Hei, törmäsin ensimmäistä kertaa tälle palstalle
ja lueskelin vähän vanhoja viestejä, mutta tästä
aiheesta ei näkynyt juttua...
Meillä on nelivarvas-kilpikonna ollut jo vuosia.
Haluaisin tietää kuinka fiksu se tosiaan on ja
voiko sitä opettaa "tavoille".
Aikaisemmin kun päästimme konnan vapaaksi, se sai
kulkea yksiössä missä vain. Nykyään laitamme
kuitenkin keittiön oven kiinni niin, ettei konna
pääse olohuoneeseen. Tästäkös konna suuttuu ja
"kaapsuttaa" aina ovea. (saakin oven auki, jos se
ei ole lukossa). Tätä konna tekee kunnes
aukaisemme oven ja päästämme sen
olohuoneeseen. Olohuoneessa konna menee joko
pöydän taakse "parkkiin" tai palaa keittiöön
lenkin tehtyään.
Jos emme avaa ovea, konna "kaapsuttaa" ja kakkaa
oven eteen ja levittää kakan vielä ikävästi. Näin
käy aina.
Kokeilimme vielä päästää konnan eteiseen, jälleen
olohuoneen toinen ovi kiinni ja sama "kaapsutus"
alkoi. Ja konna kakkasi oven eteen.
Onko konna niin "fiksu", että se osoittaa mieltään
suljetulle ovelle kakkaamalla oviaukkoon, vai
mistä tämä johtuu? Heräsi kiinnostus, että voisiko
konnaa opettaa "sisäsiistiksi", kun se kuitenkin
tekee jätöksensä aina samaan paikkaan. Muuten
olisimme tästä iloisia, mutta kun paikka on väärä.
Konna on aina ollut terve, ei ylipainoinen, syö
kuitenkin monipuolisesti ja lähes nirsoilematta.
Liikkuukin mielellään, varsinkin oviaukoissa ja
johtojen päältä vapaana ollessaan. Kiinni olevista
ovista vaan on näyttänyt tulleen pinttymä
konnalle. Voiko siis konnaa enää totuttaa, ettei
olohuoneeseen saa mennä, ja että yksi huone
riittää vapaana ollessa.
Kiitos, jos vastaat! Toivottavasti pitkä
selostukseni ei ollut liian sekava.
ja lueskelin vähän vanhoja viestejä, mutta tästä
aiheesta ei näkynyt juttua...
Meillä on nelivarvas-kilpikonna ollut jo vuosia.
Haluaisin tietää kuinka fiksu se tosiaan on ja
voiko sitä opettaa "tavoille".
Aikaisemmin kun päästimme konnan vapaaksi, se sai
kulkea yksiössä missä vain. Nykyään laitamme
kuitenkin keittiön oven kiinni niin, ettei konna
pääse olohuoneeseen. Tästäkös konna suuttuu ja
"kaapsuttaa" aina ovea. (saakin oven auki, jos se
ei ole lukossa). Tätä konna tekee kunnes
aukaisemme oven ja päästämme sen
olohuoneeseen. Olohuoneessa konna menee joko
pöydän taakse "parkkiin" tai palaa keittiöön
lenkin tehtyään.
Jos emme avaa ovea, konna "kaapsuttaa" ja kakkaa
oven eteen ja levittää kakan vielä ikävästi. Näin
käy aina.
Kokeilimme vielä päästää konnan eteiseen, jälleen
olohuoneen toinen ovi kiinni ja sama "kaapsutus"
alkoi. Ja konna kakkasi oven eteen.
Onko konna niin "fiksu", että se osoittaa mieltään
suljetulle ovelle kakkaamalla oviaukkoon, vai
mistä tämä johtuu? Heräsi kiinnostus, että voisiko
konnaa opettaa "sisäsiistiksi", kun se kuitenkin
tekee jätöksensä aina samaan paikkaan. Muuten
olisimme tästä iloisia, mutta kun paikka on väärä.
Konna on aina ollut terve, ei ylipainoinen, syö
kuitenkin monipuolisesti ja lähes nirsoilematta.
Liikkuukin mielellään, varsinkin oviaukoissa ja
johtojen päältä vapaana ollessaan. Kiinni olevista
ovista vaan on näyttänyt tulleen pinttymä
konnalle. Voiko siis konnaa enää totuttaa, ettei
olohuoneeseen saa mennä, ja että yksi huone
riittää vapaana ollessa.
Kiitos, jos vastaat! Toivottavasti pitkä
selostukseni ei ollut liian sekava.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiva lukea tuollaisista persoonallisista
konnista. Ainakin sisäsiisteys onnistuu jos
konnan kylvettää kerran päivässä tai parissa,
jolloin se oletettavasti ulostaa kylpyveteen eikä
näin ollen lattialle. Mutta konnat on
jääräpäisiä. :) Ei ne voi millään hyväksyä sitä
että ne eivät pääse mihin tahtovat mennä. Että
jos siitä ei liikaa haittaa ole niin kannattaa
varmaankin antaa konnan kulkea myös olohuoneessa.
Mutta enpäs tiedä, hyväksyykö konna keittiössä
asumisen sitten ajallaan, jos sitä ei päästä
olohuoneeseen.
Joo-persoonallisuutta ei ainakaan meidän konnalta
puutu, eikä jääräpäisyyttä. Monesti saakin ihmiset
nauramaan, kun kertoo ihan tavallisesta päivästä,
mitä konna on tehnyt. :)
Kylvetän kyllä konnaa, se tosiaan on hyvä keino
pitää paikat siistinä!
Pinttymistä vielä. Meidän konna ei koskaan
aikaisemmin suostunut syömään kurkkua salaatin
tms. lisukkeena. Aina oli kurkkusiivut jätetty
kuppiin. Koitin sekoittaa lempiruokaan ja
maanitella ym. Tuloksetta. Kunnes sitten eräänä
päivänä, naps vaan, meidän konna alkoi himoita
kurkkua. Ja kuinka fiksu se voi olla. Aina kun
jääkaapin oven avaa, konna ilmestyy paikalle. Se
jotenkin yhdistää sen kurkkuun. Saati jos laitan
leipäni päälle siivuja, niin konna on heti
jaloissa "pörräämässä".
Toinen "himo" on se, että tiskaan. Konna JUOKSEE
heti olohuoneesta (muutoin lempihuone) jalkoihin
"pörräämään".
Meidän konnalla on oma laatikko, jonne se menee
aina yöksi. Yhtenä päivänä se "kaapsutti" siihen
reiän pohjaan. Sanoin konnalle vihaisesti, että
nyt saat sitten nukkua rikkinäisessä kodissa, ei
mulla ole uutta tähän hätään.
Ja seuraavana aamuna unisena, kun tulimme
huoneeseen, konna nukkui niin tyytyväisenä
REIÄSSÄ. Etujalat ja pää laatikon ulkopuolella ja
takajalat ja maha sisällä. (Todella huvittavan
näköistä :))Kun vaihdoin laatikon ehjään, ei se
kelvannut, vaan konna etsi sitä reikää. Siitä
lähtien meidän konna on nukkunut reiässä kaikki
yöt ja päiväunet. Ja niin tyytyväinen ilme
kasvoillaan.
Kiva lukea noin persoonallisesta konnasta!=)Mulla
on kolme nelivarvaskonnaa ja jokainen on niistä
tietenkin ihan oma persoonansa omine kujeineen
kaikkineen. Puollan vahvasti mielipidettä siitä,
että konnat tajuavat jotakin ja osaavat
jopa "ärsyttää" ym.Esimerkkinä voin kertoa Onni-
konnastamme, joka taatusti tilaisuuden tullen
yrittää mennä makuuhuoneeseen(konnilta kielletty
paikka)ja kun sitä kerrankin toruin, Onni vain
kiihdytti vauhtia ja pysähtyi vasta makkarin
ovella kattomaan että seurasinko
perässä.Makuuhuoneen ovi on siis pidettävä kiinni
konnien lenkkeillessä, sillä Onni on ilmeisesti
kertonut konnakavereilleen tekemästään
kepposesta, koska nykyään kaikki yrittävät sinne
heti ensimmäisenä.Alkujaan eivät muut välittäneet
makuuhuoneen "saloista" mitään, eli taitaa Onni-
poika ollut asialla.Heh..=) Konnat osaavat myös
kerjätä ja varsinkin Tyyne-konnani.Ollessani
keittiössä se usein nuohoaa jaloissa ja näykkii
hellästi varpaita ruuan toivossa.Jos vaikka
tiskaan ja ruokaa ei tipu, se yksinkertaisesti
saattaa parkkeerata itsensä jalkojeni
päälle.Noista konnimuksista ja niiden
tempauksista sais tehtyä kokonaisen kirjan.
Meillä on myös viisi persoonallista nelivarvasta,
joiden elämää on mielenkiintoista seurata.
Varsinkin vanhin konnamme Edi yli 40 v, on
varsinainen pakkaus. Edi asustaa laatikossa,
josta sillä on vapaa pääsy alakerran huoneisiin.
Se on saanut tämän etuoikeuden korkean ikänsä
vuoksi. Joka aamu n klo 7, kun valot syttyvät Edi
lähtee lenkille. Ensiksi se kakkii laatikkonsa
ulkopuolle lattialle - kukapa sitä kotiansa
sotkemaan. Joka aamu se kiertää saman lenkin
olohuoneessa ja palaa takaisin kotiinsa
odottamaan ruokaa. Jos ruokaa ei heti kuulu,
menee se loukkaantuneena nukkumaan. Kerran
siirsimme sen kotia vähän eri paikaan ja Edi
parka oli ihan ihmeissään lenkiltä palatessaan,
kun kotia ei löytynyt. Edi huomaa heti, jos
lattialla on jotain ylimääräistä ja se menee
uteliaana tutkimaan asiaa. Kerran tyttäreni
huomasi kouluun lähtiessään, että Edi oli mennyt
reppuun. Edi on aina siellä, missä tapahtuu.
Monet ihmiset pitävät konnia hitaina otuksina,
mutta jotain kiinnostavaa nähdessään Edi
suorastaan pinkaisee juoksuun ja mennä kolistelee
sellaista vauhtia, että sutii välillä tyhjää
parketilla. Muutkin konnamme ovat hauskoja
tapauksia, mutta Edin persoonallisuus tulee ehkä
parhaiten esiin, koska se saa vapaana liikkua
lattialla. Kaikkia konnia ei voi vapaana pitää,
koska siitä syntyisi kamala sotku ja kamala
tappelu.
Vaikuttaa siltä että "vanhat" konnat on enemmänkin
persoonia.Mullakin vanharouva on niin uskomaton
kaveri ja keksii vaikkapa mitä.Paras juttu oli
kun mun kaveri oli kylässä kahvilla.Istuttiin
keittiössä ja yhtäkkiä tämä konna tuli pyörimään
siinä "jaloissa" ja Kerjäsi!!Se käveli ympäriinsä
ja kaula pitkällä kurkoitti ylöspäin..että
tuleeko sieltä mitään hyvää =o) Mun kaveri joka
ei tiedä paljoakaan kilpikonnista oli aivan
silmät pyöreenä, että ` toi otushan kerjää....
Tää samainen konna kävelee mun perässä kämpässä.
Ja istuessani sohvalla se yrittää ikäänkuin
kiivetä ylös sohvaa päin ja kun otan sen viereeni
sohvalle, niin tyytyväisiä ollaan ja nukahdetaan
heti.Yksi sen bravuuri on keinuminen verhoissa ja
kenkien (lenkkareiden) vetäminen perässään.Se
ottaa naruista kiinni ja sitten
mennään...lenkkari tulee perässä.Onhan näitä
juttuja.Mutta hauskintahan se on katsoa
sellaisten ihmisten ilmeitä jotka juuri luulevat
että konnat ovat suunnilleen "kiviä" ja kun ne
näkevät mitä ne keksii , niin huulet ovat
pyöreenä.
Taitavat kaikki konnat olla tavalla tai toisella
hassun hauskoja persoonia...
Meidän maakilppari, Konsta nauttii siitä, kun
saa syödä äipän kukkia... Joskus se löytää maasta
veljen lippalakin ja silloin se tukkii itsensä
sen alle, jolloin näyttää siltä, että lippis
liikuskelee yksistään pitkin tupaa...
Jouluisin, kun on joulukuusi, se ei muualla
olekaan kun siinä kiinni...Nukkuu sievästi pää
joulukuusen jalassa... Että kyllä meilläkin
osataan!!!!