------------------
Aika veistää meitä
odotuksen taltalla
Vesi hiertää särmää
unelmien palkalla
Ulapalla huokaa
unohduksen tuuli
Aalto laulaa hiljaa
kaipauksesta
-se lupauksen kuuli
Metsä huokuu
rukousta
Tähtein takana
on toinen maa
Ikävämme takaa
aamu sarastaa
On jossain -
onnellisten maa
Kirjoitettu v. 2004
kerppuli.
Aika veistää meitä
odotuksen taltalla
Vesi hiertää särmää
unelmien palkalla
Ulapalla huokaa
unohduksen tuuli
Aalto laulaa hiljaa
kaipauksesta
-se lupauksen kuuli
Metsä huokuu
rukousta
Tähtein takana
on toinen maa
Ikävämme takaa
aamu sarastaa
On jossain -
onnellisten maa
Kirjoitettu v. 2004
kerppuli.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Aivan ihanasti
syntyneitä - helmiä
"Metsä huokuu rukousta"
Juuri näin
saa samaistua ihmislapsi
avoimuuden syliin.
kerppulintu
kiitos tässä ei vain sanoja
syntyneet eläviks ravitseviks.
Liisa kiittää
saa ihmislapsi samaistua avoimuuden syliin.
Eikä sitä sen paremmin voisi sanoakaan.
Kiitos -kerppuli
Syvillä vesillä aatoksesi
kulkee mutta turvallisesti
rantaasi saapuu kaipauksen
veneesi.
Metsä luonnon keuhko
ja ilma jota hengitämme.
Pidän runostasi
sen syvyydestä.
varmaan se syvyys on runoilijoissa runojen lähde.
Sinussa, minussa, kaikessa runoudessa.
Kerppuli
Aitojen ja syvien elämän/maailmojen
runojen luomat tulkit - kirjoittajat
pitäisi olla tämän planeetan ylläpitävä
voima,jotta Maailmamme olisi
tasapainoisempi,
teoria ja käytäntö eri persoonineen
on suurin uhka sellaisen toteutumiselle.
Ihanteelle.
Meillä on täällä menossa uskonnollismetodinen aamuhartaus. Kauhistuin aamulla erästä runoa ja en saanut siltä rauhaa, joten päätin kirjoitella mielenrauhaa.
Sulla on vissiin samat kuviot, sillä runosi on paljon rauhallisempi kuin omani.
päivänjatkoja :)
että syöt karkkeja runoillessasi. Se tuntuu tehoavan.
Tämä minun runoni on vanha. Runosuoneni on jotenkin alkanut ehtyä, enkä jaksa alituiseen tulisesti rakastuakaan. Hyvä sinänsä, sillä siitä voi tulla joskus hiukan omituiseksi.Ehkä olen tulossa vanhaksi...
Kiitos, että olet olemassa kuin vastalääkkeenä liialliselle keski-ikäiselle uneliaisuudelleni. Tuot elämää tälle palstallekin persoonallasi.
(ai niin - minun runoanihan tässä pitikin kommentoida. sorry.)
Kerppuli
eilen kirjoitit siunauksesta, joka jää veden pin-
taan. Nyt puhut metsästä, joka huokuu rukousta.
Hartaita, kauniita säkeitä olet tuonut jälleen
nautittavaksemme.
Sanattomaksi vetää, ei voi muuta sanoa.
Kiitos Kerppunen !
voi kyllä suunnata Hänelle, jonka edessä metsän puutkin kumartaen painavat päänsä.
Mutta kiitos kommentistasi, kultainen Linda!
Toivon, että siunaus jäisi sinun sielusi kirkkaaseen pintaan.
Kerppuli
Kerppuli.
Erittäin hyvä ja viisas
on teoksesi.
Sähän se oikea riimittelijä
olet. :)
kuuntelen juuri erästä ihanaa cd:tä, siinä on ainakin hyvä riimittelijä...
"Yöhön mustaan kun mieleni karkaa,
nousen sieltä mä taas valohon..."
H. Kerppunen
Itse asiassa osuu aika yksyhteen tämänaamuisten tunnelmieni kanssa tämä runo... Odotusta, unelmia, unohdusta, rukousta... mutta kaiken takana sarastaa aamu... kuitenkin.
Jälleen hallitusti koottu tunnelma. Hyvä!
sillä arvostan suuresti mielipiteitäsi.
Kerppuli
Kaunis.
luen uudelleen ja uudelleen.
Olen mukana kulkemassa.
Kiitos tästä
olet ymmärtävä vierelläkulkija.
Kerppuli
Tämä oli ilo silmille..kiitos !!
Tarkkis
Kiitos myös sinun kaikista runoistasi ! Kerppuli
niin kaunista
Olen iloinen siitä, että pidit runostani.
Kerppuli
samoin maisema jollaista on ilo katsella