Voiko ateisti uskoa kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuteen? Eikös teoriassa voisi olla jumalaton vaihtoehto? Olis esmes niin, että onkin joku ajatuksellinen, aineeton taso, jolle ruumiista vapautunut henki siirtyy? Eli siis nyt ihan teoriassa, ateistinen maailmankatsomus ei estä tällaista mahdollisuutta. Ainoastaan sen, että olisi jumala huseeraamassa ylimmäisenä koko paskaa vahtaamassa? Eli siis pitäisi uskoa myös jonkinlaiseen sieluun, jos ei nyt sitten ihan zombihommiksi laiteta...
Mitä mieltä, onko nuita? Muuta kuin buddhalaiset siis ;o)
Mä nimittäin luulen, että tuo on aika yleistä. Ei haluta uskoa jumalaan, mutta pelätään kuolemaa niin perkeleesti, että pitää uskoa ettei kuolekaan.
Mitä mieltä, onko nuita? Muuta kuin buddhalaiset siis ;o)
Mä nimittäin luulen, että tuo on aika yleistä. Ei haluta uskoa jumalaan, mutta pelätään kuolemaa niin perkeleesti, että pitää uskoa ettei kuolekaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No joo, minä en usko mihinkään henkiin, en omaani enkä muiden.
Elämä on osaltaan mysteeri, mutta se johtuu siitä, että ihminen tekee siitä sellaisen. Kun ei kaikkea tiedetä, niin sitten pitää väännellä jos jonkinlaista ajatusrakennelmaa siitä, että entä jos...
Kissat eivät tuollaisia pohdi. Siksi ne ovatkin onnellisia. Tuokin lötköttää nyt sängyllä siihen malliin, että viis veisaa siitä, vaikka olisi huomenna vainaa. Se ei rasita päätään turhilla ajatuksilla.
Toki on sellaisia kissoja, jotka elävät ihmisen pahuuden takia kauheissa oloissa ja niiden päässä varmaan liikkuukin yhtä jos toista ajatusta. Mutta luulen (tietääkö kukaan varmasti), että sellaiset onnettomat kissat pelkäävät kuitenkin, että joutuvat jälleen kerran kokemaan kipua, eivätkä ajattele että kuolevat pois kärsimästä.
>>Kissat eivät tuollaisia pohdi.
oskarilla. Mulla on myös tarkka hajuaisti ja haistan kuoleman kolme kuukautta ennen finaalia.
Asiassa ei ole mitään yliluonnollista, joidenkin aistit skulaa paremmin kuin toisten.
t. supervoima
Edellistä viestiä kirjoittaessani, yliluonnollinen bubis istui näppikselle ja nyt ruudulla näkyy kissankokoisia kirjaimia. Bubis varmasti supervoimillaan tiesi että mulla on kaihi, enkä näe mitään. Haluaisin kuitenkin tekstin normaalin kokoiseksi, jos joku voisi luonnollisesti tai yliluonnollisesti auttaa asian kanssa.
Kissoja pörrää tässä omallakin ruudulla ihan toisesta syystä, ja sohvalla makaa autuaana yksi lötjäke, jaloissa taas pyörii kaksi saksalaista hundia ulos lähdössä... tänne ei kannata kenenkään murtautua.... (hi)
Tosin varmaaan jo kahdessa tunnissa huomasitkin.
huomasin jo, nyt ei taas näe mitään :)
kissoista ja koirista on että kyllä ne tiedostavat lähestyvän kuolemansa ja niitä kyllä se pelottaa. sen ihan huomaa.
kun ne ovat sairaita ja siis kuolemaisillaan. Mutta tarkoitinkin sellaista filosofista pohdiskelua silloin, kun niitä ei vaivaa mikään.
paljoa kuolemisesta välitä.. eläimillä on aina jotain muuta "tekemistä" kuin miettiä turhia.
että se puree polveen, jos ei saa ruokaa kun sitä nälättää, nukkuminen, kun nukuttaa, ralli ympäri huushollia ennen kuin se menee hiekkalaatikolle ja tavaroiden tiputtelu hyllystä ihan muuten vaan. Missä välissä se muka ehtisi miettiä kuolemaa?
Ajattelun toiminta tunnetaan, josta seurauksena on, että tiedetään kuollut kuolleeksi. Ei se lihatiskin lehmä siinä kohtaa eroa ihmisestä.
Ja mitä pelkäämistä siinä on? Kun on kuollut, niin ei taatusti tiedä olevansa kuollut. Tai koskaan eläneensäkään.
On sitä, että lähtee "liian aikaisin" tai lopulta sitä, että lakkaa olemasta.
Lisäksi näkee, että Suomessa suurin osa aikuisväestöstä ei ole kovin vahvoja uskossaan, kun pitävät vanhempiaan puolivihanneksina vuositolkulla. Tarkoitan tällä sitä, että eivät päästä vanhusta "taivaaseen", vaikka maallinen elämä ei ole enää elämisen arvoista. Tässä ei mielestäni ole kyseessä ateismi omaisen taholta, koska ateistit suhtautuvat yleensä järjellä tähänkin asiaan.
Voihan olla että kyseessä on kieroutunut terveydenhoitojärjestelmämme tai lähimmäisen menettämisen pelko. Minä en ole sitä koskaan kuitenkaan ymmärtänyt. Isovanhempani ovat lähteneet melko pitkälti "saappaat jalassa". Ukki sanoi itse, että halusi jo pois.
kahdeksanvuotias lapseni sanoi hienosti, että Ukki elää nyt meidän mielessä. Se oli ihan itse sen päätellyt. Eli siis luonnostaan ateisti, kun kukaan ei ole pakkosyöttänyt uskontoa. En myöskään ole antanut selityksiä asioille, joille en sellaista tiedä. Se meni itseasiassa niin päin, että minä kysyin, mitä Ukille nyt tapahtuu. Siitä se taivaskin on varmaan syntynyt, kun on "suojeltu lapsia" ja alettu sepitellä.
niin että mieli väistyy, mikä jää jäljelle katsomaan asioita?
esim. Nainen katsoo miestä, pitkään, tutkivasti ja hymyilee. Mies huomaa naisen tutkinnat, ja päättelee, että nainen on kiinnostunut hänestä, sillä tavalla, etumuskin alkaa jo hieman heräilemään moisista ajatuksista..
mies on aivan hekumoissaan, ja nainen alkaa ihmettelemään tätä.
hetken kuluttua nainen ilmoittaa miehelle jotta tällä on paita päällään väärinpäin.
mies oli siis kuvitellut asian aivan toisin ja uskonut se olevan kuten kuvitteli.. koki siis omaa mieltään, uskoen sen lurituksiin, selityksiin, eläen sitä kuin todellisuutta..
Mikä eli ja koki, ja mikä loi tuon todellisuuden miehelle?
onko mieli sama kuin kokija, vai onko mieli enemmänkin luoja joka voi vetää harhautuksen verhot silmiemme eteen niin ettemme sitä itse edes tajua?
Tuo sama asia toistuu elämissämme tuhansia kertoja, monissa eri tilanteissa, ja uskomme mieleemme kuin se olisimme me itse tai todellisuus itse..
Mitä sen takana on, emmekö me, jotka voimme myös tarkkailla mieltämme, kuka on se tarkkailija joka katsoo mitä mielessä menee??
ymmärrättekö? ;)
Tuohon samaan mieleen voi heittää vaikka mitä paskaa, ja tämä luo sen todellisuudeksi jossa elämme, maailmankuvaksemme, mutta minkä päälle ja minkä eteen , mitä peittämään ja miltä?
Mikä siis voi olla jumala, maailmojen luoja? :D
este.
kyllä ateisti voi uskoa kuolemanjälkeiseen elämää ja vaikka joulupukkiin jos haluaa.. niillähän ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa :)
siinäpä sitä olisikin hihhuleille ihmettelemistä kun kaikki ateistit alkaisi sanomaan tyytyväisenä, että "jep jep, me eletään kuolemamme jälkeen hyvässä paikassa ilman turhia jumalia..".
saattaisi muuten vähentää kuolaavien saarnamiesten määrää..
Kun kuolee niin madot saavat ravintoa ja elävät paksusti.
Itseasiassa, maan alla madot eivät ole kiinnostuneita ruumiista. Jos jätät raadon ulos, siihen munii kärpänen munansa ja ruumiissa kuhisevat "madot" ovat kärpäsen toukkia.
Maahaan haudattu ruumis mätänee tai, hyvin vähähappisessa tilassa, muumioutuu.
Tieteellisen totuuden puolesta sanalaskuja vastaan:
UL