http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Aikana, jolloin Euroopan Unioni on hallinnut maatamme, on yksityistäminen ollut eräs keskeisimmistä valtionhävityksen keinoista. Valtion laitoksia on myyty ja niiden toimintoja kilpailutettu vetoamalla esim. tehokkuuteen ja kannattavuuteen. Samalla palveluja on viety köyhän ja syrjäseuduilla asuvan kansanosan ulottumattomiin. Kohta meillä on valtio, joka ei omista mitään merkittävää. Samaan aikaan kotimaiset suuryhtiömme ovat siirtäneet toimintojaan ulkomaille, halvan työvoiman maihin ja ulkomaiset sijoittajat ovat tulleet maahamme hyötymään suomalaisen työn tuottamista rikkauksista.
EU-aikana myös valtiovaltaa on siirretty maamme ulkopuolelle sellaisten kansainvälisten pienpiirien määräysvaltaan, joita ei valita vaaleilla ja jotka muutoinkin ovat maallemme ja kansallemme vieraita. Tämä on poliittista masokismia, johon samalla liittyy sadismi; Suomen kansan elinolojen kurjistaminen ja hallinta kovalla kädellä.
Teollinen uskonto
Elämme järjestelmässä, jossa talouselämä, ennen kaikkea sen suuret vaikuttajat, määräävät valtiota. Jatkuvan taoudellisen kasvun tavoittelu muiden arvojen kuten luonnon kustannuksella ei sinänsä ole uutta. Nykyinen EU-aika on kuitenkin kärjistänyt vanhastaan olemassaolleita ongelmia.
Tunnettu psykoanalyytikko Erich Fromm kirjoitti jo 1970-luvulla kehittyneiden maiden "teollisesta uskonnosta", joka tekee ihmisistä pelkkiä talouden ja koneiden palvelijoita. Teollisen uskonnon yhteiskunnille tyypillisiä piirtteitä ovat pelko ja alistuminen auktoriteetin valtaan sekä syyllisyydentunteiden ruokkiminen ja ihmistenvälisen solidaarisuuden häivyttäminen kohottamalla omanvoitonpyynti ja kilpailuhenki ensi sijalle. Tämän uskonnon pyhiä asioita ovat työ, omaisuus, voitonpyynti ja valta. Ne antavat yksilöille ja ryhmille ajatus- ja toimintajärjestelmän sekä asennoitumiskehyksen.
Kuitenkaan kukaan ei voi yhtaikaa palvella Jumalaa ja mammonaa. Mammonanpalvojille kristinusko voi korkeintaan olla muodollisen ideologian asemassa.
Frommin mukaan vauraat länsimaat ovat jo pitkään olleet sairaita. Niiden henkisestä sairaudesta kertovat tilastot mm. väkivallasta, alkoholismista ja huumeista. Yhteiskunta voi olla toimiva olematta terve. Se voi jopa korottaa vajavuutensa hyveeksi. Fromm määrittelee yhteiskunnan terveyden sen mukaan missä määrin se on sopeutunut ihmisten tarpeisiin. Ihmisen terveys taas riippuu suuressa määrin hänen yhteiskuntansa rakenteesta. Yhteiskuntaan sopeutuminen ei välttämättä kerro mitään hyvää yksilön mielenterveydestä. Miljoonienkaan ihmisten erehdys ei tee erehdyksestä totuutta.
Nykyaikana tiedotusvälineet ovat ihmisten tajunnan täyttäjinä avainasemassa. Ne kertovat mielestäni myös koko yhteiskunnan henkisestä tilasta. Suosiessaan väkivaltaa, valheita ja muuta moraalittomuutta ne luovat sairaita arvoja ja ratkaisumalleja.
Olla vai omistaa?
Fromm näkee perustavaalaatua olevan eron kahden elämänasenteen, omistamisen ja olemisen välillä. Omistava asenne on esinekeskeinen, vieraantunut. Se haluaa muuttaa kaiken, jopa itsensä, omaisuudekseen. Se esineellistää myös toiset ihmiset. Kuluttaminen on yksi muoto omistamista. Kulutus voi lieventää ahdistusta, mutta se myös pakottaa jatkuvaan kulutustason lisäämiseen. Oleminen taas, Frommin käsitteistössä, merkitsee mm. omien kykyjen luovaa käyttämistä. Se merkitsee kokemista, muuttumista ja kasvua. Itse asiassa Jumalakin sanoi Moosekselle nimekseen "Minä olen".
Nyky-yhteiskunta perustuu massatuotantoon ja massakulutukseen. Markkinat ja työsopimukset säätelevät ihmisten välisiä suhteita. Yhä edelleen pääoma käyttää työvoimaa eikä päinvastoin. Pääoma katsotaan arvokkaammksi kuin työvoima. Kiinnostus ihmisiin ja luontoon on katoamassa ja tilalle on tullut kiinnostus elottomiin laitteisiin. Näin ei pidä olla. Tuotannon tulee palvella ihmisten todellisia tarpeita, ei talousjärjestelmän vaatimuksia.
Jos kiinnostus itse elämään häviää, kyse voi olla sado-masokismiakin pahemmasta häiriöstä, nekrofiliasta. Frommin mukaan nekrofiilia tarkoittaa intohimoista kiinnostusta kaikkeen kuoleeseen ja halua muuttaa elollinen elottomaksi, tuhota tuhoamisen vuoksi. Siitä kertovat myös tuhotut kylät, kaupunkien rauniot, myrkyttynyt maaperä tai vauhdin ja koneen palvonta, sodan ihannointi jne. Tällainen luonne oli esim. Hitlerillä.
On muitakin maailman johtajia, jotka osoittavat merkillistä mielenkiintoa tuhoa, likaa ja rappiota kohtaan. Terveemmät johtajat tekisivät mielestäni todella jotain esim. ydinaseiden hävittämiseksi.
Teknologian avulla ihmiset pyritään saamaan totaaliseen hallintaan. Ihmisiä on jo alistettu pelkiksi tuotannon välineiksi. Viime aikojen huippusaavutuksia valvonnan alalla ovat ihon alle laitettavat mikrosirut, jotka mahdollistavat ihmisten totaalisen valvonnan. Kaikki tekonologia ei toki ole pahaa, mutta sodan ja tuhon asiat näyttävät hälyttävästi enemmän kiinnostavan päättäjiä kuin rauhan ja parantamisen asiat.
Pyrkimys totaaliseen hallintaan
Sado-masokistista tai autoritaarista luonnetta voidaan kuvata sellaiseksi, joka haluaa hallita muita tai alistua itseään voimakkaampien hallintaan. Sadisti ihailee voimaa ja halveksii heikkoja. Sadistille valta on pääasia, ei kivun tuottaminen. Frommin mielestä esim. Stalin oli itsensä jumalaksi korottanut sadisti.
Autoritaarinen ihminen tarvitsee itselleen auktoriteettia voidakseen tuntea olevansa jotain, voidakseen samaistaa oman mitättömyytensä johonkin suurempaan. Hän voi korottaa epäjumalakseen käsin tehdyn esineen yhtä hyvin kuin toisen ihmisenkin.
On kuitenkin ero auktoriteetilla ja auktoriteetilla. Rationaalisen auktoriteetin perustana on pätevyys. Irrationaalinen auktoriteetti taas perustuu ihmisiin kohdistuvaan valtaan. Rationaalinen auktoriteetti ei vaadi ihmisten pelonsekaista kunnioitusta, vaan hyväksyy myös kritiikin. Irrationaalinen auktoritetti taas kieltää kritiikin.
Herbert Marcusen mukaan pitkälle kehittynyt kapitalistinen yhteiskunta on keksinyt niin tehokkaita valvontamuotoja, että ne hallitsevat ihmistä totaalisesti. Ne nujertavat tietoisuuden ja opettavat ihmisen ajattelemaan oman logiikkansa mukaan. Ihmisen ajattelusta suljetaan pois muut ulottuvuudet kuin teknologisen järjen ja herruuden logiikan myöntämät. Yksiulotteinen ajattelu ei salli vaihtoehtoisia ajatusmalleja. Yhteiskunta luo tarpeita ja saa yksilöt pyrkimään näiden tarpeiden tyydyttämiseen.
Totalitaarisuus tässä Marcusen tarkoittamassa mielessä on valitettavan lähellä sitä todellisuutta, jossa elämme EU:ssa. Se eroaa perinteisestä Hitlerin Saksaan ja Neuvostoliittoon liitetystä avoimesta terrorihallinnosta, mutta on myös salakavalampaa ja vaikeammin tunnistettavaa.
Aikana, jolloin Euroopan Unioni on hallinnut maatamme, on yksityistäminen ollut eräs keskeisimmistä valtionhävityksen keinoista. Valtion laitoksia on myyty ja niiden toimintoja kilpailutettu vetoamalla esim. tehokkuuteen ja kannattavuuteen. Samalla palveluja on viety köyhän ja syrjäseuduilla asuvan kansanosan ulottumattomiin. Kohta meillä on valtio, joka ei omista mitään merkittävää. Samaan aikaan kotimaiset suuryhtiömme ovat siirtäneet toimintojaan ulkomaille, halvan työvoiman maihin ja ulkomaiset sijoittajat ovat tulleet maahamme hyötymään suomalaisen työn tuottamista rikkauksista.
EU-aikana myös valtiovaltaa on siirretty maamme ulkopuolelle sellaisten kansainvälisten pienpiirien määräysvaltaan, joita ei valita vaaleilla ja jotka muutoinkin ovat maallemme ja kansallemme vieraita. Tämä on poliittista masokismia, johon samalla liittyy sadismi; Suomen kansan elinolojen kurjistaminen ja hallinta kovalla kädellä.
Teollinen uskonto
Elämme järjestelmässä, jossa talouselämä, ennen kaikkea sen suuret vaikuttajat, määräävät valtiota. Jatkuvan taoudellisen kasvun tavoittelu muiden arvojen kuten luonnon kustannuksella ei sinänsä ole uutta. Nykyinen EU-aika on kuitenkin kärjistänyt vanhastaan olemassaolleita ongelmia.
Tunnettu psykoanalyytikko Erich Fromm kirjoitti jo 1970-luvulla kehittyneiden maiden "teollisesta uskonnosta", joka tekee ihmisistä pelkkiä talouden ja koneiden palvelijoita. Teollisen uskonnon yhteiskunnille tyypillisiä piirtteitä ovat pelko ja alistuminen auktoriteetin valtaan sekä syyllisyydentunteiden ruokkiminen ja ihmistenvälisen solidaarisuuden häivyttäminen kohottamalla omanvoitonpyynti ja kilpailuhenki ensi sijalle. Tämän uskonnon pyhiä asioita ovat työ, omaisuus, voitonpyynti ja valta. Ne antavat yksilöille ja ryhmille ajatus- ja toimintajärjestelmän sekä asennoitumiskehyksen.
Kuitenkaan kukaan ei voi yhtaikaa palvella Jumalaa ja mammonaa. Mammonanpalvojille kristinusko voi korkeintaan olla muodollisen ideologian asemassa.
Frommin mukaan vauraat länsimaat ovat jo pitkään olleet sairaita. Niiden henkisestä sairaudesta kertovat tilastot mm. väkivallasta, alkoholismista ja huumeista. Yhteiskunta voi olla toimiva olematta terve. Se voi jopa korottaa vajavuutensa hyveeksi. Fromm määrittelee yhteiskunnan terveyden sen mukaan missä määrin se on sopeutunut ihmisten tarpeisiin. Ihmisen terveys taas riippuu suuressa määrin hänen yhteiskuntansa rakenteesta. Yhteiskuntaan sopeutuminen ei välttämättä kerro mitään hyvää yksilön mielenterveydestä. Miljoonienkaan ihmisten erehdys ei tee erehdyksestä totuutta.
Nykyaikana tiedotusvälineet ovat ihmisten tajunnan täyttäjinä avainasemassa. Ne kertovat mielestäni myös koko yhteiskunnan henkisestä tilasta. Suosiessaan väkivaltaa, valheita ja muuta moraalittomuutta ne luovat sairaita arvoja ja ratkaisumalleja.
Olla vai omistaa?
Fromm näkee perustavaalaatua olevan eron kahden elämänasenteen, omistamisen ja olemisen välillä. Omistava asenne on esinekeskeinen, vieraantunut. Se haluaa muuttaa kaiken, jopa itsensä, omaisuudekseen. Se esineellistää myös toiset ihmiset. Kuluttaminen on yksi muoto omistamista. Kulutus voi lieventää ahdistusta, mutta se myös pakottaa jatkuvaan kulutustason lisäämiseen. Oleminen taas, Frommin käsitteistössä, merkitsee mm. omien kykyjen luovaa käyttämistä. Se merkitsee kokemista, muuttumista ja kasvua. Itse asiassa Jumalakin sanoi Moosekselle nimekseen "Minä olen".
Nyky-yhteiskunta perustuu massatuotantoon ja massakulutukseen. Markkinat ja työsopimukset säätelevät ihmisten välisiä suhteita. Yhä edelleen pääoma käyttää työvoimaa eikä päinvastoin. Pääoma katsotaan arvokkaammksi kuin työvoima. Kiinnostus ihmisiin ja luontoon on katoamassa ja tilalle on tullut kiinnostus elottomiin laitteisiin. Näin ei pidä olla. Tuotannon tulee palvella ihmisten todellisia tarpeita, ei talousjärjestelmän vaatimuksia.
Jos kiinnostus itse elämään häviää, kyse voi olla sado-masokismiakin pahemmasta häiriöstä, nekrofiliasta. Frommin mukaan nekrofiilia tarkoittaa intohimoista kiinnostusta kaikkeen kuoleeseen ja halua muuttaa elollinen elottomaksi, tuhota tuhoamisen vuoksi. Siitä kertovat myös tuhotut kylät, kaupunkien rauniot, myrkyttynyt maaperä tai vauhdin ja koneen palvonta, sodan ihannointi jne. Tällainen luonne oli esim. Hitlerillä.
On muitakin maailman johtajia, jotka osoittavat merkillistä mielenkiintoa tuhoa, likaa ja rappiota kohtaan. Terveemmät johtajat tekisivät mielestäni todella jotain esim. ydinaseiden hävittämiseksi.
Teknologian avulla ihmiset pyritään saamaan totaaliseen hallintaan. Ihmisiä on jo alistettu pelkiksi tuotannon välineiksi. Viime aikojen huippusaavutuksia valvonnan alalla ovat ihon alle laitettavat mikrosirut, jotka mahdollistavat ihmisten totaalisen valvonnan. Kaikki tekonologia ei toki ole pahaa, mutta sodan ja tuhon asiat näyttävät hälyttävästi enemmän kiinnostavan päättäjiä kuin rauhan ja parantamisen asiat.
Pyrkimys totaaliseen hallintaan
Sado-masokistista tai autoritaarista luonnetta voidaan kuvata sellaiseksi, joka haluaa hallita muita tai alistua itseään voimakkaampien hallintaan. Sadisti ihailee voimaa ja halveksii heikkoja. Sadistille valta on pääasia, ei kivun tuottaminen. Frommin mielestä esim. Stalin oli itsensä jumalaksi korottanut sadisti.
Autoritaarinen ihminen tarvitsee itselleen auktoriteettia voidakseen tuntea olevansa jotain, voidakseen samaistaa oman mitättömyytensä johonkin suurempaan. Hän voi korottaa epäjumalakseen käsin tehdyn esineen yhtä hyvin kuin toisen ihmisenkin.
On kuitenkin ero auktoriteetilla ja auktoriteetilla. Rationaalisen auktoriteetin perustana on pätevyys. Irrationaalinen auktoriteetti taas perustuu ihmisiin kohdistuvaan valtaan. Rationaalinen auktoriteetti ei vaadi ihmisten pelonsekaista kunnioitusta, vaan hyväksyy myös kritiikin. Irrationaalinen auktoritetti taas kieltää kritiikin.
Herbert Marcusen mukaan pitkälle kehittynyt kapitalistinen yhteiskunta on keksinyt niin tehokkaita valvontamuotoja, että ne hallitsevat ihmistä totaalisesti. Ne nujertavat tietoisuuden ja opettavat ihmisen ajattelemaan oman logiikkansa mukaan. Ihmisen ajattelusta suljetaan pois muut ulottuvuudet kuin teknologisen järjen ja herruuden logiikan myöntämät. Yksiulotteinen ajattelu ei salli vaihtoehtoisia ajatusmalleja. Yhteiskunta luo tarpeita ja saa yksilöt pyrkimään näiden tarpeiden tyydyttämiseen.
Totalitaarisuus tässä Marcusen tarkoittamassa mielessä on valitettavan lähellä sitä todellisuutta, jossa elämme EU:ssa. Se eroaa perinteisestä Hitlerin Saksaan ja Neuvostoliittoon liitetystä avoimesta terrorihallinnosta, mutta on myös salakavalampaa ja vaikeammin tunnistettavaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Eivät ihmiset oikeasti halua tätä, vain luulevat haluavansa"
On ehkä hieman turhankin joustava lause. Mistäköhän sen lausuja kuvittelee tietävänsä mitä ihmiset oikeasti haluavat? Tekopyhyys ja ylimielisyys on aika huipussaan, kun kuvittelee oikeasti ymmärtävänsä mitä ihminen muka haluaa ja tarvitsee.
Eivätköhän ihmiset hoida näitä hommiaan parhaiten itse, ja jos homma menee jotenkin vakavasti vikaan, siitä sitten opitaan. Kapitalismi ei ole edes huipulta ohjattua siinä mielessä, että kuka tahansa joka todella haluaa, pääsee kyllä sinne huipulle. Rehellisiä mielipiteitäkin saa olla, toisin kuin jossain kommunistisessa puolueessa. Pitää vain oikeasti olla pätevä. Onko se nyt niin kohtuuton vaatimus johdossa olevalle väelle?
sinnekkin;)tuumaus tuosta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000001700803
Oli hyvä kirjoitus. Pat Robertson on liitettävä kiistattomasti tämän sivun huippukirjoittajakaartiin. Voimia ja uskallusta kirjoittajalle myös jatkossa.