Pohjalainen, tänään:
"Yleisöltä
Evakkojen sijoittuminentiistai 27.01.2009
Aina ajoittain kirjoitetaan lehtien palstoilla karjalaisen siirtoväen sijoittumisesta sodanjälkeiseen Suomeen. Lauantaina 24.1 sanomalehti Pohjalaisessa otsikolla Rantaruotsalaiset ja evakot vakuutettiin sitä, kuinka hyvin ruotsinkielinen Suomi otti evakot hyvin vastaan. On lievää yleistämistä kertoa asiasta näin.
Niin suomenkielisten kuin ruotsinkielisten keskuudessa oli niitä, jotka ottivat suomalaiset Karjalan evakot hyvin vastaan, mutta kumpienkin joukossa oli myös niitä, jotka ottivat heidät huonosti vastaan.
Faktaa on se, että ruotsinkieliselle rannikolle ei saanut Maanhankintalain (MHL) perusteella perustaa siirtoväelle tiloja. Vapaalla kaupalla sai sentään ostaa tilan myös rannikkoseudulla. Tämä ns. ruotsalaisalue alkoi Kokkolan yläpuolelta ja päätyi Kristiinankaupungin alapuolelle. Toinen vastaava ruotsalaisalue löytyy Etelä-Suomen rannikolta.
Siirtoväen sijoitussuunnitelma koski varsinaisesti vain maatalousväestöä eli asuntoviljelystilaan oikeutettuja maanviljelijöitä. Heitä oli siirtoväestä 35 prosenttia. Kaikkiaan Karjalan työikäisestä väestöstä 56 prosenttia sai tuohon aikaan maa- ja metsätaloudesta elantonsa.
Siirtoväen sijoitusalueen pohjoisrajana pidettiin Haapamäki-Kajaani-linjaa. Vapaaehtoisesti karjalaisia siirtyi toki pohjoisemmaksikin. Kannaksen viljelijät pyrittiin sijoittamaan myös yhtä etäälle Helsingistä kuin heidän tilansa olivat sijainneet Viipurista. Vastaavalla tavalla Laatokan Karjalan viljelijöiden sijoittamisessa pyrittiin samalle etäisyydelle Jyväskylästä kuin heidän tilansa olivat olleet Sortavalasta.
Siirtoväen sijoitussuunnitelmissa pyrittiin siihen, että samalta seudulta kotoisin olleet karjalaiset pääsivät asumaan lähelle toisiaan. Niinpä esimerkiksi Kouvolan lähelle Valkealan kuntaan muodostui jopa uusia kannakselaiskyliä. Sijoitussuunnitelma tähtäsi myös siihen, että uuden kotipaikan tuli vastata mahdollisimman paljon entistä kotiseutua niin taloudellisilta edellytyksiltään, luonnoltaan kuin liikenneyhteyksiltäänkin.
Kannaksen karjalaisten pääetappeina olivat jatkosodan jälkeisellä toisella evakkomatkalla Uudenmaan, Kymen, Hämeen sekä Turun ja Porin läänit. Läntisen Kannaksen väkeä sijoitettiin suomenkieliselle etelärannikolle ja muualta Kannakselta tulevia mm. Pohjois-Kymenlaaksoon ja Hämeeseen. Laatokan Karjalan ja Raja-Karjalan asukkaita sijoitettiin Keski-Suomeen, Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan.
Niin sanottu ruotsalaispykälä, jonka mukaan suomenruotsalaisilta alueilta ei saanut lunastaa maata siirtolaistiloja varten, hankaloitti varsinkin uusien kalastustilojen luomista. Näin siirtokarjalaisista kalastajista tuli eräs kaikkein eniten vääryyttä kärsinyt osa evakoista.
Siirtokarjalaisten lähetystö tapasi vuonna 1949 valtioneuvostossa pääministeri K. A. Fagerholmin, mutta asialle ei voitu enää mitään.
Seppo Rapo Evakkojen jälkeläinen Luovutettukarjala.fi Internet-sivujen toimittaja Vaasa"
"Yleisöltä
Evakkojen sijoittuminentiistai 27.01.2009
Aina ajoittain kirjoitetaan lehtien palstoilla karjalaisen siirtoväen sijoittumisesta sodanjälkeiseen Suomeen. Lauantaina 24.1 sanomalehti Pohjalaisessa otsikolla Rantaruotsalaiset ja evakot vakuutettiin sitä, kuinka hyvin ruotsinkielinen Suomi otti evakot hyvin vastaan. On lievää yleistämistä kertoa asiasta näin.
Niin suomenkielisten kuin ruotsinkielisten keskuudessa oli niitä, jotka ottivat suomalaiset Karjalan evakot hyvin vastaan, mutta kumpienkin joukossa oli myös niitä, jotka ottivat heidät huonosti vastaan.
Faktaa on se, että ruotsinkieliselle rannikolle ei saanut Maanhankintalain (MHL) perusteella perustaa siirtoväelle tiloja. Vapaalla kaupalla sai sentään ostaa tilan myös rannikkoseudulla. Tämä ns. ruotsalaisalue alkoi Kokkolan yläpuolelta ja päätyi Kristiinankaupungin alapuolelle. Toinen vastaava ruotsalaisalue löytyy Etelä-Suomen rannikolta.
Siirtoväen sijoitussuunnitelma koski varsinaisesti vain maatalousväestöä eli asuntoviljelystilaan oikeutettuja maanviljelijöitä. Heitä oli siirtoväestä 35 prosenttia. Kaikkiaan Karjalan työikäisestä väestöstä 56 prosenttia sai tuohon aikaan maa- ja metsätaloudesta elantonsa.
Siirtoväen sijoitusalueen pohjoisrajana pidettiin Haapamäki-Kajaani-linjaa. Vapaaehtoisesti karjalaisia siirtyi toki pohjoisemmaksikin. Kannaksen viljelijät pyrittiin sijoittamaan myös yhtä etäälle Helsingistä kuin heidän tilansa olivat sijainneet Viipurista. Vastaavalla tavalla Laatokan Karjalan viljelijöiden sijoittamisessa pyrittiin samalle etäisyydelle Jyväskylästä kuin heidän tilansa olivat olleet Sortavalasta.
Siirtoväen sijoitussuunnitelmissa pyrittiin siihen, että samalta seudulta kotoisin olleet karjalaiset pääsivät asumaan lähelle toisiaan. Niinpä esimerkiksi Kouvolan lähelle Valkealan kuntaan muodostui jopa uusia kannakselaiskyliä. Sijoitussuunnitelma tähtäsi myös siihen, että uuden kotipaikan tuli vastata mahdollisimman paljon entistä kotiseutua niin taloudellisilta edellytyksiltään, luonnoltaan kuin liikenneyhteyksiltäänkin.
Kannaksen karjalaisten pääetappeina olivat jatkosodan jälkeisellä toisella evakkomatkalla Uudenmaan, Kymen, Hämeen sekä Turun ja Porin läänit. Läntisen Kannaksen väkeä sijoitettiin suomenkieliselle etelärannikolle ja muualta Kannakselta tulevia mm. Pohjois-Kymenlaaksoon ja Hämeeseen. Laatokan Karjalan ja Raja-Karjalan asukkaita sijoitettiin Keski-Suomeen, Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan.
Niin sanottu ruotsalaispykälä, jonka mukaan suomenruotsalaisilta alueilta ei saanut lunastaa maata siirtolaistiloja varten, hankaloitti varsinkin uusien kalastustilojen luomista. Näin siirtokarjalaisista kalastajista tuli eräs kaikkein eniten vääryyttä kärsinyt osa evakoista.
Siirtokarjalaisten lähetystö tapasi vuonna 1949 valtioneuvostossa pääministeri K. A. Fagerholmin, mutta asialle ei voitu enää mitään.
Seppo Rapo Evakkojen jälkeläinen Luovutettukarjala.fi Internet-sivujen toimittaja Vaasa"
Vastaukset 8
Vanhimmat
hyvin on suojattu "PYHÄ" ruotsalainen maa ruotsalaispykälillä
http://www.luovutettukarjala.fi/kartat/sijoituskartta.htm
Pohjallinen nyt mikään oikea lehti ole pitkään ollutkaan, toistelee vain toimittajatypyköille tuputtettuja valmiita "totuuksia"
näköjään ruotsalaismaa keski-pohjanmaalta kainuuseen ja lappiin. pohjoispohjanmaalla vain muhos ei ole ruotsalaismaata.
Svekon mielestä evakot olisi pitänyt sijoittaa mieluummin Lapin jänkään kuin oman maansa rintamaille.
Tyypillistä!
vain ruotsinkielisiä siirtolaisia, joita oli todella vähän, mutta täytti osittain siirtolaislain.
"Ruotsinkieliset alkoivat kiinnittää huomiota maakysymykseen talvella 1944. Ruotsinkielisten toimeliaisuuden lähtyökohtana oli se tosiseikka, että saksalaiset tulisivat häviämään sodan, että siirtoväkikysymys tulossa uudelleen esille.
Nissisen komitean joulukuussa 1944 laatimiin ehdotuksiin ei sisältänyt mitään ruotsalaispykälää.
Varmistaakseen Porkkalan siirtoväen (ei pakolaisia) ja ruotsinkielisten rintamasotilaiden maansaantia ruotsinkieliset katsoivat välttämättömäksi puuttua lainvalmisteluun. Asiaan vaikuttivat myös ne ongelmat, joita ilmeni ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, kun sinne sijoitettiin tilapäisesti hyvin runsaasti suomenkielistä siirtoväkeä.
Niinpä 30.12.1944 Paasikivi vahvisti, että maanhankintalakiin tulisi saada sopivaan paikkaan määräys, että ruotsinkieliselle siitoväelle annetaan maata ruotsinkielisen väestön asumilla yksikielisellä tai kaksikielisellä alueilla. Tämän tarkoituksena oli, että kuntien luonnetta ei kielellisessä suhteessa muutettaisi. Ruotsinkieliset pitivät ruotsalaispykälän saamista maanhankintalakiin hyvin tärkeänä.
RKP teki asiasta ulkopoliittisen kysymyksen ja vaati Ruotsia puuttumaan Suomen sisäisiin kysymykseen. RKP toi esille erduskunnassa, että ruotsinkieliselle väestölle maanluovuttaminen merkitsee "pyhänmaan" luovuttamista.
RKP nimitti eduskunnassa suomalaisia kansanedustajia "raivosuomalaisiksi" kun he vaativat tasapuolisuutta maanhankintaan siirtoväelle. RKP otti aseeksi ulkopoliittisen valheen ja pyysi Ruotsilta apua "pyhänmaan " pelastamiseksi. Mutta vetoomukset eivät ottaneet tulta, koska Ruotsi ei katsonut etunsa mukaisesti puuttua Suomen sisäpoliittiseen kysymykseen.
Tosin Ruotsi katsoi, että Suomella pitää ottaa jyrkempi kanta kommunismiin, Suomen on säilyttävä puskurivaltiona Neuvostoliittoa vastaan.
Tänä päivänä RKP:n johto ja ruotsinkielinen väestö intoilee pakolaisten vastaanottamiseksi Suomeen ja korskeasti ilmoittaa, että Ruotsinkieliset alueet ovat avoimet pakolaisten vastaanottamiseen"
http://www.vaasalaisia.info/keskustelu/index.php?PHPSESSID=1b6e703bd0c74450abc5ec1385b340a9&topic=2499.msg60940#msg60940
kaikki mikä ei ole suomenkielistä. Ainoastaan suomenkieli koetaan uhkana.
Sanoin asiat niin kuin ne ovat, ja tietenkin sensuuri poisti mielipiteeni.
Toistetaan se: Anteeksiantamatonta selän kääntämistä toisen suomalaisen suurelle hädälle oli se suomenruotsalaisten halveksittava vehkeily, jolla estettiin siirtoväen pääsy "heidän mailleen". Tuhosi mm. aika kätevästi Karjalan rannikon kalastajia.
Poistakaa tämä nyt jo äkkiä, Eniro-svekot, poistakaa poistakaa, härregud! Se ei muuta sitä että sanomani on TOTUUS ja Suomen kansa tietää ja muistaa.
Että rintamalla taistelleet eivät haluneet muistaa?!