Russelille Miikael oli kaiken aikaa Jeesus (SS2 p. 145-149; SS3 p. 62-63, 82-83, 88-89; SS4 p. 414, 548; SS5 p. 84; SS6 p. 607-608)
Heti Russelin kuoleman jälkeen kirjoituttamassaan kirjassa Rutherford vaihtoi Miikaelin paaviksi (TFIM p. 188):
”Miikael. – ’Niinkuin Jumala’, paavi. B 327; C 62” (Täyttynyt salaisuus 1923 sivu 263)
Vartiotorniseuran seuraavalla Ilmestyskirjan selityskierroksella Rutherford olikin jo takaisin Russelin linjalla:
”It is the great Prince Christ that began the war against Satan and he is identified in the seventh verse by the name Michael,…” (Light I 1930 p. 239)
Heti Russelin kuoleman jälkeen kirjoituttamassaan kirjassa Rutherford vaihtoi Miikaelin paaviksi (TFIM p. 188):
”Miikael. – ’Niinkuin Jumala’, paavi. B 327; C 62” (Täyttynyt salaisuus 1923 sivu 263)
Vartiotorniseuran seuraavalla Ilmestyskirjan selityskierroksella Rutherford olikin jo takaisin Russelin linjalla:
”It is the great Prince Christ that began the war against Satan and he is identified in the seventh verse by the name Michael,…” (Light I 1930 p. 239)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Meilon sopertelua ikivanhoista asioista.
(Luukas 9:62) Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.”
Totuuden tuntemus on edistyvää.
Meilo on jäänyt polkemaan vanhaa rataa.
Jos olisit lääkäri, niin enpä tulisi vastaanotollesi, koska et pysy ajan tasalla.
Ehkä et haluaisi parantua sillä toipuminen on usein myös tuskallista luopumista.
ottamaan monta "hengellistä Aspiriiniä"... ei parantuakseen, vaan lievittääkseen hetkeksi tuskaansa.
>>Meilon sopertelua ikivanhoista asioista.
On muuten ehtaa Russell/Rutherford -totuussekoilua, ellet havainnut.
>>(Luukas 9:62) Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.”
Tätäkö jaetta Vartiotorniseura lainaa kun se kaivelee muiden uskonnollisten liikkeiden menneisyyttä?
>>Totuuden tuntemus on edistyvää.
Nimenomaan näin. Tässäkin esimerkissä totuus oli alkuun adventismista lainattu näkemys, joka totuuden edistyksestä johtuen muuttui vääräksi näkemykseksi, hylättiin ja korvattiin uudella edistyneellä totuudella.
Totuuden yhä vain edistyessä muuttui tämäkin totuusnäkemys harhaksi ja aiemmin harhaksi katsottu katsottu totuusnäkemys sittenkin totuudeksi. Siis siinä vaiheessa Rutherford luopioitui omasta aiemmasta näkemyksestään. Tällaista on Vartiotorniseuran edistyvä totuuden tuntemus.
>>Meilo on jäänyt polkemaan vanhaa rataa.
Tuskin sinä olet sitten jäänyt polkemaan vielä vanhempiin, kuten Raamatun jumala-, luomis- ja vedenpaisumustarinoihin.
>>Jos olisit lääkäri, niin enpä tulisi vastaanotollesi, koska et pysy ajan tasalla.
Olen yhä vakuuttuneempi, että sinä et todella voi uskoa Raamatun vanhoihin paimentolaistaruihin.
>>Totuuden tuntemus on edistyvää>>
On jännää, että tähän "edistyvyyteen" voidaan sujuvasti liittää myös edes-takaisin soutu ja huopaus ja luoviminen. C.Russsell ei aikanaan nähnyt tällaista mahdollisuutta valon lisääntymiselle.
>>Jos olisit lääkäri, niin enpä tulisi vastaanotollesi, koska et pysy ajan tasalla>>
Mitä se "tieto" oli vaikka viiskytäluvulla? Tai kuuskytäluvulla? Mistä se oli lähtöisin?
Lääketieteen edustajat (kuten minkä tahansa muun tieteen edustajat) eivät väitä tietojaan saaduksi Jumalalta. Tieteessä viimeisimmätkin tiedot ovat jatkuvasti alistettu perustellulle kritiikille. Toisin on näiden keskenään kilpailevien Ainoiden Oikeiden Totuuksien kanssa.
>>ei parantuakseen>>
Tarkoitat palaamista takaisin samaan huijaukseen..?
>>vaan lievittääkseen hetkeksi tuskaansa>>
Miksi sellaisella olisi tuskaa, joka todella on vapautunut harhasta ja mielenhallinnasta? Minä en ainakaan sellaista tunne. Tuskaa tunsin ainoastaan sen pakollisen välivaiheen ajan, jolloin olin tietoinen valehtelusta, mutta vielä jäsen.
Tuota ennen en tuskaa kokenut, koska en tiennyt. Sen jälkeen en tuskaa ole kokenut, koska tiedän, ja olen irti.
>>Tuskaa tunsin ainoastaan sen pakollisen välivaiheen ajan, jolloin olin tietoinen valehtelusta, mutta vielä jäsen.
Pitää niin paikkansa. Jotta pääsisin seuraavaan mainitsemaasi vaiheeseen, joka tuo lohtua jo pelkkinä sanoina, haluaisin itsekin vakuuttua.
Mikä vakuutti sinut? Jos siitä olisi apua minullekin. Näen, että seisot sanojesi takana ja olet vakaa ihminen, sitä arvostan.
"ikivanhoista asioista. "
Onko lahkossa opitkin luokiteltu niinkin moninaisesti, että on "vanhan valon" ja "uudemman valon" lisäksi ainakin "ikivanhojen asioiden" oppiluokka ? Entä muita ?
Muistan joskun untamo-nimimerkin puolustelleen lahkoa puhumalla vastaavasti ¤ikivanhoista asioista". Vastapuoli muisteli Raamattunsa ikää ja tähän ei sitten enää untamo osallistunutkaan.
Onko muuten lahko kirjoittanut koskaan mitään, jota se olisi väittänyt Pyhäksi ?
Vartiotornin toimittajakuntaanhan lahko on sanonut kuuluvan Jehova -nimisen journalistin, mutta tätäkään uutista ei ole sen jälkeen käsittääkseni toistettu.
>>Vartiotornin toimittajakuntaanhan lahko on sanonut kuuluvan Jehova -nimisen journalistin, mutta tätäkään uutista ei ole sen jälkeen käsittääkseni toistettu.
Frederick W. Franz esitti tuon väitteen Olin Moylen ja WTBTS:n välisessä herjausoikeudenkäynnissä vuonna 1943 (WTBTS muuten tuomittiin ja joutui maksamaan korvauksia Olin Moylelle):
Q. At any rate, Jehovah God is now the editor of the paper, is that right?
A. He is today the editor of the paper.
Samassa oikeudenkäynnissä Nathan Homer Knorr kuvaili Vt-lehteä näin:
Q. In fact, it is set forth directly as God's Word, isn't it?
A. Yes, as His word.
>> Totuuden tuntemus on edistyvää.
Missä raamatupaikassa niin sanotaan? En oe löytänyt.
>>Mikä vakuutti sinut?>>
Tässä on tietenkin monta asiaa monessa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, tavalla tai toisella.
Viimeistään silloin kun tajusin, miten häikäilemättömästi “Jumalan järjestö” pystyy valehtelemaan jäsenilleen ollakseen itse oikeassa, avautui minulle kokonaan uusi näkökulma tähän asiaan. Huomasin pystyväni tarkastelemaan tämän uskonnon johtoa uudelta tasolta, objektiivisemmin.
Pelkkä terve maalaisjärki alkoi toimia ja aloin soveltamaan sen käyttöä nyt ensimmäistä kertaa myös tämän järjestön toimintaa kohtaan. Ristiriitojen todellinen merkitys alkoi pikku hilaa erottua, kun uskalsin katsoa asioita sellaisina kuin ne ovat. Samaan aikaan tunsin tietenkin tekeväni väärin, koska “Jumalan viestintäkanava” oli antanut minun selvästi ymmärtää itsenäisen ja riippumattoman ajattelun vaarat. Nyt vain ihmettelen, että miten saatoin syyllistää itseni totuuden etsimisestä. - Mutta tällainen kuvio se on ollut monella kulttimaisesta yhteisöstä irtautujalla; tie ei ole suinkaan helppo eikä se ole lyhyt. Jo pelkästään sen tajuaminen ja sisäistäminen, että myös Jehovan todistajissa on selvästi kulttien tunnuspiirteet nähtävillä, saattaa viedä aikaa.
Epärehellisyyden ja valehtelun lisäksi näkemykseeni vaikutti sen tajuaminen, miten perusteetonta on se vallankäyttö, jota järjestö jäseniään kohtaan käyttää. Tuo auktoriteettiasema perustuu väärään historian tulkintaan, vuosilukuketjuun, joka ei kestä puhtaasti raamatullista tutkimista sekä järjestön omaan villiin tulkintaan Matteuksen 24:45-47 kohdasta. Orjaluokkahan itse vain sanoo asioiden olevan näin, ja ulkopuolisten eriävien tosiasioiden tarkastelu on tuomittua. Aika on myös osoittanut, kuinka järjestö haluaa itsepintaisesti pitää kiinni tuosta saavutetusta valta-asemastaan. Tämän uskottavuutta ei järjestön mielestä haittaa lainkaan sekään, että sen opit eivät kestä ajan kulumista yhtään sen enempää kuin toistenkaan uskontojen opit kestävät.
Vastoin eroamiseni jälkeen minulle esitettyjä Jt-kommentteja minä en koskaan odottanut tältä uskonnolta täydellisyyttä. Mielestäni vilpittömyys ja rehellisyys olisivat riittäneet jo pitkälle. Mutta toki, koska järjestön johto esittää, että se on (ja on aina ollut) Jumalan viestintäkanava sekä Jeesuksen aktiivisessa ohjauksessa, niin on pakko todeta, että useat toteutumattomat ennustukset ovat eräs yksinkertaisimmista ja oikeimmista kriteereistä, jolla tämän järjestön jumalallisuutta/jumalattomuutta tulee mielestäni tarkastella.
Koko asiaa kuvaa hyvin eräänlainen ketjureaktio, jossa edellinen asia johtaa aina seuraavaan. Tämän ketjureaktion katsominen saattaa auttaa hahmottamaan ja näkemään sen kokonaisuuden, mistä jehovantodistajuudessa todella on kysymys:
1 Esitetään väite: vain me olemme Jumalan valittu tosi uskonto ja ainoa totuus. Kaikki muut ovat väärässä.
2 Esitetään Jumalan nimissä ennustuksia, mutta ne eivät toteudukaan.
3 Koska asiat eivät menneetkään niin kuin piti, esitetään asiasta loputtomia selittelyjä. Tämän tueksi täytyy oppihistoriaa rukata ja asioista myös valehdella, jotta ne näyttäisivät olevan enemmän oikealla tolalla kuin todellisuudessa ovat.
4 Epäilijät syyllistetään. Varsinkin ne, jotka löytävät em. valheita, leimataan Saatanan lapsiksi. Heistä sanotaan, ettei heillä ollut uskoa ja että heidän motiivinsa olivat väärät.
Siis epäkohdat vaietaan ja valehdellaan yksinkertaisesti pois, ja niiden löytäjät leimataan ja vaiennetaan lopulta erottamisen välityksellä. Jokainen voi sitten rauhassa tykönään miettiä, mitkä ovat järjestön omat motiivit aktiivisen karttamismenettelyn ylläpitämiselle, ja kuinka “rakkaudellinen” määräys tuo todella onkaan.
Jonkin suhteellisuusteorian vastaista on sekin, että “Jumalan järjestö” saa itse esittää vääriä ennustuksia ja valehdella (“kompastuttaa” mahdollisesti tuhansia), mutta järjestön hurskas jäsen ei saisi lainkaan kyseenalaistaa tai epäillä järjestön touhuja.
On uskonpuutetta, jos epäilyksesi heräävät tätä järjestöä kohtaan. Tämä siksi, että järjestön johto rinnastaa itsensä Jumalan asemaan. Maalaisjärjellä ajateltuna nämä olisivat toki kaksi aivan eri asiaa: Jumala ja järjestö.
Kiitos.
Jeesus kehotti opetuslapsiaan jakelemaan toisille sitä Jumalan totuuden valoa, jota he olivat saaneet häneltä. ”Te olette maailman valo”, hän sanoi. ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.” (Matt. 5:14–16; Apt. 13:47.) Charles Taze Russell ja hänen toverinsa tajusivat, että heidän velvollisuutensa oli antaa valonsa loistaa.
Uskoivatko he, että heillä oli kaikki vastaukset, totuuden täysi valo? Veli Russell vastasi tähän kysymykseen selvästi: ”Ei varmasti, eikä meillä tule olemaankaan ennen ’täyttä päivää’.” (Sananl. 4:18, Väl.) He sanoivat usein raamatullisia käsityksiään ”nykyiseksi totuudeksi” – ei siksi, että totuus itsessään muuttuisi, vaan siksi, että heidän sitä koskeva ymmärryksensä edistyi.
Nämä hartaat Raamatun tutkijat eivät kaihtaneet sitä ajatusta, että uskonnollisissakin asioissa on olemassa totuus. He ymmärsivät, että Jehova on ”totuuden Jumala” ja että Raamattu on hänen totuuden Sanansa. (Ps. 31:6, UM; Joos. 21:45; Joh. 17:17.) He tajusivat, että oli vielä paljon sellaista, mitä he eivät tienneet, mutta he eivät pidättyneet esittämästä vakaumuksellisesti sitä, mitä he olivat oppineet Raamatusta. Kun perinteiset uskonnolliset opit ja tavat olivat ristiriidassa sen kanssa, minkä he havaitsivat selvästi esitetyn Jumalan henkeytetyssä sanassa, niin he Jeesusta Kristusta jäljitellen paljastivat valheen, vaikka tämä johtikin siihen, että papisto pilkkasi ja vihasi heitä (Matt. 15:3–9).
Uusien asioiden oppiminen vaatii näkemyksen korjaamista. Virheiden myöntäminen ja hyödyllisten muutosten tekeminen edellyttää nöyryyttä. Jehova on mieltynyt tähän ominaisuuteen ja sen hedelmiin, ja tällainen menettely vetoaa voimakkaasti totuuttarakastaviin. (Sef. 3:12 [”kurjan”, KR-38; ”nöyrän”, UM].) Mutta se saa osakseen niiden ihmisten pilkan, jotka ylpeilevät sillä, että heidän uskontunnustuksensa ovat pysyneet muuttumattomina useita vuosisatoja, vaikka ne ovatkin epätäydellisten ihmisten laatimia.
Valo loistaa yhä kirkkaammin
Kuten Jehovan todistajien nykyhistoriasta ilmenee, he ovat kokeneet sen, mitä kuvaillaan Sananlaskujen 4:18:ssa: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Valon loistaminen on ollut edistyvää aivan samoin kuin varhaisaamun valon kajastusta seuraa auringonnousu ja lopulta täysi päivä. Koska he ovat katselleet asioita siinä valossa, joka kulloinkin on ollut käytettävissä, heillä on toisinaan ollut vaillinaisia, jopa virheellisiä käsityksiä. Yrittivätpä he miten kovasti tahansa, he eivät yksinkertaisesti pystyneet ymmärtämään eräitä ennustuksia, ennen kuin ne alkoivat täyttyä. Sitä mukaa kuin Jehova on henkensä välityksellä luonut enemmän valoa Sanaansa, hänen palvelijansa ovat halunneet nöyrästi tehdä tarpeellisia korjauksia
>>Jeesus kehotti opetuslapsiaan jakelemaan toisille sitä Jumalan totuuden valoa,
Vartiotorniseuran mukaan Jeesus puhui myös 1914-sukupolvesta tavalla, jota Vt-seura ei enää opeta?
>>Charles Taze Russell ja hänen toverinsa tajusivat, että heidän velvollisuutensa oli antaa valonsa loistaa.
Uskoivatko he, että heillä oli kaikki vastaukset, totuuden täysi valo? Veli Russell vastasi tähän kysymykseen selvästi: ”Ei varmasti, eikä meillä tule olemaankaan ennen ’täyttä päivää’.” (Sananl. 4:18, Väl.) He sanoivat usein raamatullisia käsityksiään ”nykyiseksi totuudeksi” – ei siksi, että totuus itsessään muuttuisi, vaan siksi, että heidän sitä koskeva ymmärryksensä edistyi.
Nimenomaan näin, raamatuntutkijat olivat täysin pimennossa Jeesuksen saapuessa vuonna 1914 ja myönsivät, että eivät ole Jeesuksen uskollisia palvelijoita:
"Raamatun ennustusten, myös Jeesuksen oman viimeisiä päiviä koskevan ennustuksen, huolellinen tutkiminen paljastaa, että ‘Herran päivä’ alkoi historiallisena vuotena 1914, tosiaan tämän sukupolven aikana! Niinpä juuri vuonna 1914 Jeesus palasi näkymättömänä, ilman suuria julkisia eleitä ja vain hänen uskollisten palvelijoidensa tietäessä hänen paluustaan. Tuona vuonna Jehova antoi Jeesukselle käskyn hallita vihollistensa keskellä.” (Vartiotorni 15. toukokuuta 1991 sivu 9)
>>Uusien asioiden oppiminen vaatii näkemyksen korjaamista.
Vartiotorniseuran kohdalla tämä "uusien asioiden oppiminen" on valitettavan usein myös vanhojen näkemysten uudelleenlämmitystä, orjan koostumus (henkilö/ryhmä), esivallat, Sodoma/Gomorra, verioppi, raiskatun kirkumisvaatimus, Nebun unikuvapatsas, sukupolvi...
Kaikki eivät käsitä tällaista uusien asioiden oppimisena, etenkään sellaisten, joista käytetään totuus-nimitystä.
>>Virheiden myöntäminen
Kuinka usein olet havainnut Vt-seuran tehneen virheitä ja kuinka monet näistä virheistä Vt-seura on havaintosi mukaan myöntänyt?
>>ja hyödyllisten muutosten tekeminen edellyttää nöyryyttä.
Mileti kaikki oppimuutokset ovat olleet pakon sanelemia, ehkä se on sinulle kuitenkin osoitus nöyryydestä?
>>Valo loistaa yhä kirkkaammin
Kuten Jehovan todistajien nykyhistoriasta ilmenee, he ovat kokeneet sen, mitä kuvaillaan Sananlaskujen 4:18:ssa: ”Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.”
Älä revi yksittäisiä jakeita esille, lue koko luku ja palaa sitten asiaan jos vielä näet aihetta.
>>Valon loistaminen on ollut edistyvää aivan samoin kuin varhaisaamun valon kajastusta seuraa auringonnousu ja lopulta täysi päivä.
Vartiotorniseuran oppeihin suhteutettuna edistyvä varhaisaamun valo osoitti, että Jeesuksen mainitsema sukupolvi oli kuriton ja eli 1878-1914. Auringonkehrä kohosi ja Jeesuksen maitsema sukupolvi havaittiin voidelluiksi. Auringon ollessa korkeammalla sukupolvi havaittiin vuonna 1942 uudelleen kurittomaksi. Nyt aurinko on jälleen korkeammalla ja tarkemmassa tarkastelussa sukupolvi onkin nyt voidellut.
Kysymys kuuluu; mikä ja milloin sukupolvi on mielestäsi seuraavassa vaiheessa?
>>Koska he ovat katselleet asioita siinä valossa, joka kulloinkin on ollut käytettävissä, heillä on toisinaan ollut vaillinaisia, jopa virheellisiä käsityksiä.
Tuo ei pidä paikkaansa. Suusin osa, ellei kaikki oppimuutokset ovat olleet tavalla tai toisella pakon sanelemia. Jos olet eri mieltä, niin esitä edes yksi oppimuutos, johon et katso liittyvän pakkotilannetta?
>>Yrittivätpä he miten kovasti tahansa, he eivät yksinkertaisesti pystyneet ymmärtämään eräitä ennustuksia, ennen kuin ne alkoivat täyttyä.
Häh, täyttynyt ennustusko? Mikä sellainen on?
>>Sitä mukaa kuin Jehova on henkensä välityksellä luonut enemmän valoa Sanaansa, hänen palvelijansa ovat halunneet nöyrästi tehdä tarpeellisia korjauksia
Siis Jehova jojottaa seuraajian ja pitää pilkkanaan, ei lainkaan mieleiseni.
Täytyy sanoa, että noin minäkin haluaisin uskoa, mutta valitettavasti täytyy sanoa, että vaikea on uskoa.
Em. asennoituminen totuuteen, siis aitoon totuuteen vaatii nöyryyttä ihmiseltä paljon.
Valitettavasti, kun ottaa huomioon kokemuspohjani, niin olen aina vakuuttuneempi siitä, että JT-johdon luottamus Jumalan hengen johtoon on kärsinyt haaksirikon.
Tarkoitan tällä sitä, että hallintoelin ei näytä luottavan siihen, että henki ohjaa myös yksilöitä ja heidän omaatuntoa. Tämän sijaan hallintoelin yrittää rajoittaa tiukasti ihmisten tekemistä rajoillaan, niinkuin jotkut tekivät Jeesuksen päivinä, koska em. ihmiset olivat nostaneet itsensä kansan ja Jumalan väliin.
Siinä välissä ei saa olla mitään muuta, kuin Jeesus ja Jumalan henki ja "uskollisen ja ymmärtäväisen orjan" pitäisi palvella tätä suhdetta, eikä hallita herroina toisten uskoa.
" raiskatun kirkumisvaatimus "
Mahtavaa. Olisin kiinostunut kuulemaan tarkemmin. Minulla on sellainen hytinä, että on tulossa hulvatonta tarinaa. Onko Raamatun jakeita mainittu?
>>Onko Raamatun jakeita mainittu?
Toki niitä osataan viljellä täytteeksi, mutta pääajatus tässä on se, että Vartiotorniseura on aika ajoin tullut siihen tulokseen, että kirkumattomuus/vastustamattomuus raiskattaessa on moraaliton teko. Aika ajoin se taas ei Vt-seuran mukaan olekaan moraalitonta. Kas näin raiskaus on ollut/ei ole ollut haureutta kirkumattomuuden ja vastustamattomuuden perusteella:
w1964 Jan. 15 p. 63-64 On haureutta
w1968 June 1 p. 345-350 On haureutta
Aid To Bible Understanding 1969 Ei ole haureutta
g1974 March 8 p. 13-16 On haureutta
g1980 July 8 p. 5-6 Ei ole haureutta
w1980 Oct. 15 p. 7 On haureutta
w1983 March 15 p. 30-31 Ei ole haureutta
g1984 Feb. 22 p. 24-27 On haureutta
g1984 June 8 p. 28 Ei ole haureutta
g1986 May 22 p. 23 On haureutta
g1986 Sep. 8 p. 28 Ei ole haureutta
g1993 March 8 p. 4-5 Ei ole haureutta
Yllä olevista totuuksista huomaa myös sen kuinka tärkeää oli lukea säännöllisesti Jehovan sanaa, eli Vt-seuran kirjallisuutta, jotta osasi kunakin aikana käyttäytyä moraalisesti oikein kun raiskaaja vaikka piti puukkoa kurkulla.
Ja vakavan aiheen loppukevennykseksi Vt-seuran ohje raiskaustilanteen varalle:
“Kohtele häntä kunnioittavasti
Raiskaajan uhrikseen valitseman henkilön tulisi muistaa, että raiskaajakin on ihminen. Epäilemättä jotkin hänen elinolosuhteensa ovat vaikuttaneet hänen käytökseensä. Vaikka naisen ei siis pitäisikään käpertyä pelosta eikä antaa raiskaajan säikyttää itseään, niin hänen tulisi kuitenkin kohdella miestä ymmärtäväisesti, niin kuin toista ihmistä.” (Herätkää! 22. toukokuuta 1984 sivu 24)
Kiitos. Uskomatonta. 12 kertaa on totuus tässäkin muuttunut. Varmaan wc-seura on ilmoittanut desibaali-määrän, mikä katsotaan kirkumiseksi. Esim. 110 dB, metrin päästä mitattuna A-painotuksella ja kahden todistajan mittaamana. Huhhuh. Ja nämä ovat YHWH-sedän valittuja.
Vartiotorniseura on antanut muitakin ohjeita, joissa jäsenen elämä on arvoton annettujen ohjeiden rinnalla. Lääketieteeseen liittyvät/liittyneet ohjeistukset ovat eräs esimerkki. Toisena aiheena tulee mieleen Rutherfordin saarnauskäsky kun Hitler ei taipunut kiinteistöjupakassa.
Kiitän. Miten suhtaudut sellaiseen Axel Fredenholmin tuotokseen kuin : "Näin olen kuuullut" Minulle se on ollut kaikista tärkein kirja. Sitä noudatan edelleemkin.
Ja vakavan aiheen loppukevennykseksi Vt-seuran ohje raiskaustilanteen varalle:
Siinä jutussahan josta tuo kohta oli lainattu, kerrottiin sisaresta joka vältti raiskauksen sen vuoksi että käyttäytyi ystävällisesti.
Kun kappaleen irroittaa kokonaisuudesta, se näyttää sille kuin VT seura kehottaisi naisia levittämään jalkansa, kun joku haluaa raiskata. Näinhan asia ei suinkaan ole. Siinä jutussahan yritettiin vain antaa vinkkejä kuinka raiskauksen voi välttää.
>>Miten suhtaudut sellaiseen Axel Fredenholmin tuotokseen kuin : "Näin olen kuuullut" Minulle se on ollut kaikista tärkein kirja. Sitä noudatan edelleemkin.
Palaan asiaan jos ja kun olen saanut optisen havainnon kirjan sisällöstä. Talletin oleellisen ja kysyn kirjaa kun uusstadilasena haen kirjastokorttia.
>>Siinä jutussahan josta tuo kohta oli lainattu, kerrottiin sisaresta joka vältti raiskauksen sen vuoksi että käyttäytyi ystävällisesti.
Eli kyseinen tekstiosuus olisi syytä jättää lukematta, kokonaisuus huomioiden sillä ei siis olekaan informaatioarvoa?
Mitä vikaa löydät tästä lainauksesta:
“Further, many authorities recognize the subservient role of the wife and the helpful position she can occupy toward her husband. Notice what one woman psychologist said recently: ‘I am a woman, hence my chief interest is men. And because I am also a psychologist, my interest in men is greater than it otherwise would be. Recently the National Management Association asked me to do some research on the different psychological factors of both men and women. It hoped that what I learned might point to ways of reducing the pressures which develop when men and women work together. I saw emerge these two truths: 1. All women like to work under a ceiling of authority. In short, they like to be bossed. 2. All women must feel that they are needed. These truths arise from the fact that, basically, women feel while men think. Women frequently measure up to men and surpass them in intelligence, but they are handicapped by the weight of emotional drag. Men have more practical minds; they can judge, organize, direct. Thus the supervision of women by men seems to be nature’s plan, however desperately women may fight it.’ What this authority refers to as nature’s plan we recognize as God’s purpose. How wholesome an arrangement it is and how well it works for happy family circles!” (w62 Aug. 1 p. 463)
Eli kyseinen tekstiosuus olisi syytä jättää lukematta, kokonaisuus huomioiden sillä ei siis olekaan informaatioarvoa?
-En tarkoittanut niin.Kyllä sillä on informaatioarvoa, mutta pelkkästään tuon kappaleen lainaus muusta irralleen, voi tuoda mieleen tilanteen, jossa naista kehoitetaan suostumaan raiskatuksi ja olemaan vielä ystävällinen. Kun lukee koko jutun, niin ymmärtää mitä sillä lainaamallasi kappaleella ajetaan takaa.
Mitä vikaa löydät tästä lainauksesta:
-En mitään,en osaa englantia.
>>Kun lukee koko jutun, niin ymmärtää mitä sillä lainaamallasi kappaleella ajetaan takaa.
Et sitten vieläkään halua perustella kantaasi vaikka lainaamalla juttua laajemmin?
>>-En mitään,en osaa englantia.
Jos joskus ajattelet kääntyä jehovantodistajaksi, niin harkitse asiaa. Suomenkielinen materiaali ei kaikin ajoin heijasta alkuperäistä. Samoin vanhempaa materiaalia löytää helpommin alkuperäiskielellä.
Et sitten vieläkään halua perustella kantaasi vaikka lainaamalla juttua laajemmin?
Jokainen voi lukea jutun ja pohtia itse kuinka asia on. Päätelkööt jokainen itse, oliko näkemykseni asiaan väärä vai ei. Lukekaapa muutkin se juttu, ja kertokaa tässä ketjussa näkemyksenne lainauksesta. Minä olen perusteluni esittänyt.
>>Minä olen perusteluni esittänyt.
Kun et edelleenkään halunnut asiallisesti perustella näkemystäsi, niin annetaan lukijoille mahdollisuus arvailla ajatuksenjuoksuasi:
_____________________________
He vastustivat raiskaajia
YLEENSÄ raiskaajat yrittävät saada naisen johonkin syrjäiseen paikkaan, jossa ei ole muita ihmisiä. Toisinaan heillä on ase, ja he uhkaavat käyttää sitä, ellei uhri ole yhteistyössä heidän kanssaan. Tulisiko kristityn tällaisessa tapauksessa alistua äänettömästi?
Ei, sillä tässä ei ole kyse samanlaisesta tapauksesta kuin silloin, kun joku mies pyytää pelkästään rahaa tai muuta aineellista omaisuutta. Silloin naisen olisi viisasta antaa hänelle se mitä hän pyytää. Raiskaaja pyytää kuitenkin toista rikkomaan Jumalan lakia syyllistymällä haureuteen. Sellaisessa tapauksessa kristityn velvollisuus on vastustaa häntä. – 1. Korinttolaisille 6:18.
’Mutta eikö vastustaminen olisi vaarallista?’ saattaa joku kysyä. Se voi tosiaan olla vaarallista. Saattaa kuitenkin olla paljon vaarallisempaa olla vastustamatta, sillä kuten muuan raiskaustilanteiden itsepuolustusta opettava henkilö huomauttaa: ”Hän saattaa aivan yhtä hyvin tappaa sinut tehtyään tekosensa, jottet voisi tunnistaa häntä myöhemmin.”
Erään huomattavan raiskauksia käsitelleen naisen ajatukset ovat huomionarvoisia. Hän sanoi: ”Miehen väkivaltaisuutta ja myöntymisen väitettyä turvallisuutta koskevista yleisistä taruista huolimatta ei ole koskaan osoitettu, että raiskauksen uhrin vastarinta hänen yrittäessään päästä pakoon yllyttäisi päällekävijää murhatyöhön.” Seuraava kokemus valaisee tätä.
Kaksi nuorta naista oli itsepalvelupesulassa, kun muuan mies tuli sisään ja pakotti heidät aseella uhaten menemään erääseen rakennuksen takahuoneeseen. Hän käski heidän riisuutua. He kieltäytyivät ja rukoilivat ääneen apua Jehova Jumalalta. Lopulta he kertoivat hämmentyneelle pyssymiehelle, että he olivat Jehovan todistajia ja että hänen käskynsä täyttäminen oli vastoin heidän uskonnollisia käsityksiään; he eivät riisuutuisi, vaikka hän ampuisikin heidät. Mitä tapahtui? Pettynyt pyssymies pakeni paikalta.
Kohtele häntä kunnioittavasti
Raiskaajan uhrikseen valitseman henkilön tulisi muistaa, että raiskaajakin on ihminen. Epäilemättä jotkin hänen elinolosuhteensa ovat vaikuttaneet hänen käytökseensä. Vaikka naisen ei siis pitäisikään käpertyä pelosta eikä antaa raiskaajan säikyttää itseään, niin hänen tulisi kuitenkin kohdella miestä ymmärtäväisesti, niin kuin toista ihmistä. Muuan nainen, joka asui eräässä New Yorkin asumalähiössä, kirjoittaa:
”Olen tavallisesti varovainen, kun menen hissiin. Tälläkin kertaa tarkastin tapani mukaan, että kaikki oli kunnossa, ennen kuin astuin sisään. Mutta juuri ennen kuin ovi sulkeutui kokonaan, joku iso mies tarrautui oveen ja avasi sen tullakseen hissiin kanssani. Astuessaan siihen hän heitti minulle kuuden pullon olutpakkauksen, ja minä otin sen kiinni. Tämä ele yllätti minut.
”Oven sulkeuduttua hän käänsi minulle selkänsä tehdäkseen jotain housuilleen. Sitten hän kääntyi ympäri minuun päin. En vilkaissutkaan hänen housuihinsa, vaan katsoin häntä suoraan silmiin. Heitin olutpakkauksen takaisin hänelle ja sanoin: ’Tässä on kaljanne.’
”Samassa aloin puhua, ennen kuin hän ennätti tehdä mitään. Kerroin, että olin Jehovan todistaja ja että olin matkalla 13. kerrokseen johtamaan raamatuntutkistelua perheelle, joka odotti minua. Jatkoin puhumistani ja kerroin hänelle raamatullisesta koulutustyöstämme. Me olimme jo puolivälissä matkallamme 13. kerrokseen, ja jatkaessani koko ajan puhumistani en osoittanut mitään pelon merkkejä, vaan katsoin häntä suoraan silmiin. Sitten tapahtui jotain omituista. Hän alkoi kertoa, että hän rakasti Raamattua ja että hän oli kotoisin Yhdysvaltain eteläosista ja että hänen perheensäkin rakasti Jumalaa.
”Kun sitten pääsimme 13. kerrokseen, hän avasi oven päästääkseen minut ulos. Hän kysyi, voisinko suoda hänelle sen kunnian, että pudistaisin hänen kättään. Kättelin häntä, ja hän ravisti käsivarteni melkein irti. Sitten hän sanoi haluavansa kiittää minua, koska olin ensimmäinen valkoinen nainen, joka ei ollut katsonut häntä halveksien, ja koska puhuin hänelle vilpittömästi. Sen jälkeen hän sanoi hyvästit ja toivotti minulle menestystä raamatuntutkistelussani.”
Vastustaminen omassa kodissa
Omassa kodissa tapahtuvat raiskaukset voivat olla erityisen traumaattisia, koska ympäristö muistuttaa jatkuvasti tapahtuneesta. On siksi todellakin paljon parempi tehdä vastarintaa! Muuan viiden lapsen äiti, jonka onnistui välttää raiskatuksi tuleminen kotonaan Detroitissa Michiganissa, kertoo miten hän menetteli.
”Heräsin aamulla klo 5.30 askeleiden ääniin. En ollut aluksi varma, mistä suunnasta ääni tuli. Vilkaisin rannekelloani ja huomasin, että oli vielä liian varhaista, jotta vanhin tyttäreni olisi ollut lähdössä kouluun. Aviomieheni on keikkaileva muusikko, ja hän oli poissa kotoa. Olin nukkunut alakerrassa. Koska tiesin, ettei yläkerrassa ollut ketään, päättelin äänien tulevan etupihan kuistilta. Niinpä sytytin kuistin valon. Kuulin heti jonkun juoksevan portaita alas, ja kun käännyin, edessäni seisoi tuntematon mies.
”Koska mies piteli kättään takkinsa sisässä, ikään kuin hänellä olisi ollut ase, sanoin: ’Jos aiotte tappaa minut, niin tehkää se.’ Hän sanoi, että hänellä oli ase ja että hän ampuisi minut, ellen tottelisi kaikkia hänen määräyksiään. Hän käski minun sammuttaa kaikki valot ja istuutua sohvalle. Sammutin valot, mutta kieltäydyin istuutumasta sohvalle. Hän sanoi tappavansa minut, ellen antaisi hänen raiskata itseäni. Sitten hän alkoi työntää minua sohvaa kohti, joten lainasin Matteuksen 16:26:n sanoja, jotka kuuluvat: ’Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa koko maailman, mutta menettää sielunsa? Tai mitä ihminen antaa sielunsa korvaukseksi?’
”Mies lakkasi tönimästä minua ja kysyi, mitä tuo raamatunkohta tarkoitti. Kerroin siis hänelle, että jos vastustaisin häntä ja pysyisin uskollisena sekä Jumalalleni että aviomiehelleni ja jos minut tämän uskollisuuden vuoksi tapettaisiin, niin minulla olisi toivo saada ylösnousemus paratiisimaahan ja elää ikuisesti siellä. Jos taas antaisin periksi, ja hän raiskaisi minut, kuolisin kuitenkin aikanaan, mutta minulla ei olisi ylösnousemustoivoa.
”Tungettelija tiesi, ettei hän saisi minua puhumalla suostumaan raiskaukseen, joten hän alkoi repiä vaatteitani. Muistin 5. Mooseksen kirjan 22. luvusta raamatunpaikan, jossa sanotaan, että jollei ihminen jonka kimppuun käydään kaupungissa huuda, niin hänen menettelynsä katsotaan suostumukseksi. Sanoin sen jälkeen hyvin kovalla äänellä: ’Lopettakaa! Älkää! Ei! Älkää tehkö sitä! Lähtekää talostani!’
”Tiesin, että tämä miellyttäisi Jehovaa ja että se lisäksi saisi lapseni tajuamaan, ettei kyseessä ollut mikään television vuoropuhelu, vaan että joku mies yritti käydä heidän äitinsä kimppuun. Teitittelin häntä, jotta lapset tietäisivät, etten tuntenut tuota miestä. Mies käski minun olla hiljaa, mutta sanoin, että minun oli pakko kirkua aina kun hän kävisi kimppuuni.
”Mies syöksyi jälleen kimppuuni, ja minä aloin rukoilla ääneen: ’Voi Jehova, auta minua!’ Mies pysähtyi ja kysyi, kenelle puhuin. Niinpä kerroin hänelle, että Jehova on Jumalan nimi ja että Jumalalla on nimi aivan samoin kuin hänellä itselläänkin.
”Mies yritti toden teolla pelästyttää minut ja kysyi, olinko koskaan lukenut, kuinka kokonaiset perheet oli surmattu ja myöhemmin löydetty. Hän sanoi aikovansa tehdä siten minulle ja lapsilleni, ellen antaisi hänen ainakin hyväillä joitakin ruumiinosiani. En kuitenkaan suostunut siihenkään. Mies syyti minulle jatkuvasti uhkauksia, ja aina kun ajattelin itsekseni: ’Voi Jehova, mitä minä voin tehdä?’ tilanteeseen sopiva raamatunpaikka ja menettelytapa juolahtivat mieleeni.
”Noin 20–30 minuutin kuluttua mies ymmärsi, ettei hän pystyisi raiskaamaan minua. Niinpä hän kysyi: ’Minkä ikäisiä lapsesi ovat?’ Vastasin: ’14, 12, 8, 5 ja 4 vuotta.’
”’Raiskaan 14-vuotiaan tyttäresi, jollet anna minun raiskata itseäsi’, hän sanoi.
”Ihmettelin, kuinka hän tiesi 14-vuotiaan lapseni olevan tyttö. ’Hän on myös kristitty, eikä hänkään anna teidän raiskata itseään’, vastasin. Sitten hän sanoi tappavansa meidät kaikki ja ryntäsi kohti lasteni makuuhuoneita. Jälleen ihmettelin, kuinka hän tiesi, missäpäin makuuhuoneet sijaitsivat. Ennen kuin saatoin ryhdistäytyä sen verran, että olisin seurannut häntä, hän palasi olohuoneeseen outo ilme kasvoillaan. Hän meni ohitseni ja käski: ’Avaa etuovi.’
”’Se avautuu, kun käännätte nupista’, sanoin. Hän meni ulos, ja heti kun hän oli poistunut, suljin oven ja panin varmuusketjun päälle.
”Menin suoraa päätä lasteni makuuhuoneeseen ja ymmärsin heti, miksi mies oli painunut etuovelle. Lapset olivat poissa. Viikkoa aiemmin olin nähnyt televisiossa ohjelman, jossa sanottiin, että ihmisten tulisi opettaa lapsilleen talon varauloskäynnit. Keskustelin asiasta lasteni kanssa ja sanoin heille, että talosta olisi turvallisinta ja muutenkin parasta poistua pohjoispuolen makuuhuoneen ikkunoista, jolloin he voisivat mennä naapuriin ja soittaa apua. Koska lapseni olivat totelleet, he olivat turvassa naapurissa.
”Pian saapui kaksi poliisiautoa, toinen minun soittoni ja toinen naapurini soiton johdosta. Poliisit sanoivat, etteivät he olleet lainkaan yllättyneitä saatuaan tuona aamuna raiskausta koskevan soiton. He selittivät, että tuolla seudulla oli jo useiden kuukausien aikana raiskattu monia naisia suurin piirtein samaan aikaan. He käyttivät raiskaajasta jopa nimitystä ’kaverimme’.
”Poliisit hämmästyivät, kun kerroin heille, ettei minua ollut raiskattu eikä ryöstetty. He sanoivat, että minuun otettaisiin yhteyttä. Myöhemmin samana päivänä minua pyydettiin tulemaan poliisiasemalle tunnistamaan raiskaaja. Käyntini siellä oli pettymys, koska he eivät olleet saaneet kiinni oikeaa miestä.
”Seuraavana päivänä minulle soitettiin töihin ja minua pyydettiin jälleen asemalle tunnistamaan raiskaaja. Kun tällä kertaa astuin huoneeseen, tunnistin hänet heti ja melkein pyörryin . . . Sain tietää, että sen jälkeen kun hän oli päässyt vankilasta kahdeksan kuukautta aiemmin, hän oli raiskannut ainakin 13 naista lähiympäristössämme, ja yksi noista naisista oli ollut aseistettu poliisi. Poliisit sanoivat, että olipa uskontoni mikä hyvänsä, niin juuri se oli estänyt minua olemasta 14. uhri.”
Vastarinnan tekeminen ulkona
On varmasti kamala kokemus joutua vastatusten raiskausaikeissa liikkuvan miehen kanssa. Tilanne on erityisen pelottava silloin, kun miehellä on ase ja kun lähistöllä ei ole muita ihmisiä. Raamatun mukaan oikea menettely on kuitenkin tehdä vastarintaa myös silloin sen sijaan, että antaisi uhkausten pelästyttää itsensä ja antaisi periksi. Tämä menettely on kerran toisensa jälkeen osoittautunut parhaaksi. Eräs osittain maaseutua olevalla alueella asuva Jehovan todistaja kertoo:
”Palatessani hakemasta postiani muuan hiihtäjän kasvonaamiota käyttävä mies juoksi perääni veitsi kädessään. Hän tarttui minuun ja yritti viedä minut metsään. Hän vetäisi minut maahan, mutta ennen kuin hän sai minut sinne, kirkaisin. Hän peitti suuni, mutta huusin yhä Jehovaa rukoillen häneltä voimaa. Mies näytti minulle veistään ja sanoi, että jollen olisi hiljaa, hän satuttaisi minua. Tartuin veitseen ja sysäsin sen syrjään. Hän pani sen pois ja alkoi vetää minua pystyyn. Purin hänen sormeaan, ja hän löi minua päähän.
”Hän sanoi minulle, ettei hän satuttaisi minua, jos menisin hänen mukaansa rauhallisesti. Huusin: ’En!’ Olin päättänyt joko paeta tai kuolla siihen ajotielle, mutta metsään en menisi. Niinpä kumautin häntä kasvoihin. Se yllätti hänet. Hän löi minua jälleen poskelle. Kaaduin maahan, mutta potkin häntä hurjasti saadakseni hänet pois kimpustani.
”Pääsin jaloilleni ja lähdin juoksemaan kohti muihin taloihin johtavaa tietä. Katsoin taakseni ja näin hänen suunnistavan metsän läpi kohti kotiani. Juoksin lähimpään taloon, josta soitettiin poliisille. Poliisit tulivat suurella joukolla, piirittivät alueen ja saivat raiskaajan kiinni. Hän tunnusti kaiken, joten minun ei tarvinnut tunnistaa häntä.”
Ole valmis tekemään vastarintaa
Raiskaus lienee pelottavinta ja tunneperäisesti raastavinta, mitä naiselle voi tapahtua, ja kenties hän ei sen vuoksi halua edes ajatella sitä. Raiskauksia kuitenkin sattuu silloin tällöin, ja tämä tosiasia on syytä ottaa huomioon. Raamattukin kertoo raiskauksista ja raiskausyrityksistä, jotka tapahtuivat tuhansia vuosia sitten. – 1. Mooseksen kirja 19:4–11; 34:1–7; Tuomarien kirja 19:22–27; 2. Samuelin kirja 13:1–14.
Näinä kriittisinä aikoina raiskauksista on tullut jokapäiväisiä tapauksia monissa kaupungeissa. Niinpä eräässä yhdysvaltalaisessa lehdessä todettiinkin: ”Ehkä joka kuudes tämän maan naisista joutuu raiskauksen, kansakuntamme nopeimmin kasvavaksi mainitun väkivaltarikoksen, kohteeksi.” (American Medical News, 4.2.1983) Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä kerrottiin 20.2.1982, että Suomessa sattuu noin 10000 väkisinmakaamista vuosittain.
Sen sijaan että naiset siis jättäisivät huomioon ottamatta raiskausyrityksen mahdollisuuden, heidän on järkevämpää harkita etukäteen, mitä he tekevät, jos heidän tielleen joskus osuu raiskaaja. Naisten tulisi olla valmiita tekemään järkevästi vastarintaa. ”Se käsitys, että vastarintaa tekevä nainen saa todennäköisemmin vammoja tai tulee tapetuksi, on pötypuhetta”, sanoi Detroitin poliisin apulaisjohtaja James Bannon. ”Sen tueksi ei ole koskaan esitetty mitään todisteita.”
Muinaisessa Israelissa Jumalan laki vaati raiskaajan kynsiin joutunutta naista huutamaan ja tekemään siten aktiivista vastarintaa. (5. Mooseksen kirja 22:23–27) Tämä on viisas menettely. Erään Englannissa toimivan rikosten ehkäisemisestä huolehtivan viraston päätarkastaja Keith Kilbride toteaa, että ”jos naisen kimppuun käydään, niin hänen paras aseensa on yhä hänen keuhkonsa”.
Saadaksesi lisäapua kasvavan raiskausuhan välttämiseksi voit halutessasi tutustua aineistoon, joka on julkaistu Herätkää-lehdessä 8.10.1980 ja Vartiotornissa 15.1.1981. Nuo kirjoitukset on suunniteltu auttamaan raiskauksen estämisessä. Naiset voivat myös keskustella asiasta aviomiehensä, isänsä tai luotettavan ystävänsä kanssa saadakseen puolustautumista koskevia neuvoja. Pojat puolestaan voivat keskustella vanhempiensa kanssa. Lisäksi edellä esitetyt kokemukset saattavat auttaa sinua tekemään onnistuneesti vastarintaa, jos joku uhkaa raiskata sinut. (Herätkää 22. toukokuuta 1984 sivut 24-27)
______________________________
Tämä siis kirjoitus (g84 Feb. 22 p. 24-27) jossa kirkumattomuus on haureutta.
Muutos tulikin muutamassa kuukaudessa (g84 June 8 p. 28), eikä kirkumattomuus ollutkaan enää haureutta:
__________________________________
Lukijoitten kirjeitä
Raiskaajien vastustaminen
Kiitos kirjoituksesta ”He vastustivat raiskaajia”. [Suomeksi 22.5.1984] Yksitoista vuotta sitten erään sellaisen perheen poika, jonka taloa siivosin, hyökkäsi päälleni. Olin tuohon aikaan vain 16-vuotias. Muistin, että minun täytyy huutaa ja että en saa antaa hänelle periksi. Purin häntä huuleen ja yritin huutaa, mutta hän kiskoi minua tukasta ja pani kätensä suulleni. Yritin purra uudelleen ja rukoilin myös Jehovaa, että hän auttaisi minua taistelussani. Jatkoin kamppailua kunnes hän äkkiä nousi ylös ja istuutui tuoliin tuijottaen minua. Sitten hän lähti talosta. Minusta on tärkeää panna merkille, ettei hän ollut minulle täysin tuntematon. Naisten on hyvä olla varuillaan ja ajatella etukäteen, mitä he tekisivät, jos sellainen painajainen joskus kohtaisi heitä.
C. H., Illinois, USA
Kirjoituksenne ”He vastustivat raiskaajia” oli mielestäni suututtava. Olen järkyttynyt siitä, että joku edes pohtii sitä, onko raiskauksen uhri syyllinen haureuteen. Lainaamanne 5. Mooseksen kirjan kohta vaatii naista vain huutamaan, ei taistelemaan kuolemaan saakka!
C. W., Indiana, USA
Kiitoksia teille kirjoituksestanne ”He vastustivat raiskaajia”. Arvostan todella paljon sen erinomaista neuvoa ”käyttää keuhkojamme” ja kohdella raiskaajaa kunnioittavasti. Mielestäni myös raiskaajia menestyksellisesti vastustaneiden naisten kokemukset olivat valaisevia.
T. C., Florida, USA
Olen hyvin harmissani kirjoituksestanne ”He vastustivat raiskaajia”. Minä jouduin sellaisen miehen raiskaamaksi, joka hyökkäsi kimppuuni puukko kädessä. Pystyin huutamaan vain kerran, koska mies kuristi minua ja painoi suuren kätensä suulleni. Taistelin kunnes menetin tajuntani. Minua harmittaa ajatus, että olisin syyllistynyt haureuteen, koska selvisin hengissä. Te kehotatte kunnioittamaan raiskaajaa. Sellaiset miehet eivät kunnioita vähääkään uhriaan. He eivät piittaa siitä, että he murskaavat naisen ja jättävät hänen mieleensä loppuelämäksi kauhukuvia. Te ette voi koskaan todella ymmärtää tilannetta, ellette itse ole kokeneet tämän rikoksen kauhuja.
A.G., Massachusetts, USA
Uhrin voidaan katsoa syyllistyneen haureuteen vain, jos on todisteita siitä, että hän halukkaasti suostui tekoon. 5. Mooseksen kirjan 22:25–27:n vaatimus, jonka mukaan naisen tulee vastustaa huutamalla, poistaisi ilmeisesti kaikki epäilykset sen suhteen, että hän olisi antanut suostumuksensa. Vastustamisen arvoa tähdentää Illinoisin yliopiston sosiologi Pauline Bart, joka teki tutkimuksen raiskauksen torjuneista naisista. Kanadassa ilmestyvä ”Edmonton Journal” (10.11.1983) kertoo hänen sanoneen tutkimuksessaan: ”Puolustautumalla nainen lisää merkittävästi mahdollisuuksiaan välttää raiskaus – –. Se että ei pane vastaan, ei takaa inhimillistä kohtelua.” Hän sanoi edelleen: ”Raiskatut naiset, jotka puolustautuivat voimakeinoin, eivät joutuneet masennuksen valtaan niin usein kuin sellaiset raiskatut naiset, jotka eivät vastustaneet hyökkääjiään voimakeinoin.” Kunnioituksen osoittaminen mahdollista raiskaajaa kohtaan ei merkitse sitä, että hän ansaitsee sen. Kohtelias käytös voisi kuitenkin saada hänessä aikaan myönteistä vastakaikua ja vaikuttaa siten, että mahdollinen uhri selviytyy vaarallisesta tilanteesta. – Toimitus. (Herätkää! 8. syyskuuta 1984 sivu 28)
Kun et edelleenkään halunnut asiallisesti perustella näkemystäsi,
Nyt on niin myöhä, ettei pää enää toimi. Hyvää yötä.
Missä kohdin kirjoituksessa (g84 Feb. 22 p. 24-27) tarkalleen ottaen sanottiin että kirkumattomuus on haureutta? Luin pariin otteeseen ja en löytänyt kuin suosituksen tahdä kuten Moos. sanotaan.
Lainaa ko. kohta suoraan tähän.
>>Missä kohdin kirjoituksessa (g84 Feb. 22 p. 24-27) tarkalleen ottaen sanottiin että kirkumattomuus on haureutta?
Tarkalleen ottaen noilla sanoilla se esiintyy yhtä harvoin kuin tarkalleen ottaen on mainittu tarkalleen Harmagedonin alkavan 1975 lokakuussa.
>>Luin pariin otteeseen ja en löytänyt kuin suosituksen tahdä kuten Moos. sanotaan.
Minä löydän sen ilman Moosesta tästä:
Esitetään raiskaustilanteessa toimimmiseen liittyvä kysymys:
"Tulisiko kristityn tällaisessa tapauksessa alistua äänettömästi?"
Ja sitten vastataan esitettyyn kysymykseen:
"Ei,..."
Seuraavaksi selitetään, että kyseinen puuha on vastoin jumalan lakia:
"Raiskaaja pyytää kuitenkin toista rikkomaan Jumalan lakia syyllistymällä haureuteen."
Sitten annetaan menettelytapaohje kyseiseen tilanteeseen, jotta jumalan lakia ei rikottaisi:
"Sellaisessa tapauksessa kristityn velvollisuus on vastustaa häntä."
No, missä kohdin todetaan alemmassa esimerkissä että kristityn ei olekaan puolustauduttava?
**********************************************
Russell ollut kova JUOMARI. Rutherford kaikkien ihmisten pelkäämä TUOMARI.
>>Russell ollut kova JUOMARI.
Russell ei ollut juoppo, oli pikemminkin terveysintoilija ja hyvin tarkka ruokiensa terveellisyyden suhteen. Viimeisinä vuosinaan siitä kehittyi Russelille jo sairaaloinen pelko siitä, että hänet yritetään myrkyttää.
>>Rutherford kaikkien ihmisten pelkäämä TUOMARI.
Rutherford oli todellakin despootti ja öykkäri, joten häntä pelättiin aivan aiheesta. Rutherfordin juoppous ei lainkaan helpottanut tilannetta ja lopulta hänelle rakennettiin oma juopotteluasunto, jonne tämä Jehovan edusmies vetäytyi rakastajattarensa kanssa.
Se, kuinka paljon Rutherfordista pidettiin, kuvastuu sankasta osannottajajoukosta hänen hautajaisissaan. Jos oikein muistan, niin hautajaisissa oli läsnä ainoastaan neljä WTBTS:n edustajaa, paikalla ei ollut vihitty vaimo eikä heidän yhteinen poikansa.
No oikein kansanmies, edellä varmaan aikaansa.
Mutta onko tuo ongelma?
Jos ukko päristeli näin, niin varmaan hyvä esimerkki miten ei kannata elää.
Kun näin on, niin paljonko tuo tänään hetkauttaa, vaikka olisi jonkun kirkon nokkamiehieäkin ollut?
Muistelen erästä kirkonpiirissä olevaa uskonlahkoa. Sen nokkamieshän otti välillä perskännit, että sen lihallisuuden muistari paremmin.Hyvinhän se joukko elää, kansa lisääntyy, jos ei muuten, mutta sisältäpäin.Ongelmaako, ei ellei me tehdä siitä ongelmaa kohdallamme.
Paljonko se maksaa, että kaivelemme joutavia ajankuluksi. Kaippa noilla Jehovalaisilla on lupa käydä omissa tilaisuuksissa, ei sydän pidä ahdasmieliseksi käydä, se menee niin sairaaksi yhteiskunta, jos kukkapenkit sidotaan vain kasvamaan yhdenmallisia kukkasia.
Jos joku haluaa sitoutua jonnekin ja panna jalkansa palloon kiinni, niin se on oma valinta.
Onhan noita moottoripyöräjengejäkin olemassa.
Sekin on puolipakkovapautta, omavalintaista.
Voihan sitä mennä sinne vääntelemään heitä nenästä, että millä vehkeellä te kuljette jne.
Siinä sitä miestä olisi Markustakin.
Täällä varmaan maitomiehet sitten hilluvat, kuten toiset toisilla palstoilla.
>>No oikein kansanmies, edellä varmaan aikaansa.
Tuskin mikään keräilyharvinaisuus, pelkästään yhden Ainoan Oikean Totuuden nokkamies.
>>Mutta onko tuo ongelma?
Ei tietenkään miehen itsensä kannalta, viina ja villit naiset, mikä sen tasokkaampaa uskonnollista elämää.
>>Jos ukko päristeli näin, niin varmaan hyvä esimerkki miten ei kannata elää.
Raamatun jumala on toki tarjonnut vastaavia aiemminkin, joten ei siinä mitään uutta.
>>Kun näin on, niin paljonko tuo tänään hetkauttaa, vaikka olisi jonkun kirkon nokkamiehieäkin ollut?
Ei hetkauta, päin vastoin. Unkefäär 7 miljoonaa jehovantodistajaa uskoo kuuluvansa nk. suureen joukkoon, jonka loppusijoituspaikan em. nokkamies vaihtoi pakon edessä maallisemmaksi.
>>Muistelen erästä kirkonpiirissä olevaa uskonlahkoa. Sen nokkamieshän otti välillä perskännit, että sen lihallisuuden muistari paremmin.Hyvinhän se joukko elää, kansa lisääntyy, jos ei muuten, mutta sisältäpäin.Ongelmaako, ei ellei me tehdä siitä ongelmaa kohdallamme.
Eihän se ole ongelma eikä mikään jos kusetuksen huomannut uhri haluaa naureskella vierestä kun uusia uhreja huijataan samaan kusetukseen.
>>Paljonko se maksaa, että kaivelemme joutavia ajankuluksi.
Joutavuuden mittapuusta puheenollen, pidätkö joutavana kokemukseen perustuvaa vaarasta varoittamista? Jos, niin rajoitatko sen ainoastaan esimerkiksi alkoholiin sekä huumeisiin? Palotarkastajien hommatkin olisi syytä lopettaa, koska puuha syö pelastuslaitoksen tarpeellisuutta, ei siis hyvä työllistämisen kannalta. Jos siis työllisyys on jokin arvo.
>>Kaippa noilla Jehovalaisilla on lupa käydä omissa tilaisuuksissa,
Koska olet havainnut minun millään tavalla estäneen ko. kokoontumista?
>>ei sydän pidä ahdasmieliseksi käydä, se menee niin sairaaksi yhteiskunta, jos kukkapenkit sidotaan vain kasvamaan yhdenmallisia kukkasia.
Jos joku haluaa sitoutua jonnekin ja panna jalkansa palloon kiinni, niin se on oma valinta.
Kukin saa puolestani osallistua mihin tahansa uskonnolliseen matineaan. Se ei kuitenkaan saa olla este keskustelulle uskonnollisen liikkeen toimintatavoista, kuten veriuhreista, pedofilian peittelystä ja muusta oman opetuksen vastaisesta toiminnasta. Semminkin kun Vt-seura on tätä mieltä:
”Kun ihmiset ovat suuressa vaarassa taholta, jota he eivät epäile, tai kun heitä johtavat harhaan ne, joita he pitävät ystävinään, niin onko heidän varoittamisensa epäystävällistä? He saattavat mieluummin olla uskomatta varoitusta. Voivatpa he loukkaantuakin siitä. Mutta vapauttaako se ketään sellaisen varoituksen antamisen moraalisesta vastuusta?” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1974 sivu 147)
>>Onhan noita moottoripyöräjengejäkin olemassa.
Niilläkin on totuus, koska niitä vainotaan.
>>Sekin on puolipakkovapautta, omavalintaista.
Voihan sitä mennä sinne vääntelemään heitä nenästä, että millä vehkeellä te kuljette jne.
Nyt en ymmärrä. Homman vaaroista varoittava on vastuussa jos joku varoituksesta huolimatta menee vaikka laittamaan pakkasella kielensä teräksiseen rakenteeseen?
>>Siinä sitä miestä olisi Markustakin.
Mikä muuten on oma suku- ja etunimesi?
>>Täällä varmaan maitomiehet sitten hilluvat, kuten toiset toisilla palstoilla.
Vapaita-aattelijoista puhumattakaan.
kannanottosi
Joutavuuden mittapuusta puheenollen, pidätkö joutavana kokemukseen perustuvaa vaarasta varoittamista? Jos, niin rajoitatko sen ainoastaan esimerkiksi alkoholiin sekä huumeisiin? Palotarkastajien hommatkin olisi syytä lopettaa, koska puuha syö pelastuslaitoksen tarpeellisuutta, ei siis hyvä työllistämisen kannalta. Jos siis työllisyys on jokin arvo.
ja vastaus.
Onko jehovalaisuus vaarallista? Mainostathan heitä olevan 7 miljoonaa. Mikä siinä on vaarallista ja jos on, niin mikseivät siihen viranomaiset puutu? Vai onko vaaranvaroittaminen vain tulkinnallinen kysymys ja vain varoittajan näköalasta vaarallinen? Jos kysymys on vaarallisuudesta, niin onko varoittajan varoitukseen käyttämä kenttä oikea, vai olisiko asia hoidettava viranomaiskautta, onhan jehovalaisten toiminta heidänkin suojeluksen alla lainsäädännöllisesti ja viranomaiset eivät tiedä kaikista sen toiminnan vaaroista.
Jos usko on sinusta veteen piirretty viiva, vailla pohjaa, niin kaikissa on uskoa johonkin, niin mihin vedetään se viiva?
Kaikkea tällaisia nousee mieleeni.
Esimerkkisi pelastuslaitoksen ja palotarkastajien kohta on yhtäläisyytenä absurdi kannanotto.
Pelastuslaitoshan jo sananmukaisesti on pelastuslaitos ja kaikki työ tähtää samaan päämäärään, kuten palotarkastajankin työ.
ed. kannanottoni
>>Kaipa noilla Jehovalaisilla on lupa käydä omissa tilaisuuksissa,
vastauksesi.
Koska olet havainnut minun millään tavalla estäneen ko. kokoontumista?
tähän kannan ottoni.
Miellän määrätyltä ajatuspohjalta tulevaa ja rakentuvaa johdattelevaa kirjoitusta siihen, että puututaan vapauteen, eli laillisen vapauden omistamiseen tavalla tahi toisella.
kirjoituksestasi vielä.
Kukin saa puolestani osallistua mihin tahansa uskonnolliseen matineaan. Se ei kuitenkaan saa olla este keskustelulle uskonnollisen liikkeen toimintatavoista, kuten veriuhreista, pedofilian peittelystä ja muusta oman opetuksen vastaisesta toiminnasta. Semminkin kun Vt-seura on tätä mieltä:
”Kun ihmiset ovat suuressa vaarassa taholta, jota he eivät epäile, tai kun heitä johtavat harhaan ne, joita he pitävät ystävinään, niin onko heidän varoittamisensa epäystävällistä? He saattavat mieluummin olla uskomatta varoitusta. Voivatpa he loukkaantuakin siitä. Mutta vapauttaako se ketään sellaisen varoituksen antamisen moraalisesta vastuusta?” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1974 sivu 147)
hmmm…… veriuhreista.. nyt täytyy päätellä maallikkona varmaan tarkoittavan verensiirtoasiaa.
Olenko oikeassa?.
On haasteellinen asia, tätä en pysty enempiä asioita tuntematta vastaamaan ja alan penkomaan asiaa. Mutta kuten aina, haluan nähdä asioiden tahi kolikon molemmat puolet ja aivan vilpittömästi.
Eiköhän tämäkin ole tavallaan valinta ja mitä terveydenhoito antaa siihen vastauksia.
Mainitsit pedofilian. Miltä kantilta asiaan lähdet, siihenkin lähestymistapaan on monta puolta.
Jos halutaan lähteä käyttämään asiaa lyömä-aseena, niin oiva tapa.
Käsittääkseni mikään järjestelmä ei kasvata pedofilioita, vaan se on tietääkseni sairaus, ehkä vielä parantumatonkin. Heitä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista ja jopa niin, että työtehtävässäni törmäsin erääseen uhriin v. 74 ja hänen kertomana taustalla oli tekijänä valtionvirkamies, lakia valvomassa olevalta puolen. Asiat hoituivat kuntoon.
No pitäisikö määrättyä valvovaa viranomaista vastaan ottaa tämä lyömäaseeksi, vai tiedostaa tämän sairauden olemassaolo, rakentaa se käsitys ja keskustelulinja siltä puolen? Ei syyllistää heitä, ja eihän hekään ole sitä yleisesti kirjoitelleet.
Mitä tulee taas peittelyihin, siihenkin heti kirjoituksissasi soi hälytyskellot ja juuri tuohon lyöntipuolen työkalun tarpeellisuuteen sinun käteesi.
Pedofilia on aina rikosasia, sen osapuolet ovat viranomaiset, uhri jne.
Se aiheena ei ole yleinen kirjoittelun aihe, vaan niin, että jos rikos on tapahtunut, se puidaan järjestelmän lain hoitajan kautta. Olenko väärässä?
Silloin astuu myös ne yhteisöt, missä mikäkin tapahtuu uhrin, ja myös asianosaisten kanssa tuomarien ja näitten eteen, eikä yleiselle areenalle. Se miten yhteisö hoitaa asiaa siten, että vastaavaa ei tapahtuisi, on pelisäännöt, mihin pitää sitouttaa työntekijät ja järjestelmä.
Mutta niin kauan kuin täällä ollaan, tämä ns. sairaus jonkun kautta tulee putkahtamaan esille ja järjestelmä sitten oikeussysteemeissä toimii.
On täysin mahdottomuus kaikkea kitkeä steriiliksi, ettei tautia olisi, edes sairaalan leikkausosastolla.
Mutta mietipä omia perusteita, miksi pitäisi repostella asioita? Jos on ongelma, on muu järjestelmä kuin tällaiset kirjoitukset. Eli pikkaisen haistan kirjoituslähtöisyyteesi palaneen hajua, eli tarkoitusperäistä ihmiskiusaamisen tarkoitushakuisuutta.
Olisiko perää näin ulkopuolisen silmin katsella asioita? Tulee kohti.
kysymykseesi,..
Mikä muuten on oma suku- ja etunimesi?
En varmasti sinulta halua peitellä nimeäni, mutta sanotaanko peitenimekseni sitten Hannu Karpppalo. Voit vaikka tuolla nimetä vastauksesi minulle.
Mutta, miksi peitenimi.
Haluan yhdessä sun toisessa kävellä sisälle ilman sitä, että minuun suhtauduttaisiin ennakkoaseenteisesti. Saan rehellisimmät vastaukset näin ovien sisäpuolelta, kun sisälle sinne sun tänne. En ole sidoksissa mihinkään, enemmän vapaa—ajattelupuolen ihminen, olen kriittinen kirjoituksiin, en ota tulta takkiini, vaan katson, mitä kenenkin takaa löytyy.
Jehovalaisten kanssa en ole ollut muussa kuin keskustelu yhteydessä, tarkastellut jonkun tilaisuuden ja sen verran joku on voinut ”hermostua”, kysymys keskusteluihin, mutta onhan sitä tehneet muutkin.
Mutta kunnioitan mielipiteitä, jos ne eivät polje toisten tapaa elää, joka kulkee laillisen lupamenettelyn alla. Laittomuudet sitten hoitaa viranomainen.
>>Onko jehovalaisuus vaarallista?
Ei missään tapauksessa jos nauttii pikkutarkkaa säännöstöä ylläpitävästä kultista, jossa säännöstö odottaa henkilön tarpeen tullen surmaavan lapsensa verioppialttarille, uhmaavan viranomaisia oman henkensä uhalla, katkaisevan yhteyden tuttuihin ja perheenjäseniinsäkin jos nämä eivät tanssi saman pillin mukaan, pedofilian uhreja on vaiennettu ja tekijää suojeltu jne...
Nautintalistalla on velvoite levittää valheellista ja alati muuttuvaa tietoa totuutena, kuukausi raportoimatta, niin saa jo epäsäännöllisen leiman. Eipä ihme, että alan ihmiset ovat tulleet siihen päätelmään, että kultin jäsenistöllä on ynmpäristöä enemmän mielenterveysongelmia.
>>Mainostathan heitä olevan 7 miljoonaa. Mikä siinä on vaarallista ja jos on, niin mikseivät siihen viranomaiset puutu?
Ranskassa jehovantodistajat on luokiteltu vaarallisiksi. Suomessa saa uskonnon nimissä puuhastella hyvin vapaasti. Ihan äkkiä arvaamalla olettaisin, että viranomaiset toimivat lähtökohtaisesti saamiensa ohjeiden mukaan.
>>Vai onko vaaranvaroittaminen vain tulkinnallinen kysymys ja vain varoittajan näköalasta vaarallinen?
Siinä sulla miettimistä, Vartiotorniseura taas vastaa tällä tutulla tavalla:
”Kun ihmiset ovat suuressa vaarassa taholta, jota he eivät epäile, tai kun heitä johtavat harhaan ne, joita he pitävät ystävinään, niin onko heidän varoittamisensa epäystävällistä? He saattavat mieluummin olla uskomatta varoitusta. Voivatpa he loukkaantuakin siitä. Mutta vapauttaako se ketään sellaisen varoituksen antamisen moraalisesta vastuusta?” (Vartiotorni 1. huhtikuuta 1974 sivu 147)
>>Jos kysymys on vaarallisuudesta, niin onko varoittajan varoitukseen käyttämä kenttä oikea,
vai olisiko asia hoidettava viranomaiskautta,
Jos näet sellaiseen tarvetta, en ole estelemässä sinua. Jos taas tarkoitat omaa toimintaani, niin tulisiko asiaan mahdollisesti puuttua sinun ajatuskulkusi mukaisesti viranomaistietä?
>> onhan jehovalaisten toiminta heidänkin suojeluksen alla lainsäädännöllisesti ja viranomaiset eivät tiedä kaikista sen toiminnan vaaroista.
Mitähän nyt jat takaa? Tarkoitatko, että olen vastuussa kaikilla mahdollisilla "rintamilla"? Ja jos olen vastuussa, niin mitä tiedät toiminnastani tai toimimattomuudestani?
>>Jos usko on sinusta veteen piirretty viiva, vailla pohjaa, niin kaikissa on uskoa johonkin, niin mihin vedetään se viiva?
Käsittääkseni en ole koskaan kieltänyt ketään uskomasta, joten kohdallani ei ole tarvetta viivanvetoon.
>>Kaikkea tällaisia nousee mieleeni.
Esimerkkisi pelastuslaitoksen ja palotarkastajien kohta on yhtäläisyytenä absurdi kannanotto.
Kärjistetty esimerkki siitä kuinka hyödyllistäkin toimintaa voidaan haluttaessa kritisoida.
>>Miellän määrätyltä ajatuspohjalta tulevaa ja rakentuvaa johdattelevaa kirjoitusta siihen, että puututaan vapauteen, eli laillisen vapauden omistamiseen tavalla tahi toisella.
Siis tarkoitatko nyt mitä? Millä tavalla ja kenen laillisia oikeuksia kirjoitteluni rajoittaa?
>>hmmm…… veriuhreista.. nyt täytyy päätellä maallikkona varmaan tarkoittavan verensiirtoasiaa.
Olenko oikeassa?.
Kyllä vaan.
>>Eiköhän tämäkin ole tavallaan valinta ja mitä terveydenhoito antaa siihen vastauksia.
Viittaan lähinnä lapsiuhreihin, Suomessa heidän kohdallaan tehdään väliaikainen huostaanottopäätös, eikä vanhemmat kykene surmaamaan lastaan Vt-seuran ohjeen mukaisesti.
>>Mainitsit pedofilian. Miltä kantilta asiaan lähdet, siihenkin lähestymistapaan on monta puolta.
Vt-seura on peitellyt pedofiliaa vuosikausia ja maailmalla tehtyjen dokumenttien jälkeen on ohjeistusta muutettu. Taustalla on ollut halu suojella seurakunnan mainetta ja se on tehty peittelemällä.
>>Se aiheena ei ole yleinen kirjoittelun aihe, vaan niin, että jos rikos on tapahtunut, se puidaan järjestelmän lain hoitajan kautta. Olenko väärässä?
Vanha ohje oli kysyä ensin neuvoa ylemmiltään, jotka sitten antoivat ohjeen, joka oli usein vaikeneminen. Kyse ei siis ole pedofilian esiintymistiheydesttä jossain kultissa.
>>Mutta mietipä omia perusteita, miksi pitäisi repostella asioita?
Kaikki eivät näe moraalisesti oikeana valheen levittämistä, se riittää perusteekseni.
>>Jos on ongelma, on muu järjestelmä kuin tällaiset kirjoitukset.
Mikä mielestäsi on sellainen järjestelmä, joka puuttuu uskonnollisten liikkeiden valheisiin?
>>Olisiko perää näin ulkopuolisen silmin katsella asioita? Tulee kohti.
Joissain tapauksissa asian tunteminen auttaa.
"Ranskassa jehovantodistajat on luokiteltu vaarallisiksi."
Niin myöskin Belgiassa
Kysymys ei ole siitä etteikö loahko muuallakin nähtäisi vaarallisena, mutta esim. Suomen lainsäädäntö, toisin kuin Ranskan, ei tunne mahdollisuutta määritellä lahko vaaralliseksi.
Tietosuojavaltuutettu on viranomaisena antanut kannanottoja joista voi jotain nähdä ja päätellä.
Onhan lahko antanut ohjeet oikeudenkäynnissä valehteluun ainakin erityisesti lastenhuoltajuuskiistoissa (USA), Suomessa ei lääkäri saa noudattaa alaikäisen osalta verensiirtokieltoa.
Verensiirtoasioissa viranomaiset ovat kai Suomessakin lahkoa "tutkineet" mutta lausumaa lahkosta yleensä on vältetty.
Esim. Oy voi saada aika pienen tuntuisesta rikkeestä yhteisösakon, uskontolahko pohjimmiltaan rahastuslaitoksena saa jättää ruumiita ja mielenterveyspalveluiden tarpeessa olevia jälkeensä ym ja jne, mutta viranomaisomaisinstrumentteja ei lainsäätäjä järjestä.