Ei voi kuin ihmetellä ihmisten sokeaa uskoa.
Vaikka ikäviä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon, niin eivätpä ihmiset kuitenkaan opi mitään. Valitettavasti monet ihmiset etsivät vilpittömin mielin tosi uskontoa, mutta joutuvatkin pettymään luultuaan ensin löytäneensä puhtaan uskonnon.
Tässä vain yksi ikävä esimerkki, johon tosiuskontoa etsivä voi törmätä: Seurakunnan sairas johto alkaa vainoamaan jotain henkilöä.
Syyksi riittää se, että tämä henkilö tekee paljon enemmän hengentöitä, ja on muutenkin kaikin tavoin hengellisempi kuin johtoluokka.
Vaan kas kummaa, luopiojohdon antama ruoskiminen jatkuu, ja kun tämä johto on aikansa repinyt ja raadellut sutena tämän oikeasti hengellisen ihmisen kimpussa, niin eiköhän ylin valtakunnan johto kiireesti tule tämän raatelijan puolelle. Katsos, hänhän on heidän sukulaisensa, tai muu tuttu, Hyvä Veli, jota täytyy suojella.
Raatelevat sudet onkin tuttu kuvaus Raamatusta.
Milloin sinä myönnät, että näin käy myös omassa uskonnossasi? Fariseukset ovat aina olleet kiivaita silloin, kun heidän tekonsa paljastetaan. Aina kun he tulevat paljastetuiksi, kuuluu tuttu lause: luopiot parjaavat uskontoamme. Oletko kuitenkaan aivan varma, ettei juuri sinun uskontosi johdossa toimi fariseuslaisten joukko?
Olet ehkä kuullutkin, että seurakunnassasi on tapahtunut jotain epäilyttävää. Olet saattanut kuulla, että johtajat ovat toimineet Raamatun opetusten vastaisesti ja käyttäytyneet niin törkeästi, että vilpittömät ihmiset ovat jättäneet palvomasi uskonnon. Olet varmaan myös kuullut johdon taholta hyvin kaunopuheisia puolustuspuheita: "Eihän meillä tällaista voi tapahtua, meidän johtajathan ovat olleet vallassa vuosikymmeniä. Jo heidän isoisänsä olivat seurakuntien johdossa, joten
kaikki puheet heitä vastaan ovat silkkaa valhetta!"
Voi sinua sokeaa! Milloin näet sen, että ihan aikuisten oikeasti uskontosi on mennyt pahasti harhateille? Milloin näet sen, että ei kannattaisi luottaa saastuneeseen johtoon, joka huolehtii vain oman pienen joukkonsa hyvinvoinnista? Milloin myönnät sen, että juuri sinun uskontosi on hylännyt Jumalansa, ja Jumalan tilalle on astunut Sukulaisten ja Hyvien Veljien joukko?
Olisi tosi mukavaa jos ihminen löytäisi vilpittömän ja puhtaan uskonnon. Kuinka mukavaa olisikaan, jos tietäisi kuuluvansa uskontoon, jossa oikeudenmukainen, miehekäs ja jämerä johto olisi aina pienen ihmisen puolella. Mikä olisikaan virkistävämpää väsyneelle sielulle, jos löytäisi uskonnon, jota johtaisi se ymmärtäväinen Johtaja, Jeesus, jonka Raamattukin kuvailee.
Hän olisi aina valmiina auttamaan, aina valmiina tukemaan, aina valmiina puolustamaan sorrettuja. Hän seisoisi kilpenä kaikkia pahojen ihmisten nuolia vastaan.
Vaan turhaan etsit, pieni ihminen maan. Koskaan et voi löytää uskontoa, joka puolustaisi sorrettuja, heikkoja ja vähävoimaisia.
Aina törmäät samaan seinään, ihmisjohdon seinään, josta vain harvat ja valitut löytävät avun. Ellet kuulu tämän johdon lähipiiriin, niin turhaan etsit apua ja lohtua. Niin se vain on.
Valitettavasti et voi koskaan löytää puhdasta uskontoa.
Vaikka ikäviä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon, niin eivätpä ihmiset kuitenkaan opi mitään. Valitettavasti monet ihmiset etsivät vilpittömin mielin tosi uskontoa, mutta joutuvatkin pettymään luultuaan ensin löytäneensä puhtaan uskonnon.
Tässä vain yksi ikävä esimerkki, johon tosiuskontoa etsivä voi törmätä: Seurakunnan sairas johto alkaa vainoamaan jotain henkilöä.
Syyksi riittää se, että tämä henkilö tekee paljon enemmän hengentöitä, ja on muutenkin kaikin tavoin hengellisempi kuin johtoluokka.
Vaan kas kummaa, luopiojohdon antama ruoskiminen jatkuu, ja kun tämä johto on aikansa repinyt ja raadellut sutena tämän oikeasti hengellisen ihmisen kimpussa, niin eiköhän ylin valtakunnan johto kiireesti tule tämän raatelijan puolelle. Katsos, hänhän on heidän sukulaisensa, tai muu tuttu, Hyvä Veli, jota täytyy suojella.
Raatelevat sudet onkin tuttu kuvaus Raamatusta.
Milloin sinä myönnät, että näin käy myös omassa uskonnossasi? Fariseukset ovat aina olleet kiivaita silloin, kun heidän tekonsa paljastetaan. Aina kun he tulevat paljastetuiksi, kuuluu tuttu lause: luopiot parjaavat uskontoamme. Oletko kuitenkaan aivan varma, ettei juuri sinun uskontosi johdossa toimi fariseuslaisten joukko?
Olet ehkä kuullutkin, että seurakunnassasi on tapahtunut jotain epäilyttävää. Olet saattanut kuulla, että johtajat ovat toimineet Raamatun opetusten vastaisesti ja käyttäytyneet niin törkeästi, että vilpittömät ihmiset ovat jättäneet palvomasi uskonnon. Olet varmaan myös kuullut johdon taholta hyvin kaunopuheisia puolustuspuheita: "Eihän meillä tällaista voi tapahtua, meidän johtajathan ovat olleet vallassa vuosikymmeniä. Jo heidän isoisänsä olivat seurakuntien johdossa, joten
kaikki puheet heitä vastaan ovat silkkaa valhetta!"
Voi sinua sokeaa! Milloin näet sen, että ihan aikuisten oikeasti uskontosi on mennyt pahasti harhateille? Milloin näet sen, että ei kannattaisi luottaa saastuneeseen johtoon, joka huolehtii vain oman pienen joukkonsa hyvinvoinnista? Milloin myönnät sen, että juuri sinun uskontosi on hylännyt Jumalansa, ja Jumalan tilalle on astunut Sukulaisten ja Hyvien Veljien joukko?
Olisi tosi mukavaa jos ihminen löytäisi vilpittömän ja puhtaan uskonnon. Kuinka mukavaa olisikaan, jos tietäisi kuuluvansa uskontoon, jossa oikeudenmukainen, miehekäs ja jämerä johto olisi aina pienen ihmisen puolella. Mikä olisikaan virkistävämpää väsyneelle sielulle, jos löytäisi uskonnon, jota johtaisi se ymmärtäväinen Johtaja, Jeesus, jonka Raamattukin kuvailee.
Hän olisi aina valmiina auttamaan, aina valmiina tukemaan, aina valmiina puolustamaan sorrettuja. Hän seisoisi kilpenä kaikkia pahojen ihmisten nuolia vastaan.
Vaan turhaan etsit, pieni ihminen maan. Koskaan et voi löytää uskontoa, joka puolustaisi sorrettuja, heikkoja ja vähävoimaisia.
Aina törmäät samaan seinään, ihmisjohdon seinään, josta vain harvat ja valitut löytävät avun. Ellet kuulu tämän johdon lähipiiriin, niin turhaan etsit apua ja lohtua. Niin se vain on.
Valitettavasti et voi koskaan löytää puhdasta uskontoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
se usein menee...
Tässä sinun vuodatukseen voi todeta, että näin on, mutta miksi on? Mielelläni tarkastelen ihmisten mielipiteitä, tosin täällä nyt ensimmäisiä kertoja, niin joka paikassa mielletään käytän nyt sinulle tuttua sanaasi "tosiuskonto".
Uskojen ja uskontojen, sekä aatteiden sisällä on ihmisiä niin oikealla kuin vasemmalla.
Käyttäisikö sanaa oikealla nyt käsittämään ääreensä paneutunutta ja suuntautunutta ihmistä.
Siinä näkee mielessään päämäärätietoisuudessaan sen, että tehdään vielä enemmän, ja kiirehditään vielä enemmän. On kyse voimasta, tai voimavirrasta sisältäpäin, eli olenko oikeassa?
Kun nyt missäkin on joitakin, joilla on suonissaan voimavirtaa enemmän ja vähemmän, niin kaikki ei tule siihen mukaan ja ehdä hyvä näinkin.
Näistä pesiintyy joidenkin kohdalla sitten nämä ääriliikkeet ja ongelmat, on parempi kulkea jalat maassa ja toppuutella, eikä lähteä mukaan.
On myös omassa itsessä huomata se, että maailma ei pyöri oman ajatusnavan ympärillä, vaikka siihen nyt laitettaisiin tässätapauksessa keskipisteeksi näkemyskohtainen jumalankuva.
Sen kun oivaltaa, niin pääsee vapauteen monessa suhteessa. Sen ymmärrän, että uskoja ja uskomuksia täytyy olla, että ihmiset voisivat sitoutua johonkin ja jos joku uskomus tai uskonto kattaa sitä ajatusta, mikä ei satuta toista, yhteisössä niin yhteiskuntaan kun toisiin, niin hyvä. Mutta sekin täytyy muistaa, että yhteisöjen sisällä on aina missä tahansa ylilyöntejä yksilöiden puolelta ja sillä en lähde ainakaan omaltakohdin leimaamaan sitä sun tätä porukaa.
On vain mielenkiintoista nähdä ja tutkia missä kukin matkaa tekee ja kasvaa minkäkinnäköistä oksaa. ´ts. sokea usko, (käytän sanaa hieman laajemmin) se ei ole niin yksikantaa tuomittavaa,
on vain kaksi äärimmäistä ajatuskantaa ehkä vastakkain ja ymmärrystä ei löydy toisiinsa.
Näin katselisin kirjoitustasi ja raamittaisin sen näin.
olla tai kuulua johonkin ihmisten perustamaan uskontoon?
Ei Jeesus sellaista ikinä opettanut.