Tulipa tuossa Nina Mikkosesta mieleeni se keskustelu, joka jäi käymättä ylen aamu-tv:ssä. Mikkosen aiottu keskustelukumppani (en nyt muista oliko tohtori vai mikä) Hra Tontin oli kai tarkoitus esitellä ajatstaan lasten päivähoidon muuttamisesta pakolliseksi, perustellen ideaansa ruotsalaisella tutkimuksella lasten päivähoidon ja myöhemmin elämässä menetymisen korrelaatiosta.
Tietenkin, kotiäiti kun olen, luin pintapuolisesti lisää tästä tutkimuksesta, ja jäin ihmettelemään, kuinka ihmisen menestys elämässä voidaan todeta jo 25 vuoden iässä. Toinen ihmetyttävä asia musta oli koulumenestyksen suuri painoarvo, ihan kuin akateeminen menestys kertoisi kaiken ihmisen elämästä.
Kertokaa mulle, mitä on elämässä menestyminen? Ja oletko itse mielestäsi menestynyt?
Tietenkin, kotiäiti kun olen, luin pintapuolisesti lisää tästä tutkimuksesta, ja jäin ihmettelemään, kuinka ihmisen menestys elämässä voidaan todeta jo 25 vuoden iässä. Toinen ihmetyttävä asia musta oli koulumenestyksen suuri painoarvo, ihan kuin akateeminen menestys kertoisi kaiken ihmisen elämästä.
Kertokaa mulle, mitä on elämässä menestyminen? Ja oletko itse mielestäsi menestynyt?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Elämässä menestyy, kun löytää Jumalan ja elää, kuten on Sanassa säädetty. Toisaalta maallinen menestys on vähäistä, kun vertaa sitä Taivaan valtakunnan autuuteen tai vaihtoehtoisesti Helvetin kauhuihin. Meidän täytyy vain kärsiä rangaistuksemme täällä, ja jos olemme edes joten kuten ihmisiksi, pääsemme osalliksi Jumalan valtakunnasta.
se lähti piiriin, tin-tan-tan-tan-tral-lal-lei....
Peikot menestyvät ainakin peikkometsässä. Järvenpäässä oli aikoinaan peikkometsä, jossa lapset saivat peuhata peikkojen kanssa. Paikka oli itseasiassa melko menestynyt ja siksi se piti lopulta ajaa tiukkapipojen toimesta alas ettei ihmisillä ja etenkin lapsilla olisi liian hauskaa.
Noh. Mikä on tarinan opetus?
Se on tietenkin se, että menestyneet peikot ja peikkometsä kateellisten toimesta lakkautetaan.
"Peikot menestyvät ainakin peikkometsässä. Järvenpäässä oli aikoinaan peikkometsä, jossa lapset saivat peuhata peikkojen kanssa. Paikka oli itseasiassa melko menestynyt ja siksi se piti lopulta ajaa tiukkapipojen toimesta alas ettei ihmisillä ja etenkin lapsilla olisi liian hauskaa. "
Nykyisin yksi peikoista, tuttumies, menestyy hyvin huuhaa, islam ja kretupalstoilla.
Omasta mielestään.
Aika pitkältihän tuo on arvokysymys. Mitä asioita haluaa elämässään saavuttaa ja kuinka siinä onnistuu. Itsellä varmana menisi jotenkin niin, että minusta olisi elämän aikana muille enemmän iloa kuin haittaa. Jos tuossa onnistuu, niin voi ihan hyvin sanoa menestyneensä elämässä.
10 000 vuoden päästä millään muulla ei tietysti ole väliä kuin sillä että jatkoivatko geenisi matkaa seuraaviin sukupolviin, mutta henk. koht. on tuo lisääntymisvietti aika heikko eikä täten mikään menestymisen mittari.
esitit muuten mahtavan kysymyksen. Mikä on elämässä menestymistä?
Jos asiaa ajatellaan yhteikunnassa vallitsevien käsitysten mukaan, se on siis asemaa, rahaa ja valtaa. Ihmisyydestä ei puhuta mitään.
Olen tämän kokenut itsekin erittäin konkreettisesti. Olin annen lamaa suuren jenkkifirman tuotantojohtajana ja kovassa asemassa. Liikuin Helsingin kerman seassa kuin kala vedessä. Siltä ajalta tunnen monta nytkin julkisuudessa liikkuvaa henkilöä. Sivumennen sanottuna myös Timo. T. A. Mikkosen.
Kun sitten tuli tämä romahdus, muuttui minunkin elämäni täysin. Kerma jäi sinne jonnekin ja minä hävisin maan alle; ihan konkreettisesti. Olin viranomaispaossa monta vuotta.
Mutta sitten alkoi toinen kausi elämässäni. Aloin taas opiskella ja ajatella tulevaisuuttani, mutta tällä kertaa toisesta näkökulmasta. Nyt tulivat agendalle tasapaino elämän ja ympäristön kanssa, sekä itsen eheyden tärkeys.
Ja ajattele kotiäiti: kaikki tämä olman jumalaa tai mitään yli-inhimillistä.:-D)))
Näin hyvin en ole koskaan voinut.
Jos kotiäidille osoitettu vastau oli mulle tarkoitettu, meni se väärään osoitteeseen: Olen syntynyt ateistina, elän sellaisena ja kuolen myös. Ja olen ylpeä siitä! =D
Yhteiskunnassa vallitsevien menestyksen mittareihin voisi lisätä myös näkyvyyden, eipä löydy aikakautta, jolloin yleinen lasten vastaus kysymykseen "Mikä musta tulee isona?", on ollut "Julkkis". Kuinkahan upeaa työtä nämä tulevaisuuden julkimot sitten muiden ihmisten ja maailman eteen tekevätkään?
Mä työskentelen perhekodissa, jossa asiakkaina ei usein näe elämässään kovinkaan menestyneitä ihmisiä. Eikö elämässä menestymistä ole vaikka irrouttautuminen perheväkivallan kierteestä tai alkoholismista (väkivaltaisessa kodissa kasvaneella lapsella on suuri riski omaksua sama käyttäytymismalli omassa aikuisuudessaan, alkoholismi on myös sosiaalisesti periytyvää), ja löytää paikkansa yhteiskunnassa, olkoon se paikka kuinka tahansa ylenkatsottu pyramidin huipulta päin, ja oppia elämään kantaen vastunsa yhteisöstä ja ympäristöstä, onnellisena?
Voiko yhteiskunta määritellä menestymistä? Enemmistön mielipide menestymisestä määrittelee menestymisen kaikille?
Kai näin jossain määrin on. 30-vuotias sinkku tai työtön voi olla monen muun mielestä ei-menestynyt, vaikka henkilö itse olisi sinut asian kanssa.
Menestyminen voi olla monenlaista. Toisille voi olla lapsuuden kauheuksista selviäminen, upea käänne elämässä. Hieno asia.
huolimattomasti aloituksesi, mutta ajatus oli tarkoitettu sinulle. Olen itse työskennellyt mielenterveyskuntoutukien parissa viime vuoden ja siellä näkyvät ihan samat asiat.
Kuinka hyvin esimerkiksi seuraavat ominaisuudet kuvaavat menestyjää: myötätuntoinen, toiset huomioonottava, rehellinen, kiltti, mukava, lempeä, hyväntuulinen, korkean moraalin omaava, joukkuepelaaja...?
Eiköhän jokainen toivo, että hänen lapsensa omaisi näitä ominaisuuksia aikuisena(kin). Mielestäni nuo eivät kuitenkaan kuvaa kovin hyvin sellaista ihmistä jota yhteiskunnassa luonnehdittaisiin menestyjäksi.
Niin loppujen lopuksi kyseessähän on aika simppeli asia (noin teoriassa). Joku luo mittarin millä mitataan menestymistä elämässä. Tämä mittari sitten ilmoittaa kuinka menestynyt olet.
Tuon mittarin luominen vain voi olla käytännössä aika hankalaa ja vaihdella hyvinkin paljon tekijän mukaan.
Kun tekee aloituksen palstalle, jossa ollaan tottuttu uskovien tekemiin typeriin ja provosoiviin aloituksiin, olisi mun pitänyt muotoilla tekstini paremmin, tai ainakin mainita, etten yritä todistaa uskontojen paremmuutta, päinvastoin!
Yhteiskunta pyrkii tuottamaan yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, jotka kuitenkin ovat monilta ominaisuuksiltaan täysin päinvastaisia menestyjiin verrattuna. Kuitenkin menestyjä on arvostetumpi kuin yhteiskunnan kannalta ihannekansalainen.
"Kertokaa mulle, mitä on elämässä menestyminen? Ja oletko itse mielestäsi menestynyt? "
Minusta se on onnellisuutta (ilman huumeita, päihteitä, addiktioita, huumeeksi lasketaan myös kuupan sekoittaminen uskonnolla)
Olen menestynyt elämässä (myös taloudellisesti, vaikka se ei ole minulle arvo vaan mahdollistava tekijä), olen onnellinen.
Toivottavasti kuolen samassa tilassa ja mieluummin ennen jälkeläisiäni.
että päiväkodissa opitaan sosiaalisuutta ja pärjäämistä erilaisissa tilanteissa.
Tynnyrissä kasvaneet eivät välttämättä ymmärrä, että maailmassa on muitakin, jotka pitäisi ottaa huomioon.
saamaan sellaiset vanhemmat, jotka antavat lapsen tutkia ja etsiä, eivätkä kahlitse elämistä.
Olen läheltä seurannut erään perheen elämää, jossa lapset ovat kouluikään asti olleet kotona. Kaverit on syynätty tarkkaan ja läheskään kaikki eivät ole kelvanneet vanhemmille. Nämä lapset olivat melkoisen hukassa kun kouluun menivät.
Voisi verrata torikammoon sitä, kun ekaluokkalainen joutuu äidin essunhelmoista sinne pulpettiin ihan yksin istumaan.
Tontti tarkoitti mustakin juuri tätä, ja puhtaasta sydämestään varmasti myös. Suhtaudun epäillen hänen tapaansa tulkita sitä tutkimusta, johon hänen mielipiteensä perustuivat, mutten silti kannata lasten kotona hoitamista kouluikään asti. En tosin pakollista päivähoitoakaan, ainakaan ennen neljän vuoden ikää.
Enemmänkin ihmettelen minkälaiset kriteerit voidaan asettaaa elämässä menestymiselle. Onko introvertti, ammattikoulun käynyt perussuorittaja epäonnistnut elämässään, vaikka olisi kuinka onnellinen ja kunnollinen?
ihminen on silloin onnistunut, kun on tyytyväinen elämäänsä. Turha sitä hyväksyntää on muilta hakea. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää.
Jokainen kuitenkin itse sen elämänsä elää.
Kun elämä on näköisesi, olet menestynyt.
Parempi kysymys onkin:- Kuka ohjaa, määritteli tai määrittelee elämäsi? -sinä itse, vahempasi, ystävät, yhteiskunta, markkinatalous? -Ennen ja nyt?
Sain vapaan kasvatuksen ja siinä pysyn, vapaus ennen kaikkea. Ponnisteluja vapaus on vaatinut vaan oli vaivan arvoista.
Koulutuksella on etunsa muttei se mitään takaa, moni lukee koska "kuuluu" lukea. Hyvät kouluarvosanat antavat kyllä tukea ja vaihtoehtoja myöhempään elämään. Itseäni älykkäämpi siivooja tai peruskoulun keskeyttänyt suuryritysjohtaja tuskin ovat mitenkään tavattomia, harvinaisia kylläkin. Tärkeää on se miten lahjojaan tai muiden lahjoja osaa käyttää.
Moni menee muulilauman mukana, toiset tekee mitä tykkää;)
Lapsena olin kotihoidossa mutta kannatan ehdottomasti lastentarhaa, siellä oppii ja opetetaan sosiaaliseksi.
Mietin päivähoitojupakkaa seuratessani itsekin tuota samaa - onko se onnellisuuden mitta että on "menestynyt"? Minulle tuossa sanassa on vivahdus muiden arvostamana olemista, sitä että on onnistunut jossakin mitä yleisesti pidetään saavutuksena - ei niinkään sitä että elää elämäänsä omana itsenään, uskollisena omalle ainutlaatuisuudelleen. No, tästä heti voitte päätellä kaksi asiaa:
a. en ole ollut päivähoidossa
b. en ole "menestynyt", jos se tarkoittaa isoa omakotitaloa, kuuluisuutta ja hienoa titteliä.
Vastustan kyllä tuota käsitystä että kotona kasvanut lapsi on kasvanut "tynnyrissä". Hyvä ystäväni on työskennellyt päiväkodeissa ja hänen kertomansa mukaan ei henkilökunta välttämättä ole aina valistunutta, sivistynyttä, kaikesta kiinnostunutta älymystöä vaan usein aika yksitotista porukkaa joiden keskinäiset keskustelut liikkuvat ostosten ja tv-ohjelmien aihepiirissä. Meillä kotona taas oltiin kiinnostuneita kielistä, historiasta, luonnotieteistä, kirjallisuudesta, musiikista, kuvataiteista - tietoa ei pidetty snobbailuna vaan pohjattomana aarrearkkuna. En siis koe kasvaneeni "tynnyrissä".
Sosiaalisuuden oppimisesta en osaa sanoa paljoakaan. Olen introvertti ja sehän ei muuksi muutu - tuskin olisin nauttinut suuressa ryhmässä olemisesta. Yleensä leikin paljon itsekseni ja olin tyytyväinen (yleensä lähdin "meren yli" tutkimusmatkoille tuntemattomiin maihin...)
Hyviä käytöstapoja oppii kyllä kotonakin, ei siihen kovin suurta ryhmää tarvita, ja voihan maailmassa tavata muitakin ihmisiä kuin päiväkodin lapset.
En ole mielestäni menestynyt elämässä, mutta olen elänyt mielenkiintoista elämää ja tehnyt melkein aina juuri sitä mitä olen halunnut - olen siis nauttinut elämästäni täysin siemauksin piittaamatta ollenkaan siitä miten minua arvostetaan menestysmittarilla.
oikeastaan "akateeminen koulutus".. suurin osa niistä on täysiä pellejä.
eri mieltä oleva ja itseään parempana pitävä kertokoon miten sujuu tällainen:
luet mitä tahansa ja muistat sen aina miten se meni.. kyseessä saa olla mikä tahansa asia..
olen hylännyt akateemisen koulutuksen ja muutkin "haalaripelleilyt".. en voi ymmärtää mitä hienoa on juosta jossain haalarissa ympäri kyliä..
millekään muullekaan koulumenestykselle en anna kovin suurta painoarvoa.. no tietysti siihen vaikuttaa myös se onko opettaja hihhuli vaiko eikö..
meillä ainakin kävi niin että mielikuvituskaverin kyseenalaistavat sai todellahuonot arvosanat..
"Kertokaa mulle, mitä on elämässä menestyminen? Ja oletko itse mielestäsi menestynyt? "
jaa-a? tulen toimeen omillani.. olen hyvässä työssä ja vvaihdan paikkaa (silloin kun huvittaa) jos tarve vaatii ja palkka on varmasti kohdallaan.
menestynyt olen koska pystyn elättämään perheeni ilman yhteiskunnan apua, johon hihhulit yleensä tukeutuvat.
elämässä menestyminen on juurikin sitä omillaan toimeen tulemista(aina ei ole joku lässyttämässä ja auttamassa hihhuliressukaa vaan itse on potkittava eteenpäin jos meinaa..).
Jos sairastun, niin kyllä minä ainakin mieluummin kuuntelen yliopistossa opiskelleen lääkärin neuvoja, kuin jonkun 'itseoppineen' parantajan juttuja. Eihän se yliopistokoulutus mitään varmaa osaamista tietenkään takaa, mutta kyllä se jostakin kertoo.
Jos mennään ihan ruohonjuuri tasolle niin
menestyminen alkaa aina kiitollisuudella itse elämälle, mikä antaa henkisen takuun jaksamiselle
Menestyminen on elämään sopeutumista ja jatkuvaa muuntautumista eri tilanteissa. Menestyminen on siis myös oppia omista ja muiden tekemistä vääristä ratkaisuista....
Menestymisessä kaikkein tärkeintä on: -Don´t Give Up - Älä Luovuta missään tilanteessa
och samma på bild.
http://redir.positiivarit.fi/?id=259
Yhteiskunnassa kun mitataan menestystä, niin raha tahtoo olla mittari. Ihmiset kun eivät tunnu muuta olevan kuin tuottavia yksilöitä, vaikka toki korupuheita tuntuu kuulevan alinomaa.
Ei se raha ole mittari. Ei sitä kait voi täysin sivuuttaakaan, mutta ei tehdä hallitsevaa mittariakaan.
Tunnen olevani "menestynyt" ihan hyvin. Velkaa 70K, suht pienituloinen palkka, enkä ole saanut mitään yhteiskunnallisesti merkittävää aikaan.
Menestykseni mittarit ovat tyystin toisaalla.
ja koska olen kanssasi samaa mieltä, niin ei siitä sen enempää... Joten:
Oletko sinä oikeasti tuossa (profiili)kuvassasi?
ja
"oletko itse mielestäsi menestynyt?"
Lämpöä ja salaattia on toistaiseksi riittänyt. Mutta kuka tietäisi tulevaisuuden?:D
Olen ihan oiekasti tuossa kuvassa, kuvaa nyt toki on hieman käsitelty piilottamaan suurimmat kamaluudet. =D Mitä, et kai tunne mua?
Riittääkö konnien menestykseen lämmin kivi, jonka päältä napsia hyttysiä lennosta?
"Mitä, et kai tunne mua?"
Enpä varmaan, siis tuskinpa... Oli vain niin mielenkiintoinen kuva-asetelma. Taiteellinen siis:D
"Riittääkö konnien menestykseen lämmin kivi, jonka päältä napsia hyttysiä lennosta?"
Kyllä riittää. Eikä tarvita edes hyttysiä. Voikukat ja aurinko ja lämmin rantavesi riittävät mainiosti;P
Voi olla, hyvin menestyvä töissä.
Voi olla, hyvin menestyvä harrastuksissa.
Voi olla, hyvin menestyvä sosiaalisesti.
Voi olla, hyvin menestyvä keskustelupalstoilla.
Voi olla, hyvin menestyvä opiskeluissa.
Voi olla, hyvin menestyvä toisten vihaamisessa.
Voi olla, hyvin menestyvä kiusaamisessa.
Voi olla, hyvin huonosti menestyvä kiusattu.
Itse edustan sitä viimeisintä. Toisista tulee pelkkiä vitsejä, kun katsotaan heille tehtyjä rikoksiakin läpisormien.