Tavallisestihan käy niin, että kun ongelma pienenee, niin myös puhe ko. ongelmasta vähenee.
Suomessa ei esim. juurikaan keskustella suomalaisten lukutaidottomuudesta, koska ongelma on täysin marginaalinen. Ei myöskään keskustella kommunismin uhasta, koska sitä ei enää ole.
Yksi poikkeus tähän sääntöön on. Nimittäin sukupuolten tasa-arvo. Vaikuttaa siltä, että mitä paremmin tasa-arvoasiat ovat, sitä enemmän keskustelua epätasa-arvosta tuotetaan.
Hyvä esimerkki on länsinaapurimme Ruotsi, joka on maailman tasa-arvoisin maa. Ja kuitenkin: Ruotsissa et voi puhua mistään asiasta ilman että siihen ujutetaan mukaan jotenkin sukupuolten tasa-arvo. Ruotsalaisissa vaalikeskusteluissa puolet ajasta kuluu tasa-arvo-ongelmien vatvomiseen... Maahan puuhataan jopa feministipuoluetta... Suunnitellaan kiintiöitä sinne, kieltoja tänne, asennekasvatusta tuonne...
Miksi näin? Onko kyseessä jokin laajempi hyvinvointivaltion ongelma? Eli mitä enemmän ihmisille annetaan, sitä enemmän he valittavat?
Suomessa ei esim. juurikaan keskustella suomalaisten lukutaidottomuudesta, koska ongelma on täysin marginaalinen. Ei myöskään keskustella kommunismin uhasta, koska sitä ei enää ole.
Yksi poikkeus tähän sääntöön on. Nimittäin sukupuolten tasa-arvo. Vaikuttaa siltä, että mitä paremmin tasa-arvoasiat ovat, sitä enemmän keskustelua epätasa-arvosta tuotetaan.
Hyvä esimerkki on länsinaapurimme Ruotsi, joka on maailman tasa-arvoisin maa. Ja kuitenkin: Ruotsissa et voi puhua mistään asiasta ilman että siihen ujutetaan mukaan jotenkin sukupuolten tasa-arvo. Ruotsalaisissa vaalikeskusteluissa puolet ajasta kuluu tasa-arvo-ongelmien vatvomiseen... Maahan puuhataan jopa feministipuoluetta... Suunnitellaan kiintiöitä sinne, kieltoja tänne, asennekasvatusta tuonne...
Miksi näin? Onko kyseessä jokin laajempi hyvinvointivaltion ongelma? Eli mitä enemmän ihmisille annetaan, sitä enemmän he valittavat?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.