päivä on harmaa
ikkunasta avautuu
näkymä järvelle
lapset lennättävät leijaa
järven jäällä
istun huopa harteillani
avaan kirjan sylissäni
tuijotan sitä näkemättä tekstiä
nostan katseen sohvalle
mssä kissa venyttelee
unisena itseään
se on onnellinen
sitä rakastetaan
mietin rakkauden sanojen
merkityksellisyyttä
monet kirjoittaa rakkaudesta
mutta pystyvätkö sitä tuntemaan
antamaan läheisilleen
kokemaan onnea
jakamaan sitä
onko rakkaus toisten sivaltamista
kärsimyksen jakamista
ympärilleen
joka tuo murhetta muille
kirjoittajille iloa
ei...
rakkaus on rakkautta
aitoa tunnetta sydämestä
meille kaikille
miksi me mielistelemme heitä
jotka pahoittavat mieltämme
pelkäämmekö seuraamuksia
käännämme selkämme
heille jotka ovat kärsineet
vahvoina osa jatkaa näyttämöllä
osa vetäytyy piiloon
rakkauden sanoilta viiltäviltä
mietteet tuotu julki
luon katseen kirjan tekstiin
sukellan 1900-luvun alkuun
rakkauteen ja rakkaudettomuuteen
ihmisten arkeen
ikkunasta avautuu
näkymä järvelle
lapset lennättävät leijaa
järven jäällä
istun huopa harteillani
avaan kirjan sylissäni
tuijotan sitä näkemättä tekstiä
nostan katseen sohvalle
mssä kissa venyttelee
unisena itseään
se on onnellinen
sitä rakastetaan
mietin rakkauden sanojen
merkityksellisyyttä
monet kirjoittaa rakkaudesta
mutta pystyvätkö sitä tuntemaan
antamaan läheisilleen
kokemaan onnea
jakamaan sitä
onko rakkaus toisten sivaltamista
kärsimyksen jakamista
ympärilleen
joka tuo murhetta muille
kirjoittajille iloa
ei...
rakkaus on rakkautta
aitoa tunnetta sydämestä
meille kaikille
miksi me mielistelemme heitä
jotka pahoittavat mieltämme
pelkäämmekö seuraamuksia
käännämme selkämme
heille jotka ovat kärsineet
vahvoina osa jatkaa näyttämöllä
osa vetäytyy piiloon
rakkauden sanoilta viiltäviltä
mietteet tuotu julki
luon katseen kirjan tekstiin
sukellan 1900-luvun alkuun
rakkauteen ja rakkaudettomuuteen
ihmisten arkeen
Vastaukset 16
Vanhimmat
.. heräsi ajatus runostasi. Mietin, mikä on funktiona runossa, ollut kautta aikain, ihmiset kirjoittavat tunteitaan, rumempiakin. Aina kirjoittaessaan antaa palan itsestään, joskus tahtomattaankin. Prosessi sisältä tuottaa kirjaimet jonoon sanoiksi ja sanat runoiksi. Riitin lailla ihminen puhdistuu runoa kirjoittaessaan. Joku toinen taas käyttää sanoja manipuloidakseen. Kolmas laulaa iloaan runossaan. Neljäs vuoropuheluna. Viides...
Vastuu oikeasta tulkinnasta on aina kirjoittajalla, lukija voi tulkita runoa vain oman kokemusmaailmansa kautta, yhtä vaikeata on tulkita runo oikein kuin tulkita toisen sielunmaisemaa. Joku voisi sanoa 'se on vain runo', mutta aina joku on ajatellut sanat runoksi. Pitäisikö kirjoittamisen vapautta rajoittaa, en tiedä, tähänkään ei liene yksiselitteistä vastausta.
jospa tänään tänne kirjoittaminen olisi helpompaa, eilen kun kaikki tökki
Kirjoitin eilen ajatuksiani, aloitin erään kirjasarjan. Tarina lähti 1900-luvulta, siinä oli rakkautta ja rakkaudettomuutta eli ihmisen arkea. Tuo vain muotoutui mietteisiini tästä päivästä, mistä elämme. Koulukiusattuja ja yleensäkin kaikkea maan ja taivaan väliltä siinä mietiskelin.
Kuitenkin on tehty lauluja rakkaudesta, kirjoitettu runoja ja romaaneja, mutta tunteeko kirjoittaja aina rakkautta läheisiin siis yleensä elämään. Onko jokin tehnyt hänestä katkeran ja rakkauden sanat ovat vain kulissit. Mitä kätkeytyy ihmisen sisään, koska jos kaikki ihmiset tuntisivat rakkautta, ei olisi sotia, murhia jne. Ihmiset eivät sairastuisi masennukseen, jaksaisivat paremmin. Jaksaisivat, jos yhteiskunta ei asettaisi ihmiselle niin suuria paineita.
Tälläistä yritin räpeltää vastaukseksi sun mietteisiin. Kiitos ajatuksista, mitä runoni herätti.
.. heräsi ajatuksia runostasi. Mietin, mikä on funktiona runossa, ollut kautta aikain, ihmiset kirjoittavat tunteitaan, rumempiakin. Aina kirjoittaessaan antaa palan itsestään, joskus tahtomattaankin. Prosessi sisältä tuottaa kirjaimet jonoon sanoiksi ja sanat runoiksi. Riitin lailla ihminen puhdistuu runoa kirjoittaessaan. Joku toinen taas käyttää sanoja manipuloidakseen. Kolmas laulaa iloaan runossaan. Neljäs vuoropuheluna. Viides...
Vastuu oikeasta tulkinnasta on aina kirjoittajalla, lukija voi tulkita runoa vain oman kokemusmaailmansa kautta, yhtä vaikeata on tulkita runo oikein kuin tulkita toisen sielunmaisemaa. Joku voisi sanoa 'se on vain runo', mutta aina joku on ajatellut sanat runoksi. Pitäisikö kirjoittamisen vapautta rajoittaa, en tiedä, tähänkään ei liene yksiselitteistä vastausta. Tämmöinen aatelma siis kirposi tästä. :)
Ei pitäisi olla pvääkään pois,,;)) mutta jos tähän vielä..
Ensinnäkin tuo kissa hymyilytti, minä 'näen' sen niin sieluni silmin :) se vaistoaa kyllä kuka sitä rakastaa ja kuka ei.
Kissa ei näyttele pitävänsä,,Näin ne energiat menee,,niitä ei sanat pidättele eikä peittele.
.."rakkaus on rakkautta
aitoa tunnetta sydämestä
meille kaikille"..
Niinhän sitä luulis, vaan taitaa ihminen olla ainut luontokappale, joka pystyy näytelle sitäkin.
Ja varsinkin nykymaailmassa se on helppoa, kun elämä on kaukana luonnosta, sen kaikkiviisaudesta.
Ja ihminen on tuudittautunut väärään uskoon, epäjumalat on niin kauniita, ulkokultaisuus säihkyy, eikä huomata, että kullattu ei ole kultaa..
Vaan,,,
"rakkaus on rakkautta
aitoa tunnetta sydämestä
meille kaikille "
,,Methän uskomme rakkauteen, sen kaikkivoipaan mahtiin, vai mittee! :)
Näin täältä vilkuttaa aito Murukulta aidolle Kaarulle mukvaa sabattia!
Kiusattujen uhreihin, kuka antaa heille olkapään, ymmärtää. He ovat yksin vailla lohdutusta, ymmärtäjää. Ja kiusaaja jatkaa siirtyen ehkä uuteen kohteeseen ja me muut hyväksymme sen.
Kissa sai tyytyväisyydellään minutkin sohvalle eilen ja jestas sentään, osasin nukkua päikkärit. Kävin välillä tajunnan rajamailla ja kuulin kun se vissiin kuorsasi..omaani en kuullut:)))
Ja sitten pojan tekstari herätti, olivat lähteneet paluumatkalle...hem...nykyaika;)))
Ja sitten kiits...tästä:)
Mielenkiintoinen tarina,jossa ilmeisesti
on hyvinkin paljon totuuden siemeniä.
Olet saanut paljon mahdutettua
tähän runoosi rakkauden molemmilta
puolin katsottuna ja niinhän se
toisinaan on mutta jotenkin se
pahempi puoli on vain voitettava
itselleen paremmaksi,jos tietää
sen oikeaksi itselleen ja muillekin.
Herättää paljon tuntemuksia jo
pelkästään ihmisluonteestakin.
aina jotain totuutta
pohdintaa elämästä
ja sen raadollisuudesta
sitä nuo uutiset tänäänkin
kertoilee ikävistä tapahtumista
mutta rakkaus pelastaa toiset
kuten minutkin tähän aamuun
tuo rakkaus elämään yleensä
luontoon sen eläimiin
ihmisiin ympärilläni
aamun sini täyttää näkymän
ikkunasta ja kiitän Sinua
kirjoitetuista sanoistasi:)
Toivon ettei hirveän pahoja
uutisia ja ties mistä mutta
toivon ettei Sinulle.
Kauniita ja niitä elämän
peruselementtejä hyvin
kuvailet,johon on hyvä
jokaisen yhtyä.
Toivon ettei sanani kovin
uhka rohkeita olleet,sillä
huumoriakin on joskus hyvä
minunkin rajata.
...aamun uutisia kuunnellessa
en enää muista mitä
mutta aina jotain pahaa maailmalla
itselläni kaikki hyvin
niin hyvin kuin voin nyt olla
huumorilla noustu aina ylös
kyllä luonto ja
hyvät ihmissuhteet
antavat voimia arkeen
joskus tuo epäoikeudenmukaisuus
saa lyömään aseet pöytään
tuntuu joskus se menevän
tyhjille seinille
rouva suorasuu
sais joskus sulkea suunsa
miettiä ensin kannattaako
sanoa mitään
tuhlata energiaa
taas lukenut kirjoja
joissa on vahvoja naisia
samaistunkohan heihin?;)
ai niin...ei siitä
vahvuudestakaan niin varma
aina ole...nauraa
sitä vain kuvittelee
anna vain niitä rohkeita sanoja
huumorissa täällä löytyy:)))
En tiedä miksi aina uutinen pitää
olla pahanlaatuinen,aivan kuin
kilvan etsittäisiin,että kuka
pahemman ehtii ensimmäiseksi
kertoa.
Tulee päätön ajatus mieleen,
että onko mikään hyvä
uutisoinnin arvoinenkaan.
Kuvittele pariskuntaa: jotka molemmat
ovat suurisuisia ja vahvoja omistaan,
eikä periksi annosta tietoakaan....
auttaiskohan huumori ja
kilvan hymy perskules...ei ei,minä
täällä hyvällä mielellä ja sisäänpäin
naureskelen,en minä yleisesti näin...
...hyvä, että periksi antaa aina. Kokemusta siitäkin lähes 23 vuotta. Mikäs nyt neuvoksi, mikä oikea tapa. Aika vaikeita nuo ihmissuhteet???;)
Yritän nyt miettiä, olenkos kuullut tänään jonku hyvän uutisen...ai niin olen, dolan hyvällä mielellä, sait minutkin hymyilemään;)
Ei missään tapauksessa,silloin ei
elä omaa elämäänsä ehdoitta ja
ryhti pitää säilyttää,uskoen
että se toinenkin ymmärtää lopulta,
kun huomaa että ja jos itse on
väärässä.
Itse ainakin tunnustan erheeni,jos
huomaan,että olen todella jossain
väärässä.
Ihmis-suhteet on Todella Taito kuin
Tahto laji koko kaaressaan ja
- vaikea.
Kiitos - jos hyvää mieltä minulta
olet saanut...rakentaminen vaikeaa
mutta tuhottua saa yllättävän helposti
- yleensä ihmis-suhteet.
Hyvän yön
toivotuksia Sinulle.
pohdiskeleva runo kaaru, kiitos siitä! Näitä pitäisi ihmisten miettiä useasti ja paljon ja paljon useammin.
Kaikki haluavat tulla rakastetuiksi ja hyväksytyiksi omana itsenään, kokonaan, mutta niin monilta puuttuu tämä kokemus ja ymmärrys mitä se tarkoittaa. Sen tilalle sitten kelpuutetaan sitäkin, mitä mielistelyllä saadaan itselle tai käännetään kärsimykselle selkä, jottei jouduta jonkin tärkeäksi koetun piirin ulkopuolelle. Mutta rakkauden kanssa edellä mainituilla ei liene mitään tekemistä.
huomenta ja kiitos sanoistasi:)
Toisen ihmisen hyväksyminen sellaisena on toisille vaikeaa. Ohjataan ja mielistellään tekemään jotain jota toinen osapuoli ei hyväksy, mutta tekee sen kuitenkin. Tekee jotta saa olla rauhassa ja tuntea kuuluvansa johonkin piiriin.
Ja kaikella tuolla ei todellakaan ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Pohdiskeluistani huolimatta ei maailma parane, ehkä joku pysähtyy miettimään asiaa kanssani:)
Rakkauteen
siinä lepo kämmellä olla.
Seestyneet veet niihin,
syli avautunnu.
kaaru
rakkauden painoarvoa, ken sen mitata voi?
runossas olet käyttänny meistä,
seki tarpeen on, vasta sitten,
pensselin herkän hipaus.
Liisa ja katsoo ulos kauneuteen
minäkin katselen aamun sineen, odotan päivän valkenemista. Aamu tuntui taas niin pimeältä, mutta rakkaus...niin, se saa hymyilemään.
Kiitos Liisa!