Mistä voitte tietää uskonne olevan aitoa ja oikeaa? Mitä jos kaikki onkin suurta hämäystä? Kun ajattelee pelkästään sitä miten paljon pahaa kristinusko on maailmassa tehnyt ja tekee edelleen, on vaikea kuvitella että se olisi jotenkin autuasta.
Mitä jos teidän uskonne ei olekaan lähtöisin Jumalasta vaan jostain muusta? Hänen perivihollisestaan, joka on kierouttanut oikean uskonnon? Itsehän tuollaista olisi erittäin vaikea havaita.
Ainakin tulee mieleeni voiko kenenkään sellaisen, joka ei suvaitse muiden mielipiteitä ja pitää omaa uskoaan ainoana oikeana, usko olla aitoa?
Oikea uskovainen ei voisi olla niin ahdasmielinen että hän tuomitsisi lähimmäisiään eikä jättäisi sitä tehtävää Jumalalle. Pelastuksen tarjoaminen ei mielestäni edellytä tuomitsemista.
Voiko siis olla että kristinuskon varjolla paholainen tekee työtään maailmassa? Kehotan nyt juuri sinuakin lukija katsomaan sisimpääsi ja miettimään rakastatko tosiaan kaikkia lähimmäisiäsi vai vain niitä jotka sinulle sopivat?
Mitä jos teidän uskonne ei olekaan lähtöisin Jumalasta vaan jostain muusta? Hänen perivihollisestaan, joka on kierouttanut oikean uskonnon? Itsehän tuollaista olisi erittäin vaikea havaita.
Ainakin tulee mieleeni voiko kenenkään sellaisen, joka ei suvaitse muiden mielipiteitä ja pitää omaa uskoaan ainoana oikeana, usko olla aitoa?
Oikea uskovainen ei voisi olla niin ahdasmielinen että hän tuomitsisi lähimmäisiään eikä jättäisi sitä tehtävää Jumalalle. Pelastuksen tarjoaminen ei mielestäni edellytä tuomitsemista.
Voiko siis olla että kristinuskon varjolla paholainen tekee työtään maailmassa? Kehotan nyt juuri sinuakin lukija katsomaan sisimpääsi ja miettimään rakastatko tosiaan kaikkia lähimmäisiäsi vai vain niitä jotka sinulle sopivat?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä tunnen ja vaistoan ja tiedän, että olen oikeassa. Kyllä tämä on oikea uskonto.
On tapahtunut niin paljon kaikenlaista minun elämässäni, sellaisia henkilökohtaisia ja hyviä ihmeitä. Ei mitään taikatemppuja.
Se on totta että kaikenlaisia uskontoja riittää, ja olen jonkinverran tutkinut niitäkin.
Kuitenkin tässä kristinuskossa on kysymys rakkaudesta, ja sitä se ei kyllä muissa uskonnoissa taida olla...!
Siitä ainakin ( siis rakkaudesta) voisi jotain erottaa, mikä on hyvää ja mikä on jotain ihan muuta.
Olen kiitollinen Jumalalle siitä että minä olen uskossa, tämä voi olla vaikea, mutta hyvä tie kulkea, koska lopulta on mahdollisuus pelastaa sielunsa. Ja että kaikki synnit saa anteeksi.
Kaikkea hyvää vaan sinulle!
Ja tuomitseminen, johan se lukee Raamatussakin, että ei pidä tuomita toisia, vaan pitää katsoa niihin omiin synteihinsä, ei toisten.
Kirkossa on hyvä rukoilla Jumalaa,( on kyllä ihan muutenkin,) koska se on sitä varten, ja ihmiset saavat mennä sinne sellaisena kuin he ovat.
Kunnioitan jokaista ihmistä sellaisena kun hän on, ja yritän ymmärtää häntä. Rakkaus on kai se tunne joka sitten tulee niissä teoissa...!
Oma todistukseni :
"Itse en tunne itseäni säälittäväksi, vaan iloitsen suuresti siitä, että saan luottaa evankeliumin sanomaan. Usko Jeesukseen on antanut sisäistä iloa ja turvallisuutta myös silloin, kun tilanne on ollut vaikea, esim. vakavan sairauden kohdatessa ( http://www.nic.fi/~jlindell/omakokemus.htm). Olen monta kertaa kokenut Jumalan johdatusta jopa yksityiskohtia myötä. En ole aina voinut ymmärtää tätä johdatusta ja joskus olen siinä hetkessä itsekkyyden vallassa jopa voimakkaasti kapinoinut vastaan. Sisäinen ääni on kuitenkin kuiskannut : näin on parasta. En ole silloin voinut tajuta, mihin se johtaa. Vasta paljon myöhemmin olen ymmärtänyt, miten ihmeellisesti Jumala on johdattanut ja olen ollut kovin kiitollinen. Tämä johdatus ei tarvitse välttämättä olla mullistavia tapahtumia. Se voi ilmetä arkipäivän pienissäkin asioissa. ”Jumala johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat.”
Joten kysyn vielä : Miksi minun pitäisi hylätä uskoni, joka antaa elämälle tarkoituksen, ja ruveta rakentamaan elämääni jollekin perustalle, joka eräänä päivänä pettää ?"
Lisää uskon asioista :
http://www.nic.fi/~jlindell
Aloita esim. kirjoituksesta "Mihin uskoa ?"
Sen tietää siitä mitä Jesus sanoi tosi uskonnosta ja hänen seuraajistaan. Tässä muutama:
Uskovat Jumalaan ja siihen että Raamattu on Hänen henkeytetty kirjansa ihmisille.
Jeesus on Hänen ainosyntyinen poikansa.
Pyhä henki on Hänen toimiva voimansa.
Eivät ota osaa maailman politiikkaan tai sotiin.
Karttavat verta, epäjumalanpalvelusta, moraalittomuutta, hengen saastuttamista, ym
Rakastavat lähimmäisiään kuin itseään.
Noudattavat Jeesuksen antamaa mallia saarnata hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ovelta ovelle kunnes se on saarnattu kaikkialle.
Tekevät Jumalan nimen tunnetuksi, mikä oli Jeesuksenkin tärkein tehtävä maan päällä ollessaan. Ja se nimi on Jehova.
Näiden muutaman kohdan täyttäminenkään ei ole aina kovin helppoa, mutta eipä se ollut helppoa varmaan apostoleillekaan kun ajattelee millainen vähemmistö he olivat sinä aikana.
Jeesus muistutti seuraajiaan yhteen kokoontumisen tärkeydestä ja juuri näissä seurakunnan kokouksissa voi havaita kuinka suurta veljesrakkaus voi olla.jt
Minäkin olen huomannut helluntaiseurakunnan kokouksissa, millainen tunne on olla siellä toisten uskovien kanssa yhdessä.
En menisi kenenkään ovelle, kun siellä voipi olla vaikkapa sellainen susikoira.
Kovaa se voi välillä olla elämä itse kullakin,
ja ihan varmasti on välillä ainakin jonkin verran jokaisella meistä.
Että sellaista.
En minä tiedä uskoni aitoutta tai oikeutta. Siksi kai sitä sanotaankin uskoksi.
Kristinusko ( oikea sellainen ) ei ole tehnyt koskaan mitään pahaa, eikä se voisikaan tehdä koskaan mitään pahaa. Mutta kristinuskon nimissä on kylläkin tehty aivan kamalia asioita. Eikä siihen Saatanaa tarvita, kyllä meidän ihmisten oma typeryys, julmuus ja ahneus riittää kamaluuksiin ja opin kieroutumiseen. Vaikka ei sillä, voihan se Vihtahousukin jossain piileskellä - ihan tässä jossain lähelläkin.
Toisten mielipiteiden suvaitseminen on vähän kinkkinen juttu. Ei Jeesuskaan suvainnut ihan mitä vaan. Kauppiaat saivat kyytiä temppelistä niin että pakarat paukku! Eivätkä fariseukset ja kirjanoppineetkaan päässeet ihan helpolla. Uskovien ongelma on se, että uskomalla vakaasti jokin asia oikeaksi ja hyväksi, on vedetty raja, jonka toisella puolella asiat ovat vääriä ja pahoja. Esim, minusta ihmisen elämä on arvokas. Niinpä en voi suvaita ihmisiä jotka tappavat tai jotka esittävät tappamista puolustavia mielipiteitä. Eli jos on jotain mieltä, niin sitten ei ole jotain toista mieltä. Onko tässä mitään mieltä?
Mutta tuomitsemisen minäkin jättäisin Jumalalle.
Ja jos olen ihan rehellinen niin en minä rakasta kaikkia lähimmäisiäni, vaan vain niitä joista pidän. Pitäisi kai skarpata...
Minun Jumalani on ennenkaikkea Isä, joka on luonut taivaan ja maan. Hän on ainoa Jumala, sillä ei ole ketään muuta, joka olisi voinut luoda taivaan ja maan.
Isä on itsestään ilmoittanut seuraavasti:
1)Raamattussa
2)Kansojen elämässä
3)Jokaisen oma elämässä
4)Luonnossa
5)Muutoin tuhannella ja yhdellä tavalla
Kaikilla on silmät, mutta kuka haluaa nähdä? Korvat teillä on, kuuletteko? Sydänkin on, mutta onko ymmärrystä?
Jumala antaa minulle ruoan ja juoman. Kuka tuo sateen, kuka saa viljan kasvamaan?
Jumala on antanut minulle elämän ja ylläpitää sitä. Kuka loi elämän ja kuka on luonut sen kestämään? Kuka on viisaudellaan suunnitellut maan ääret?
Miksi asun talossa? Kuka loi puut ja kivet? Kuka antaa kyvyn keksiä asioita? Kuka loi aistimme?
Minulla on omaisuutta? Miksi? Mistä on omaisuus alunperin hankittu, Isän luomakunnasta!
Miksi minua kelvotonta syntistä ei heitetä helvettiin? Koska Isä on suonut minulle anteeksiannon antamalla Poikansa kuolla minun edestäni.
Miksi pystyn elämään kohtuu hurskaasti? En minä eläkään -- vaan Kristus minun kauttani, koska olen kastettu hänen kuolemaansa ja vaellan uudessa elämässä.
Isä lahjoittaa kurjuudestani huolimatta minulle ikuisen elämän, jos pysyn Kristuksessa. Viimeisenä päivänä hän herättää minut kuolleista ja ottaa minut tykönsä ikuiseen iloon. Mikä lahja! En voi sitä mitenkään ansaita! Tekoni puolestani minut voitaisiin vetää 40 kertaa patterin välistä ja heittää tuleen, mutta Isä rakastaa lastaan ja vanhurskauttaa minut, kun uskon Jeesuksen olleen todellinen Jumalan poika, joka on tullut minun herrakseni.
Tämä sana on varma.