin Kataisen toivomus pidättyä optioista, joita ei yritysten viimeaikaisen kurssikehityksen valossa ole pitkään aikaan edes mahdollista jakaa! Tyhjää on helppo luvata.
l
Kokoomus on nuorekkaalla johdollaan ja nimenomaan monimuotoisella mielikuvapolitikoinnillaan onnistunut nostamaan suosiotaan perinteistä kannattajakuntaansa laajemmalle. Nuoremmat ikäluokat, jotka eivät tarkemmin seuraa politiikkaa tai eivät ole edes järin kiinnostuneita siitä, menevät helposti pintatrendien, poliittisen viihteen ja mainostenkin perässä.
Jos katsotaan esimerkiksi Kataisen linjaa talouden taantuman ja elvytyskeskustelun valossa, hänen puheenvuoronsa ovat muuttuneet matkan varrella puolessa vuodessa noin 180 astetta. Taannoin hän ei ole ollut valmis ennustamaan enää mitään, mutta arvioi hallituksen elvytystarpeeksi vain 10-100 miljoonaa euroa. Siis ei juuri mitään.
Katainen oli kauan hyvin positiivisella mielellä ikään kuin selviäisimme taantumasta kuin koira veräjästä. Sitten hän käänsi kelkkansa ja alkoi puhua talouden talvisodasta. Nyt Katainen on tarkentanut, että tuo talvisota kestää ehkä ensi joulukuuhun, jolloin talouden taantuma alkaisi taittua.
Mutta ei hätää, Kataisen kiemuraisella talouspolitiikallakin pääsee Euroopan parhaimmaksi valtiovarainministeriksi!
l
Talousennustukset näyttävät olevan suoraan verrannollisia uskoon markkinatalouden selviytymiskyvystä. Puhtaan markkinatalouden kiihkeä kannattaja Björn Wahlroos ja Nordeakin arvelivat parempien aikojen alkavan jo juhannuksesta.
Toisessa ääripäässä on markkinatalouden ankara kriitikko Ari Ojapelto, joka ennustaa vähintään viiden vuoden syvää lamaa ja että laman jälkilaskuja maksetaan ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Ojapellon mukaan Yhdysvaltain lisäksi myös Kiina menee pian polvilleen.
Maailmanlopun ennustajia, tuomiopäivän pasuunoita ilmestyy aina kriisiaikoina, mutta kuten emeritusprofessori Paavo Okko osuuspankkien ja yrittäjien medialounaalla torstaina sanoi, sellaisella synkistelyllä ei ole paljon arvoa, koska se ei synnytä uutta toimintaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.