Ihanan huluppea seitkytluku

En puhu hippiajasta kuuskytluvulla vaan tuosta seitsemenkymmenluvun nousukaudesta. Kalenterini perustuu omiin kokemuksiin ja Kotikatsomon Uutishuoneen tapahtumiin.

Kotikatsomon tapahtumat alkoivat kuuskytluvun lopusta ja jatkuvat nyt seitkytluvulla.

Heinäkuussa 1969 ensimmäinen kuukävely tapahtui Apollo 11 -kuulennolla, jolloin astronautit Neil Armstrong ja Buzz Aldrin olivat ensimmäiset Kuun pinnalle laskeutuneet ja sillä kävelleet.

Lasse viren ja 10000m:n loppuratkaisut Munchenissä 1972. Olivat eilen Uutishuoneen selostamon kohokohtia.

Tanssilavat olivat jo mennyttä romantiikkaa ja tanssiravintolat ja yökerhot elivät kukoistuskauttaan. Seitkytluvulla oli työntekijöiden markkinat. Työntekijät sanelivat tulopoliittisia ratkaisuja.

Lama alkoi nostaa päätään kahdeksankymmenluvun lopulla.

korpikirjailija kirjoitti:

En puhu hippiajasta kuuskytluvulla vaan tuosta seitsemenkymmenluvun nousukaudesta. Kalenterini perustuu omiin kokemuksiin ja Kotikatsomon Uutishuoneen tapahtumiin.

Kotikatsomon tapahtumat alkoivat kuuskytluvun lopusta ja jatkuvat nyt seitkytluvulla.

Heinäkuussa 1969 ensimmäinen kuukävely tapahtui Apollo 11 -kuulennolla, jolloin astronautit Neil Armstrong ja Buzz Aldrin olivat ensimmäiset Kuun pinnalle laskeutuneet ja sillä kävelleet.

Lasse viren ja 10000m:n loppuratkaisut Munchenissä 1972. Olivat eilen Uutishuoneen selostamon kohokohtia.

Tanssilavat olivat jo mennyttä romantiikkaa ja tanssiravintolat ja yökerhot elivät kukoistuskauttaan. Seitkytluvulla oli työntekijöiden markkinat. Työntekijät sanelivat tulopoliittisia ratkaisuja.

Lama alkoi nostaa päätään kahdeksankymmenluvun lopulla.

Lue lisää

Tanssilavat kylläkin kukoistivat seiskytluvulla. Niihin oli tilausbusseja naapuripitäjistä ja silloin niissä soitti rokkibändejäkin. Kaatuilu alkoi kaheksankytluvun lopulla.

Tanssiravintoloita tai yökerhoja ole maalla vieläkään. Ei ne lavoja tappaneet. Ihmisiä muutti enempi kaupunkeihin, se tietenkin heikonsi tulosta lavoilla. En tiedä miten maalla nykyään pariudutaan kun ei ole lavojakaan, vissiin hankalasti.

Kulttuuri alkoi muuttumaan. Monikohan nykyään lähtisi paikkaan, jossa ei ole vesiklosettia, ei alkoholitarjontaa. Syötäväksi laihaa hernekeittoa ja kamalan makuisia makkaroita. Ympärillä piikkilanka-aita ja järjestysmiehet kyttäämässä susikoirien kanssa pummilla sisään pyrkiviä.



Jotain muistaakseni tapatui huviverossa kaheksankymmen luvulla ja lavoja alkoi kaatumaan. Yksi syy konkursseihin oli urheiluseuroissa ja muissa, mitä lie olleet kommunisteja tms. Net teki talkootyyppisesti hommia jollekin järjestölle ja pitivät lavat toiminnassa. Ihmisillä hiipui into. Ja sitäkään nyt en muista, mutta jossain välissä tuli jotain muutoksia noihin talkootyö sääntöihin. Nykyänhän se katsotaan tuloksi, eli siis verolliseksi. Yleishyödyllistä talkoota saa tehdä. Mutta naapuria ei saa auttaa ja verottaja miettii tuon yleishyödyllisyyden tapauskohtaisesti. Jokin taloyhtiön syystalkoo on ok. Ja todennäköisesti jokin kunnan leikkikentän kunnostus. Tanssilava on liikeyritys ja järjestysmiehet jne maksavat rahaa, iltatöitä lisineen jne.toisaalta lavatkin menivät vanhoiksi. Vaikea löytää rahoittajaa muutaman miljoonan hehtaarihallille. Kesälava kun nimensä mukaisesti kesäsesonkia varten rakennettu, eikä siitä saa ympärivuotista businesta. Tanssilava muutenkin kehno investoini, käyttöä vain muutama ilta kuukaudessa. JAvieläkin lisäksi,esiintyjät ovat hinnoitelleet itsensä pilviin. Isot nimet vetävät väen, sen mukaan on hinta.. Aika harva lähtee jonnekin korpeen katsomaan jotain tuntemattomuutta.

On niitä vieläkin jonkinverran, suurimmat selvisivät.

Niin no, minä en tanssi. Mutta tansseista oli helpointa pyydystää naisia. Ei tansseihin kukaan juuri mennyt, eikä mene tanssimaan. Juopottelemaan ja hakemaan seksiä.

Jäi toi nykyinen muijakin mukaan aikanaan tansseista. Esiintymässä oli Hullujussi-orkesteri, jäi näkemättä. Se taphtui kahdeksankymmen luvulla.

Oho, tuli kirjoitettua pötköön. Tää veres läpyskä on jotenkin outo, pitää totutella.


=DW=

,lk,, kirjoitti:

Tanssilavat kylläkin kukoistivat seiskytluvulla. Niihin oli tilausbusseja naapuripitäjistä ja silloin niissä soitti rokkibändejäkin. Kaatuilu alkoi kaheksankytluvun lopulla.

Tanssiravintoloita tai yökerhoja ole maalla vieläkään. Ei ne lavoja tappaneet. Ihmisiä muutti enempi kaupunkeihin, se tietenkin heikonsi tulosta lavoilla. En tiedä miten maalla nykyään pariudutaan kun ei ole lavojakaan, vissiin hankalasti.

Kulttuuri alkoi muuttumaan. Monikohan nykyään lähtisi paikkaan, jossa ei ole vesiklosettia, ei alkoholitarjontaa. Syötäväksi laihaa hernekeittoa ja kamalan makuisia makkaroita. Ympärillä piikkilanka-aita ja järjestysmiehet kyttäämässä susikoirien kanssa pummilla sisään pyrkiviä.



Jotain muistaakseni tapatui huviverossa kaheksankymmen luvulla ja lavoja alkoi kaatumaan. Yksi syy konkursseihin oli urheiluseuroissa ja muissa, mitä lie olleet kommunisteja tms. Net teki talkootyyppisesti hommia jollekin järjestölle ja pitivät lavat toiminnassa. Ihmisillä hiipui into. Ja sitäkään nyt en muista, mutta jossain välissä tuli jotain muutoksia noihin talkootyö sääntöihin. Nykyänhän se katsotaan tuloksi, eli siis verolliseksi. Yleishyödyllistä talkoota saa tehdä. Mutta naapuria ei saa auttaa ja verottaja miettii tuon yleishyödyllisyyden tapauskohtaisesti. Jokin taloyhtiön syystalkoo on ok. Ja todennäköisesti jokin kunnan leikkikentän kunnostus. Tanssilava on liikeyritys ja järjestysmiehet jne maksavat rahaa, iltatöitä lisineen jne.toisaalta lavatkin menivät vanhoiksi. Vaikea löytää rahoittajaa muutaman miljoonan hehtaarihallille. Kesälava kun nimensä mukaisesti kesäsesonkia varten rakennettu, eikä siitä saa ympärivuotista businesta. Tanssilava muutenkin kehno investoini, käyttöä vain muutama ilta kuukaudessa. JAvieläkin lisäksi,esiintyjät ovat hinnoitelleet itsensä pilviin. Isot nimet vetävät väen, sen mukaan on hinta.. Aika harva lähtee jonnekin korpeen katsomaan jotain tuntemattomuutta.

On niitä vieläkin jonkinverran, suurimmat selvisivät.

Niin no, minä en tanssi. Mutta tansseista oli helpointa pyydystää naisia. Ei tansseihin kukaan juuri mennyt, eikä mene tanssimaan. Juopottelemaan ja hakemaan seksiä.

Jäi toi nykyinen muijakin mukaan aikanaan tansseista. Esiintymässä oli Hullujussi-orkesteri, jäi näkemättä. Se taphtui kahdeksankymmen luvulla.

Oho, tuli kirjoitettua pötköön. Tää veres läpyskä on jotenkin outo, pitää totutella.


=DW=

Lue lisää

Tanssilavoilla kävin enimmäkseen kuuskytluvulla. Seitkytluvulla oli menossa kapakkikausi.

Tanssilava ja ravintolakulttuuri vaihtaa osiaan vuoron perään. Meillä täällä Kainuussa on kaksi suosittua tanssilavaa Jormuanlava ja Naapurivaaranlava. Toimintaa pyöritetään talkoovoimilla ja en tiedä mutta kai heillä on hyviä etuja sillä talkootöihin on tunkua. Kun Naapurivaaran huvikeskus sai anniskeluoikeuksia se oli kuolinisku monelle ympäristökunnan tanssiravintoloille. Tällä hetkellä heidän toiminta on lähes kokovuotista.

Tanssiravintoloita ei enää juurikaan kyliltä löydä. Yökerhot on suunnattu nuorille. No, eihän meidän ikäluokka pystyisi ylläpitämään käynneillään tanssiravintoloita pari kertaa vuodessa periaatteella. Nuoret ovat aina paras kohderyhmä huvittelubisnekselle.

korpikirjailija kirjoitti:

Tanssilavoilla kävin enimmäkseen kuuskytluvulla. Seitkytluvulla oli menossa kapakkikausi.

Tanssilava ja ravintolakulttuuri vaihtaa osiaan vuoron perään. Meillä täällä Kainuussa on kaksi suosittua tanssilavaa Jormuanlava ja Naapurivaaranlava. Toimintaa pyöritetään talkoovoimilla ja en tiedä mutta kai heillä on hyviä etuja sillä talkootöihin on tunkua. Kun Naapurivaaran huvikeskus sai anniskeluoikeuksia se oli kuolinisku monelle ympäristökunnan tanssiravintoloille. Tällä hetkellä heidän toiminta on lähes kokovuotista.

Tanssiravintoloita ei enää juurikaan kyliltä löydä. Yökerhot on suunnattu nuorille. No, eihän meidän ikäluokka pystyisi ylläpitämään käynneillään tanssiravintoloita pari kertaa vuodessa periaatteella. Nuoret ovat aina paras kohderyhmä huvittelubisnekselle.

Lue lisää

piti olla oma pullo käsilaukussa mukana jos aikoi huppelissa olla nykyään joka paikassa on anniskeluoikeudet oon mä kerran sammunutkin paikallisen tanssilavan puskaan ja silloinen poikaystävä sit haki mua jokapaikasta ja sit tunnisti kengistä jotka pilkotti puskan alta kyllähän sitä kesällä tarkenee satoja hauskoja reissuja tehtiin seitkytluvulla enään tuu mieleenkään kaikki kun on olevinaan niin fiksuja ja filmaattisia ettei enää pääse kenenkään kanssa irrotteleen samalla mallilla vaikka ainakin mää kaipaan välillä heittäytymistä ihan hervottomaks ja välillä heittäydynkin välittämättä muiden keski ikäisten paheksuvista katseista.

korpikirjailija kirjoitti:

Tanssilavoilla kävin enimmäkseen kuuskytluvulla. Seitkytluvulla oli menossa kapakkikausi.

Tanssilava ja ravintolakulttuuri vaihtaa osiaan vuoron perään. Meillä täällä Kainuussa on kaksi suosittua tanssilavaa Jormuanlava ja Naapurivaaranlava. Toimintaa pyöritetään talkoovoimilla ja en tiedä mutta kai heillä on hyviä etuja sillä talkootöihin on tunkua. Kun Naapurivaaran huvikeskus sai anniskeluoikeuksia se oli kuolinisku monelle ympäristökunnan tanssiravintoloille. Tällä hetkellä heidän toiminta on lähes kokovuotista.

Tanssiravintoloita ei enää juurikaan kyliltä löydä. Yökerhot on suunnattu nuorille. No, eihän meidän ikäluokka pystyisi ylläpitämään käynneillään tanssiravintoloita pari kertaa vuodessa periaatteella. Nuoret ovat aina paras kohderyhmä huvittelubisnekselle.

Lue lisää

Oli tuossa jossain laskelmia tulevista eläkeläis massoista. Ja joku höpisi lähinnä tulevasta hoitajapulasta.

Net on niin merkittävä kuluttajaryhmä, monet hyväkuntoisia ja jotkut peräti varakkaitakin. Ja aikaa ainakin on. Melkein mikä tahansa ajanvietebisnes on tulevaisuudessa kultakaivos, jos se vaan saadaan eläkeläisille räätälöiduiksi.

En minäkään usko, että tanssiminen tai juopottelu oikein lyö läpi, siinä on terveydellisiäkin rajoituksia. Mutta jotain pitäisi kyllä kehitellä.

Koitin minä vuosia miettiä miten saisi myytyä jotain maanviljelijöille. En oikein keksinyt mitään järkevää. Loppujen lopuksi net tekee kauppaa keskusliikkeitten kanssa ja rahat tulevat unionista.

Lähinnä niitten sivubisneksissä olisi mullekin hommaa. Siinä on sitten se, että ala pitäisi tuntea. Oikeastaan ainut, mihin ois pystynyt jotain tekemäänkin, oli kotikililtä pottuviina tehdas. Se nyt vaan liika iso poka mulle, kansainvälistä markkinointia enempi kuin kotimaista. Täällä kun on tuon viinan mainostaminen aika tarkkaan rajoitettua.

Se on tavallaan kummastuttanut, miten kossu on joka paikassa esillä, sehän on periaatteessa product placementtiä kun telkkarissa tai leffassa kiskotaan kossua pullon suusta, muita merkkejä ei käytänössä näe ollenkaan.

Pitäisi kai koittaa kirjoittaa romsku jostakin. Tulee näköjään kirjoitettua niin paljon nettiin joutessaan, että energiaa vois kokeilla muuttaa rahaksi.

=DW=

viivatiina kirjoitti:

piti olla oma pullo käsilaukussa mukana jos aikoi huppelissa olla nykyään joka paikassa on anniskeluoikeudet oon mä kerran sammunutkin paikallisen tanssilavan puskaan ja silloinen poikaystävä sit haki mua jokapaikasta ja sit tunnisti kengistä jotka pilkotti puskan alta kyllähän sitä kesällä tarkenee satoja hauskoja reissuja tehtiin seitkytluvulla enään tuu mieleenkään kaikki kun on olevinaan niin fiksuja ja filmaattisia ettei enää pääse kenenkään kanssa irrotteleen samalla mallilla vaikka ainakin mää kaipaan välillä heittäytymistä ihan hervottomaks ja välillä heittäydynkin välittämättä muiden keski ikäisten paheksuvista katseista.

Lue lisää

Meidän työyhteisö oli mahtava. Johtaja oli kolmissakymmenissä ja kaikki me alaiset kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Firman juhlat olivat tosi hilipakkaa. Jatkoilla hilluttiin aina aamuntunneille. Juhlien jälkeen selvimmät lähetettin työpaikoille hoitamaan firmaa ja sammuneet jätettiin lepovuoroon ; )

Ei enää jaksaisi, mutta eipähän tarvii itkeä, että ei ole saanut elää täysillä. Korpottaa kerkiää nyt kun nappaskengät ei ihan niin nopsaan liiku ja pääkään ei enää kestä.

korpikirjailija kirjoitti:

Meidän työyhteisö oli mahtava. Johtaja oli kolmissakymmenissä ja kaikki me alaiset kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välillä. Firman juhlat olivat tosi hilipakkaa. Jatkoilla hilluttiin aina aamuntunneille. Juhlien jälkeen selvimmät lähetettin työpaikoille hoitamaan firmaa ja sammuneet jätettiin lepovuoroon ; )

Ei enää jaksaisi, mutta eipähän tarvii itkeä, että ei ole saanut elää täysillä. Korpottaa kerkiää nyt kun nappaskengät ei ihan niin nopsaan liiku ja pääkään ei enää kestä.

Lue lisää

eka ja yhdeksäntoistavuotinen työpaikka oli kesko koko talo täynnä myyntimiehiä eikä sillon puhuttu mistään seksuaalisesta häirinnästä vaikka joka puolelta joku käsi kähmäs varsinkin sillon kun seitsemäntoistavuotiaana aloitin siellä lähettinä kuljeteltiin postia osastolta toiselle ja silloin oli vielä kunnon pikkujouluja sun muita talvi ja kesäpäiviä oi niitä aikoja.

,llo.. kirjoitti:

Oli tuossa jossain laskelmia tulevista eläkeläis massoista. Ja joku höpisi lähinnä tulevasta hoitajapulasta.

Net on niin merkittävä kuluttajaryhmä, monet hyväkuntoisia ja jotkut peräti varakkaitakin. Ja aikaa ainakin on. Melkein mikä tahansa ajanvietebisnes on tulevaisuudessa kultakaivos, jos se vaan saadaan eläkeläisille räätälöiduiksi.

En minäkään usko, että tanssiminen tai juopottelu oikein lyö läpi, siinä on terveydellisiäkin rajoituksia. Mutta jotain pitäisi kyllä kehitellä.

Koitin minä vuosia miettiä miten saisi myytyä jotain maanviljelijöille. En oikein keksinyt mitään järkevää. Loppujen lopuksi net tekee kauppaa keskusliikkeitten kanssa ja rahat tulevat unionista.

Lähinnä niitten sivubisneksissä olisi mullekin hommaa. Siinä on sitten se, että ala pitäisi tuntea. Oikeastaan ainut, mihin ois pystynyt jotain tekemäänkin, oli kotikililtä pottuviina tehdas. Se nyt vaan liika iso poka mulle, kansainvälistä markkinointia enempi kuin kotimaista. Täällä kun on tuon viinan mainostaminen aika tarkkaan rajoitettua.

Se on tavallaan kummastuttanut, miten kossu on joka paikassa esillä, sehän on periaatteessa product placementtiä kun telkkarissa tai leffassa kiskotaan kossua pullon suusta, muita merkkejä ei käytänössä näe ollenkaan.

Pitäisi kai koittaa kirjoittaa romsku jostakin. Tulee näköjään kirjoitettua niin paljon nettiin joutessaan, että energiaa vois kokeilla muuttaa rahaksi.

=DW=

Lue lisää

Kopsaan silloin tällöin näitä juttujani omiin "jutskakansioihin" juuri tuon samaisen idean takia, jos vaikkapa hyödyntäisi niitä rompsussa ; )

Paljon on kertynyt tekstejä minultakin tänne palstalle. Olisi sen ajan voinut tehdä tähellisempääkin, mutta toisaalta onhan tämä sosiaalista kanssakäymistä ja ihan kivaa sellaista. Nyt varsinkin kun lapset ovat lentäneet pesästä ja aikaa jää itselle. Eikä miehenikään tarvitse kokoaikaista kaitsemista.

korpikirjailija kirjoitti:

En puhu hippiajasta kuuskytluvulla vaan tuosta seitsemenkymmenluvun nousukaudesta. Kalenterini perustuu omiin kokemuksiin ja Kotikatsomon Uutishuoneen tapahtumiin.

Kotikatsomon tapahtumat alkoivat kuuskytluvun lopusta ja jatkuvat nyt seitkytluvulla.

Heinäkuussa 1969 ensimmäinen kuukävely tapahtui Apollo 11 -kuulennolla, jolloin astronautit Neil Armstrong ja Buzz Aldrin olivat ensimmäiset Kuun pinnalle laskeutuneet ja sillä kävelleet.

Lasse viren ja 10000m:n loppuratkaisut Munchenissä 1972. Olivat eilen Uutishuoneen selostamon kohokohtia.

Tanssilavat olivat jo mennyttä romantiikkaa ja tanssiravintolat ja yökerhot elivät kukoistuskauttaan. Seitkytluvulla oli työntekijöiden markkinat. Työntekijät sanelivat tulopoliittisia ratkaisuja.

Lama alkoi nostaa päätään kahdeksankymmenluvun lopulla.

Lue lisää

ilmottautunut työnvälitykseen joskus 70-71 ja hetken päästä tuli kaksikin työpaikkaa samalla kertaa, mistä voin valita.
Toinen Postivirkailijaksi ja toinen ison firman osto-osastolle.
Äitini, joka tunsi postin meininkiä, koska oli itsekin valtiolla töissä, puh.keskuksessa ja lennättimessä, mikä oli samassa postin kanssa, niin sanoi, että jos vain pääset sinne toiseen, niin älä mene postiin.
Hain sitten ensin vain siihen toiseen ja pääsin saman tien. Postiin ei tarvinnut yrittääkään.
Melkoisen varmasti olisin päässyt myös sinne, koska olin jo ollut useaan otteeseen lomittamassa valtion puhelimella ja sieltä saanut hyvät paperit.
E-pillereitä tosiaan silloin jo alettiin käyttää.
Minä myös, mutta piti pitää kolmen kuukauden jälkeen kuukauden paussi, ettei kohtu pienenisi liikaa.
No, sehän sitte riittikin.
Raskaaksihan jäin miehelle, jonka kanssa oltiin jo seurusteltu yli 7 vuotta ja oltiin tavallaan katkolla, mutta yhden ravintolaillan jälkeen sitte
kuitenkin... se oli -71-puolella.
Vuoden -72 helmik. syntyi sitten terve, ihana poika-vauva. Huomenna vietetään hänen synttäreitään, huh on siitä jo aikaa.
Ei ollut miestä mukana synnytyksessä, eikä paljon muitakaan, kuten nykyisin.
Se oli muuten sitä diskoaikaa jo.
Ensimmäinen todella hyvä disco-ravintola oli rantautunut meidänkin paikkakunnalle.
Sattui vielä olemaan samassa talossa, missä vanhempani asuivat ja minäkin, ennen naimisiin menoa.
Se oli meidän perheen olohuone.
Pikkuhiljaa yks toisens perään häipyi ja kohtasimme siellä discossa, koko perhe, paitsi mummo, joka jäi yksin kotiin.
Hetken päästä hän jo soittelikin peräämme ja patisti meitä kotiin.
Hänellä oli kipukohtauksia, ja ihmeesti sai kehiteltyä aina silloin jotain, kun tiesi meidän olevan siellä discossa.
Henkilökunta tunsi meidät kaikki ja siellä oli tunnelma todella hyvinkin kotoinen.
Ei tarvinnut edes takkia laittaa päälle, kun luikahti vaan talon toiselle puolelle.
Siellä oli monen tunnin jonot joka viikonloppu.
Monet tutut tulivatkin välillä meille veskiin ja juomaan, kun joutuivat odottamaan liian pitkään.
Tuntuu todella, että meidän ikäpolvi sai kaiken mahdollisen edistyksen aikaan, mikä nykyihmisille on aivan itsestäänselvyys.
Meillä oli taisteltavaa joka puolella, mutta hienosti veimme asiat läpi.
Nykyään taitaa ollkin aivan liian helppoa ja yksinkertaista, siksi ihmiset ovat tylsistyneitä.
Ei olis ehkä kannattanu niin valmiiksi taistella, että olis nykynuorillekin jotain jäänyt, heheh.

alima kirjoitti:

ilmottautunut työnvälitykseen joskus 70-71 ja hetken päästä tuli kaksikin työpaikkaa samalla kertaa, mistä voin valita.
Toinen Postivirkailijaksi ja toinen ison firman osto-osastolle.
Äitini, joka tunsi postin meininkiä, koska oli itsekin valtiolla töissä, puh.keskuksessa ja lennättimessä, mikä oli samassa postin kanssa, niin sanoi, että jos vain pääset sinne toiseen, niin älä mene postiin.
Hain sitten ensin vain siihen toiseen ja pääsin saman tien. Postiin ei tarvinnut yrittääkään.
Melkoisen varmasti olisin päässyt myös sinne, koska olin jo ollut useaan otteeseen lomittamassa valtion puhelimella ja sieltä saanut hyvät paperit.
E-pillereitä tosiaan silloin jo alettiin käyttää.
Minä myös, mutta piti pitää kolmen kuukauden jälkeen kuukauden paussi, ettei kohtu pienenisi liikaa.
No, sehän sitte riittikin.
Raskaaksihan jäin miehelle, jonka kanssa oltiin jo seurusteltu yli 7 vuotta ja oltiin tavallaan katkolla, mutta yhden ravintolaillan jälkeen sitte
kuitenkin... se oli -71-puolella.
Vuoden -72 helmik. syntyi sitten terve, ihana poika-vauva. Huomenna vietetään hänen synttäreitään, huh on siitä jo aikaa.
Ei ollut miestä mukana synnytyksessä, eikä paljon muitakaan, kuten nykyisin.
Se oli muuten sitä diskoaikaa jo.
Ensimmäinen todella hyvä disco-ravintola oli rantautunut meidänkin paikkakunnalle.
Sattui vielä olemaan samassa talossa, missä vanhempani asuivat ja minäkin, ennen naimisiin menoa.
Se oli meidän perheen olohuone.
Pikkuhiljaa yks toisens perään häipyi ja kohtasimme siellä discossa, koko perhe, paitsi mummo, joka jäi yksin kotiin.
Hetken päästä hän jo soittelikin peräämme ja patisti meitä kotiin.
Hänellä oli kipukohtauksia, ja ihmeesti sai kehiteltyä aina silloin jotain, kun tiesi meidän olevan siellä discossa.
Henkilökunta tunsi meidät kaikki ja siellä oli tunnelma todella hyvinkin kotoinen.
Ei tarvinnut edes takkia laittaa päälle, kun luikahti vaan talon toiselle puolelle.
Siellä oli monen tunnin jonot joka viikonloppu.
Monet tutut tulivatkin välillä meille veskiin ja juomaan, kun joutuivat odottamaan liian pitkään.
Tuntuu todella, että meidän ikäpolvi sai kaiken mahdollisen edistyksen aikaan, mikä nykyihmisille on aivan itsestäänselvyys.
Meillä oli taisteltavaa joka puolella, mutta hienosti veimme asiat läpi.
Nykyään taitaa ollkin aivan liian helppoa ja yksinkertaista, siksi ihmiset ovat tylsistyneitä.
Ei olis ehkä kannattanu niin valmiiksi taistella, että olis nykynuorillekin jotain jäänyt, heheh.

Lue lisää

Muistoni pulpahti jälleen kukkaan. Asuin 1971 vielä täällä Korvessa kun diskoista alettiin puhumaan. Olin jo työelämässä. Isäni oli ostanut toisen talon kotikadultamme. Sen talon kellarissa oli liikehuoneisto tyhjillään. Siitä tuli meidän nuorten ikioma salainen disco ; ) Paikka oli hyvin eristetty eikä musiikki häirinnyt naapurustoa, itse asuin talon yläkerrassa. Nuorenpi veljeni jatkoi disco perinnettä tiloissa kun muutin pois Korvesta. Siivosimme myöhemmin ystävättäreni kanssa diskohuoneistoa ja löysimme kossupullon uunin nurkasta. Se olikin hyvin mieluinen päiväpalkkio siivoustyöstämme.

,lk,, kirjoitti:

Tanssilavat kylläkin kukoistivat seiskytluvulla. Niihin oli tilausbusseja naapuripitäjistä ja silloin niissä soitti rokkibändejäkin. Kaatuilu alkoi kaheksankytluvun lopulla.

Tanssiravintoloita tai yökerhoja ole maalla vieläkään. Ei ne lavoja tappaneet. Ihmisiä muutti enempi kaupunkeihin, se tietenkin heikonsi tulosta lavoilla. En tiedä miten maalla nykyään pariudutaan kun ei ole lavojakaan, vissiin hankalasti.

Kulttuuri alkoi muuttumaan. Monikohan nykyään lähtisi paikkaan, jossa ei ole vesiklosettia, ei alkoholitarjontaa. Syötäväksi laihaa hernekeittoa ja kamalan makuisia makkaroita. Ympärillä piikkilanka-aita ja järjestysmiehet kyttäämässä susikoirien kanssa pummilla sisään pyrkiviä.



Jotain muistaakseni tapatui huviverossa kaheksankymmen luvulla ja lavoja alkoi kaatumaan. Yksi syy konkursseihin oli urheiluseuroissa ja muissa, mitä lie olleet kommunisteja tms. Net teki talkootyyppisesti hommia jollekin järjestölle ja pitivät lavat toiminnassa. Ihmisillä hiipui into. Ja sitäkään nyt en muista, mutta jossain välissä tuli jotain muutoksia noihin talkootyö sääntöihin. Nykyänhän se katsotaan tuloksi, eli siis verolliseksi. Yleishyödyllistä talkoota saa tehdä. Mutta naapuria ei saa auttaa ja verottaja miettii tuon yleishyödyllisyyden tapauskohtaisesti. Jokin taloyhtiön syystalkoo on ok. Ja todennäköisesti jokin kunnan leikkikentän kunnostus. Tanssilava on liikeyritys ja järjestysmiehet jne maksavat rahaa, iltatöitä lisineen jne.toisaalta lavatkin menivät vanhoiksi. Vaikea löytää rahoittajaa muutaman miljoonan hehtaarihallille. Kesälava kun nimensä mukaisesti kesäsesonkia varten rakennettu, eikä siitä saa ympärivuotista businesta. Tanssilava muutenkin kehno investoini, käyttöä vain muutama ilta kuukaudessa. JAvieläkin lisäksi,esiintyjät ovat hinnoitelleet itsensä pilviin. Isot nimet vetävät väen, sen mukaan on hinta.. Aika harva lähtee jonnekin korpeen katsomaan jotain tuntemattomuutta.

On niitä vieläkin jonkinverran, suurimmat selvisivät.

Niin no, minä en tanssi. Mutta tansseista oli helpointa pyydystää naisia. Ei tansseihin kukaan juuri mennyt, eikä mene tanssimaan. Juopottelemaan ja hakemaan seksiä.

Jäi toi nykyinen muijakin mukaan aikanaan tansseista. Esiintymässä oli Hullujussi-orkesteri, jäi näkemättä. Se taphtui kahdeksankymmen luvulla.

Oho, tuli kirjoitettua pötköön. Tää veres läpyskä on jotenkin outo, pitää totutella.


=DW=

Lue lisää

Varmaan ihan nykyvinkkelistä katsottuna eksoottisia paikkoja noi tanssilavat mut ite en niissä koskaan käyny ku oon Helsingissä syntyny (mitä kerran 80-luvun alussa Sysmässä); Helsingissä kuunneltiin Hurriganeseja ja muita bändejä, käytiin Tavastialla ja vuodesta -73 lähtien Kaivarin konserteissa.

Sitte oli tietysti kaikki oksennusräkälät painavine kröpöliäisine kaljatuoppeineen ja nukkavierut ihanat baarit joita ei enää oo ku Kalliossa jonkun verran.

Taistolaisia en voinu sietää mut jos niitä inhos niin sitä ei saanu sanoa ääneen, ettei tullu leimatuks "porvariks", vaikkei ois yhtään ollu kiinnostunu politiikasta ja ois ollu asenteiltaan kuinka humaani ja yhteiskuntakriittinen tahansa, se oli heti porvari tai taantumuksellinen jos ei ollu taistolainen tai ainaki selvästi vasemmistolainen; täähän oli kaikkialla suomalaisessa näkyvässä kulttuurielämässä - kammottavaa.

Suomi oli 70-luvulla tosi eristyny ja suomettunu maa, sitä ei ees tajuttu. Neuvostoliittoa ei saanu arvostella, viel 80-luvun puolivälissä yks tuttavani julisti käytyään siellä (ilmeisesti ruusunpunasin lasein varustettuna) et ihme ku sitä maata aina haukutaan ku siellä on kaikki niin hyvin.

Seiskytluvun tyyli kaikilla naisilla:

- pikkusäkkärä permanentti, useimmiten hennapunaseks värjätty, leikattu puudelimalliin
- turkoosi luomiväri ja karmee helmiäishuulipuna
- ei kulmakarvoja
- herttaset pikkukukalliset hameet ja sandaalit joissa pieni kiilakorko
- kesällä etupäässä vaan valkosia vaatteita; kaupoista oli vaikee löytää mitään värejä, varsinkaan sellasia ku hehkuva violetti tai pinkki
- taistolaisilla venäläiset kukkahuivit

Ne taistolaiset ei muute tienny venäläisestä kulttuurista mitään, juttelin monen kanssa, se oli voi voi.

En nyt jaksa enempää, Jumalan kiitos se vuosikymmen meni eikä tuu takasin ja meni omalta kohdalta mukavasti rokkia ja bluesia kuunnellessa.
Se, mistä niihin aikoihin rock- ja blueslevyjä löyty ja ties artisteja, on taas oma tarinansa, ottaen huomioon et radiosta ja telkkarista ei tullu käytännöllisesti katsoen "mitään."

Heippa!

Tuo kaikki ihanuus pyöri ajatuksissani kun suljin television ja menin sänkyyn.

Pitkä musta nilkkoihin ulottuva hiaton liivi ja mustat leveälahkeiset housut. Puserossa seksikkäät nyörit. Pitkät avoinna liehuvat hiukset ja poikaystävillä pitkät pehmennyksellä käsitellyt kiharat hiukset. Jonot ravintoloiden edessä, portieereillä miesten pikkutakki- ja kravattivarasto takahuoneessaan lainattavissa korvausta vastaan takittomille.

Uutena vuotena illalliskortit ja ruletti teki tulonsa.

Muistan kun olin veljeni häissä. Olin pukeutunut pitkään värilliseen leninkiin ja jalassa oli punaiset korkeapohjaiset kengät. Häistä otetuissa valokuivissa olen huvittavan näköinen hujoppi. Olenhan jo ilman korkojakin pitkä, mutta noilla kengillä olin päätä pitempi muita juhlavieraita.

Ehkä pidän jos tärkeysjärjestystä ajattelen tärkeinpinä saavutuksinani tuolla periodilla opiskelujeni loppuun saattamista. Se oli kovan työn tulos suoritin opintoja päätyöni ohella.

Muistojani viritti myös tuo tuona aikana käyty "missä riveissä seisot keskustelut". Olin mukana ammatiyhditystoiminnassa paikallisosaston sihteerin tehtävissä. Tein sitä sivuhommana. Kuljin erilaisissa neuvotteluissa ja noilta ajoilta minulla on vielä hyvin säilynyt sievä attaseasalkku tuolla komerossa.

Aateeni alkoi ropisemaan ja sai uudenlaista mietittävää, kun alallemme tuli lakko. Olin innolla mukana lakkovahdin hommissa ja jaoin vaatimuksiamme tukevia lehtisiä työpaikkamme edessä kadulla.

Kun lakko loppui vietiin rikkurit viikoksi etelän aurinkoon ja odottamani ylennys meni ohi.

Ostin ensimäisen autoni se oli keltainen kupla Volkswagen. Ei jätttänyt pakkaseen ja raaputetut kaksi silmänreikää etulasissa antoivat mahdollisuuden köröttellä töistä kotiin. Hyvä auto itse asiassa paras joka minulla on ollut.

Miehet eivät käytä tekoripsiä, tosi ja siksi ajattelin aloituksessani koota miehet mukaan ketjuun erilaisilla noususuhdanteen ja poliittisilla teemoilla.

Mitä tulee menneisiin lamakausiin aloitin yritystoimintani keskellä syvintä lamaa yhdeksänkymmenluvun alussa ja onnistuin palloilemaan lamakauden läpi.

korpikirjailija kirjoitti:

Muistojani viritti myös tuo tuona aikana käyty "missä riveissä seisot keskustelut". Olin mukana ammatiyhditystoiminnassa paikallisosaston sihteerin tehtävissä. Tein sitä sivuhommana. Kuljin erilaisissa neuvotteluissa ja noilta ajoilta minulla on vielä hyvin säilynyt sievä attaseasalkku tuolla komerossa.

Aateeni alkoi ropisemaan ja sai uudenlaista mietittävää, kun alallemme tuli lakko. Olin innolla mukana lakkovahdin hommissa ja jaoin vaatimuksiamme tukevia lehtisiä työpaikkamme edessä kadulla.

Kun lakko loppui vietiin rikkurit viikoksi etelän aurinkoon ja odottamani ylennys meni ohi.

Ostin ensimäisen autoni se oli keltainen kupla Volkswagen. Ei jätttänyt pakkaseen ja raaputetut kaksi silmänreikää etulasissa antoivat mahdollisuuden köröttellä töistä kotiin. Hyvä auto itse asiassa paras joka minulla on ollut.

Miehet eivät käytä tekoripsiä, tosi ja siksi ajattelin aloituksessani koota miehet mukaan ketjuun erilaisilla noususuhdanteen ja poliittisilla teemoilla.

Mitä tulee menneisiin lamakausiin aloitin yritystoimintani keskellä syvintä lamaa yhdeksänkymmenluvun alussa ja onnistuin palloilemaan lamakauden läpi.

Lue lisää

Meneepä tämä nuoruus näköjään nettipalstoja selaillessakin, olisi kyllä tekemistäkin, tullut juopoteltua ja nyt sitten pelkää ihmisiä.

Mutta siis noista aatteellisista asioista, periaatteessa koitan vältellä paria aihetta, uskontoa ja politiikkaa. Johtuu ammatista ja siitä, ettei niistä helpolla saa juttua aikaan. Net kun vähän fanaattisia juttuja monille. Mutta jotain nyt, eipä täällä lie montaakaan, jotka tuntee mut.

Sitä kun maalaisliittolaisesta kodista, niin kyllähän nuot ay-jutut on aina tökkineet. Itseasiassa ei niinkään ay, vaan se politiikka siinä.

Seiskyt luvulla olin vähän kuin pakotettu liittymään metallliliittoon. Se liiton jyrääminen siinä pajassa oli varsin röyhkeää. Melkein kävi työnantajaa sääliksi. Tapahtui mitä tahansa, luottamusmies juoksi konttoriin. Siihen hommaan aina valittiin joku, jolla oli potkut tiedossa tai jokin äitiysloma eessä. Raskaana olevan luottamusmiehen erottaminen kun on hankalaa.

Se oli aika iso firma, alihankintaa ja ulkomaankauppaa. Työntekijöiden määrää en muista, mutta jonkun kannatti perustaa sinne työmaaruokalakin.

Huvittavaa jyräämistä oli jotkut vaalit, luottamusmiehestä tietenkin. Firma oli jakaantunut useampaan kuppikuntaan. Kun olin ihan ajalleen menossa äänestämään, tuleva luottamusmiehemme oli jo laskemassa ääniään ja valitteli että pojat tais myöhästyä.

Koitin olla liittoon yhteyksissä työolosuhteista. Kun tuli koneesta putki ottaan otin lopputilin ja samana päivänä poltin metalliliiton punakantisen jäsenkirjan leivinuunissa.

Siis en ole minkään puolueen jäsen nytkään. Jotain mielipiteitä kyllä on, ne estävät vasemmiston äänestämisen. Ja yksiin kunnallisvaaleihin kaheksankymmen luvulla tein kolmelle suurelle vaalimainoksia. Piti tosin olla tarkkana, etteivät sattuneet samaan aikaan byrooseen.

Viimmeisin duunipaikkani oli sellainen, että olisi käytännössä pitänyt liittyä demareihin. Tein valintani ja otin loparit.

Minä aikanaan olin ostamassa autoa. Mietin Datsunin ja kuplavolkkarin välillä. Se Datsunkauppa harmitttaa vieläkin. Ainoa huonompi auto, mikä on ollut, oli 204 diesel Peugeot Se oli niin huono, ettei meinannut kelvata edes romuttamoon.

Ja kun sattuikin sopivasti puheeksi. Olin jo parivuotta sitten perustamassa firmaa. Epäonnekseni sairastuin. Nyt kun saa noihin muihin vaivoihin napit ja uudet rillit niin sitten lähdetään polkemaan.

Tota. Mulla oli yks hyvä asiakas pari vuotta. Tein freekortilla. Oltiin sovittu jatkostakin tälle vuodelle. Satuin juttelemaan yhdelle vanhalle duunikamulle, ihan yleisesti ja tietysti duuneistakin. Se oli virhe.

Minä nyt satun olemaan vapaa-ajattelijoitten jäsen ja sen vanhan duunikamun äijä on vapaamuurari. No, se entinen duunikamu teki vuosisopparin sen mun pokan kans. Kuulin siitä joulukuun lopussa. Oli hommiakin sovittuna tälle vuodelle mutta kun veljeä ei jätetä niin mulla ollutkin tässä hyvää aikaa sairastella.

Siis vakaumuksellisia asioita pitää välttää kuin ruttoa. Kyllä mä välttelenkin tavallisesti, sitä nyt joskus tulee juteltua kuitenkin jonkun kanssa.

Ei mainosala ikinä ole ollut helppoa. Nyt vaan kun pukkaa lamaa, niin isommat toimistot taistelee tileistä. Vähän huvittavaakin, mulla ois ollut kuukauden tai parin duunit tiedossa. Mulle ihan hyvä raha, sille toimistolle pieru saharassa. Ehkä yhden AD:n kuukausipalkka.

Mutta kokemus on osoittanut, noita isompia alkaa kaatumaan pikapuoliin, mulle alkaa löytymään hommia.

Sitä piti selittämäni, mun mielestä nyt on hyvä aika panna puulaaki pystyyn. Minä pärjään pienemmilläkin tuloilla jotenkin, noilla isoilla on valtavat kulut. Kun hinnat tippuu menee pajoja nurin. Toki tulee työttömiäkin, ne kilpailee sitten mun kans. Mutta juuri kellään ei ole kolmeavuosikymmentä kokemusta

Telkkarissa on ohjelmaa sähköshokeista, pitää kattoa se kaiken varalta, jos vaikka napit ei auta.

=DW=

,.lk,.., kirjoitti:

Meneepä tämä nuoruus näköjään nettipalstoja selaillessakin, olisi kyllä tekemistäkin, tullut juopoteltua ja nyt sitten pelkää ihmisiä.

Mutta siis noista aatteellisista asioista, periaatteessa koitan vältellä paria aihetta, uskontoa ja politiikkaa. Johtuu ammatista ja siitä, ettei niistä helpolla saa juttua aikaan. Net kun vähän fanaattisia juttuja monille. Mutta jotain nyt, eipä täällä lie montaakaan, jotka tuntee mut.

Sitä kun maalaisliittolaisesta kodista, niin kyllähän nuot ay-jutut on aina tökkineet. Itseasiassa ei niinkään ay, vaan se politiikka siinä.

Seiskyt luvulla olin vähän kuin pakotettu liittymään metallliliittoon. Se liiton jyrääminen siinä pajassa oli varsin röyhkeää. Melkein kävi työnantajaa sääliksi. Tapahtui mitä tahansa, luottamusmies juoksi konttoriin. Siihen hommaan aina valittiin joku, jolla oli potkut tiedossa tai jokin äitiysloma eessä. Raskaana olevan luottamusmiehen erottaminen kun on hankalaa.

Se oli aika iso firma, alihankintaa ja ulkomaankauppaa. Työntekijöiden määrää en muista, mutta jonkun kannatti perustaa sinne työmaaruokalakin.

Huvittavaa jyräämistä oli jotkut vaalit, luottamusmiehestä tietenkin. Firma oli jakaantunut useampaan kuppikuntaan. Kun olin ihan ajalleen menossa äänestämään, tuleva luottamusmiehemme oli jo laskemassa ääniään ja valitteli että pojat tais myöhästyä.

Koitin olla liittoon yhteyksissä työolosuhteista. Kun tuli koneesta putki ottaan otin lopputilin ja samana päivänä poltin metalliliiton punakantisen jäsenkirjan leivinuunissa.

Siis en ole minkään puolueen jäsen nytkään. Jotain mielipiteitä kyllä on, ne estävät vasemmiston äänestämisen. Ja yksiin kunnallisvaaleihin kaheksankymmen luvulla tein kolmelle suurelle vaalimainoksia. Piti tosin olla tarkkana, etteivät sattuneet samaan aikaan byrooseen.

Viimmeisin duunipaikkani oli sellainen, että olisi käytännössä pitänyt liittyä demareihin. Tein valintani ja otin loparit.

Minä aikanaan olin ostamassa autoa. Mietin Datsunin ja kuplavolkkarin välillä. Se Datsunkauppa harmitttaa vieläkin. Ainoa huonompi auto, mikä on ollut, oli 204 diesel Peugeot Se oli niin huono, ettei meinannut kelvata edes romuttamoon.

Ja kun sattuikin sopivasti puheeksi. Olin jo parivuotta sitten perustamassa firmaa. Epäonnekseni sairastuin. Nyt kun saa noihin muihin vaivoihin napit ja uudet rillit niin sitten lähdetään polkemaan.

Tota. Mulla oli yks hyvä asiakas pari vuotta. Tein freekortilla. Oltiin sovittu jatkostakin tälle vuodelle. Satuin juttelemaan yhdelle vanhalle duunikamulle, ihan yleisesti ja tietysti duuneistakin. Se oli virhe.

Minä nyt satun olemaan vapaa-ajattelijoitten jäsen ja sen vanhan duunikamun äijä on vapaamuurari. No, se entinen duunikamu teki vuosisopparin sen mun pokan kans. Kuulin siitä joulukuun lopussa. Oli hommiakin sovittuna tälle vuodelle mutta kun veljeä ei jätetä niin mulla ollutkin tässä hyvää aikaa sairastella.

Siis vakaumuksellisia asioita pitää välttää kuin ruttoa. Kyllä mä välttelenkin tavallisesti, sitä nyt joskus tulee juteltua kuitenkin jonkun kanssa.

Ei mainosala ikinä ole ollut helppoa. Nyt vaan kun pukkaa lamaa, niin isommat toimistot taistelee tileistä. Vähän huvittavaakin, mulla ois ollut kuukauden tai parin duunit tiedossa. Mulle ihan hyvä raha, sille toimistolle pieru saharassa. Ehkä yhden AD:n kuukausipalkka.

Mutta kokemus on osoittanut, noita isompia alkaa kaatumaan pikapuoliin, mulle alkaa löytymään hommia.

Sitä piti selittämäni, mun mielestä nyt on hyvä aika panna puulaaki pystyyn. Minä pärjään pienemmilläkin tuloilla jotenkin, noilla isoilla on valtavat kulut. Kun hinnat tippuu menee pajoja nurin. Toki tulee työttömiäkin, ne kilpailee sitten mun kans. Mutta juuri kellään ei ole kolmeavuosikymmentä kokemusta

Telkkarissa on ohjelmaa sähköshokeista, pitää kattoa se kaiken varalta, jos vaikka napit ei auta.

=DW=

Lue lisää

... pelkoko on iskenyt, että joku katsoo lävitsesi ; ) On sekin outo olotila. En ole sitä kokenut sitten seitkytluvun kuinka ollakaan.

Oli firman risteily ja tuli otettua liikaa sekoituksia. Muisti oli hakusessa ja tyttöystävä kertoi aamulla töppäilyistäni laivan baarissa hyvin vakavalla naamalla, muistan kuinka olin kuin hiiri ahdistettuna nurkkaan. Sanoin, että en tule ulos hytistäni ennenkuin Turun satamassa.

Ystävättäreni helpotti oloani kertomalla, että ei se ihan niin mennyt. Hän vain kiusasi minua kun näki kalpean naamani ja pahan oloni.

Minulla oli pienenä haave opiskella mainosalalle, eikä urani osunut sinne päinkään. Nyt töherrän tauluja toteuttaakseni luovuuttani.

Sponttaaninen naurun pyrähdys teki pisaroita päätteelle kun luin viimeiset lauseesi.

Tuo paikkakunnan vaihdos tapahtui minullakin heti seitkytluvun alussa 1973. Muutin täältä perukasta Pohjanmaalle jossa vietin lopun seitkytluvusta.

Opiskelun johdosta minunkin oli luovuttava kesälomistani seitkytluvun lopulla ja kahdeksankymmenluvun alussa. Olin viralliset lomat jatkettuna omana vapaana ulkomailla työssä ns. kieliharjoittelussa. 1979 Ruotsin Kirunassa ja 1980 Scotlannin Edinburgissa.

Nuo tessit astuivat omille varpailleni kun aloitin yrittäjänä ja joskus kirosin nuo ajat.

Seitkytluku oli minulle hyvin työ- ja opiskelupainotteinen eikä tullut mieleenikään tehdä järkeviä vanhuuden varan suunnitelmia. Mutta työhistoriani on aukoton, joten tulihan sitä eläkepottiakin samalla kerättyä.

korpikirjailija kirjoitti:

Sponttaaninen naurun pyrähdys teki pisaroita päätteelle kun luin viimeiset lauseesi.

Tuo paikkakunnan vaihdos tapahtui minullakin heti seitkytluvun alussa 1973. Muutin täältä perukasta Pohjanmaalle jossa vietin lopun seitkytluvusta.

Opiskelun johdosta minunkin oli luovuttava kesälomistani seitkytluvun lopulla ja kahdeksankymmenluvun alussa. Olin viralliset lomat jatkettuna omana vapaana ulkomailla työssä ns. kieliharjoittelussa. 1979 Ruotsin Kirunassa ja 1980 Scotlannin Edinburgissa.

Nuo tessit astuivat omille varpailleni kun aloitin yrittäjänä ja joskus kirosin nuo ajat.

Seitkytluku oli minulle hyvin työ- ja opiskelupainotteinen eikä tullut mieleenikään tehdä järkeviä vanhuuden varan suunnitelmia. Mutta työhistoriani on aukoton, joten tulihan sitä eläkepottiakin samalla kerättyä.

Lue lisää

Se oli optimistista muutoksen ja itsenäistymisen aikaa. Joskus alkuvuosina päättyi pakollinen koulu ja aika nopeasti muutin kotoa, itsenäistymisen halua oli vahvaa.
Myöhemmin vasta oli opiskelun aika ammattiin, paljonkin myöhemmin.
Kyllä hyvää kokemusta antoi työelämä ja ihmissuhteita paljon.
Lavoilla kuljettiin ja muuttamisen aika tuli minullekkin, isompaan kaupunkiin.
Olin siihen jo aikaisemmin saanut tuntumaa.
Alkuvuosina oli ne alhaalta levenevät housut, hiekkapestyt farkut ja maxitakit, tupeeraukset ja korkkipohjakengät.
Ensi rakastuminen oli ihanaa, muistoja riittää.
Lastenkin aika tuli minulla paljon myöhemmin, hyvä niin.

Muita värejä ei kai ollutkaan.

tummansiniset haisaappaat kirjoitti:

Muita värejä ei kai ollutkaan.

..... tuli mieleeni, että kun perukan laitamilta tuli tyttöjä kirkolle töihin tai piikomaan. Tunnistimme heidät kirkkaan värisistä kumppareista. Se oli meidän ison kirkon tyttöjen jonkin sortin vitsi nuihin aikoihin. Mutta se taisi olla kuuskytluvulla.

Vanhemmalla sisarellani kävi siten, että hän sai myös sivuoireita pillereilä, eikä voinut käyttää niitä. Sisareni varoitti minua pillereiden vaarallisuudesta. Kokeilin, enkä saanut sivuoireita, joten jatkoin ilman ongelmia. Sitten tuli tuo kierukka vaihe kun pillerit koettiin ongelmaisiksi hormoonitoiminnan sekoittajksi.

Kierukasta en pitänyt tunsin epämääräistä kipua ja luovuin.

Nainen on ehkäisyssä ollut koekaniini ja miehet ovat porskuttaneet. Siksikö nykyään on noita tautitapauksia. Nainen on suojautunut ehkäistäkeen lapsen saannin, mutta altistunut vaarallisille sairauksille.

...minä menin pitemmän kautta. Koska yläasteen käytyäni työnteko kiinnosti enemmän kuin opinnot lukion suorittaminen jäi seitkytluvun loppuperiodiin. Suoritin työn ohella iltalukiota josta kirjoitin 1981-ylioppilaaksi. Kahdeksankytluku oli sitten lisäopintojen aikaa ja tuolla samalla vuosikymmenellä avioiduin ja tein lapset.

Tein tuolla aikaisemmin aloituksen Kolmas ikä ja moni sanoi elävänsä vain yhtä ikää tai tätä päivää jne. Itse jaan elämäni erilaisiin periodeihin, se selkeyttää ja palauttaa muistiin parhaiten menneet ja niiden vaikutukset nykyisyyteen.

Onko sinulla ikinä ollut huluppeeta eloa vaan samanlaista kittuuttamista kaikki tyyni ; )

Minä näen elämän erilaisena. Viiskytluku ja lapsuus koulun alkaminen ja ensimmäinen tosi hyvä tyttökaveri. Kuuskytluku teinistä aikuisuuteen ihanat eka ihastumiset. Beatlesistä kotikulmien rautalankabandeihin upea musiikin vuosikymmen.

Seitkytlukua olen nyt tässä purkanut. Kahdeksankytluku perhe ja lapset jne. Ihania vuosikymmeniä jotka kaikki ovat olleet hyvin erilaisia.