Tiedänkö itsekkään...

...mihin olen menossa.
Sinä annoit minun uskoa, iloita, rakastua ja toivoa...tiesit ettei sitä mahdollisuutta minun elämässäni kovin paljon ollut tähän mennessä ollut.
Taistelin rakkautta vastaan mutta luovutin, päätin rakastaa elämäni loppuun asti, sitä oikeaa, sinua..
Paiskasit vasten kasvojani ettet rakasta minua, luulin sen olevan vain jokin oikku taas, teeskentelin etten ymmärtäisi ja että kaikki asiat menee taas hyvin..paha olo voitti kun lähdit, oksensin kaiken sisältäni, surin hiljaa, niin hiljaa ettei lapseni tiedä..ei heiltä mitään voi salata, tajuatko, he myös rakastuivat sinuun vaikket ollut oikea isä..
Anteeksipyydellen tulit ovani taakse, nöyränä, tunsin kuinka sydämeni sykki taas, nautin seurastasi, kaikesta sinussa, kunnes tajusin katumuksesi syyn....jonka taas kerran heitit silmilleni, vieras nainen, vain tarkoitus olla yksi yö, eihän se merkinnyt mitään..
Taas...taas...miksi helvetissä!!tuska huusi sisälläni, en voinut ymmärtää, ajoin sinut pois..miksi rakastuin sinuun, tuuliviiriin, et sinä minua rakastanut, pidit pilkkanasi, vannoin ettei koskaan enää...
Sain viestin "rakastan sinua,teitä, haluan teidät, sinut,anna anteeksi.."
Mihin nyt olen menossa, kysyn sitä nyt itseltäni, osaako ihminen muuttua, kestänkö taas kaiken mitä tapahtuu,jos tapahtuu..
aikani tuntuu loppuvan, voiko minua enempää repiä enää rikki...haluan vain rakastaa..uskollisesti.
Käyn yksin nukkumaan ja itken..suojelen surultani lapsiani, näyttelen kaiken olevan hyvin, rakastan heitä ja he minua, pyyteettömästi, ehdoitta.
Pelkään vain etten kauan jaksa...näytellä...rakastan sinua vielä pitkään...
2823
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Pitäiskö tuosta saada jotain tolkkua?
hae ihmeessä ammattiauttajalle, ennenkuin viillät ranteesi.

Äänestä
  • tapasin miehen,lupasi kuut ja tähdet taivaalta,oli kaikkea sitä mitä arvostan miehessä. vaistoni sanoi kuitenkin,hän näyttelee,en halunnut rakastua,mut kävi niin. sitten vain yht äkkiä ja ilmottamatta katosi elämästäni. ei vastaannu viesteihin,puheluihin, joten lopetin. pääsin yli kiitos kuudennen vaistoni joka koko ajan varoitteli,nyt 2kk jälkee hän soittaa, tarvii vain yösijaa,ei selittele ei pyydä anteex,ei mitää. enpä ottanu takas, en halua tällästä miestä esimerkiksi lapsilleni.käyttäköön muita, en aio kuulua siihen haaremiin mitä hän piti ja pitää viä edelleen. sanoisin sulle, että miestä pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa,jo muutaman tapaamisen jälkeen jos ei rupea mielessään pilvilinnoja rakentamaan. ajattelisit lapsias. elämä jatkuu ja et siihen miestä tarvitse.äläkä vie kotiin lasten silmiin ennen kuin olet aivan varma ettei hän petkuta. epäile kaikkea mitä kuulet,näet jne. jos suhde tuntuu liian hyvältä ollakseen totta niin mieti että miksi se on vapaa jos tällänen muka on vapaa.aika näyttää kuitenkin totuuden.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Henkäys.. kirjoitti:

...mihin olen menossa.
Sinä annoit minun uskoa, iloita, rakastua ja toivoa...tiesit ettei sitä mahdollisuutta minun elämässäni kovin paljon ollut tähän mennessä ollut.
Taistelin rakkautta vastaan mutta luovutin, päätin rakastaa elämäni loppuun asti, sitä oikeaa, sinua..
Paiskasit vasten kasvojani ettet rakasta minua, luulin sen olevan vain jokin oikku taas, teeskentelin etten ymmärtäisi ja että kaikki asiat menee taas hyvin..paha olo voitti kun lähdit, oksensin kaiken sisältäni, surin hiljaa, niin hiljaa ettei lapseni tiedä..ei heiltä mitään voi salata, tajuatko, he myös rakastuivat sinuun vaikket ollut oikea isä..
Anteeksipyydellen tulit ovani taakse, nöyränä, tunsin kuinka sydämeni sykki taas, nautin seurastasi, kaikesta sinussa, kunnes tajusin katumuksesi syyn....jonka taas kerran heitit silmilleni, vieras nainen, vain tarkoitus olla yksi yö, eihän se merkinnyt mitään..
Taas...taas...miksi helvetissä!!tuska huusi sisälläni, en voinut ymmärtää, ajoin sinut pois..miksi rakastuin sinuun, tuuliviiriin, et sinä minua rakastanut, pidit pilkkanasi, vannoin ettei koskaan enää...
Sain viestin "rakastan sinua,teitä, haluan teidät, sinut,anna anteeksi.."
Mihin nyt olen menossa, kysyn sitä nyt itseltäni, osaako ihminen muuttua, kestänkö taas kaiken mitä tapahtuu,jos tapahtuu..
aikani tuntuu loppuvan, voiko minua enempää repiä enää rikki...haluan vain rakastaa..uskollisesti.
Käyn yksin nukkumaan ja itken..suojelen surultani lapsiani, näyttelen kaiken olevan hyvin, rakastan heitä ja he minua, pyyteettömästi, ehdoitta.
Pelkään vain etten kauan jaksa...näytellä...rakastan sinua vielä pitkään...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu