Suomen maataloustuki n. 2 miljardia euroa

ei taida kuulua suomalaiseen maatalouteen:

Tiedämme jo, että Suomi maksaa EU:n avokätisimpiä maataloustukia. Emme kuitenkaan tiedä tarkalleen kuinka paljon. Myöskin viljelijöiden saamat verohelpotukset, ilmaispalvelut, korkotuet ja lukuisat avustukset ovat suurelle yleisölle täysin tuntemattomia, samoin alueiden tukeminen.
Seuraavassa on pintaraapaisuna esimerkkejä siitä, kuinka paljon ja millä menetelmillä maataloutta ja sitä lähellä olevia maaseutuelinkeinoja sekä maaseutua tuetaan kotoisista varoista. Summat ovat merkittävästi suurempia kuin maatalouden EU-tuet.


Mittasuhteiksi alkuun se, että maataloutemme tuottaa omana osanaan häviävät 0,5 % BKT:sta, kolmanneksi vähiten EU:ssa, viljelijäväestön työpanos on noin 70 000 työvuotta ja tuottavuuden kasvu on ollut viime prosentin vuodessa. On myös hyvä muistaa, että valtion tulo- ja menoarvio on nyt noin 40 miljardia euroa vuodessa ja EU-maksuosuutemme noin 1,5 miljardia.

Viljelytukea maksetaan sekä EU:n kautta että Suomesta. Tuorein EU-tieto Suomen kansallisista tuista on vuodelta 2006 ja sen mukaan ne olivat 1878,4 miljoonaa euroa. Maa- ja metsätalousministeriö kertoo jostakin syystä tueksi vain 614 miljoonaa. MMM ei ole siis katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa aivan kaikkea suureen julkisuuteen. Nyttemmin Maatalousvirasto Mavi on omaksunut ylemmän virastonsa salailulinjan.


Valtio ilmoittaa budjettikirjassaan osuudekseen suorista tuista 1111,2 miljoonaa. EU on laskenut mukaan muitakin summia kuin suorat viljelijätuet.

Ero EU:n ilmoittaman ja budjettikirjan välillä on 767,2 miljoonaa euroa. Ero MMM:n ilmoittamaan on peräti 1,2 miljardia euroa.

Lomitus selittänee budjettikirjasta puuttuvasta summasta 207,7 miljoonaa ja maatalousyrittäjien eläke- ja ryhmähenkivakuutusmenot 435 miljoonaa. Mittaluokaksi edellisiin on hyvä ottaa parjatun työttömyysturvan menot 667 miljoonaa reilulle 200 000 työttömälle.

Todennäköisesti EU on tilastoinut mukaan myös Maatilatalouden kehittämisrahaston Makeran maksamat tuet ja avustukset. Vuonna 2006 suorat avustukset olivat 162,0 miljoonaa. Niihin kuuluivat muun muassa nuorten viljelijöiden aloitustuki.

Mukaan on voitu laskea myös luopumistuet 147 miljoonaa, valtion osuus Makeralle 23,2 miljoonaa, 1,6 miljoonan siirto interventiorahastoon Miraan sekä 3,4 miljoonaa satovahinkojen korvaamiseen.

Ehkäpä mukaan voisi laskea myös maaseutuelinkeinotoiminnan korkotuen 26,1 miljoonaa.

Edellä mainitut ja 1111,2 euron suorat tuet kotimaasta ovat yhteensä 2091,1 miljoonaa. Maataloussektorille menee kansallista tukea jo tässä vaiheessa 238,8 miljoonaa euroa enemmän kuin EU:n luku osoitaa. Kun mukaan lasketaan EU-tuet 906,1 miljoonaa, onkin maatalouden tukipotti huikeat 2997,2 miljoonaa. Vuonna 2006 se vastasi 7,5 %:ia valtion kaikista menoista.


Tämä kaikki ilman kymmenien erilaisten valtion rahoittamien maatalouden tukiorganisaatioiden aiheuttamaa budjettivaikutusta.


Suomi maksaa jättimäisiä tukia

Suomi on tukiensa osalta erikoinen poikkeus kaikkien EU 25-maiden joukossa. Itse asiassa Suomen kansalliset maataloustuet muodostavat 11,5 % kaikesta EU 25-alueella maksetusta kansallisesta maataloustuesta. Näin vaikka ne laskettaisiin EU:n vaatimattomin luvuin tilastoimasta noin 1,9 miljardista.

Tuki on niin mittavaa, että se on 3,8 % kaikesta EU 25 alueella maksetusta tuesta merenkulku ja teollisuus mukaan luettuina. Samaan aikaan Suomen väkiluku on vain noin 1,1 prosenttia EU-alueen 493 miljoonasta asukkaasta.

Voisi tietenkin arvella, että Suomi on yhtä avokätinen muillekin elinkeinoilleen. Kuitenkin peräti 74 % Suomen kansallisesta tuesta maksetaan maatalouteen. EU 25- alueella vastaava osuus on keskimäärin 24%. Lähimmin vertailukelpoisissa Ruotsissa ja Tanskassa osuudet ovat vain 12 ja 10%.

Kansalliset T&K-tuet olivat Suomessa vähäiset 160,7 miljoonaa. Merenkulku sai maataloustukeen nähden vaatimattomat 82,6 miljoonaa. EU:n keräämiin lukuihin voi tutustua täällä.


Tilastoinnin vaikeudesta

Viljelysektorin saamien tukien selvittämistä vaikeuttaa se, että EU ei kenties katso kaikkia luopumisjärjestelyistä tai viljelijöiden eläkkeistä johtuvia menoja maatalouden tuiksi vaan sosiaalimenoiksi. Niinpä esimerkiksi europarlamentaarikko Esko Seppänen ilmoittaa EU-tilastoista laskien tässä laskettua noin kolmea miljardia euroa pienemmän suman, noin 2400 miljoonaa euroa. Se on kuitenkin varsin hyvin linjassa edellisen kanssa.


Oma mielenkiintonsa on sillä, että maatalouden tilastoja tuottava TIKE pitää mielellään esillä maataloudessa edes satunnaisesti työskentelevien lukumäärää, noin 145 000 henkilöä. EU:n ylläpitämistä tilastoista käy kuitenkin ilmi, että itse tilalliset perheenjäsenineen tekevät vain 70 000 henkilötyövuotta ja palkattu työvoima noin 8000. Epäselväksi jää, onko edellisessä luvuissa mukana enimmältään valtion kustantamien 6000:n maatalouslomittajan tekemät henkilötyövuotta.

Tilastoja lukiessa tulee huomata se, että tänään noin neljäksi miljardiksi euroksi katsotusta maataloustuotannon arvosta puolet on suoria tukia, eli rahaa, jonka saamiseksi tilallinen ei ole ponnistellut kuin hakemuksen täyttämisen verran. Kun summasta vähennetään maatalouden muualta hankkimat panokset, sen jalostusarvoksi - omaksi panokseksi kansantuloon - jää alle 800 miljoonaa euroa, noin puoli prosenttia 169 miljardin euron BKT:sta. Tätä voisi selittää teollisuuden maksamilla matalilla tuottajahinnoilla mutta yhtä todennäköinen selittäjä on matala satotaso ja sadon kehnohko laatu, siis heikko tuotos-panos -suhde.

Tilastokeskuskaan ei jostakin syystä julkaise maataloustuotannon BKT-osuutta, vaan ilmoittaa koko alkutuotannon eli maa-, riista-, metsä- ja kalatalouden yhtenä lukuna.

BKT-osuus ja maatalouden palveluksessa oleva henkilömäärä tuleekin tarvittaessa selvittää ulkomaisista lähteistä vertailukelpoisten lukujen saamiseksi.


Verohelpotuksista ei löydy tietoja

Mitä tahansa elinkeinoa voidaan tukea myös vähentämällä sen julkisia maksuja. Tällöin saamatta jääneet maksut katetaan jonkun toisen pussista. Upea lista siitä, mihin maatalous saakaan maksutukia, löytyy täältä. Rahaa saa kaikkiin ajateltavissa oleviin elämänmuutostilanteisiin ja hankkeisiin, myös sellaisiin, jotka tähtäävät jonkun toisen vielä suuremman tuen saamiseen.

Pienenä esimerkkinä sähköaggregaatti, jonka hankkimiseen saa 50-60 % tukea. Kun sellainen on hankittu, onkin tehnyt rappiotiloja lukuunottamatta merkittävimmän kotieläinten hyvinvoinnin tuen saamiseen tarvittavan investoinnin. Myös muidenkin viljelijöiden puolesta: he pääsevät tältä osin tuen pariin, kunhan sopivat paperilla koneen lainausoikeudesta.

Maatalouden kohdalla tämä toisen pussista rahoittaminen on yleinen käytäntö. Traktorit ja työkoneet ovat voineet käyttää kevyemmin verotettua polttoöljyä. Äsken päätettiin energiaveron palautuksesta myös sähköenergiaa koskien. Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan sen vaikutus oli noin 20 miljoonaa euroa ja nostaa yrittäjän tuloa 2 %:n verran.

Viljelijät saavat myös ALV-huojennuksia: maatilamatkailuista maksetaan vain 8%:n ALV. Pienet maatilayritykset saavat ALV-huojennusta, jonka vaikutus on yhteensä noin 3 miljoonaa euroa. Viljelijä voi hakeutua myös niin sanotun vuosimenettelyn pariin. Tällöin hänellä on aluksi 17 %:n (mutta ostojensa sisältävän ALV:n suhteen vuoden varrella pienenevä) osuus liikevaihdostaan käytössään korottomana lainana verottajalta.

Maatila ei maksa kiinteistöveroa tavanomaiseen tapaan, vaan pelkästään tuotantorakennuksen poistamattomasta osasta eli menojäännöksestä. Metsä ja pellot eivät ole kiinteistöveron parissa.

Kuten tunnettua, viljelijät myyvät tuotteensa paljolti osuuskunnille. Osuuskuntia on käytetty mielenkiintoisella tavalla palkkatulojen muuttamiseen pääomatuloksi. Farmit.fi-julkaisu selittää menettelyn hyvin osuvasti:


"Osuuspääomalle maksettavan koron lisäksi osuuskunnan jäsenet saavat tietyllä kertoimella lisää nettovarallisuutta. Nettovarallisuuslaskelmassa otetaan varoina huomioon maksettujen osuus osuusmaksujen lisäksi vielä maksamatta olevat osuusmaksut, jotka toisaalta huomioidaan maataloustuottajan nettovarallisuuslaskelmassa maatalouden velkana.


Maatalouden tulo jaetaan nettovarallisuuden perusteella pääomatuloksi ja ansiotuloksi. Mitä korkeampi nettovarallisuus on, sitä suurempi on pääomatulon osuus ja vähäisempi ansiotulo. Pääomatulon kiinteä verokanta on 28 prosenttia, kun taas progressiivisen veroasteikon vuoksi korkeasta ansiotulosta joudutaan maksamaan yli 50 prosentin marginaalivero. [...]

Jos maatalousyrittäjällä on kymmenen [verotusarvoltaan 9 129,30 euron arvoista LSO:n ] osuutta, niiden yhteenlaskettu verotusarvo on 91 293 euroa. Tämä tarkoittaa, että 20 000 euron osuuspääomalla hän saa 4,56 -kertaisesti nettovarallisuutta, eli 9 1293 euroa."


LSO Osuuskunta on HKScanin pääomistaja. Muita tunnettuja osuuskuntia ovat A-tuottajat, Valio ja Munakunta sekä Portti.

Yksi heikosti tunnettu vapaaehtoinen tukimuoto - uuden eläinten hyvinvoinnin tuen ohella - on maakuntien sähköyhtiöiden erikoistariffit maatiloille. Jostakin mielenkiintoisesta syystä ne saavat sähkönsä oman alueensa muita asukkaita ja pienteollisuutta edullisemmin.

Ilmaista neuvontaa

Näitä tuottavan lukuisat organisaatiot, joista Pro Agria lienee suurelle yleisölle tunnetuin. Tuet ovat vuosittain 15 miljoonan euron luokkaa. Lista MMM:n suoraan tukemista neuvontajärjestöistä löytyy täältä.

Maataloutta lähellä olevat neuvontajärjestöt ovat etuoikeutettuja myös yhdistyksille jaettavien valtionavustusten suhteen. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ja Marttaliitto sekä näitä lähellä oleva Käsi- ja taideteollisuusliitto TAITO ry saavat noin puolet Opetusministeriön jakamasta yhdeksän miljoonan euron vuosittaisesta avustuksesta.

Alueiden kehittämiseen kuluu miljardeja

Aivan oman selvittämisensä vaatisivat erilaiset ESR- ja Aluekehitysrahaston hankkeet. Nyt on käynnistynyt uusi ohjelmakausi 2007-2013, jonka julkiset tuet sekä Suomesta että EU:sta ovat yhteensä 6 625 miljoonaa euroa. Viime kaudella näillä varoilla muun tuottavamman ohella rakennettiin vesijohtoja ja viemäreitä Kainuun maatiloille ja kehitettiin laitteita kumisaappaiden pesemiseen. Aiempiin saavutuksiin voi tutustua täällä.


Kannattiko maksaa?

Tukien tarvetta on selitetty useilla seikoilla. Yksi on viljelyolot. Itse asiassa ne ovatkin erittäin huonot. Keskisatomme on vain puolet Tanskan ja Saksan satotasosta kaikilla tärkeimmillä viljelykasveilla. Kuitenkin näissäkin oloissa on katsottu tarpeelliseksi pitää kaiken aikaa yllä 10-20 prosentin ylituotantoa, joka on sitten dumpattu ulos verovaroin.

Paljon käytetty argumentti on huoltovarmuus. Luonnollisesti sekään ei vaadi ylituotantoa. On ilmeistä, että kriisinajan ruokahuoltoon riittäisi se, että maataloustuotantomme olisi puolet nykyisestä. Toinen maailmansota ei sovi varoittavaksi esimerkiksi: tuolloinen ruokapula johtui ylimobilisoinnista aikansa työvaltaisen ja heikkosatoisen maatalouden parista.

Suomi:Kansallinen maataloustuki 560 miljoonaa.

Ranska:Kansallinen maataloustuki 8 408 miljoonaa.   

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CONSLEG:2003R1782:20060805:FI:PDF

"Kotimaisen maa- ja metsätalouden sekä muiden maaseutu-elinkeinojen toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeää niin kansataloudelle kuin koko suomalaiselle yhteiskunnalle"

Yksikään puolue ei edes harkitse omavaraisuudesta luopumista.

http://www.kokoomus.fi/aate/ohjelmatyo/valtuuskunnat/maaseutuvaltuuskunta/kokoomuksen_maaseutuohjelma

Suomessa maataloustuet ovat todella anteliaita erityisesti, jos ne suhteutetaan Suomen pieneen väkimäärään.

Suomessakin kannattaisi vakavasti harkita maatalouden radikaalia vähentämistä. Tuotettakoon siellä, missä se luonnon kannalta on järkevää. Suomessahan joudutaan pelloille syytämään kaikenlaisia kemikaaleja ja myrkkyjä, koska muuten ei satoa saataisi. Siinä on yksi syy miksi Suomessa ihmisten odotettavissa oleva elinikä on merkittävästi alhaisempi kuin esim. puhtaan ruuan Hollannissa.

Veronmaksajille kalliiksi käyvät maataloustuet ovat seurausta kepun hallituksessa olosta.

Kepuministereistä taitavat kaikki olla MTK:n jäseniä. Esim. pääministeri Matti Vanhanen on.
Se pitää tuet jättisuurina.

..miljardia valtio käyttää siihen,että työläisiä ei lomauteta eikä irtisanota ????? vastaus: ainakin 50 miljardia on pikkusen enemmän kuin tuo tuki mistä teit aloituksen vai väitätkö,että ruokaan satsattu tuki menee hukkaan kun kuitenkin kaikkien pitää syödä elääkseen.

Ruuan hinnan kohoamisen yksi syy on ruuan tuotannon väheneminen. Tähän taas on syynä muiden muassa EU:n maataloustukien myöntämisen perusteissa tapahtunut muutos eli tuen irrottaminen tuotannon määrästä.

Ja kun tukea ei makseta tuotannon mukaan, kuka viitsii viljellä. Odotellaan vain, että niukkuus maailmalla lisääntyy ja hinta nousee.

Toinen syy on se, että ruokaa kysytään aikaisempaa enemmän. Kapitalismi on edennyt maailmalla kuin rutto ja yhä useampi haluaa syödä länsimaisittain.

Nyt kun joku hölmö sitten irrottaa tuen tuotannosta, niin ei tarvita kovin vaikeaa matematiikkaa ymmärtämään, miten asiassa käy.

Elintarvikkeiden tuotannon lisäämiseksi tuki pitää kytkeä tuotantoon, mahdollisesti myös tukea pitää lisätä. Tämän lisäksi elintarvikkeilla keinottelu pitää lopettaa. Kaupan rosvoporras kuriin.