Tosi mukava kuulla entisajan elämästä suoraan joltakulta kokeenelta tuolla Mikkos-ketjussa sinulta Mummeli 41. Aloitan uuden, koska ketju on jo mennyt menojaan. Ikä tuo mukanaan sen, että aika alkaa kultaamaan muistot, koska suhtaudut noin tyynesti elämiseen alkoholistiperheessä. Suhtautuminen lapsiin oli oman lapsuutesi aikana aivan toisenlaista kuin nyt.
Lapset olivat myös ei-toivottuja, niitä vaan syntyi kun kunnollista ehkäisyä ei ollut. Miesten tarpeet oli tärkeimmät kaikessa. Sekä aineelliset että henkiset, viinaa ostettiin, vaikkei lapsilla olisi ollut ruokaa. Seksielämässä miesten tarpeita oli tyydytettävä vaikkei itse olisi halunnutkaan ja tuloksena pirttiviljelystä liuta lapsia. Oma äitini kertoi, että kun hän oli lapsi, niin hermostuneen ja äkäisen isoisäni tullessa työstä kotiin astui voimaan puhe- ja leikkikielto, ja sitä kunnoitettiin koska ei halutu selkään. Pelko on ollut se ase, joilla lapsia on kasvatettu.
Nykyään lapset yleensä on ihan tarkoitukslla tehtyjä ja heistä pidetään sen takia parempaa huolta.
Kyllä lastensuojelulla olisi ollut töitä jokaisessa torpassa! Nykyisillä huostaanottokriteereillä olisi varmaan suurin osa kylän lapsista otettu huostaan. Ruumiillinen kuritus oli normaali käytäntö (joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa) ja vielä 1960-luvulla kotona on annettu selkään. Ja kuten sinullakin, kotonasi on ollut alkoholismia kuten niin monessa kodissa ja joka yksistään olisi riittänyt huostaanoton perusteeksi.
Esimerkin kertoi tuosta piiskaamisesta ystäväni, joka nyt liki 80-vuotias. Hän kasvoi lestadiolaiskodissa, joka oli muuten aivan asiallinen, mutta äiti otti niin kirjaimellisesti Raamatun opetukset, että antoi joka viikko "varmuuden vuoksi" piiskaa lapsille, vaikkeivat lapset olleet tehneet mitään. Sai varmaan siinä purkaa patoutunutta vihaa itsekin. Joillakuilla oli oikeasti se käsitys, että hakkaaminen kasvattaa ja on tervellistä. Päiväkodeissa kuitenkin on ollut henkilöitä, joilla jonkinlainen kasvatustieteellinen koulutus, ja he ovat olleet kyllä eturintamassa kasvatuskysymyksissä verrattuna torpan emäntiin, joilla ei juuri jaksamista perehtyä kasvattamiseen, kun kotityöt imivät kaikki mehut.
Aika militanttia oli touhu ja kuri muutenkin. Lapsia oli lisäksi paljon eikä huomiota riittänyt millään kaikille kotioloissakaan. Ihmiset eivät jaksaneet kovissa oloissa, joita ei voi verratakaan nykyisiin helpotuksiin. Pinna oli kireällä ja työpäivät pitkiä. Kotiäitien työ sitä paitsi oli kovaa puurtamista, kun pyykit piti pestä käsin, ruoka oli tehtävä alusta saakka eikä koneita juuri ollut, siinä meni koko päivä eikä muuta ehtinyt.
Kotiäitiys ei ole ollut kovin kauan valinta, vaan on ollut itsestään selvää että äiti on kotona. Minunkin äitini olisi mielellään tehnyt mitä tahansa muuta, kuin olla kotona vankina kakaralauman huutaessa ympärillä, mutta vaihtoehtoja ei naimisissa olevalle ollut. Niin katkera ja vihainen hän oli aina, että siunaan tätä nykyistä valinnan vapautta elää katsomallaan tavalla. Olisin suonut hänelle onnellisemman elämän ilman kotiorjuutta ja itsekin hengähdystauon äidistä ja virikkeellisen ympäristön joskus. Sinulla on ollut hyviä muistoja kotioloista, ja huonoja päiväkodista. Mutta jollakin se voi olla päinvastoin. Muutaman ihmisen huonot kokemukset puoleen tai toiseen eivät kerro mitään yleispätevää totuutta näin isosta asiasta. Yhteiskunnan rakennekin muuttunut eivätkä naiset enää suostu työvoima- ja yhteiskuntareserviksi, jota liikutellaan minne halutaan lupaa kysymättä. Naistenkin oikeudet ammattiin ja työhön sisältyvät perustuslakiin.
Ei orjuuttakaan enää hyväksytä, vaikka orjuus voisi toimia työvoimapolittisena toimenpiteenä ja kaunistaa tilastoja. Perinne ei ole aina hyvä perinne, jos itse joutuu pakotetuksi johonkin. Vai kukapa nainen haikailisi sellaisia aikoja, jossa ei ihmisarvoa ja valinnan mahdollisuuksia ollut.
Lapset olivat myös ei-toivottuja, niitä vaan syntyi kun kunnollista ehkäisyä ei ollut. Miesten tarpeet oli tärkeimmät kaikessa. Sekä aineelliset että henkiset, viinaa ostettiin, vaikkei lapsilla olisi ollut ruokaa. Seksielämässä miesten tarpeita oli tyydytettävä vaikkei itse olisi halunnutkaan ja tuloksena pirttiviljelystä liuta lapsia. Oma äitini kertoi, että kun hän oli lapsi, niin hermostuneen ja äkäisen isoisäni tullessa työstä kotiin astui voimaan puhe- ja leikkikielto, ja sitä kunnoitettiin koska ei halutu selkään. Pelko on ollut se ase, joilla lapsia on kasvatettu.
Nykyään lapset yleensä on ihan tarkoitukslla tehtyjä ja heistä pidetään sen takia parempaa huolta.
Kyllä lastensuojelulla olisi ollut töitä jokaisessa torpassa! Nykyisillä huostaanottokriteereillä olisi varmaan suurin osa kylän lapsista otettu huostaan. Ruumiillinen kuritus oli normaali käytäntö (joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa) ja vielä 1960-luvulla kotona on annettu selkään. Ja kuten sinullakin, kotonasi on ollut alkoholismia kuten niin monessa kodissa ja joka yksistään olisi riittänyt huostaanoton perusteeksi.
Esimerkin kertoi tuosta piiskaamisesta ystäväni, joka nyt liki 80-vuotias. Hän kasvoi lestadiolaiskodissa, joka oli muuten aivan asiallinen, mutta äiti otti niin kirjaimellisesti Raamatun opetukset, että antoi joka viikko "varmuuden vuoksi" piiskaa lapsille, vaikkeivat lapset olleet tehneet mitään. Sai varmaan siinä purkaa patoutunutta vihaa itsekin. Joillakuilla oli oikeasti se käsitys, että hakkaaminen kasvattaa ja on tervellistä. Päiväkodeissa kuitenkin on ollut henkilöitä, joilla jonkinlainen kasvatustieteellinen koulutus, ja he ovat olleet kyllä eturintamassa kasvatuskysymyksissä verrattuna torpan emäntiin, joilla ei juuri jaksamista perehtyä kasvattamiseen, kun kotityöt imivät kaikki mehut.
Aika militanttia oli touhu ja kuri muutenkin. Lapsia oli lisäksi paljon eikä huomiota riittänyt millään kaikille kotioloissakaan. Ihmiset eivät jaksaneet kovissa oloissa, joita ei voi verratakaan nykyisiin helpotuksiin. Pinna oli kireällä ja työpäivät pitkiä. Kotiäitien työ sitä paitsi oli kovaa puurtamista, kun pyykit piti pestä käsin, ruoka oli tehtävä alusta saakka eikä koneita juuri ollut, siinä meni koko päivä eikä muuta ehtinyt.
Kotiäitiys ei ole ollut kovin kauan valinta, vaan on ollut itsestään selvää että äiti on kotona. Minunkin äitini olisi mielellään tehnyt mitä tahansa muuta, kuin olla kotona vankina kakaralauman huutaessa ympärillä, mutta vaihtoehtoja ei naimisissa olevalle ollut. Niin katkera ja vihainen hän oli aina, että siunaan tätä nykyistä valinnan vapautta elää katsomallaan tavalla. Olisin suonut hänelle onnellisemman elämän ilman kotiorjuutta ja itsekin hengähdystauon äidistä ja virikkeellisen ympäristön joskus. Sinulla on ollut hyviä muistoja kotioloista, ja huonoja päiväkodista. Mutta jollakin se voi olla päinvastoin. Muutaman ihmisen huonot kokemukset puoleen tai toiseen eivät kerro mitään yleispätevää totuutta näin isosta asiasta. Yhteiskunnan rakennekin muuttunut eivätkä naiset enää suostu työvoima- ja yhteiskuntareserviksi, jota liikutellaan minne halutaan lupaa kysymättä. Naistenkin oikeudet ammattiin ja työhön sisältyvät perustuslakiin.
Ei orjuuttakaan enää hyväksytä, vaikka orjuus voisi toimia työvoimapolittisena toimenpiteenä ja kaunistaa tilastoja. Perinne ei ole aina hyvä perinne, jos itse joutuu pakotetuksi johonkin. Vai kukapa nainen haikailisi sellaisia aikoja, jossa ei ihmisarvoa ja valinnan mahdollisuuksia ollut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.