Kun Jeesus sanoo, että tehkää parannus ja uskokaa minuun, niin miten te käsitätte sen että MISTÄ oikein pitää tehdä parannus? Eli mikä siis on syntiä?
Raamatun mukaan JUMALA tietää kaikki meidän ajatuksemmekin ja ovatpa meidän päämme hiuksemmekin luetut ja HÄN myös tietää jo etukäteen ennen kuin synnymmekään tähän maailmaan että koska me kuolemme.
Nyt kysynkin siis että MIKÄ ON PARANNUS? Ns. normaalit synnit kuten juoppous, haureus, murhat jne. ovat kai kaikkien tiedossa, mutta, please mistä ihmeestä pitää tehdä parannus jos on muuten viettänyt ns. normaalia "siveellistä" elämää?
Eksynyt kyselijä kysyy tätä
Raamatun mukaan JUMALA tietää kaikki meidän ajatuksemmekin ja ovatpa meidän päämme hiuksemmekin luetut ja HÄN myös tietää jo etukäteen ennen kuin synnymmekään tähän maailmaan että koska me kuolemme.
Nyt kysynkin siis että MIKÄ ON PARANNUS? Ns. normaalit synnit kuten juoppous, haureus, murhat jne. ovat kai kaikkien tiedossa, mutta, please mistä ihmeestä pitää tehdä parannus jos on muuten viettänyt ns. normaalia "siveellistä" elämää?
Eksynyt kyselijä kysyy tätä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyselet, että mistä pitäisi tehdä parannusta. Vitsiäkö väännät?
Jos oikein rehellinen olet itsellesi, löydät kyllä asioita, mistä sinun ja meidän itsekunkin tulisi tehdä 'parannusta'.
Aloitetaan nyt Jumalan nimen väärinkäytöstä. Lisätään sitten pahat ajatukset lähimmäisestä, kateus, viha, katkeruus jne. Vuorisaarnassa Jeesus sanoo haureudeksi jo ajatuksenkin, jos sillä silmällä jotakuta katsoo.
Homous, lesbous, valehtelu, valkoiset valheetkin jne jne. Kyllä syntejä löytyy,eikä varkauttakaan
vielä mainittu. Vääriä ajatuksia ja tekoja on pilvin pimein.
Että kyllä parantamista omassa elämässä jokaisella riittää.
Siinä parannuksen tekemisessä on vain se hankaluus, ettei siihen pysty ilman Jumalan apua.
muistuttaa että seksissä ei ole mitään pahaa oli se sitten homoseksuaalista tai heteroa.
Ja sellainen jumala joka vihaa homoseksuaalisuutta ei ole oikea Jumala enkä ikimaailmassa viitsisi olla kaveria sellaisen kanssa.
syntinsä anteeksi, pienet ja suuret yhtä lailla kun vaan tajuaa pyytää. Siinä vaiheessa kun joku tappaa jonkun rakkaimmistasi vaikkapa, teon tehneelle riittää raamatun mukaan kun pyytää Jumalalta anteeksi syntinsä, samalla viivalla on hänen kanssaan se, joka flirttailee viattomasti naapurin rouvan kanssa? Riittäisikö se sinulle? Sanoisit vaan, että kaikkihan me ollaan syntisiä ja Jumala antaa kyllä ne anteeksi.
##teon tehneelle riittää raamatun mukaan kun pyytää Jumalalta anteeksi syntinsä,##
Olet osaksi oikeassa, mutta et huomioinut, että ken Jeesus on jonkun synnit ensin antanut anteeksi ja sitten parantanut hänet, sanoo Hän:
"Mene äläkä enää syntiä tee, ettei sinulle pahemmin kävisi."Siis parannuksentekoa tarvitaan.
sinulle, jota jonkun toisen ihmisen sinuun tai läheiseesi kohdistuva synti koskettaa, esim. tappo? Tiedän kyllä mitä raamatussa sanotaan, mutta valitettavasti minulle se ei riittäisi lohdutukseksi.
##riittäisikö tuo tieto 29.1.2009 klo 08.28
sinulle, jota jonkun toisen ihmisen sinuun tai läheiseesi kohdistuva synti koskettaa, esim. tappo? Tiedän kyllä mitä raamatussa sanotaan, mutta valitettavasti minulle se ei riittäisi lohdutukseksi.##
Mitä nyt oikeesti tuolla tarkoitat? Selitä, please!
# Tiedän kyllä mitä raamatussa sanotaan, mutta valitettavasti minulle se ei riittäisi lohdutukseksi. #
Ihmisiä me vaan olemme, ja meidän on todella vaikea antaa anteeksi.
Tapon tehnyt joutuu tietenkin vastuuseen, jo tässä elämäsä, mutta jos hän katuu ja anteeksi pyytää Jumalalta, kyllä Jumala armahtaa, Raamatun mukaan.
Meidänkin tulee antaa anteeksi, koska Jumala on ENSIN antanut MEILLE meidän syntimme anteeksi.
Siihen anteeksiantamiseen meidän tulee pyytää voimaa Jumalalta ja lohdutusta. Ilman Hänen apuaan emme, monestikaan, pysty antamaan anteeksi.
Anteeksiantamattomuuskin on synti!
Kaikki mikä rikkoo elämää on syntiä, kaikki vääryys on syntiä Jumala haluaa että elämme oikeudenmukaisen ja varhurskaan elämän uskossa ja sitten armosta Jeesuksen kautta pelastumme.
Ongelma on se,että metaforaa sisältävä raamattu otetaan kirjaimellisesti ja sovelletaan lähes aina ihmis-elukan tarpeisiin.
Parannus tarkoittanee syvemmin idea-tasoissa vaikuttavien tietoisuuksien asemaa.
Olemme tietoisuuksina tilanteessamme pohjimmiltaan omasta halustamme.
Olemme halunneet olla erossa Korkeimmasta, halumme on siis pysyä erillään moninaisuudessa privaateina tietoisuuksina sanan varsinaisessa merkityksessä.
Korkeimman Armo ja parannus koskee kuitenkin myös meitä "rupu-sieluja", tehdessämme parannuksen,eli ottaessamme Korkeimman Armon vastaan tämä oma-ehtoinen kokemuksemme lakkaa olemasta.
Armo ja parannus vaikuttaa siltä, että parannuksen tehnyt ja tuon toivomuksen mukaan Armon saanut tietoisuus/soul häviäisi olemattomiin eli annihiloituisi ja siksi Henki/Tietoisuus, joka ei halua menettää privaattiuttaan, eikä ymmärrä siten Korkeinta vaatimusta palata Yhteen/Jakamattomaan pelkää Armoa ja parannustaan, eli annihiloitumistaan.
Ei lainkaan hullumpi ajatus.
Persoonallisuus todellakin häviää ainakin osittain kuoleman myötä. Tosin on esitetty erilaisia teorioita siitä, miten käy muiden kehojen ruumiin kuoltua. Sillä on selvästi muitakin kehoja. Olen itse ollut irti ruumiistani. Tuon "henkiruumiin" sanotaan myös häviävän tai sulautuvan tosiolevaiseen valaistumisen ollessa täydellinen. Kummitusmaailman oliot säilyttävät persoonallisuutensa (tai ainakin taipumuksensa), joten millähän olevaisuuden tasolla maallisen elämän aikana hankittu persoonallisuus lopullisesti häviää? Ehkä vasta silloin, kun mennään uuteen ruumiiseen.
Egon kuolema on todella rankka asia, jonka vain harvat pystyisivät tekemään. Muuan mestari sanoo, että egoa ei voi täysin edes hävittää (tai siihen ei kannata pyrkiä) elämän aikana, koska se on selviytymisen kannalta olennainen osa täällä olossa. Ehkä se harjoitus täytyykin saattaa loppuun vasta lähellä kuolemaa elämän ollessa pelkkää valmistautumista egon kuolemaan. "Samadhi is more like death", sanoi yksi kaverini, kun hän vertasi sitä kevyempään buddhalaiseen meditaatioon. Egon häviämisen tunne, ei täydellisenä vaan prosessina, joka keskeytyy, on hirveä. Mehän keskustelimmekin tästä kuukausia sitten. Yllätyin, kun sinulla oli samanlainen kokemus "minä-maailmojen katoamisesta". Se oli hirveä tunne: "minä" häviää jonnekin eikä jäljelle jää mitään.
Päämäärä monesti unohtuu, koska me kiinnitymme ehdonvaraiseen maailmaan. Kuolema todellakin tulee ja persoonallisuus häviää ennemmin tai myöhemmin. Miksi siis ei valmistautua kunnolla?
New agerit iloitsevat siitä, että he pääsevät jonnekin korkeammille tasoille kehon kuoleman jälkeen; buddhalaisuudessa se taso on omahyväisten jumalien taso. Siellä ollaan niin tyytyväisiä, että ei jakseta ponnistella korkeampaan päämäärään eli kaikkeuteen sulautumiseen ja täydelliseen valeyksilöllisyyden häviämiseen. Taidammekin tulla tänne niin monesti, koska maapallon vaikeat olosuhteet pakottavat tekemään kovaa työtä. Jumalien asuinsijoilla ollaan niin tyytyväisiä, että ei tahdota tehdä mitään. Ehkä sitä kautta ei yleensä voi päästä absoluuttiin.
Huomasin Schopenhauerin ajatusten olevan aika mielenkiintoisia. Tämä katkelma on kirjasta "Kuolema ja kuolemattomuus".
"- - Joka vaatii yksilöllisyydelle kuolemattomuutta, tahtoo oikeastaan loppumattomiin jatkaa erästä erehdystä. Sillä pohjaltaan on kuitenkin jokainen yksilöllisyys vain erikoinen erehdys, harha-askel, jotakin, jonka olemattomuus olisi parempaa kuin olemassaolo. Elämän varsinainen tarkoitus onkin vapauttaa meidät siitä. Tätä todistaa sekin, että useimmat, jopa oikeastaan kaikki ihmiset ovat niin rakennetut, etteivät he voisi olla onnellisia, joutuivat he mihin maailmaan tahansa. Sikäli, näet, kuin jossakin maailmassa ei olisi hätää ja vaivaa, valtaisi heidät ikävystymys, ja sikäli kuin tämä olisi estetty, joutuisivat he hädän, piinan ja kärsimyksen valtaan. Jotta ihminen eläisi autuaassa tilassa, ei suinkaan olisi riittävää sijoittaa häntä 'parempaan maailmaan', vaan tarvitaan vielä, että hänessä tapahtuisi perinpohjainen muutos, että hän ei siis enää olisi mitä hän on, ja tulisi sellaiseksi, millainen hän ei ole. - -"
//Tosin on esitetty erilaisia teorioita siitä, miten käy muiden kehojen ruumiin kuoltua. Sillä on selvästi muitakin kehoja. Olen itse ollut irti ruumiistani.//
- Asteittainen "häviäinen" on ensin kasvua ymmärtämiseen 'ei-ymmärrettävällä tavalla' ns. pittura metafusicaan--> olevaisuuden näkymättömään puoleen.
//Egon kuolema on todella rankka asia, jonka vain harvat pystyisivät tekemään. Muuan mestari sanoo, että egoa ei voi täysin edes hävittää (tai siihen ei kannata pyrkiä) elämän aikana, koska se on selviytymisen kannalta olennainen osa täällä olossa.//
- Primitiivistä uhkaa estottomat yllykkeet,toisaalta henkistyneen on pidettävä huolta elukkasta,eli "toinen-jalka-maassa",tämä käy mainiosti ja vaivatta taiteiden kautta, mm. musiikki on oiva tapa pitää minänsä tyytyväisenä.
//Ehkä se harjoitus täytyykin saattaa loppuun vasta lähellä kuolemaa elämän ollessa pelkkää valmistautumista egon kuolemaan. "Samadhi is more like death", sanoi yksi kaverini, kun hän vertasi sitä kevyempään buddhalaiseen meditaatioon. Egon häviämisen tunne, ei täydellisenä vaan prosessina, joka keskeytyy, on hirveä. Mehän keskustelimmekin tästä kuukausia sitten. Yllätyin, kun sinulla oli samanlainen kokemus "minä-maailmojen katoamisesta". Se oli hirveä tunne: "minä" häviää jonnekin eikä jäljelle jää mitään.//
- Liittyy tuohon edelliseen, eli balanssiin. Liika on liikaa,liika väsyttää "kuoremme" ja seurauksena voi olla mielen-terveys-ongelmista fyysiikan pettämiseen.
//Päämäärä monesti unohtuu, koska me kiinnitymme ehdonvaraiseen maailmaan. Kuolema todellakin tulee ja persoonallisuus häviää ennemmin tai myöhemmin. Miksi siis ei valmistautua kunnolla?//
- Liiallinen huomion kiinnittäminen katoavaan ja katoavan/kuolevan kehittäminen ei ole viisautta, katoava katoaa varmasti, siksi on viisautta valmistautua ja kehittää enemmän tietoisuuttaan.
//New agerit iloitsevat siitä, että he pääsevät jonnekin korkeammille tasoille kehon kuoleman jälkeen; buddhalaisuudessa se taso on omahyväisten jumalien taso. Siellä ollaan niin tyytyväisiä, että ei jakseta ponnistella korkeampaan päämäärään eli kaikkeuteen sulautumiseen ja täydelliseen valeyksilöllisyyden häviämiseen. Taidammekin tulla tänne niin monesti, koska maapallon vaikeat olosuhteet pakottavat tekemään kovaa työtä. Jumalien asuinsijoilla ollaan niin tyytyväisiä, että ei tahdota tehdä mitään. Ehkä sitä kautta ei yleensä voi päästä absoluuttiin.//
- Jotain sellaista se voi olla?
//Huomasin Schopenhauerin ajatusten olevan aika mielenkiintoisia. Tämä katkelma on kirjasta "Kuolema ja kuolemattomuus".
"- - Joka vaatii yksilöllisyydelle kuolemattomuutta, tahtoo oikeastaan loppumattomiin jatkaa erästä erehdystä. Sillä pohjaltaan on kuitenkin jokainen yksilöllisyys vain erikoinen erehdys, harha-askel, jotakin, jonka olemattomuus olisi parempaa kuin olemassaolo. Elämän varsinainen tarkoitus onkin vapauttaa meidät siitä. Tätä todistaa sekin, että useimmat, jopa oikeastaan kaikki ihmiset ovat niin rakennetut, etteivät he voisi olla onnellisia, joutuivat he mihin maailmaan tahansa. Sikäli, näet, kuin jossakin maailmassa ei olisi hätää ja vaivaa, valtaisi heidät ikävystymys, ja sikäli kuin tämä olisi estetty, joutuisivat he hädän, piinan ja kärsimyksen valtaan. Jotta ihminen eläisi autuaassa tilassa, ei suinkaan olisi riittävää sijoittaa häntä 'parempaan maailmaan', vaan tarvitaan vielä, että hänessä tapahtuisi perinpohjainen muutos, että hän ei siis enää olisi mitä hän on, ja tulisi sellaiseksi, millainen hän ei ole. - -" //
- Jep, en tunne lainauksesi kirjoittajan ajatuksia laajemmin/lähemmin, mutta tuohon ajatukseen voin yhtyä.
Kun hyväksyy kaikki ja sanoo, että jos Jumala ei tätä hyväksy, niin en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
pyri kaikissa teoissasi epäitsekkyyteen ja
rakasta kaikkia eläviä olentoja.
Ei siinä jessusta eikä muita ulkopuolisia satuolentoja tarvita.
Muistat sen Karman lain ohjenuoran "Mitä kylvät sitä niität".
Sis yksinkertainen juttu mutta hyvin vaikea toteuttaa.
Minä oon tällanen "karvalakki teologi", joka ei ole päivääkään istunut tiedekunnissa tai raamattuopistoissa. Mutta asiaan.
Minusta etsikkoaika ja parannus synneistä kuuluu terveeseen julistukseen/opetukseen. Ne pitää olla peräkkäin.
Aritta kertoi omakohtaisen kokemuksen Vapaakirkon alttarilla Porissa, johon hän meni muiden mukana kun kysyttiin, kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle. Mutta mitään ei tapahtunut.
Ja Aritta varmaankin katkeroitui.
Minä ymmärrän Arittaa.
Miksi mitään ei tapahtunut? Siksi, että tarvitaan se Taivaallisen Isän veto Jeesuksen luo. Eli tarvitaan ETSIKKOAIKA.
Mitä siinä tapahtuu:
Kun Jumalan Pyhyys etsikkoaikana lähestyy ihmistä, meistä tulee automaattisesti suuria syntisiä. Hän, Pyhä Jumala, näyttää meille syntisyytemme, jotta Jeesuksen risti saisi todellisen merkityksen juuri minulle, omakohtaisesti.
Minulle näytettiin myös tuomio, ja onneton luulin että se on lopullinen. Mutta se ei ole lopullinen, jos teet parannuksen. Silloin pääset armon alle. Kaikki sinun syntisi annetaan anteeksi Jeesuksen sovituskuoleman tähden. Synnintunto häviää ja tilalle tulee syvä rauha, Jumalan rauha.
Tämä on pelastus, iankaikkisen elämän vastaanottaminen, jos siihen littyy oman elämän jättäminen Jeesukselle, kokonaan.
Kerron lopuksi lähetyssaarnaajasta, joka piti lastenleiriä ja johdatti sitten, niinkuin kuuluu, alttarihetkeen. Yksi pikkupoika tuli sitten itkussasuin sanomaan että pitääkö ihan koko elämä antaa Herralle. No läh.saarn.kysyi: "Paljonko sinä painat?"
Poika vastasi itkunseasta: - 32 kiloo. - No mutta eihän se ole paljon, johon poika: - Ei nii. Läh.saarn. : - Anna mennä vaan koko elämäsi Herran hoitoon!
Sinä voit pyytää etsikkoaikaa ja synnintunto on paras merkki siitä.
Edelleen et.aikaan pitää suhtautua vakavasti. Se saattaa olla viimeinen kutsu kohdallasi.
10 käskyä on aika hyvä minimimitta. Paitsi että Jeesus ei sanallisesti uudistanut lepopäivän pitokäskyä Uudessa Testamentissaan. Siitä ei joudu helvettiin, jos tekee työtä pyhänä. Mutta ihminen tarvitsee kuitenkin levätä välissä. Sekä ihminen tarvitsee pyhittää jonkin ajan Herralle, vaikka käydä kokouksissa sunnuntaisin, mutta kuitenkaan usko Jeesukseen, ei riipu seurakunnista. Viittaan edelliseen viestiini täällä s24:ssä, joka löytyy "käyntikorttikuvan" kautta, niin täytyy sanoa että tänä lopunaikana seurakunnatkin voivat mennä pieleen. Vielä helpommin sellaiset seurakunnat, joissa on vain yksi mies pastorina, ja ei ole kunnon vanhimmistoa. Esimerkiksi täällä ruotsissa on tapahtunut sellainen että eräs pastori tuosta vaan muina miehinä vaihtoi vaimon! Kauheaa syntiä. Seurakunnassaan oli ylistystanssija ja he sanoivat että se on apostolista ja profeetallista ylistystanssia. ko. pastori sitten vaihtoi vaimonsa tuohon ylistystanssijaan.
Olen ylistäjä, enkä sinänsä vastusta ylistystä, mutta en pidä näyttely-ylistyksestä!
Tarkemmin syntikysymyksessä auttaa Pyhän Raamatun Uuden Testamentin lukeminen, mutta älä lue 1992 käännöstä, joka on väärennös kirkon taholta. Lue tästä
http://www.jeesusonherra.se/1992raamatusta.htm
Tässä on englanninkielisten jälkeen halpoja suomenkielisiä 1938 ja JKR uusia testamentteja, vain 10 EUR ja 3 EUR, joita voi pyytää kirjeessä, niin ei maksa postikulu paljon!
http://blogi.jeesusonherra.se/#post19
Mutta lepää siis armossa Jeesukseen. Minulla on sellainen tausta, että tulin uskoon 18 vuotiaana, ja olin 17 vuotta helluntaissa, ns. kuoro- ja penkkiuskovana. Olin uskossa, mutta en koskaan ollut sisäistänyt ko. juttua. Ajatelkaa siis, kuinka tämä on mahdollista 17 vuotta! Varoka siis penkkiuskovaisuutta, pyrkikää hankkimaan Pyhyän Hengen armolahjoja, niin on varmsti öljyä lampussa.
http://www.jeesusonherra.se/armolahjat.htm
Lopunaikana voi tulla sellaisia tilanteita, että ihmisen täytyy kerta kaikkiaan kuulla itse Pyhää Henkeä!
Mutta vielä tähän uskoontuloaiheeseen. Luin sitten Pamela Woodsonin kirjan, vanhurskaus on ilmestynyt. Aloittaessani sitä, en tiennyt mitä se tarkoitaa, kun kirjan kansi on kuin lahjapaketti. Harmaa juhlallinen ja punainen rusetti!
Lukiessa se selvisi. USkovaisuus Jeesukseen, on täysi lahja Jeesukselta, ILMAN MITÄÄN OMIA ANSIOITA! Emme voi ansaita sitä, olemme kaikki syntisiä, paitsi Jeesus ei ollut.
Usko ei perustu omiin saavutuksiin, eikä ansioihin. Emme voi täyttää Mooseksen lakia, vain Jeesus kykeni siihen, ja lunasti takaisin sen, minkä Aadam ja Eeva kadottivat.
Usko ei perustu kokouksissa käymisen viikko-ohjelmaan, tai se ei perustu siihen, että pitäsi tehdä evankeliointia tai laulaa kuorossa, että olisi kelvollinen.
Nyt sitten Raamatun sana lahjavanhurskaudesta!
Se toimii vielä silloinkin, vaikka ihminen kuolinvuoteella kiroaisi ja purisi sairaanhoitajaa. Jeesus ei jätä koskaan, kun ihminen ei jätä Jeesusta!
VANHURSKAUS EI TARKOITA VANHAA JA HURSKASTA, VAAN SE ON LAHJA JUMALALTA, että Jeesuksen tähden Jumala näkee meidät uskovat synnittöminä. Jeesuksen ihanan rakakuden tähden. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa Jeesuksen, ettei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
VANHURSKAUS ON LAHJA!
Armonvanhurskaus
21. Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia*,
22. se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen [luetaan ja julistetaan] kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat [evankeliumin lupauksen]. Ei näet ole mitään erotusta.
23. Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla,
24. ja heidät vanhurskautetaan lahjaksi hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa*.
[ JKR Room. 3... ]
Ihminen siis lepää uskossa Jeesukseen lahjavanhurskaudessa.
Jos ihmisellä sitten on syntiä, niin Pyhä Henki, joka on jokaisessa uskovassa, ja jota voi sanoa myös oman tunnon ääneksi, puhuu ja muistuttaa siitä, että täytyy tehdä parannus.
Kuten Pyhän Raaamatun Uuden Testamentin lukeminenkin muistuttaa, jos on syntiä.
Mutta usko Jeesukseen on lahjavanhurskaus, joka on saatu lahjaksi, ja se on ASEMA, eikä TILA, että miltä minusta tänään tuntuu? Vaikka ei tuntuisi yhtään kivalta, silti usko Jeesukseen on olemassa. Se on suun tunnustuksessa JEESUS ON HERRA ja sydämen uskossa, että ihminen uskoo sen, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista!
http://www.jeesusonherra.se/tunnustus.htm
Jos täällä joku haluaa lukea lisää helppotajuisesti lahjavanhurskaudesta, suosittelen Suomenkielistä Pamela Woodsonin kirjaa, jota ehkä vieläkin on saatavissa.
http://www.uskonkirjat.net/authors/26.html
Kirjan hinta on 5.10 EUR postikulut (minä en myy tätä vaan se on eräs nettikauppa, joka ehkä voi ottaa vähän toimituskuluja, mutta voihan sen pyytää kirjeessä, niin ei maksa pakettimaksua). Hinta selviää kokeilemalla, tuosta nettikaupasta.
Valitettavasti suoraan sanoen 17 vuoden helluntaiseurakunnassa oleminen ei koskaan pystynyt opettamaan tuota minulle, mikä salaisuus aukeaa tuosta kirjasta! Muistan vain sen että helluntain pöntöstä huudettiin, että "mene tuonne pihalle, niin tiedät sitten että että oletko ulkona vai sisällä, uskossa vai ei". Tämä ei mitään sano. Mutta se oli 1980 lukua...