Toisen maailmansodan aikaan eniten valmistettiin IL-2 Stormovik koneita mutta tekeekö se siitä parhaimman? Hyvä panssarointi, neljä 20 millimetrin tykkiä, raketteja ja pommeja mutta mitkä olivat lento-ominaisuudet? Entä mitä saksalaisilla, briteillä ja jenkeillä on laittaa tähän "kisaan"?
Paras maataistelukone
IIMS
332774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Scandinavia, 1300 vai kenties 1500.
Tuosta löytyy historiaa Junkers J4:sta lähtien. Arviot löytyvät linkeistä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Ground-attack_aircraft
Toisessa maailmansodassa saksalaiset käyttivät mm- Stukaa maataistelutehtävissä. Jenkit käyttivät "vanhentuneita" P-47 Thunderboltteja samoihin puuhiin.
Roope
Voi puhua, Corsair,Typhoon ja JU 87:llakin upotettiin taistelulaiva Marat. Oliko hermosahoilla muuta käyttöä.
http://ww2drawings.jexiste.fr/Images/2-Airplanes/Axis/1-Germany/3-TankDestroyers/Ju-187-287/Left.jpg
Venäläiset ovat aina suunnitelleet ja tehneet aerodynaamisesti oikeaoppisia koneita, siis sellaisia koneita joita pystyy melkein kuka tahansa lentämään ilman että on vaarana joutua syöksikierteeseen, lattakierteeseen ym. virheliikkeisiin. Näin on vielä tänäkin päivänä vaikka tietokoneet mahdollistaisivat täysin aerodynaamisesti epästabiileja rakenneratkaisuja.
Toisen maailmansodan kestäessä huomattiin panssareiden, lentokoneiden ja yleensä moottoroitujen yhtymien tehokkuus sodankäynnissä lähinnä siksi, että Saksa opetti maailmaa, mihin suuntaan sotakalustoa on kehitettävä.
Oikeastaan ollaan pikkusen hakuteillä jos lähdetään etsimään parasta konetta. Koneenrakennus on aina kompromissien tekemistä, jolloin on otettava huomioon monenlaisia tekijöitä. Ilmeisesti stormovikit olivat lujia, vähän raskaita ohjata ym. mutta sinänsä aika keljuja ilmestyksiä kun niitä alkoi tulla etulinjojen ylle ja huoltoyhteyksien varrelle.
Rommelin Afrikan joukkojen panssarit olivat v. -41 ylivoimaisia niihin nähden joita oli liittoutuneilla. Liittoutuneiden panssarit tulivat tuhotuksi ennenkuin ne edes pääsivät ampumaetäisyydelle eli n. 700m:n etäisyydelle saksalaisia panssariryhmittymiä. Paras panssarin torjunnassa oleva tykki oli kuitenkin saksalaisten suunnittelema 88mm:n it-tykki. Sinänsä hieno kompromissi sillä jokainen tykki on myös kuljetettava marssien aikana keskitysalueelle ja asemiin, joskus myös peräydyttäessä ;) Yleensä Rommel käytti niitä etulinjan välittömässä läheisyydessä torjumaan liittoutuneiden panssarit jo kilometrien päähän.
Valtaosa rommelin tankeista oli Panzer II ja jopa Paner I löytyi. Tiikereitäkin sinne aavikolle toimitettiin vain 40 kpl...
Rommelin tuurihan loppui siihen kun britit eivät enään suostuneetkan ajamaan kyseisen miekkosen tekemiin "88mm ansoihin".
Paras on tosiaan kompromissi. Tulisi ottaa huomioon hinta laatusuhde. Eli esim. Olisiko saksa pärjännyt paremmi n jos se olisi rakentanut t34 mallia tiikereiden ja panthereiden sijaan. Yhdellä tiikerin hinnalla olisi voinut saada noin 4 t34 tankkia.
Vastaus: kyllä. Michael wittman olisi tuhonnut 150 tankin sijasta 15 tankkia, ja se sankareista, mutta Wehrmacht olisi pärjännyt paljon paremmin.
Sama ajattelu kuuluu ilmeisesti germaaniseen kulttuuriin kun katselee mersuja ja muita autoja. Halutaan tehdä laatua hinnalla ei niin väliä. Venäläiset slaavit olivat paljon käytännöllisempiä. Siksi he voittivat varustelu sodan. Myös henkkien shermanit olivat helppoja ja halpoja rakentaa.
Rommelilla oli aavikkosodan voiton avaimet käsissään heti ensimmäisten Afrikan komennuskuukausien aikana. Hän pyysi yleisesikunnalta 2-3 moottoroitua divisioonaa joiden avulla hän olisi edennyt Aleksandriaan, edelleen Suezin kanavalle ja Syyriaan, tähän Himler ei suostunut. Rommel ehdotti myös että Malta on miehitettävä ja tällätavoin katkaistava englantilaisten liikkuminen Välimerellä. Tähän suostuttiin vasta silloin kun peli oli käytännössä menetetty. Kuvaavaa oli että Halder oli manipuloinut Hitleriä sanoen Rommelin pyytävän kahta armeijaa operaatioiden läpiviemiseen. Hitler oli pitänyt sitä liian suurena vaatimuksena ja kieltäynyt avunannosta.
Täytyy muistaa millainen "roskajoukko" tuo yleisesikunta oli. Himlerin, Halderin ja Dietrichin ym. poppoo oli kateellinen kaikille sodassa kunnostautuneille vanhan Reichwehrin upseereille eikä ylennyksiä tippunut läheskään siihen malliin kuin SS- tai SA-joukkojen upseereille. Tämä kateellisuus kostautui kaikilla sotanäyttämöillä. Jopa Pauluksen suunnitteleman Barbarossan Hitler vesitti vaatien siihen muutoksia joilla keskitetty pihtiliikkein tehty Moskovan suuntaan etenevä ryhmitys jaettiin pienempiin ryhmiin mm. Baltian suuntaan.
Kun Saksan armeijoilla oli vastassaan niin paha vastustaja kuin yleisesikunnan juonitteleva roistoporukka, loppui myös hyvä tuuri aikanaan.
Laitan niitä pienen luettelon ranskalaisin viivoin:
-Barbarossa-suunnitelman muuttaminen
-Afrikan joukkojen täydennysten, huollon ja vähäisen lisäavun laiminlyöminen.
-Hyökkäyksen pysäyttäminen Moskovan porteille useiksi viikoiksi (Hitlerin oikosulku?), seurauksella että kaaoksessa pakenevat Neuvostojoukot ehtivät ryhmittyä puolustukseen.
-6. armeijan tahallinen jättäminen mottiin. Huolto Stalingradiin luvattiin hoitaa lentokoneilla. (ilmasilta 2000km?)
-Normandian maihinnousun torjumiseen tarkoitettu, nimellisesti von Rundstedille aliistettu armeija oli jumissa reservinä Himlerin vaatimuksesta, se ei saaanut ryhmittyä ja sitten kun lupa tuli se ei enää ollut mahdollista. Rommelilla oli vain kolme heikentynyttä divisioonaa käytössään maihinnousua torjumaan (mahtava Atlantinvalli) levittäytyneenä pitkälle rannikkokaistalle.
Normandian maihinnousun jälkeisinä päivinä Himler soitti von Runstedille ja kysyi mitä nyt tehdään? Von Rundsted vastasi: "Tehkää rauha senkin idiootit"
Miten nykyään tehtäisiin. Tehdäkö menetelmällä jossa on lukuisia eri variaatioita pienine parannuksineen vai kopioidaan valmis tuote ja valetaan päälle parikymmentä senttiä painavaa massaa.
Toisessa maassa suunnittelijat olivat samassa leirissä toimivia työhön osallistuvia työnjohtajia. Toisessa piirustuksia jaettiin norsunluutornista.
Ei tuollaisen Pe-2 tai JS-2:n rakentaminenkaan ollut mitään halpaa, mutta resursseja riitti.
The JS-122 (Object #240) passed the Government tests quickly and successfully. Thereafter, the tank was moved to one of the Moscow military testing grounds where it was demonstrated to K.E.Voroshilov. The tank's 122 mm gun was fired from 1500 metres at a captured German Panther tank.
The round hit the side of the Panther's turret, penetrating it cleanly and tearing the opposite side out at the welded seams, throwing it back a few metres. During these tests the muzzle brake of the A-19 blew up almost killing Voroshilov. After this accident it was decided to change the muzzle brake to a 2-chamber design similar to that used by the Germans.
ehkä tärkeimmän, eli englantilaisten päästäminen kanaalin rannalta karkuun. Ne kolmesataatuhatta brittisotilasta olisi ollut helppo tuhota noilla piirittävillä voimilla. Se olisi saattanut ratkaista koko länsisodan samana päivänä.
Kun wehrmachtilla oli tuollainen mätä esikunta vastassassa, sakkana tietenkin pohjalla Hitler, niin olisiko tuota sotaa voitu voittaa millään lainalaisuuksilla. Jos sotahistoriaa yhtään seuraa, niin jotenkin tuntuu, että aina wehrmachtin vastoinkäymiset alkavat jostakin yksittäisestä tekijästä. Esim. polttoainepula tai pakkanen tai rospuuttokelit tai mitä tahansa. Ainahan se tietenkin sodassa (ja muuallakin) on niin, että jos on hävitäkseen sodan, niin jossakin vaiheessahan se ensimmäinen tappio tulee, ja luultavasti se tapahtuu nimenomaan kulminaatiopisteessä.
Saksan itärintaman tapahtumat ovat täynnä onnistumisia vielä Berliiniissä 1945. Toisaalta se on myös täynnä murskaavia tappioita, jotka ovat syntyneet pelkästä tyhmyydestä. Minusta oleellista on miettiä näitä tyhmyyksiä rakenteelliselta pohjalta. Siis vaikka Moskova olisi saatu, niin olisiko sekään muuttanut lopulta yhtään mitään? Tai Pietari? Venäjä ei pääty vielää noihin kaupunkeihin. Ja Hitlerin tuntien hölmöily olisi jatkunut entistäkin ponnekkaammin, mikäli onnistumisia olisi tullut yhtään enempää.
Esimerkiksi Stalingradin vetäytymistä koskevat päätökset tehtiin vähän niin kuin tunnepohjalta. Että mikähän on fiilis, voidaanko sitä huoltaa ilmasta vai ei. Senkään asian totemiseen ei kummoista matematiikkaa olisi tarvittu.
Saksan rajalliset miesmäärät verrattuna liittoutuneisiin.
Sama pystyy näkemään Israelin armeijassa. Rahalla saa suojaukseltaan ja tuhovoimaltaan ylivoimaisia aseita viholliseen verrattuna.
Israelilla ei ole varaa menettää esim 100 000 sotilasta pienellä aikajänteellä, kun taas arabeilla on.
Erään teorian mukaan Hitler ei halunnut tuhota Englantilaisten joukkoja, koska halusi rauhaa Englannin kanssa.
Länsi oli nopeasti vallattu.
Suurimpia syitä Saksan tappioon oli USAn tuleminen Saksan viholliseksi.
USAn sotamateriaalin tuotanto oli nopeasti suurempi, kuin muiden sotaa käyvien maiden tuotanto yhteensä.
ja luulet Sepp(?) Dietrichin kuuluneen yleisesikuntaan, niin et todella tiedä mistään mitään. Halder oli aikanaan maavoimien yleisesikunnan (OKH)päällikkö, ei sodanjohtoesikunnan (OKW). Halderilla seuraajineen oli valtaa lähinnä vain itärintamalle, eikä paljon sinnekään, ainakaan -41 jälkeen.Himmler ei milloinkaan tehnyt sodan johtamista koskevia päätöksiä.
Wehrmachtin ylennykset eivät olleet millään tavalla sidoksissa Waffen- SS:n ylennyksiin.
On syytä muistaa, että Hitler teki kaikki sodanjohtamista koskevat päätökset, ei OKW eikä varsinkaan OKH, eikä sii Himmler.
Mikset ota asioista selvää, ennen kuin alat höpöttää?
"Myös henkkien shermanit olivat helppoja ja halpoja rakentaa."
En innostuisi tuosta. Valmistajien tuotantolinjat saivat muutoksia, peruutuksia ja parannuksia korkeina pinkkoina, jolloin pelkästään muka-standardivaunuista oli olemassa useita erilaisia alamalleja. Varsinkin kun pelkästään etulevy aiheutti rutkasti päänvaivaa suunnittelijoille...
Ja Pommerissa, niin kauan kuin joutui otille sodan loppuvaiheissa.
In late 1944, Himmler became commander of army group Oberrhein (Upper Rhine), which was fighting the oncoming United States 7th Army and French 1st Army in the Alsace region on the west bank of the Rhine. Himmler held this post until early 1945, when he was switched to command an army group facing the Red Army to the East. Himmler didn't have any experience as a field commander, and consequently wasn't particularly successful. General Heinz Guderian, who was in overall command of the eastern Front, speculated that the reason Himmler took on these commands was to gain glory for himself.
Ardenneilla vaan etelässä Elsassissa hoitamassa Gröfazin toista talvilomaa länteen. Ilma ei ollut hyvä, satoi tai paistoi, joten hän lähti...
Ollut näitä...
Otto Skorzeny johti tätä erikoisosastoa, joka koostui Saksan kovimmista ja fanaattisimmista miehistä. Hänen erikoisalaansa olivat peitetehtävät jossa esiinnyttiin vihollisleirin omina miehinä. Hän oli sekä vastuussa Mussolinin pelastamisesta Italiasta tämän jäätyä vangiksi, myös Liittoutuneiden joukkojen sabotoinnista ja häiritsemisestä Ardennien Taistelun aikana pukemalla Brandenburgilaiset liittoutuneiden univormuihin ja soluttautumalla heidän selustaansa ja sekaansa..
Skorzeny johti Ardenneilla väärissä varusteissa kulkevaa Panssariprikaati 150:tä, jonka oli TARKOITUS ryhtyä erikoistehtävään nopean läpimurron jälkeen. Tämä meni munilleen kuitenkin ennenkuin he ehtivät edes rintamalle ja tehtävä muuttui hyökkäysjoukkojen täydennykseksi tavanomaisella rintamahyökkäyksellä.
Heidän ainoa iskunsa epäonnistui, koska prikaatilla ei ollut riittävästi joukkoja tai tarvittavaa kalustoa. Tästä oli aikanaan jotain seuraavassa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000031824677
Täytyy muistaa millainen "roskajoukko" tuo yleisesikunta oli. Himlerin, Halderin ja Dietrichin ym. poppoo oli
----------
Ei tainnut Himler paljoa yleisesikunnan asihin puuttua.
Rommelin oma arvio Dunkerquessa laivatuista joukoista oli että jos hänen vaatimuksiinsa tykistön täydennyksestä olisi suostuttu, yksikään englantilainen ei olisi siirtynyt kanaalin ylitse. OKW:n nihkeä asenne rintamalla menestyneisiin upseereihin oli jo sodan ensimetreillä havaittavissa.
En ala eritellä ruskeapaitaisia vähemmän ruskeapaitaisiin roistoihin.
Jokainen voi käydä katsomassa keitä kuului yleisesikuntaan ja keitä kuului eri aselajien pääesikuntiin.
Yleisesikunta OKW:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oberkommando_der_Wehrmacht
Pääesikunta maavoimat OKH:
http://en.wikipedia.org/wiki/OKH
Pääesikunta ilmavoimat OKL
Pääesikunta merivoimat OKM
Saksalaisten takaa ajamien pakolaisten olessa Smolenskin tasalla, Hitler tuli vierailulle Borisoviin. Hän halusi Guderianin pitävän esitelmän hyökkäyksen kulusta ja jatko-operaatiosta. Guderian piti hyökkäyksen jatkamista ainoana oikeana vaihtoehtona ja oli ymmärtävinään että Hitler oli samaa mieltä, olihan suunnitelma hänen hyväksymänsä. ( Hitler tosin vesitti Pauluksen alkuperäisen Barbarossa-suunnitelman jakaen hyökkäyksen eri painopisteisiin, päähyökkäyssuunnan ollessa kuitenkin Moskovan suuntaan ) Guderian oli erinomainen joukkojen johtaja ja suurten operaatioiden mestari. Hän hallitsi silloisen nk. uudenaikaisen panssaritaktiikan suvereenisti.
Muutaman päivän kuluttua Guderian komennettiin 450 km:n marssille eteläisemmälle lohkolle Harkovin suuntaan. Tästä eteenpäin oli päähyökkäyssuunta pysähdyksissä 8 viikon ajan. Käsittämätöntä torveilua sekä maavoimien pääesikunnan OKH että yleisesikunnan OKW taholta, unohtamatta johtajaa.
Guderian joutui jo aikaisemmin Lötzenissä Hitlerille pitämässään esitelmässä toteamaan etteivät kumpikaan paikalla olleist Brautchitsch tai Halder tukeneet hänen suunnitelmiaan. Hämmästyttävää.
Pyrin kiinnittämään huomion siihen tosiseikkaan että on pelkkää kosmetiikkaa maksetaanko ruskeapaidan palkka OKW:n vai OKH:n momentilta ja onko paita täysin ruskea vai onko myös mahdollisesti kieli ruskea.
Hitlerillä oli hauska tapa kysellä hännystelijöiltä neuvoa ja sen saatuaan hän esitti siihen pientä muutosta jonka jälkeen hän hyväksyi idean ja piti sitä omana keksintönään. Tämän tiesivät hännystelijätkin antaessaan hänelle neuvoja.
Periaatteessa siis Hitler oli kunkku ja hänen päätöksensä olivat ainoat vaihtoehdot. Eri asia on kuinka hänet saatiin kulloiseenkin päätökseen manipuloitua. Hitler piti Himleriä "sielunelämältään elokuvateatterin ovivahdin kaltaisena" Silti hän luotti Himmleriin ;)
" Rommelin tuurihan loppui siihen kun britit eivät enään suostuneetkan ajamaan kyseisen miekkosen tekemiin "88mm ansoihin". "
Olisiko paremminkin loppunut huollon puutteeseen?
Välimerellä häärii liikaa Italian makaroonien huoltosaattueita upottavia englantilaisia lentokoneita, laivoja ja sukellusveneitä. Kun kaikki piti laivata Italiasta Afrikkaan, niin lopussaan tuli pula kaikesta. Vain velttoja makarooneja oli riittävästi antautumaan joka käänteessä. Polttoaine, ammukset, aseet, ruoka ja vesi ja paljon, paljon muuta... kaikki kävi vähiin ja lisäjoukkoja ei haluttu antaa, ei ainakaan riittävän ajoissa! Lopussa Saksa kyllä toimitti jo montakin divisioonaa mutta liian myöhään. Aikanaan olisi riittänyt melko pieni määrä ratkaisemaan senkin rintaman. Hullu korpraali hoiti homman tunnetulla tavalla.
Saksan amiraliteetti ja Rommel olivat ainoat jotka käsittivät miten asiat olisivat kuuluneet hoitaa ja näki ne loistavat mahdollisuudet mihin Välimeren länsipään sulkeminen olisi johtanut. Käytännössä se olisi ollut lähes esteetön marssi Suezille, Palestiinaan, Syyriaan ja ehkä edelleen Kaukasukselle ja Turkiin. Aika huikeat mahdollisuudet!
Amiraali Raeder ilmoitti 6.8.1940 olevansa sitä mieltä, että paras keino Britannian tuhoamiseksi oli sen sulkeminen pois Välimereltä. Myös Rommel oli esittänyt samaa pyytäessään 2-3 moottoroitua divisioona ja Maltan miehitystä turvatakseen Italialaisten hoidettavaksi jääneen polttoaine ym. huollon. Ehkä myös "kanan rohkeudesta" tunnettu Grazian olisi tällöin uskaltanut lähteä Rommelin hyökkäykseen mukaan.
Hitler oli periaatteessa myötämielinen Raederin ja Rommelin suunnitelmille vaikka ei erikoisemmin merisodankäynnistä olutkaan kiinnostunut. Mikä sitten käänsi Hitlerin pään? Todennäköisesti Jodl ja Keitel joilla oli mm. näkemys että Ranska voitaisiin vetää brittiläisvastaiseen liitoumaan. He myös uskoivat brittien vetävän viimeisiään ja vielä lisäksi oli otettava huomioon venäläiset.
Muistutetaan vielä ettei amerikkalaisten sotateollisuus ja materiaalitoimitukset olleet vaikuttamassa liittoutuneiden toimiin. Grantteja ja uusia parempia aseita tuli vasta paljon myöhemmin Afrikan rintamalle.
P-47 Thunderbolt oli melkoinen tulipatteri ja sen tuhovoima ja tarkkuus huomattavasti yli Sturmovikin. Thunderbolt pärjäsi kohtuullisesti myös ilmataisteluissa (heiluri, ketteryys), kykeni suojaamaan itseään ja irrottautumaan.
7. ilmavoimien 318 FG saavutti 153 ilmavoittoa japanilaisia vastaan P-47N-kalustolla vuoden 1945 aikana, enemmän kuin yksikään toinen USAAFin hävittäjärykmentti samana aikana.
Paremman panssarointinsa sekä ilmajäähdytteisen moottorinsa ansiosta kone kesti osumia selvästi paremmin kuin nestejäähdytteinen P-51 Mustang. Tästä syystä 9. ilmavoimat, joka lensi Euroopan sotanäyttämöllä taktisia operaatioita ja maataistelulentoja, standardoi kalustokseen Thunderboltit.
Thunderboltia käytettiin vielä 1950-luvun lopulla monissa ilmavoimissa.
Tuossa näet, kuinka homma käy:
http://www.youtube.com/watch?v=qKomzCUZZDw
oikein. Oliko linkin lopussa pudotettu kone Me 163 Komet
Voimamuna
Näitä kun olisi ollut paljon, ei olisi naapurin tankkia Juustilan sululla nähty.
Tämä on vielä parempi näytös: mittariopastus, värifilmi, hyvä musiikki ja äänet.
http://www.youtube.com/watch?v=1Gwv8r4k1KU&feature=related
Lopputeksteissä mainitaan että maaliskuun 16. 1945 alkaen filmin laivue aloitti sotatiensä. Tarkoittaisi siis sitä että noin 7 viikon aikana saivat aikaan kaiken tekstissä mainitun. Mahtoiko saksalaisilla olla enää jäljelläkään 150 lentokelpoista konetta alasammuttavaksi noihin aikoihin?
Pelkästään viimeistä Bf 109:n mallia (Kurt) toimitettiin yksiköille lokakuusta 1944 huhtikuuhun 1945 700 kpl.
Mutta kyllä oli amerikkalaisen sotatie ilmassa helppo. Eivät ne saksalaiset pikkupojat enää viime viikkoina ehtineet oppia sotaan ennen kuolemaansa. Kymmenellä lentotunnilla taisteluun!
Muutamia harvoja ässiä pyöri viimeisinä kuukausina seassa, osa kuolemaansa asti, ja heihin verrattuna taas amerikkalaisten kokemus oli vähäinen. Esimerkiksi Rall pudotti yhtenä päivänä kaksi Mustangia parvesta niin nopeasti, etteivät amerikkalaiset tajunneet, mitä tapahtui. Eivät ehtineet edes havaita. "What´s going on?"
Thunderbolteilla ammuttiin kaikkea, mitä maassa liikkui tai oli. Se oli osaksi sellaista terroria. Eikä vastusta yleensä näkynyt.
Mutta jos näihin kavereihin sattui törmäämään, saattoi tulla pissa housuun. Kauan heitä ei riittänyt:
Gerhard Barkhorn
Günther Rall
Otto Kittel
Walter Nowotny
Wilhelm Batz
Erich Rudorfer
Heinz Bär
Günther Lützow
Hermann Graf
Heinrich Ehrler
"Pips" Priller
Walter Oesau
Ainakin Rall selvisi hengissä, ja oli myöhemmin Saksan liittotasavallan ilmavoimien komentaja.
B-25H Mitchell, siinäpä maatalouskonetta kerrakseen! Maatalousversion aseistus oli järeää laatua: 14 kpl 12.7 mm konekivääreitä ja lisänä 75mm tykki!
Kädessäni on harvinainen ilmailuaiheinen kirja:
Hnas Ostelius, Olavi Seeve: Ilmailun aikakausi, Kustannustalo 1946
Sivujen 128-129 välissä olevassa kuvaliitteestä sattui silmiini tuo massiivinen, oikeastaan se oli pommikone, kaksimoottorinen kone ja katsoin Wikipediasta lisää. tiedot stemmasi hyvin yksiin. tuota tykkiä ihmettelin kirjan kuvatekstissä mutta niin se näyttää olevan molemmissa.
http://en.wikipedia.org/wiki/B-25_Mitchell
>>The B-25G's successor, the B-25H, had even more firepower. The M4 gun was replaced by the lighter T13E1, designed specifically for the aircraft. The 75 mm gun fired at a muzzle velocity of 2,362 ft/s (about 720 m/s). Due to its low rate of fire (approximately four rounds could be fired in a single strafing run) and relative ineffectiveness against ground targets, as well as substantial recoil, the 75 mm gun was sometimes removed from both G and H models and replaced with two additional .50-caliber machine guns as a field modification.[1] The -H also mounted four fixed forward-firing .50 in (12.7 mm) machine guns in the nose, four more fixed ones in forward-firing cheek blisters, two more in the top turret, one each in a pair of new waist positions, and a final pair in a new tail gunner's position. Company promotional material bragged the B-25H could "bring to bear 10 machine guns coming and four going, in addition to the 75 mm cannon, a brace of eight rockets and 3,000 pounds of bombs."[2]
The B-25H also featured a redesigned cockpit area, with the top turret moved forward to the navigator's compartment (thus requiring the addition of the waist and tail gun positions), and a heavily modified cockpit designed to be operated by a single pilot, the co-pilot's station and controls deleted, and the seat cut down and used by the navigator/cannoneer, the radio operator being moved to the aft compartment, operating the waist guns.[3] A total of 1,400 B-25Gs and B-25Hs were built in all.
18 kpl 50-kaliperin konekiväärejä.
B-25 Mitchell (J malli)
http://www.flight1.com/images/b25/VMX-B25-0013.jpg
Douglas A-26 Invader
http://www.airventure.de/noseartpics/Douglas A 26 B Invader Sugarland Express_2.JPG
Tämähän oli muuten se 75mm tykki, jossa hyödynnettiin uutukaista konsentrista rekyylimekanismia. Uusi sydeemi mahdollisti kanuunan puristamisen melko ahtaisiin tiloihin ja sen jatkokehiteltyä versiota T33 käytettiin varsin menestyksekkäästi uudessa kevyessä M24 Chaffee tankissa.
Vielä hurjempi yhdistelmä olisi ollut uusi XA-38 Grizzly rynnäkkökone yhdessä automaattisen 75mm M10 kanuunan kanssa, mutta tämä varsin vaikuttava idea joutui Rakettimafian uhrialttarille. Kaikkein villein idea lienee kuitenkin ollut 105mm itselataavan singon käyttö rynnäkkökoneen aseena, mutta tämä ei kaiketi päässyt edes koeasteelle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/T-60
Lentävä panssarivaunu: hyvä panssarointi ja hyvä tykki :-)
1942 suunniteltiin partisaaneille rintaman taakse liitokone, jossa käytettiin T-60:n alustaa, Antonov A-40, jota hinasi joko Petljakov Pe-8- tai Tupolev TB-3-pommikoneet. Malli ei tullut käyttöön aerodynaamisten ongelmien vuoksi ja uusia yrityksiä ei tehty.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:AntonovA40.jpg
Täällä on Panssarilehden artikkeli:
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/200701_index.html
PANSSARI-lehti nro 1 / 2007
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200701_sivu_23.html
"Yhdistelmän lentoonlähtöpaino oli 8200 kiloa, siipien kärkiväli 15 metriä ja pituus 11,5 metriä. Hinausnopeus oli 160 km/h ja laskeutumisnopeus 110 km/h."
Kuvittele telojen pyörivän tuossa vauhdissa... keskipakoisvoima on jo melkoinen jne. Entäs laskeutuessa? Telatko alkaisi noin vaan liikkua vimmatusti? Massan hitaus teloissa taitaisi aikaansaada melkoisesti kyntämistä ja aika urat maahan.
Ei siis mitään järkeä ellei kyseessä olisi erilliset irrotettavat pyörät kuten vaikkapa Me 163 Komet:ssa joka taisi laskeutua "sukselle"...