Mikkosen katsomus on lyhytnäköinen. Kokemuksesta tiedän että päivähoidon ammattilaiset osaa ajoissa viestittää jos lapsessa on jotain poikkeavaa. Heillä on jo ammatin puolesta lapsiin kohdistuvaa seurantaa ja tilastotietoa miten pitää esimerkiksi lapsen motoriikka kehittyä ja moni muua asia.
Äidillä ei ole tätä kokemusta ja tietoa käytettävissä jos kasvattaa lapsen kotona koko lapsuusajan.
Sari Sarkomaakaan ei ole Mikkosen ajatuksen kannalla
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200901278982204_uu.shtml
On siis suorastaan edesvastuutonta lapsen kannalta hoitaa lapsi kotona koko tärkeän kehitysvaiheen. Lapsi myös oppii sosiaalisen kanssakäynnin ollessaan säännöllisesti tarhassa ja tänä päivänä se on välttämättömyys pärjätäkseen yhteiskunnassa.
Äidillä ei ole tätä kokemusta ja tietoa käytettävissä jos kasvattaa lapsen kotona koko lapsuusajan.
Sari Sarkomaakaan ei ole Mikkosen ajatuksen kannalla
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200901278982204_uu.shtml
On siis suorastaan edesvastuutonta lapsen kannalta hoitaa lapsi kotona koko tärkeän kehitysvaiheen. Lapsi myös oppii sosiaalisen kanssakäynnin ollessaan säännöllisesti tarhassa ja tänä päivänä se on välttämättömyys pärjätäkseen yhteiskunnassa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olen tällä kertaa erimieltä kanssasi.
Mutta kerro kuitenkin vielä miten korkeaa tietämystä tässä asiassa mielestäsi edustaa "todistajasi" Sari Sarkomaa?
Lapsen koko identiteetin perusrakenteet syntyvät vuorovaikutuksessa lapsen kanssa kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Jos lapsi tätä ennen laitetaan päiväkotiin on suuri vaara, että psyyken kehitys jää vaillinaiseksi mikä myöhemmin näkyy syrjäytymisenä ja mielenterveysongelmina.
Lapsi oppii kyllä sosiaaliset vuorovaikutustaidot leikkimällä pihalla muiden lasten kanssa 3-6 vuoden ikäisenä.
On nyt jo selvää että päiväkodeissa kasvaa tulevia kiusaajia ja syrjäytyneitä ja erilaisten hoitolaistosten kasvatteja. Se on vaan sääli että jossain vaiheessa yhteiskunnalta loppuu rahat näiden elättien elättämiseksi.
Hitler oli kotihoidossa ei päiväkodissa. Hups mitä tulikaan sanotuksi
Kyllä voi ihmisen ajatusmaailma harhautua kauas, kun lasten luonnolliset kasvattajat eli omat biologiset vanhemmat ovat jonkun kuvitelmissa huonompia kuin laitos.
Kas kun luontoäitiä tai Jumala, miten kukin haluaa ajatella, ei ole kehittänyt systeemiä sellaiseksi, että päiväkoti synnyttää lapset, kun siellä ne kuuluu kasvattaakin.
Varmaan pitäisi luonnon eläimiltäkin ottaa lapset pois ja kasvattaa tarhassa, tarkasti laaditun tieteellisen menetelmän mukaan. Äly hoi älä jätä.
TÄytyy kysyä mitä on nyt toisin kuin ennenvanhaan jos aletaan tutkimaan syitä nuorten ja lasten hallitsemattomalle pahoinvoinnin kasvulle ?
Ainakaan päiväkoteja ei ole ennen 60- lukua ollut samassa laajuudessa kuin nyt. Päiväkodeissa kasvaneet lapset ovat nyt alkaneet perustamaan perheitään eikä heillä ole mitään mallia aidosta perhe-elämästä arjessa. He eivät käytännössä osaa hoitaa lapsiaan - ainoastaan hyvän luokan lapset osaavat vielä. Nämä alemman luokan päiväkoti-lapset ja nyt siis aikuiset eivät hoida lapsiaan ja näin pahoinvoinnin lasten ja nuorten osalta on vapaassa pudotuksessa eivätkä nämä "relanterit" osaa tehdä muuta kuin peitellä virheitään. On selvää että tästä tulee jossain vaiheessa yhtä vakava syyte rikoksesta ihmisyyttä vastaan kuin natsien toiminnasta.
Mietis uudestaan. Lapset ovat kasvaneet melkein koko ihmiskunnan historian vanhempiensa hoivissa.
Onko ihmisen käytös muuttunut parempaan suuntaan, kun tämä laitoshoito lapsesta asti on tullut mukaan kuvaan historian loppupuoliskolla? Ei ole. Enemmän ihmiset tappaa, raiskaa ja tuhoaa. Jälki on kauheta entisaikojen kotikasvatukseen verrattuna, eikä ennen ollut kotiäideillekään senkään vertaa opetusta ja tietoa. Eikä tarvitsekaan, lapsen kasvattaminen on niin ihmiselle kuin eläimellekin ihan luonnollinen asia.
En näe mitään hyvää siinä, että lasten laitostaminen aloitetaan pahimmillaan jo alle vuoden iässä.
Turhaan Saria (ihannenaiseni) tuohon sotkea, mutta Sari tietää varmasti enemmin, kuin joku parturikampaaja.
Suomen ensimmäinen
Kirjoittanut: lastentarha 120 v. sitten 26.1.2009 klo 20.40
http://www.lastentarha.fi/pls/portal/docs/PAGE/LTOL/01LTOL/00LTOL/06JULKAISUT/LEHDET/LASTENTARHA/LASTENTARHA308-NETTI.PDF
Suomen ensimmäinen lastentarha Helsingin Föbel-laitos, avasi ovensa 3-8 vuotiaille lapsille 1. syyskuuta 1888.
Kansanlastentarhan perusti Hanna Rothman, joka oli kouluttautunut lastentarhan opettajaksi Berliinissä Pestalozzi-Fröbel-Haus-seminaarissa.
Että se niistä Nina Mikkosen historian tiedoista.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Eli Nina Mikkonen oli myös tuossa oikeassa - natsit perustivat lastentarhat ja käyttivät siis Rothmannin ideaa.
oli eräs varhaiskasvatuksen sekä päiväkotitoiminnan varhaisista uranuurtajista.
Fröbelin oppeihin perustuvat, uuden suunnan lastentarhat yleistyivät 1840-luvulla. Suomeen ensimmäiset Fröbelin lastentarha-aatetta käsittelevät kirjoitukset saapuivat 1850-luvulla.
Eli lastentarhoja oli kauan ennen natsisaksaa, toisin, kuin N. Mikkonen väittää.
Lastentarhat eivät olleet natsien keksintö, vaikka he niitä perustivatkin.
Päiväkodit politiikan teon välineenä oli natsien keksintö - he vain sovelsivat ja toteuttivat sen mitä muut olivat hieman kokeilleet ja teoritisoineet.
Suomessakin oli päiväkoteja ennen natsien valtaantuloa
Perustettiin Suomessa 120 v. sitten.
Eikä tämä asia muuksi muutu, vaikka kuinka inttäisimme.
Ne on kaksi eri asiaa: natsien päiväkodit ja vailla poliittisia päämääriä olevat päiväkodit.
Tuo seikka jäi rva Mikkoselta mainitsematta. Hänen mölyämisestään sai käsityksen, että koko lastentarha-idea oli natsien keksintöä.
on sulta hakusessa juurihan edellinen sanoi että ne perustettiin jo 1800-luvulla (ja alkupuolella!) jolloin natseja ei vielä ollutkaan
Päiväkoti on suuri erehdys ihmiskunnan historiassa. Lapset ja myös aikuiset olivat paljon tasapainoisempia silloin, kun lapset hoidettiin kotona ja niin ovat vieläkin, missä heidät edelleen hoidetaan kotona, joko äidin toimesta tai siellä työssä olevan lastenhoitajan avustamana, jos äidillä oli kiireitä.
Suomalaiset lapset saattavat pärjätä pisa-testeissä, mutta psyykkisesti lapsemme ja nuoremme ovat maailman pahoinvoivammassa päässä.
Niissä maissa, joissa lapset ovat enemmän kotona äidin hoidettavana aina kouluikään asti, lasten psyykkiset oireet ovat paljon vähäisempiä.
Päiväkoti on julma paikka pienelle lapselle ja tekee vahinkoa hänen psyykelleen. Kyllä Neuvostoliitonkin päiväkodeissa lapset oppivat pienenä kaikenlaisia taitoja, monista valmennettiin lahjakkuuksiensa mukaan huippu-urheilijoita, muusikoita tai taiteilijoita. Motoriikan ja sosiaalisuuden kehittyminen pakkotahtisesti ryhmissä pienestä pitäen on luonnotonta, vastenmielistä ja tuhoisaa lapsen psyyken kehitykselle, minkä jälki näkyy esim. meidän yhteiskunnassamme.
Vertailu on helppo tehdä nykypäivänäkin, koska joissain yhteiskunnissa tämä suomalainen=sosialismin perua oleva lastentarhahoito on vieras ja lapset hoidetaan kotona, he käyvät korkeintaan pieniä aikoja erilaisissa kerhoissa ym. Näissä maissa lapset ja nuoret ovat paljon paremmin käyttäytyviä, tasapainoisempia ja kärsivät aikuisenakin vähemmän psyyken ongelmista.
tätä tasapäistämistä, eikä heitä kiinnosta johtaako se lapsien pahoinvoinnin kasvuun vai ei.
Tärkeintä on ura nainen ja lapset ovat vain näyttämistä varten, että hyvin menee.
Onko" turkkuslaisten" ravintoloissa hionommat ja maukkaammat ruoat, kuin Helsigissä? Vai oletko koskaan käynytkään Helsingissä?
Monta kertaa käyty on vaan ei olemaan.
Kävimme kerran, tai kahdesti teidän(kolmestikkin) kaupungissanne, ja saimme melkein sontaa, kuten Tampereellakin. Melkein sontaa. Helsingissä lötytii hyvää ruokaa ja hintalaatusuhde on kohdallaan. Teiltä löytyy roskiksesta nostettua tavaraa, joka syötetään ihmisille. Pitääkö paikkansa?
Mikkonen ajaa lapsen parasta,äiti se on paras kasvattaja lapselle,niinhän se on ollut vuosisatoja.Ja pääseehän äiti lapsen kanssa ns.leikkipuistoon,jossa oppii sosiaalisia taitoja jossa on muita lapsia ja äiti saa olla siellä mukana turvana jos haluaa,jos niitä leikkipuistoja nyt enään on,ainakin minun lapsen lapsuudessa oli,25v sitten.
Ns.uusavuttomat vanhemmat(marginaaliryhmät) on erikseen,niinkuin Mikkonen totesi,näille lapsille päivähoito on parempi "hengähdyspaikka"kuin koti jossa ei kaikki ole kunnossa.
Ongelmahan on siinä,että yhteiskunta ei arvosta
kotiäitiyttä,eikä tue sitä.
Tulos on sitten tämä,molempien on pakko olla töissä,että säilyttää tietyn elintason,josta ei missään tapauksesa voi tinkiä.
Monissa perheissä taas on ihan oikeasti pakko olla molempien töissä.
Ei lapsi ole siellä päivähoidossa ympäri vuorokautta. Jos lapsi on niin kauan kotona kunnes menee kouluun on lapsella heti syrjäytymisen vaara verrattuna niihin joilla on jo sosiaalista taustaa muiden lasten kanssa.
Olen itse nähnyt miten lapsi ollessaan kotona ja mentyään lopulta muutamaksi tunniksi päivähoitoon ei pärjännyt muiden lasten kanssa ja henkilökunnalta tuli myös tästä hälyttävä tieto kokonaiskehityksessä. Sen jälkeen lapsi on ollut säännöllisesti päiväkodissa ja nyt kehitysseurannan mukaan on taidoiltaan jopa edellä muita.
Itse kasvoin kotona koko lapsuuden ja minulla oli kouluun mennessä vaikeata sopeutua isoon lapsiryhmään.
kouluun, jo ennen varsinaista kouluikääni, koska osasin lukea, mutta ei vain otettu. Seuraavana vuonna, kun pääsin kouluun, ei motivaatioa enään ollutkaan, koska tiesin, että osasin enemmin, kuin toiset. "Oppia ikä kaikki" ja tuen kaikkia tuntemiani henkilöitä opiskelemaan.
Oisko asuintavalla mitään tekoa asiassa omakotitalo tai kerrostalo yhteisö?
sen ettei ole oppinut sosiaalisen kanssakäynnin ollenkaan, luultavasti kun on ollut koko lapsuuden kotona äidin kanssa.
Tästä asiasta on olemassa paljon eriäviä näkemyksiä myös psykologien joukossa, tietenkin painottuen osin sen mukaan, mistä maasta on kyse.
Joka tietää päiväkotien arjesta jotain, tietää että henkilökunnan resurssit ovat aika vaatimattomat suhteessa hoidettavien lasten määrään. Varmasti lapset tulee ruokituksi ja heidän kanssaan puuhastellaan kaikenlaista, aikaa jää jonkin verran myös vapaaseen leikkimiseen.
Mutta kuka rakastaa lasta hänen ensimmäisinä elinvuosinaan tarpeeksi? Hoitotädit sitä harvemmin tekevät aidosti ja sydämestään, eikä sellaiseen oikein jää aikaakaan, se kun vaatisi yksilöllisen huomion ja ajan antamista runsaasti pienelle ihmistaimelle. Vanhemmat ovat töistään väsyneitä iltaisin ja päivät saattavat venyä työmatkoineen melko pitkäksi, siinä ei jää lapsen kanssa paljon aikaa iltaisin.
Asiantuntijoiden teorioiden sijaan pitäisi kasvatuksen tuloksellisuutta vertailla käytännön tuloksilla, miten kussakin yhteiskunnassa voivat lapset, miten nuoret ja aikuiset. En ole perehtynyt asiaan niin perusteellisesti, että alkaisin sanomaan mitään syvällä rintaäänellä. Jos jollakin on esittää tietoa lasten ja nuorten psyykkisestä hyvin- tai pahoinvoinnista eri maissa ja vertailevaa tietoa varhaislapsuuden hoitomuodoista, kuuntelen mielenkiinnolla. Ainakaan Suomen lapset ja nuoret eivät voi hyvin, vaan vuosi vuodelta huonommin psyykkisesti. Siinä mielessä ei tämä laitoshoito kylläkään vakuuta, jos pahoinvointi lisääntyy käsi kädessä laitoshoidon lisääntymisen kanssa. Sitähän en voi varmuudella sanoa, onko niillä tekemistä keskenään, mutta sen nyt voi ainakin todeta, että jos laitoshoito olisi erinomaisen hyvää, niin pitäisi sen jollain tavoin näkyä lasten psyykkisen hyvinvoinnin paranemisena.
Maalaisjärki sanoo, että rakkaus ja aika ovat tarpeen pienelle ihmistaimelle, uskallan väittää että varhaislapsuudessa ne ovat kaikkein tärkeimpiä eväitä. Ja onhan Luoja antanut meille kyvyn lisääntyä, joten varmaan meillä on myös luontaisia kykyjä hoitaa ja kasvattaa lapsiamme. Onhan se onnistunut hyvin maailman sivu ilman laitosmuotoista hoitoa tai kirjoitettuja oppaitakin. Luonnonkansatkin hallitsevat monesti asian niin hyvin, että olen nähnyt jopa lastenkasvatusoppaan kirjoittajan käyttävän joidenkin toimintatapoja esimerkkinä oikeasta menettelystä jossakin tilanteessa.
Olen myös keskustellut asiasta muutaman koulutetun lastentarhanopettajan kanssa. Nuorina he olivat varmoja saamistaan opeista ja kovin tietäväisiä asiantuntijoita. Myöhemmin, hankittuaan omia lapsia, monet ovat kyseenalaistaneet saamaansa opetusta ja toteuttaneet omassa elämässään sovelletumpia käytäntöjä.
Miten ihmiskunta on selvinnyt tähän asti ilman lasten laitosmaista hoitoa?
Niin miten ollaan selvitty ilman päivähoitoa tai lihavuuden hoitoa? ensinnäkin lapset oli ennen mukana vanhempien puuhissa maatiloilla jossa elettiin nuukasti. Lihavuutta ei ollu kun ei ollut vapaa-ajanongelmia. Eikä ollut Flooraakaan
5-6v päiväkoti, eskari
7v-8v koulun jälkeen ohjattu parituntinen ennen vanhempien tuloa.
9v koulu ja pärjää iltapäivät yksin.