Paavi: "Jumalaa ei ole"

Jos olen ymmärtänyt oikein, Paavin erehtymättömyys Roomalaiskatolisessa kirkossa koskee Paavin antamia lausuntoja siitä, kuinka Roomalaiskatolista uskoa tulisi sen sisällä harjoittaa? Käytännössä tämä merkitsee ilmeisesti sitä, että yksittäisellä Roomalaikatolilaisessa ei ole oikeutta tulkita kyseisestä asiasta annettuja muutoin tai toimia toisin?

Muissa asioissa Paavi sensijaan voi erehtyä, jos olen oikein käsittänyt.

Tosin tällaista Paavin antamaa lausuntoa vastaankin tehtyihin rikkeisiinkin riittää "armo" joko aneen muodossa, jos kyseessä on vakavampi asia, tai papin määräämää "hyvitys seremonia" rukouksineen tai pelkkä rippi ja synninpäästö.

Ja lausuntonsa Paavi voi antaa konsultoituaan neuvonantajia tai itse rukoiltuaan asiaa.

Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi tutustuin Room.katolisen kirkon tapaan käsitellä syntikysymystä.

Mutta muuten avauksesi on tosi hyvä, sillä onhan se huomattavasti helpompaa keskustella asioista kun niistä ensin on tuotu ne seikat esiin jotka voidaan tietää. Ja sitten tarkistetaan niiden paikkaansa pitävyys. Ja tälle pohjalle sitten rakennetaan keskustelu.

Ateismin yksioikoinen tapa tuoda tunnepuolen ilmiöt mukaan keskusteluun on jossainmäärin em. seikat poissulkeva.

Ei kukaan kiellä, että tunteilla ei olisi merkitystä asioihin. Mutta se ei ole vain oikein ollut ennen Suomalaisessa keskustelukulttuurissa niin esillä kuin nykyisen ateismin aikana. Ennen tunteet olivat lähinnä ihmisten keskellä vapaa-aikana ja perheiden kesken.

Aika kuitenkin varmaan näyttää mitä tämä ateismin mukanaan tuoma tapa saa aikaikaiseksi
keskustelukulttuurille? Onko muutos parempaanpäin vai huonompaan? Vai jääkö se vain päivän perhoseksi?