Synti?

Minä lähtisin kyllä tarkastelemaan asiaa vähän toisinpäin. Mikä on synnin luonne ? Synti ei ole ensisijaisesti pelkästään tekojamme. Synti on tottelemattomuutta Jumala vastaan. Synti on syvimmiltään asennekysymys. Voi olla niin, että mikä on synti toiselle ei ole syntiä toiselle.

Olen joskus kirjoittanut :
Mikä sitten on synti ? Monet yrittävät tehdä "syntilistoja". Itse en tee tämänkaltaisia syntilistoja. Ainoastaan voin esittää, mikä suurin synti on. Mielestäni se on tärkeimmän käskyn rikkominen. Jeesuksen opetus Matt. 22 : 36. "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" 37. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Kuka meistä on pitänyt tämän käskyn ? Tiedämme ja Raamattu sen ilmoittaa : ei kukaan. Joudumme niin kuin Paavali toteamaan, olen suurin syntinen. Mutta syntisille annetaan armo ja anteeksiantamus, kun me nöyränä ja katuvaisena otamme Jumalan lahjan, Jeesuksen, vastaan sydämessämme.

Yleisemmin ilmaistuna on synti tottelemattomuutta Jumalaa ja Hänen tahtoa vastaan. Synti erottaa meidät Jumalasta. Rakastava Jumala on kuitenkin valmistanut meille tien takaisin Hänen yhteyteen.

Pahuuden (synnin) alkujuuret ovat Raamatun mukaan ylpeys, itsekkyys, tottelemattomuus Jumalaa vastaan, vallanhalu. ( http://www.nic.fi/~jlindell/pahuus.htm )
Tuntuuko tutulta ? Eikö tämän päivän pahuus maailmassa johdu ihan näistä samoista alkujuurista ? Entäs meidän omassa elämässämme ? Eivätkö sielläkin nämä samat voimat usein riehu ? Olemme osa syntiin langennutta, kapinoivaa ihmiskuntaa. Jos siis olisit ollut Aadam tai Eeva, olisit tehnyt saman virheen kuin he, olisit kieltäytynyt tottelemasta Jumalaa.
Pahalla on taipumus levittää pahaa, sekä yksilön kohdalla että yhteisössä. Se toimii lumivyöryn tavoin. Tämä on selvästi havaittavissa tämän päivän maailmassa. Tästä Raamattukin puhuu. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."
Synnin syvin olemus ei ole siis ensisijaisesti meidän teoissamme, vaan meidän sydämemme asenteissa.
Kaikesta huolimatta Jumala rakastaa meitä edelleen ja kutsuu meidät yhteyteensä.
Enemmän tästä : http://www.nic.fi/~jlindell