Suosittelen katsomaan seuraavan jakson Karpon tuotannosta. Mielellään luen kommentteja, joita tästä aiheesta tulee teille mieleen. Eli mitkä arvot, ja minkälainen eettinen normisto on ollut "hoitokokous" toimintaa ohjaamassa? Mitä ajatuksia ja tunteita herättää/herätti, kun katsoit jakson?
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=644&a=1708
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=100&t=644&a=1708
Vastaukset 9
Vanhimmat
pipossa liian tiukka nauha ehkä..
Uskonnonvapaus on ihmisoikeus, mutta vl on enemmän kuin uskonto, maailmankatsomus joka vaikuttaa kaikilla elämänaloilla. Esim. veroja ei tulisi periä tai maksaa, koska kaikkien pitää tulla toimeen omillaan.Laiskottelu on syntiä.Syntyessä sairasta elämää ei pidä keinotekoisesti ylläpitää,koska Jumala on elämän ja kuoleman herra jne.
Eräs läheiseni yritettiin aikanaan erottaa hoitokokouksessa,koska hänen jo aikuinen tyttärensä oli käynyt kirkossa vääränä päivänä. Ja vielä ehkäisykiellosta, jonka väitetään olevan vapaaehtoista. Kuitenkin; liikkeen piirissä nuoret naitetaan "lapsina" koska esiaviollisia suhteita taikka vaikkapa suutelua,seksin ajattelua ym. vastaavia syntejä ei hyväksytä. Kun sitten olet 25-v ja seitsemän lapsen äiti jää elämässä selviämisen ainoaksi vaihtoehdoksi uskoa ja uskotella itselleen että valittu elämäntapa on ainoa vaihtoehto.Koska jos lopetat lasten tekemisen, voi käydä kuten tuttavani perheelle,seuroissa julistettiin,ettei tälle rouvalle (7lapsen äiti) saa enää sanoa "jumalan tervettä" koska ei elä oppien mukaisesti.Perhe muutti paikkakuntaa, koska heidät suljettiin yhteisön ulkopuolelle.
vl-yhteisöä mielestäni aika hyvin, mutta en noin mustavalkoisesti, kuin sinä arvoisa Teel.Toisen uskoa ja uskonyhteisöä ei voi arvostella tuntematta heidän "ideologiaansa" ja niitä syitä, miksi he ajattelevat niin kuin ajattelevat ja uskovat.
Vl-yhteisö on syntynyt samankaltaisen uskoon tulemisen kautta . Yhteisön jäsenet ajattelevat ja uskovat samalla tavalla.
Joka muuttaa ajatteluaan yhteisön raamatun opetuksen vastaiseksi, suostuu samalla irtisanoutumaan vl- uskostaan ja yhteisöstä vapaaehtoisesti , tämä siksi, että jokaiselle annetaan vapaus uskoa omalla tavallaan .
Puhdas ja aito vl-usko ei ole täynnä kieltoja ja lakeja, vaan se on vapauteen ja onneen ohjaava usko niille,jotka sen uskon ottavat vastaan.
vl-yhteisöön kuuluvat ovat myös uskolleen kuuliaista väkeä ns.omantunnon ihmisiä
He ovat tunnollisia ahkeria työntekijöitä, osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan.
Edistävät kaikin tavoin omalta osaltaan yhteikunnan hyvinvointia viettämällä raitista elämää, kunnioittamalla lakeja ,ahkerasti työtä tekemällä itsensä ja perheensä elättäen (verojen jälkeen) , kasvattamalla lapsensa yhteiskuntaan kelpaavaksi kansalaiseksi, jne
Vl on kokemukseni mukaan muutakin kuin uskonto, niin kuin ed. kirjoittajakin toteaa. Vl-uskon kannattajat pyrkivät saamaan yht.kunn. valtaa ja sitä valtaa saatetaan hakea kiivaasti ja keinoja kaihtamatta. Uskon edustajat pyrkivät esim. tärkeisiin ja vaikutusvaltaisiin valtion virkoihin (poliisiksi, tuomareiksi)ja politiikkaan (keskustan kansanedustaja)ja liike-elämän piirissä heidän toimintansa p-pohjanmaalla on jo pitkään ollut tunnettua.
Vl-uskonnon arvoja ei ole yksilön itsemääräämisoikeus, vaan yhdistys/johtomiehet määräävät, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Asiat voivat olla pieniä esim. tervehtiä ei saa vääräuskoista tai isoja, esim ehkäisykielto. Yhdistys/johtomiehet määräävät "lain" sisällön.
kun uskonto, olkoonpa se vaikka srkjumalusko, aate tai mikä tahansa asetetaan fanaattisesti ihmisen edelle. Vaikuttaa siltä, että monet johtajat ja "hoitajat" ajavat omia narsistisia valtapyrkimyksiään heikompien alamaistensa kustannuksella. Alamaisille ei ole todellisuudessa annettu mahdollisuutta toimia omantuntonsa mukaan esim. ehkäisyasiassa. Nyt kun srk:n johdolle esitetään näihin ihmisoikeusasioihin liittyviä selvityspyyntöjä, niin he pesevät kätensä teoistaan ja sanoistaan. Yht äkkiä sanotaankin, että kyllä oikeus ja vastuu on ollut jokaisella ihmisellä toimia omantuntonsa mukaan. Mitä tämä tällainen toiminta on? Miksi johtajat toimivat näin, kuin nyt toimivat? Onko toimintaa ohjanneet motiivit ja arvot sittenkään päivänvaloa kestäviä, kun johtohenkilöt koittavat pestä käsiään vastuusta?
Suomessa vl-liike on profiloitunut kesustalaiseksi, Ruotsin puolella taas
iso osa kuuluu demareihin, se kun on sen
seudun vallitseva ajatustapa.
Eli totalitarismia tässäkin.
Toisaalta tosiasia on, että poliittis-uskonnolliset ennakkoluulot hallitsevat aika
suuressa osassa päätöksentekoa, varsinkin
työhönotossa ja virkanimityksissä.
Paikathan on usein selkeästi jaettu tietyille
puolueille. Samoin usein uskovia, jotka
kuuluvat kirkon ulkopuolisiin herätysliikkeisiin, syrjitään työhönotossa.
Tuntuukin välillä riemastuttavalta lukea
jotakin ET-lehden artikkelia (1/2009) ortodoksisesta Mantsisen perheestä vuosikymmenien varrella. Siinä todettiin Tuupovaarasta: "Ortodoksisella tiistaiseuralla on tainnut olla luterilainen sihteeri viimeiset 20 vuotta ja luterilaista diakoniapiiriä johti ortodoksi pitkän aikaa." Toiveena kyllä itselläni on, että molemmat ovat itse uskossa. Mutta noin asenne-
ja ihmisyystasolla on menty pitkälle.
Eli jäljelle on jäänyt rakkaus, se, mistä usko alkaa. Jossakin kohden Raamattuahan sanotaan, että kun kaikki muu, profetoiminenkin siinä
viimeisessä junassa, jää, niin rakkaus säilyy.
Vähissä on silloin jossakin päin uskon rakennusaineet näiltä osin. Ja toisaalta
rakkaus taas toimii voimakkaasti VL-liikkeessäkin jollakin muulla aluella.
Ihmeellinen tämä Jumalan säätämys ja vielä ihmeellisempi se, miten
ihminen sen toteuttaa...
Mutta tämä virkapaikkojen jako puolueitten ja ajatussuuntien kesken, törkeäähän se on! Eli ihmisen koulutus ja työkokemus ei ratkaise, vaan jäsenkirja. Ja sitten puhutaan vielä tasa-arvoisesta maasta.
Muistan, kuinka aikanaan pohjoisessa asuessamme mies haki paikkaa Etelä-Suomesta. Kesken vauvanhoidon tuli minulle puhelinsoitto, jossa haluttiin tietää, mitä puoluekantaa mieheni edustaa. Siinä kesustellessa sillä kertaa selvisi, että oleellista oli, että hän ei saisi kuulua keskustaan, muuten häntä ei otettaisi paikkaa täytettäessä huomioon. Ja vastaavasti taas pohjoisessa monesti kepulaisuus auttaa työnhaussa.
Häpeä koko Suomen maalle ja niille Jumalan lapsille muille poliitikoille, jotka tämän systeemin mukaan pelaavat! Jos pitää etsiä Suomesta asioita, jotka menevät tuomiolle Jumalan edessä, tämä on yksi niistä. Siinä ei auta pätkääkään, on puolueellinen sitten VL tai muu kepulainen tai demari tai muu.
Hain tässä itsekin jotakin sijaisuutta jokin aika sitten. Koulutusta oli aika paljon, kokemusta samoin,ikääkin tosin. Valituksi tuli juuri ylioppilaaksi päässyt tyttö. Jumala vain kommentoi jälkeenpäin tilannetta: "Vielä vuoden sinä kunnassa asioista päättää sellainen henkilö, joka estää uskovien töihinpääsyn.
En sano tätä siksi, että olisin katkera.Yksi sijaisuus sinne tai tänne, samahan se on.
Mutta tämä asioiden päättämistapa vain kertakaikkiaan on vastoin alkeellisintakin oikeuskäsitystä.
Politiikka, uskonto ja virkanimitykset eivät kuulu yhteen.
Ainoa kohta, missä se mielestäni on ok, on silloin kun jokin seurakunta valitsee omia työntekijöitään. Sillä on oikeus palkata töihin ihminen, jolla on aito kristillinen vakaumus ja mieluiten vielä oman suunnan ajatusmaailma tuttu, niin ettei tarvitse alkaa keskustelemaan, kannattaako uusi työntekijä New Age -tietäjiä vai uskooko hän, että Jumala edelleen haluaa johtaa seurakuntia.
johdeta.Omatunnot ovat jokaisella erillaisia.Raamatussa käsketään kunnioittaa esivaltaa.Onko Micaelin Kirkon johto Turussa kunnioittanut,paapotessaan omassa maassaan etsintäkuulutettuja?Ketkä sitten saavat poiketa laista maassamme,ja ketkä ei?Lakihan on käytännössä selvästi erillainen kaupunkien järjestyssääntöineen eri ihmis tyypeille?Maassa maanmukaan hokema unohtui heti kun tänne tuli enemmän muitakin.Ymmärtäisi että uskonvapaus olisi sallia itsekkunkin uskoa mihin haluaa,mutta koskeeko se myös vapautumista laeista ja velvollisuuksista?Jos lakikirjassamme on paljon porsaanreikiä,onko se lainmukaista?Ei täällä maanpäällä kukaan taivaspaikoista määrää tai niitä jakele? Mikä on sitten virallista huijausta ja mikä ei?Jumala on henkiolento eikä mikään kaapunkantaja verovaroin.Riippuu ihmisten henkisestä takapajuisuudesta mitä uskoo ja mitä ei.
Mikähän se on meillä ihmisillä, kun meillä on
niin paljon taipumusta totalitarismiin.
Vain tietyllä pienellä ryhmällä on tieto
elämän salaisuuksista ja sen myötä ihmiskohtaloista. Milloin se on sitten Maon
Kiina, milloin kiihkoislamilaisuus, milloin
äärilestadiolaisuus, milloin ihan tavallinen
luterilainen kirkko tai kirkon ulkopuolinen
lahko.
Kaikille se näkyy onnistuvan.
En itse ole lestadiolainen, mutta olen
toisaalta ajoittain käynyt kokouksissa
muuten on muutama hyvä lestadiolaisystävä.
Joskus on mennyt paremmin, joskus huonommin.
Se huonoin kerta taisi olla joskus paritkymmenet vuodet sitten, kun olin itse
hieman kyllääntynyt oman seurakuntani senkehtkiseen tilanteeseen, sielläkin silloin
oli joku pikku-Mao. Nyt tilanne on oiennut ja
ok. Mutta silloin joskus väsyneenä ajattelin, että menen välillä lestadiolaisten kokoukseen.
Ja kyllähän he kokouksen jälkeen keskustelivatkin, mutta lähtökohta oli selkeästi:
Kaikki muut ovat menossa hevettiin. Jos
tuomitset seurakuntasi johtavan veljen
lähetystyöntekijän helvettiin, olet meille
mieluinen. Siitä johtavasta veljestä minä en niin lämpimiä sillä hetkellä ajatellut, mutta
harvoin olin niin täysin Jumalan työhön antautu-
nutta lähetystyöntekijää nähnyt kuin omamme,
joka tosiaan antoi kaikkensa huumenuorten
puolesta. Ei siis tullut diiliä helvettiin
tuomitsemisesta. Ja kun rajalinja oli selvä,
kokouksen puhuja ilmoitti, että hän vetää
pois sen tervehdyksen, jonka olin tullessa ovella saanut. Perusteellista työtä siis.
No, se oli se kerta.
Samoin asuin joskus lestadiolaisnaisen alivuokralaisena. Ihan hyvin meillä meni,
hän rukoili todennäköisesti paljon minun
puolestani, jotta tulisin uskoon.
Meni pari vuotta, tulin uskoon, mutta
pölähdin vapaitten suuntien puolelle.
Kerran näin junassa entisen vuokraemäntäni ja
riemastuin, että hei, voin mennä kertomaan, että
hänene rukouksiinsa on vastattu. Mutta sitten muistin, että omaan uskontokuntaani kuuluminen
on heidän piireissään paljon pahempi kuin
jos kulkisin nenä poskella humalassa
ojan pohjassa. En siis mennyt tervehtimään,
en halunnut pilata hänen päiväänsä.
Itse kuitenkin tiesin asemani Kristuksessa, se riitti.
Joskus vuosien päästä meillä oli raskasta
murrosikäistemme kanssa. He olivat syntyneet
vuoden väliajoin ja ottivat mittaa toisistaan, niin että siihen väsyi.
Silloin Herra sanoi vain, että käykää Veräjä-
mäessä (asuimme Helsingissä), se auttaa. Ja totta. Jo yksi kokouksessakäyminen laukaisi junioreiden
kapinan. Eli koska lestadiolaisilla on ollut
pitkään isot perheet, siellä on sellaista
poweria perheen kohdalla, mikä muualta yhteiskunnasta on häipynyt. Kunnioitan heitä siitä.
Viime vuosina olen huomannut joillakin
paikkakunnilla, varsinkin Keski-Suomessa, että ainakin osa lestadiolaisista hyväksyy muidenkin uskonsuuntien uskovat taivaastielle, ei enää ole niin
kovia ennakkoluuloja. Tosi hyviäkin ystävyyssuhteita on syntynyt.
Mutta kyllä varmaan jossakin päin ottaa vielä koville, niin kuin silloin, kun minulta
sisääntulotervehdys pois kerättiin.
Perustana menettelylle on todennäköisesti se
paikka Uudesta testamentista, tarkkaa kohtaa
en muista, missä käsketään pudistaa pölytkin
jaloista, jos on sellainen talo, missä uskovaa
ja hänen sanomaansa ei oteta vastaan.
samalla tavalla tervehdyskin "kerättiin" pois.
Mutta niin kuin sanottu, totalitaarisia systeemeitä on aina ollut niin uskovien
kuin muidenkin keskuudessa, politikassa ehkä vielä vahvemminkin. Melkoinen hämmästys taitaa
aikanaan lestadiolaisillekin olla, ketä kaikkia
Isä-Jumala on taivaaseen koonnut!
Jeesuskin puhui jossakin kohden omista lampaistaan toisissa laumoissa tai karsinoissa,
vaikkei se vielä kaikille lestadiolaisille ole valjennut. Aika tekee kuitenkin työtään
koko ajan.
yksipuolinen haastattelu Karpolta, kuten monesti ennenkin .Ei me tiedetä , mitä asioita näihin kätkeytyy.Parempi olla ottamatta kantaa näin ulkopuolisena.