Päivän polttava aihe.

Minä ymmärrän Mikkosen hädän, kun vierestä seuraa kuinka lapset jo syövät tänä päivänä psyykelääkkeitä niin hirvittää.

Mieti lapsi nuori joka syö siis psyykelääkkeitä minkälainen psyyke hänellä on esim. 40-vuotiaana?

Kuinka ihminen joka on lääkitty jo nuorena voi yleensä toimia enää keski-ikäisenä eli voinen sanoa parhaammassa iässä elämässään.

Päivähoitohan on nyt yleistynyt ja siellä voi olla hyvinkin stressaantunut ympäristö, erilaisista perheistä tulleet ongelmat kasaantuvat yhteen paikkaan. Mitä tuosta syntyy? Entä perhepäivähoitajien mieli, entä ovatko he stressaantuneita.

Minä en lapsiani veisi vieraaseen ympristöön, ei ole sukummekaan viennyt.

Lastenhoito kirjoitti:

Minä ymmärrän Mikkosen hädän, kun vierestä seuraa kuinka lapset jo syövät tänä päivänä psyykelääkkeitä niin hirvittää.

Mieti lapsi nuori joka syö siis psyykelääkkeitä minkälainen psyyke hänellä on esim. 40-vuotiaana?

Kuinka ihminen joka on lääkitty jo nuorena voi yleensä toimia enää keski-ikäisenä eli voinen sanoa parhaammassa iässä elämässään.

Päivähoitohan on nyt yleistynyt ja siellä voi olla hyvinkin stressaantunut ympäristö, erilaisista perheistä tulleet ongelmat kasaantuvat yhteen paikkaan. Mitä tuosta syntyy? Entä perhepäivähoitajien mieli, entä ovatko he stressaantuneita.

Minä en lapsiani veisi vieraaseen ympristöön, ei ole sukummekaan viennyt.

Joillekin on tarha, jossa paljon tekemistä ja kavereita, ihan hyvä toimintaympäristö. En tietenkään itse kannata sitä, että siellä olisi oltava aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Kaipa vanhempien tekemällä työllä on merkitystä, ja tosiaan niillä hoitoajoilla.

Yhteiskunnan paineet ja kilpailu luovat masennusta. Lapsia ei ajatella yhteiskunnan jäseninä. Ennemmin ajatellaan, että jokainen hoitakoon lapsensa itse. Lapsilla myös kilpaillaan.

Suomessa on tosiaan se vika, että äideiltä vaaditaan liikaa. Pitää käydä töissä, olla superäiti, supervaimo ja taloudenhoitaja.

Tärkeintä meillä olisi antaa perheille mahdollisuuksia päättää miten haluavat lapsensa hoidettavan.

erilaisia kirjoitti:

Joillekin on tarha, jossa paljon tekemistä ja kavereita, ihan hyvä toimintaympäristö. En tietenkään itse kannata sitä, että siellä olisi oltava aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Kaipa vanhempien tekemällä työllä on merkitystä, ja tosiaan niillä hoitoajoilla.

Yhteiskunnan paineet ja kilpailu luovat masennusta. Lapsia ei ajatella yhteiskunnan jäseninä. Ennemmin ajatellaan, että jokainen hoitakoon lapsensa itse. Lapsilla myös kilpaillaan.

Suomessa on tosiaan se vika, että äideiltä vaaditaan liikaa. Pitää käydä töissä, olla superäiti, supervaimo ja taloudenhoitaja.

Tärkeintä meillä olisi antaa perheille mahdollisuuksia päättää miten haluavat lapsensa hoidettavan.

Niin, minä en kyllä eikä sukuni ole missään nimessä halunnut viedä lapsia päivähoitoon.

Me haluamme itse hoitaa lapsemme. Emme halua, että he joutuvat kosketuksiin erilaisista perheistä tulleiden lasten kanssa.

Monessa perheessähän on tänä päivänä työttömyyttä, sen mukaan tuomaa alkoholiongelmaa ym. muuta ongelmaa, joka heijastuu heidän lapsiinsa. Nämä lapset voivat pahoin ja meidän lapsiin tuo pahoin vointi totta kai heijastuisi ja lapsemme alkaisi voimaan pahoin toisen lapsen pahoinvoinnista.

Päiväkoti ja lapset eivät voi olla millään muotoa yhteiskunnan ulkopuolinen auvoinen paikka.
Kukaan ei ole edes kiinnittänyt huomiota minkälaisessa paikassa lapsemme loppujen lopuksi on.

Minä en suosittele kenellekään päivähoitopaikkaa.

Olen hämmästynyt, että lapset heitetään tuollaiseen paikkaan.

Vanhempien kuuluu hoitaa omat lapsensa.

Lasten parhaaksi

erilaisia kirjoitti:

Joillekin on tarha, jossa paljon tekemistä ja kavereita, ihan hyvä toimintaympäristö. En tietenkään itse kannata sitä, että siellä olisi oltava aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Kaipa vanhempien tekemällä työllä on merkitystä, ja tosiaan niillä hoitoajoilla.

Yhteiskunnan paineet ja kilpailu luovat masennusta. Lapsia ei ajatella yhteiskunnan jäseninä. Ennemmin ajatellaan, että jokainen hoitakoon lapsensa itse. Lapsilla myös kilpaillaan.

Suomessa on tosiaan se vika, että äideiltä vaaditaan liikaa. Pitää käydä töissä, olla superäiti, supervaimo ja taloudenhoitaja.

Tärkeintä meillä olisi antaa perheille mahdollisuuksia päättää miten haluavat lapsensa hoidettavan.

"Lapsilla myös kilpaillaan."

Miten lapsilla kilpaillaan?

Entä voisiko ottaa asenteen, me elämme omaa elämäämme. Pysymme kaiken kilpailun yläpuolella!! ja pyrimme mahdollisimman hyvään elämään kaikin puolin, sellaiseen mihin kykenemme.

Ei elämässä tarvitse aina kilpailla, voi elää vain omaa elämäänsä.

erilaisia kirjoitti:

Joillekin on tarha, jossa paljon tekemistä ja kavereita, ihan hyvä toimintaympäristö. En tietenkään itse kannata sitä, että siellä olisi oltava aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Kaipa vanhempien tekemällä työllä on merkitystä, ja tosiaan niillä hoitoajoilla.

Yhteiskunnan paineet ja kilpailu luovat masennusta. Lapsia ei ajatella yhteiskunnan jäseninä. Ennemmin ajatellaan, että jokainen hoitakoon lapsensa itse. Lapsilla myös kilpaillaan.

Suomessa on tosiaan se vika, että äideiltä vaaditaan liikaa. Pitää käydä töissä, olla superäiti, supervaimo ja taloudenhoitaja.

Tärkeintä meillä olisi antaa perheille mahdollisuuksia päättää miten haluavat lapsensa hoidettavan.

Eikö ole hirveää kun täytyy käydä kokopäivätöissä ja sen jälkeen vielä hoitaa koti.

Tiedätkö vaaditaanko muissa maissa naisilta näin paljon?

Entä mitä mieltä olet työttömistä, jotka ova koko päivän kotona ja vievät lapsensa päivähoitoon?

Lastenhoito kirjoitti:

Minä ymmärrän Mikkosen hädän, kun vierestä seuraa kuinka lapset jo syövät tänä päivänä psyykelääkkeitä niin hirvittää.

Mieti lapsi nuori joka syö siis psyykelääkkeitä minkälainen psyyke hänellä on esim. 40-vuotiaana?

Kuinka ihminen joka on lääkitty jo nuorena voi yleensä toimia enää keski-ikäisenä eli voinen sanoa parhaammassa iässä elämässään.

Päivähoitohan on nyt yleistynyt ja siellä voi olla hyvinkin stressaantunut ympäristö, erilaisista perheistä tulleet ongelmat kasaantuvat yhteen paikkaan. Mitä tuosta syntyy? Entä perhepäivähoitajien mieli, entä ovatko he stressaantuneita.

Minä en lapsiani veisi vieraaseen ympristöön, ei ole sukummekaan viennyt.

Pieni piiri tutkijayhteisössä on ottanut esiin asian joka on sivuutettu kauan mutta saattaa selittää kauhistuttavalla tavalla lapsiemme järkyttävästi lisääntyneen sairastelun astmaan, allergioihin ja myös ADHD:n käsittämättömän yeistymisen. Homeiden ja bakteereiden tuottamat neurotoksiinit, hermostomyrkyt saattavat selittää nuo ja monet muutkin nykyaikana huolestuttavasti ja selittämättömästi lisääntyneet sairaudet. Tiedossa on jo pitkään ollut se, että iso osa tarhoista ja kouluista on kosteusvaurion seurauksena, tai muusta syystä altistanut sisäilmaongelmalle lapsemme ja kasvattajat jotka tiloissa joutuvat toimimaan. Onko asiaan tosissaan puuttuminen niin kallista että sitä ei haluta selvittää, sairastuvuuden lisääntyminen on kuitenkin kiistatonta jo 90-luvulta lähtien.
On väärä paikka säästää, sillä jos asiaan ei puututa, seuraukset tuleville sukupolville ovat sanoin kuvailemattomat. Kyse on kuitenkin vakavista myrkyistä, jotka eivät poistu vähättelemällä asiaa! Viitteet olemassaolevaan ongelmaan ovat olleet tiedossa jo pitkään, teot vaan puuttuvat.
Omassa elämässämme lasta hoidettiin kotona 5 vuotiaaksi, ja kun sitten tarhaan poika laitettiin sosiaalisen kasvun ja uusien kokemusten rikastuttamisen nojalla, ovat kokemukset olleet todella positiivisia. Ihanaa aikaa kotivuodet olivat, vaikka silloin oli ongelmia oman terveyden kanssa, mutta lapsen kehittyminen ja identiteetin luominen tuntuu saaneen tukevan pohjan oman sylin lämmössä. Tuntuu ajatuksena vaikealta lapsen joutua ensimmäisen kerran koulussa törmäävän sosiaalisten kontaktien luomiseen ja suuressa ryhmässä ohjattuna toimimiseen, mutta pahalta myös ajatus hoitoon laittamisesta 1-2 vuotiaana tuntuu, itsekäs kun olen kai, rikastutti kotona vietetyt ensi vuodet korvaamattomasti myös meidän ja pojan kasvua ja luulen vaikutuksien kestävän lopun elämää, side lapseen toivottavasti helpottaa tulevien vaikeuksien kohtaamista.
Yhteiskunta ei anna mahdollisuutta siihen kaikille ja elintasomme on siitä saanut kärsiä, työelämästä ja tuottavuudesta yhteiskunnalle kun nuo vuodet ovat pois, vastapainona eheän tuntuinen ja valtavirrasta poikkeavan ajattelevainen lapsi. Kuitenkin rahalla on suuri mahti ihmisten elämään, tuntuu liiankin suurelta välillä kun on niin kovin vähään itse tyytynyt...

samassa nipussa kirjoitti:

Pieni piiri tutkijayhteisössä on ottanut esiin asian joka on sivuutettu kauan mutta saattaa selittää kauhistuttavalla tavalla lapsiemme järkyttävästi lisääntyneen sairastelun astmaan, allergioihin ja myös ADHD:n käsittämättömän yeistymisen. Homeiden ja bakteereiden tuottamat neurotoksiinit, hermostomyrkyt saattavat selittää nuo ja monet muutkin nykyaikana huolestuttavasti ja selittämättömästi lisääntyneet sairaudet. Tiedossa on jo pitkään ollut se, että iso osa tarhoista ja kouluista on kosteusvaurion seurauksena, tai muusta syystä altistanut sisäilmaongelmalle lapsemme ja kasvattajat jotka tiloissa joutuvat toimimaan. Onko asiaan tosissaan puuttuminen niin kallista että sitä ei haluta selvittää, sairastuvuuden lisääntyminen on kuitenkin kiistatonta jo 90-luvulta lähtien.
On väärä paikka säästää, sillä jos asiaan ei puututa, seuraukset tuleville sukupolville ovat sanoin kuvailemattomat. Kyse on kuitenkin vakavista myrkyistä, jotka eivät poistu vähättelemällä asiaa! Viitteet olemassaolevaan ongelmaan ovat olleet tiedossa jo pitkään, teot vaan puuttuvat.
Omassa elämässämme lasta hoidettiin kotona 5 vuotiaaksi, ja kun sitten tarhaan poika laitettiin sosiaalisen kasvun ja uusien kokemusten rikastuttamisen nojalla, ovat kokemukset olleet todella positiivisia. Ihanaa aikaa kotivuodet olivat, vaikka silloin oli ongelmia oman terveyden kanssa, mutta lapsen kehittyminen ja identiteetin luominen tuntuu saaneen tukevan pohjan oman sylin lämmössä. Tuntuu ajatuksena vaikealta lapsen joutua ensimmäisen kerran koulussa törmäävän sosiaalisten kontaktien luomiseen ja suuressa ryhmässä ohjattuna toimimiseen, mutta pahalta myös ajatus hoitoon laittamisesta 1-2 vuotiaana tuntuu, itsekäs kun olen kai, rikastutti kotona vietetyt ensi vuodet korvaamattomasti myös meidän ja pojan kasvua ja luulen vaikutuksien kestävän lopun elämää, side lapseen toivottavasti helpottaa tulevien vaikeuksien kohtaamista.
Yhteiskunta ei anna mahdollisuutta siihen kaikille ja elintasomme on siitä saanut kärsiä, työelämästä ja tuottavuudesta yhteiskunnalle kun nuo vuodet ovat pois, vastapainona eheän tuntuinen ja valtavirrasta poikkeavan ajattelevainen lapsi. Kuitenkin rahalla on suuri mahti ihmisten elämään, tuntuu liiankin suurelta välillä kun on niin kovin vähään itse tyytynyt...

"...tarhaan poika laitettiin sosiaalisen kasvun ja uusien kokemusten rikastuttamisen nojalla, ovat kokemukset olleet todella positiivisia."
- Tuo on hyvin mielenkiintoinen aihe, sosiaalinen elämä lapsille päivähoitopaikasta tai tarhasta. Tuohon vedotaan kovin, että tulee sosiaalinen lapsi ja ihminen, kun pääsee päivähoitopaikkaan. Onko kukaan kyseenalaistanut minkälainen sosiaalinen elämä, ehkä kiusatuksi tullut pikku poika.

Eikö pienelle ihmiselle riitä sosiaalisuus mikä tule omien vanhempien kautta. Oma perhe ja heidän sosiaaalinen elämä. Isovanhemmat, suku, serkut, naapurin lapset, vanhempien ystävien vierailut puolin ja toisin ja heidän lapset. = turvallinen oma sosiaalipiiri?