Tälläkin palstalla panssareista puhutaan kuin ne olisi jotain ihmeaseita, kaukana siitä. Ilman jälkaväen tukea kyyti panssareissa oli kylmää. PST-mies makaa poterossaan, antaa vaunun ajaa vaikka päältä ja toimii. Panssarista näkyvyys on onneton, siellä olevilla ne kusiset paikat on. Saavat koko ajan pelätä mistä paukku tulee sisään!
Toisessa maailmansodassa tämä nähtiin. Venäläisiä tankkeja ammuttiin singoilla urakalla. Ei niistä ollut vastusta jos jalkaväki ei ollut suojaamassa. Samoin kävi saksalaisille, bazookalla kylkeen niin siinä kärventyi herrakansan ukoilta perskarvatkin vaikka oli minkälaisessa tiikerissä!
Toisessa maailmansodassa tämä nähtiin. Venäläisiä tankkeja ammuttiin singoilla urakalla. Ei niistä ollut vastusta jos jalkaväki ei ollut suojaamassa. Samoin kävi saksalaisille, bazookalla kylkeen niin siinä kärventyi herrakansan ukoilta perskarvatkin vaikka oli minkälaisessa tiikerissä!
Vastaukset 39
Vanhimmat
"Samoin kävi saksalaisille, bazookalla kylkeen niin siinä kärventyi herrakansan ukoilta perskarvatkin vaikka oli minkälaisessa tiikerissä!"
Silloin kun ne toimivat, kyllä. Tosielämässä tämäkään "superase" ei näet ihan vastannut sodan aikaista tai sen jälkeistä propagandahypetystä, vaan useimmiten pelkästään sytyttimet jättivät ampujan pulaan toimiessaan joko liian hitaasti tai pahimmilllaan ei ollenkaan. Itseasiassa pst-rakettien käyttäytyminen oli niin outoa, että armeijan kouluttajilla ei vielä Korean sodan aikanakaan ollut täydellistä käsitystä kuinka niiden oli tarkoitus tarkalleen toimia...
Tietysti bazookan meriitti oli siinä, että se oli kevyt ja suhteellisen kompakti. Samaa ei voinut sanoa armeijan pst-tykeistä, jotka ansaitsivat mainetta sekä isoina, raskaina että tehottomina. Ei ole siis lainkaan ihme, että esmes Ardenneilla GI:t tykkäsivät mieluummin roijata ylimääräisiä bazookia kuin leikkiä pst-tykkien kaltaisten surmanloukkujen kanssa.
Jonkin verran olen ollut näiden kanssa tekemisissä.
Nykyisin sanomme panssarijääkäreiksi jalkaväkeä, joka etenee kuljetuspanssareilla ja hyökkää jalkautuneena taisteluvaunujen tuella. Viime sotamme aikana panssarijääkäri taas oli panssarintorjuja. Lyhyen kantaman nyrkit vaativat lujia hermoja ja tarkkuutta. Millään tavoin panssarintuhoojan työ ei ollut helppoa silloinkaan. Panssarit herättivät kauhua, ja riittämätön panssarintorjunta oli usean tieuriin tukeutuvan liikkeen, läpimurron välittömin syy.
Panssari oli juuri se aselaji, jonka keskitetyllä hyökkäyksellä päästiin rajun tulivalmistelun jälkeen helposti murtoon. Valkeasaaressa panssarit ajoivat JR1:n viimeisetkin sen juoksuhiekan ja niiden vitsasten seassa vielä rämpivät pois. Myöhemmin liikkuvilla suurilla panssariosastoilla saatiin nopeasti kiila jotakin heikosti varmistettua tieuraa pitkin esimerkiksi kahden yhtymän saumakohtaan. Tämä osaltaan ratkaisi VT-linjan kohtalonkin Kuuterselän alalohkolla (Mustamäentie-Vammeljärvi).
Eurooppalaisessa mittakaavassa Ranska koki saman vuonna 1940, kun saksalaiset ajelivat raskaalla kalustolla Ardennien läpi ranskalaisten vielä ollessa tapansa mukaan "suuria ja säteileviä" ja lounastaessa. Kyse oli oikeastaan maailman suurimmasta ruuhkasta, jota kutsutaan nimellä "Blitzkrieg". Liike oli täysin seis seitsemän tuntia, kunnes ruuhka tiellä saatiin purettua.
Mekin osasimme. Suomalaiset sotasaalissotkat kykenivät keskitetysti käytettynä tukemaan ratkaisevia painopistehyökkäyksiä 1941, ja esimerkiksi 1944 Tienhaaran taistelussa tulikantaan ryhmitetyt sotkat vastasivat suurelta osin niiden salmea ylittävien tuhosta, jotka tykistön tuhoamisammunnan läpi vielä pääsivät. Portinhoikan-Juustilan vaiheilla vastahyökkäykset olivat oleellisia.
Kymmenen vuotta sitten epäiltiin erilaisissa kansainvälisissä julkaisuissa panssarin olevan aselajina laskussa, ja tuo muoti rantautui Suomeenkin majuritasolle, mutta Israelin ja Yhdysvaltain kokemukset 2000-luvulla ovat osoittaneet, että panssari on edelleen maataistelukentän kuningas. Bagdad vallattiin panssariarmeijalla, ja merijalkaväki liikkuu aina panssaroituna silloin, kun se ei kävele. Helikoptereiden käyttö oli 2003 vaivaista.
Taktiikalla on suuri merkitys. Irak ei käyttänyt panssareitaan mitenkään, kunhan käkki aavikolla odottaen ilmasta saapuvaa tuhoa. Toki aavikolla havaitsemisetäisyydet ovat joskus kilometreissä, kun meillä ne voivat olla todella lyhyotäkin, 50-200 metriä. Se tasaa tilejä.
Panssarin vihollinen numero yksi on helikopteri, mutta taisteluhelikopteri vaatii koko lailla esteettömän liikkumisen. Helikopteri voi nousta metsän takaa tarkkailemaan, laskee, nousee taas ja ohjus lähtee, laskee - ja ainoa, mikä pelastaisi vaunun olisi, että se juuri sopivalla hetkellä pääsisi lämpimän saunan taakse suojaan.
Helikopteri on hyvin monimutkainen konstruktio ja herkkä jo käsiaseiden tulelle. Vietnamissa Yhdysvallat menetti 5000 helikopteria. Viidakossa panssari ei tietenkään ollut minkään arvoinen ja vaikeaa oli puiden latvoissakin.
Yleisesti ottaen on niin, että pitkä konflioktiton jakso saa aikaan erilaisia haihatteluja ja teoretisointeja, mutta sodan tuli pelkistää kokemusperäisen tiedon, ja ainakin näillä näkymillä vielä 2020-2030-luvuilla panssari on voimissaan. Myös Venäjä luottaa panssariin, hyväkuntoisia T-80-vaunuja on luultavimmin 3500-4000, kaikkiaan niitä on tehty 12-13 000, mutta en usko niiden kaikkien olevan ajokuntoisia.
Niissä on muuten hyvät suojausjärjestelmät. Venäläisten tekniikkaa ei kannata mitata koskaan sillä perusteella, että heidän vehkeitään, koski asia tankkeja tai migejä, on ollut sellaisilla hitihateilla, jotka eivät ole osanneet niitä käyttää. Georgiassa riitti vanhakantainen kalusto (Zilejä ja Nikitavaunuja) ja Tshetsheniassa kokemusta hankkinut läpimurtojoukko pieksemään natokoulutetun 50 000 miehen liikkuvan armeijan. Ei sota ole komposiittikypäriä ja kevlarliivejä, suojalaseja tai polvisuojia, ei naruissa killuvia pellejä. Sota on sotaa, se on verta ja paskaa.
Panssariaselajin kehitystä voi tutkia tuolta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Panssarivaunu
Tuost näkee, miten liikkuva nykyvaunu on:
http://www.youtube.com/watch?v=19qUV9fzC2U
1941 tasan yksi (1) kappale. Helppo käyttää keskitetysti? Kalusto oli pääasiassa erilaisia Vickers-versioita sodan loppuun asti.
Tienhaarassa ei ollut yhtään Sotkaa. Pari rynnäkkötykkiä taisi olla.Ylipäänsä sotkia taisi olla meillä noin neljä kappaletta. Niistäkin pari oli Saksasta saatuja.Ellen väärin muista, niin Portinhoikassa oli ehkä pari-kolme sotkaa käytössä.
Aselevon tullessa sotkia oli 9 kappaletta. PsD:n I panssaripataljoonassa oli kaksi komppaniaa sotkilla, yksi Vickerseillä. Lisäksi oli sotasaalisvaunuina jokunen KV-1 ja T-28.
Se kaksi komppaniaa oli ratkaisevassa osassa monessa paikassa.
Vuonna 1941 oli kylläkin vain se yksi sotka, kun hyökkäys alkoi. Vickersejä tietenkin käytettiin keskitetysti.
Reino Lehväslaiho kirjoittaa sotkien osallistumisesta Tienhaarassa tulitukena kirjassaan Sotkalla sodassa. Muistinko vaunun väärin?
ja klimi iski venäläisen panssarikiilan Juustilasta Portinhoikkaan takaisin.
Kesän -44 taisteluissa sotkat olivat raskaassa psv-komppaniassa. Niitä oli kerrallaan muutama.
Lehväslaiho on voinut ehtiä Tienhaaraankin ennen Portinhoikkaa. Epäilen.
PsPr.n pataljoonilla ei ollut sotkia missään vaiheessa.
raskaan panssarikomppanian iskuvoima olikin. Perässä tuli yksi postijuna ynnä pari muuta vanhempaa vaunua. Toinen ehyt sotka makasi Saimaan kanavan pohjassa.Se nostettiin kyllä pian.
harrastajille voi lämpimästi suositella Erkki Käkelän koko tuotantoa ja Pekka Kantakosken Punaisia Panssareita
Raskas psv-komppania, jota tarkoitat, oli 3. psv-komppania (Torp) ja se kuului I panssaripataljoonaan. Sotkia 3 kpl, T-28 3 kpl.
Tuolla on kaikesta kirjavasta kalustosta:
http://www.porsimo.net/fb/info/armored.htm
yliarvostettuja että kun katselee uutisia Israelista ja Irakista, niin panssarit ovat hallitseva aselaji, ja nyt puhutaan 2000 luvusta. Sodassa muuten kannattaa aina varoa mistä paukku tulee. Miettisit edes vähän mitä kirjottelet, jos on millä miettiä.
Ehkä kannattaisi tutustua tarkemmin vaikkapa vain saksalaisten idänseikkailuun. Panssareilla tehdyt pihtiliikeet saivat koko läntisen Venäjän väestön armeija mukaan luettuna noudattamaan kuuluisaa käpälämäki taktiikkaa, joka olisi jatkunut Uralille ja ylikin jos Hitler ei olisi saanut yhtä niistä aivoinfarkteistaan joita hän aika ajoin sai. Hyökkäys pysäytettiin Smolenskin tasalle 8 viikoksi. Stalinin moukari oli aikas nysäinen ja kupan syömä.
Kirjallisuus vinkkinä vaikkapa tositapahtumiin perustuva Theodor Pluvier'in romaani Moskova.
Theodor Plievier...
"Panssareilla tehdyt pihtiliikeet saivat koko läntisen Venäjän väestön armeija mukaan luettuna noudattamaan kuuluisaa käpälämäki taktiikkaa, joka olisi jatkunut Uralille ja ylikin jos Hitler ei olisi saanut yhtä niistä aivoinfarkteistaan joita hän aika ajoin sai. Hyökkäys pysäytettiin Smolenskin tasalle 8 viikoksi."
-Ilman huoltoa päälle vaan?
-Miten olisi ammuksia ja löpöä toimitettu tarpeeksi?
- Kuinka kauan sotilaat olsivat jaksaneet ennen kuin romahtavat täysin?
- Hyökkäykset pysähtyivät kovenevaan vastarintaan
Moskova horinoiden kanssa menee samaan koppaan nuo juttusi.
Hah. Missäpäin vastarinta koveni? 8 viikon pysähdyksen jälkeenkin panssarit etenivät Moskovan porteille ilman että vieläkään olisi edes jonkinlaista venäläisrintamaa tullut vastaan. Oliko mielestäsi viisasta marssittaa Guderian panssareineen Harkovan suunnalle noin vaan kuin pikkuiltalenkkinä kesken etenemisvaihetta? Entä Hoepnerin panssarit? Holts ?
Kysyisit mieluummin miksi huoltojunat seisoivat Warsovan ja muilla asemilla viikkotolkulla. Olisiko syy ollut ettei pysytty alkuperäisessä Pauluksen suunnitelmassa jota hän laati useiden viikojen ajan tullessaan ensimmäisen päämajoitusmestarin vakanssille OKH:n. Paulus pelasi sotapelin moneen kertaan ennenkuin hän esitti ensimmäisen luonnoksensa OKH:n esikunnassa Zossenissa 18 ja 19.11. paikalla oli toisena päivänä myös Brauchitsch, Halderin, Raederin lisäksi. Vielä tämän jälkeenkin Paulus pelasi kaksiosaisen sotapelinsä joista ensimmäisen alkutilanteen venäläisten ryhmityksestä han esitti 29.11. Toisen osan hän esitti 3.12 jossa Minskin-Kievin tavoitteiden saavutettua pohdittiin jatkoa.
Oletko sitä mieltä ettei Paulus ottanut suunnitelmissaan huomioon myös huoltoon liityviä juoksevia asioita? Vuorenvarmasti otti. Kysymys kuuluukin otettiinko niitä enää huomioon ja olivatko ne enää toteutuskelpoisiakaan kun Hitler vesitti Pauluksen n. 2 kk:tta vaatineen suunnitelman omalla käsittämättömällä sotamiestaidollaan. Tuleeko sinun mielestäsi suunnitelmassa huomioida myös psykooseja kokevan "johtajan" mahdolliset mielenhäiriöt? Siinä tapauksessa ihmisikä ei riitä niitä kaikkia vaihtoehtoisia hyökkäysvariaatioita saattamaan suunnitelman asteelle.
Kuinka kauan sinä jaksaisit ilman huoltoa? Eikö ollutkin niin että Paulus olisi pysäyttänyt hyökkäyksen A-A tasalle? Halusit osoittaa kaikkitietävyyttäsi kun hieman karrikoin venäläisten päätöntä pakenemista Uralille. Muista ettet sinä mikään kingi täällä palstalla ole ja täällä voivat kaikki esittää jopa omia näkemyksiään niinkuin esim. sinä horiset.
Loistavan älytön kysymys kun se asetetaan ylempänä esitettyjen argumenttien lisukkeeksi. En näe mitään syytä kommentoida sitä.
Vituttaaako puusilmää ;)
Moskovan kulkukoiratkin valjastettu Aadolfin tankkien tuhoamiseen!
Faktahan on että saksalaisilla ei huolto pelannut. Eivät ne mihinkään olisi päässeet vaikka Hitler ei olisi sekaantunutkaan asioihin.
Ihme tekosyitä pitää keksiä saksalaisten saamattomuudelle.... noh ainahan on syntipukki nimeltään Hitler.
Nyky panssareihin ei kyllä singoilla pysty. Irakilaiset kun ampuivat amerikkalaisten panssareita singoilla, niin vähän maali rapisi ja jenkkejä nauratti. Näin tämän CNN:ltä. Näin se on ollut jo monta vuosikymmentä. Sellaset on vaunuissa metallit, ettei niitä singoilla kannata mennä sohimaan.
Ei millään tavallisella RPG-7 kiinassa tehdylla raketilla saa paljoa vahinkoa aikaan edes puulevyyn.
Venäläinen RPG-29 läpäisi irakissa Challenger 2 tankin etupanssarin ja kuski menetti jalkansa. Kyllä niihin tehoaa jos on kunnon sinko matkassa.
http://www.telegraph.co.uk/news/uknews/1551418/MoD-kept-failure-of-best-tank-quiet.html
Tankit ovat tuollakin ajelleet vapaasti koska vastustajilla on niin huonot pst-aseet käytösään.
Suomenkin käytössä ollut raskas kertasinko APILAS läpäisi käytännössä kaikki vaunut edestä ja takaa vielä parikymmentä vuotta sitten. Nykyäänkin sillä ampuu läpi suurinta osaa kaikkialta muualta paitsi etusektorista.
Singoissa on muutenkin nyt astunut kuvioihin uusi sukupolvi tandemkärkineen, joilla läpäisy singosta riippuen reaktiivitiilien jälkeen jopa 750-850mm RHA.
"Tpr Chance's mother Kay, 49, from Bromsgrove, Worcestershire, said her son had been told that the Challenger was the best in the world and essentially impenetrable to any weapons the insurgents possessed.
She said: "Sean often told me he felt totally safe because he was in the best tank in the world. But we now know that is not the case. The Government has covered it up."
Sodassahan ei omat haavoitu tai kuole koska hallitus sanoo meidän olevan parhaita.Voi ristus sentään mitä ininää.Maailmassa ei ole olemassa laitetta jota ei voi tuhota tai vahingoittaa sanoo hallituksen propaganda sitten mitä tahansa.Asenne kotirintamalla realistisuudessa kohdillaan...
ennenkaikkea vastustajan vaunut ynnä erilaiset pst-aseet. Sinkojen edeltäjillä ( panssarinyrkit, panssarinkauhut, bazookat jne) oli tärkeä sija vain tietyissä oloissa. Merkittävää tuhoa tekivät rakettiasein varustetut rynnäkkökoneet. Tykistölläkin oli osuutensa.
"Merkittävää tuhoa tekivät rakettiasein varustetut rynnäkkökoneet"
Toisessa maailmansodassa vai? Näinhän sitä kovasti kerrotaan, mutta totuus on toinen.
Sinänsä tulivoimaltaan hyvät raketit olivat liian epätarkkoja panssarintorjuntaan, jossa niillä piti saada osuma itse vaunuun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Massamaisesti käytettynä niillä toki oli mahdollista saada se osuma, mutta tuuripeliä se aika pitkälti oli. Sen sijaan panssaroimattomien ajoneuvojen tuhoamiseen raketit olivat todella hyviä, koska jo lähelle osuneen raketin paine/sirpalevaikutus riitti tekemään vahinkoa.
Kuvat kahdeksalla HVAR-raketilla varustetuista Typhooneista tankkijahdissa Falaisessa ovat tietysti uljaita, mutta käytännössä rakettien pst-saavutukset oli ihan muuta kuin yleisesti uskotaan.
eivät siis pidä paikkaansa?
"Kuvat kahdeksalla HVAR-raketilla varustetuista Typhooneista tankkijahdissa Falaisessa ovat tietysti uljaita..."
Typhoonit tuskin kantelivat mukanaan HVAR-raketteja Falaisessa, vaan todennäköisimmin brittien oman 3-tuumaisen erilaisia variaatioita.
Ainakaan noilta osin. Muuhun en ota kantaa.
Liittoutuneet tutkivat asiaa mm. Falaisessa, missä Typhoon-lentäjät väittivät tuhonneensa jopa satoja tankkeja raketeilla. Jälkeenpäin tst-kenttää tutkittaessa paljastui, että vaivaiset parikymmentä tankkia oli tuhoutunut rakettien vaikutuksesta.
Lentäjien ilmoittamiin rynnäköintituhoamislukuihin kannattaa aina suhtautua erittäin suurella varauksella, kuten on nähty jopa nykyisinä huipputeknisinä aikoina.
Juuri noin menikin. HVAR taisi olla USA:n käytössä?
"HVAR taisi olla USA:n käytössä?"
Kyllä ja se oli vielä aika uusi tuolloin. Mahdotonta tuo rakettien sekakäyttö ei ehkä suinkaan ole, koska maat kuitenkin jakoivat tätäkin tekniikkaa keskenään.
5" HVARhan oli huomattavasti järeämpi kuin brittien 3" raketti. Ilmeisesti 1944 käyttöön tulleet kehittyneemmät mallit olivat myös varsin nopeita eli kaiketi myös kohtuullisen tarkkoja.
Onko tietoa niiden menestyksestä pst-käytössä jos verrataan vaikka brittien vastaaviin?
divisioona kärsi kymmenien prosenttien tappiot ensimmäisellä rintamaan marssilla Normandiessa. Tappiot tulivat ilmahyökkäyksissä.Ottakaa edes vähän asioista selvää ennen kuin alatte inttää.
Ei valitettavasti ole mitään varmoja tietoja, mutta hyvin todennäköisesti HVAR:n paremmuus ei näkynyt taistelukentällä.
Taisteluvälineosaston historiikki itsessään keskittyy lähinnä vertaamaan HVAR:ia erilaisiin 4.5-tuumaisiin ja laulamaan niiden ylistyslauluja. Kuitenkin se myös ohimennen myöntää: "Raketit ETO:lla näyttelivät varsin vähäistä osaa verratuna PTO:n tilanteeseen."
Tämä ei ole ihme, koska HVAR oli nimenomaan Laivaston raketti, mikä aiheutti tietynlaista kateutta Armeijan ilmavoimissa. Armeija ei kuitenkaan edes sodan loppuun mennessä ollut tuottanut edes HVAR:n tasoista rakettia...
Mistä nuo tappiot koostuivat: panssarivaunuista, henkilöstöstä vai "pehmeästä" kuljetuskalustosta?
Millä aseilla ilmasta tulleet tappiot aiheutettiin: 50cal konekivääreillä/20mm tykeillä, syöksypommituksella rynnäkkökonein/vaakapommituksella keskiraskain tai raskain pommarein vai jabojen rakettirynnäköillä?
Nimenomaan Falaisen taistelussa päästiin tutkimaan kunnolla tuota ilmarynnäköinnin tehoa ja aseiden vaikutuksia, koska kyseessä oli motti joka jäi kaluston osalta kokonaan liittoutuneiden haltuun. Erittäin tarkkaa tutkimustyötä siis tehtiin.
Ilmarynnäköinti oli omalta osaltaan tehokasta, mutta pääasiassa pehmeitä maaleja vastaan. Varsinainen tank killing ei ollut sen vahvimpia puolia vielä vuonna 1944.
Tästä alkuun lukemista, sieltä löytyy myös mainintaa noista Panzer Lehrin menetyksistä:
http://web.telia.com/~u18313395/normandy/articles/airpower.html
Vahvistaa minun käsitystä, että isompi kanuuna ilmassa olisi ollut todellinen tappaja. Tarve olisi ollut jollekin XA-38 Grizzlyn tyyliselle:
http://www.aviation-history.com/beech/xa38-1.htm
Automaattinen 75mm saattaa näyttää ylitapolta, mutta nyt puhutaankin raskaasti panssaroiduista kohteista. Parempi ylitappaa tykillä kuin lähettää lastillinen raketteja ohi?
Tykit hylättiin luemma, koska: "Rakettipromoottorit olivat jo todistaneet lentorakettiensa tehon."
Roight...
Aikamoinen jytky ja taitaa olla vielä sitä Mitchellin nokkaan sijoitettua 75mm haupitsia huomattavasti järeämpikin joka oli enemmänkin japsien laivoja varten. Sakuilla taisi olla myös jotain kokeilua noiden 75mm kanuunoiden sovittamisessa lentokoneeseen, olisiko kyseessä ollut peräti 75mm PAK?
Vähän pienemmistä tykeistä puhuttaessa Mosquiton jossain mallissa taisi myös olla sinänsä ilmailua ajatellen näppäränkokoinen 57mm tykki lähinnä meritaistelua varten ja sakujen ME410:ssä 50mm pommikoneiden pudottelua varten.
Brittien Hurricanet 40mm tykeillä aseistettuina taisivat olla pst-gunshipien edelläkävijöitä, mutta liian loiva lähestymistaktiikka ei tuonut toivottuja tuloksia Afrikassa koska eivät kyenneet riittävään läpäisyyn alakulmilla. Stukat 37mm tykkien kanssa olivat tehokkaampia, erityisesti jyrkemmän lähestymisen takia jolloin kulmaksi tuli optimaalisempi läpäisyä varten.
Kyllähän nuo 20/30-millisiä isommat tykit olivat huomattavasti raketteja tehokkaammat juurikin tarkkuutensa ansiosta, vaikka tuhotehossa jäivätkin jonkun verran jälkeen.
Käytännössä tämä 75mm M10 oli evolutiivinen kevennetty ja automatisoitu versio aiemmista Mitchelleissä käytetyistä tykeistä. Automaattikanuunaa testattiin ensimmäisen kerran heinäkuussa -44 kolmen laukauksen purskeissa. Kapasiteetti oli 20 laukausta ja teoreettinen tulinopeus 30 lau/min.
Tse-Tse Moskiitossa tosiaan oli 57mm itselataava, joka todettiinkin varsin kuumaksi peliksi. Latauslaite oli jopa niin hyvä, että sen käyttöä harkittiin singoissakin.
Yksi kiinnostava koe oli 37mm M1A2E1, joka oli vanha it-tykki muunnettuna vyösyöttöiseksi ja asennettuna A-20 rynnäkkökoneen nokkaan tai pommikuiluun. Se kuitenkin hyllytettiin ammattimaisempien ratkaisujen tieltä.
Jotenkin olin siinä luulossa, että tuo 37mm tykki olisi kuulunut Havocin keulavarustukseen ihan yleisestikin mutta näemmä olin väärässä. G-malli 4x20mm tykkeineen oli vissiinkin se perusmalli rynnäköintiin ja F-malli sitten se hyllytetty 37mm tykkivekotin. Muistelin meinaan että G-mallin keulalta olisi löytynyt sekä 20mm patteri että tuo 37mm tykki... se olisi varmaankin ollut jo liian paljon. Oliko tuo muuten tarkoitettu ihan panssareita vastaan vai pelkästään yleiseen maamaalien kurittamiseen sirpalekranaateilla?
Muistikuvissa on myöskin neukkujen käyttäneen varhaisia rypälepommeja panssarintorjuntaan, mutta onkohan tässäkään ollut kyse varsinaisista pst-aseista vaiko ihan vaan tavallisista pikkuisista yleispommeista. Länsivaltojen napalm-pommit lienevät myös olleet varsin tehokkaita pst-käytössä mutta onkohan niitä käytetty varsinaisesti siihen tarkoitukseen kuitenkaan.
"Oliko tuo muuten tarkoitettu ihan panssareita vastaan vai pelkästään yleiseen maamaalien kurittamiseen sirpalekranaateilla?"
Varmasti en kyllä uskalla sanoa. Asevalinnasta päätellen kuitenkin pst-aseeksi, mutta nyt lukiessani yllättäen huomaan kyseessä olleen TYKKIEN! Eli ilmeisesti kaksiputkinen asennus. Testeissä koneen mahasta lauottuna aseet vaurioittivat alempaa runkoa, jolloin ilmavoimat nyrpistivät naamansa.
Käsitykseni mukaan tykki suunniteltiin tämän jälkeen täysin uudelleen, mutta nyt vaihtui jo lentokonekin. Lopputuloksena syntynyt 37mm T20E2 oli varsin lupaava ilmatykki, mutta USAAF:n into oli jo hiipunut.
"Muistikuvissa on myöskin neukkujen käyttäneen varhaisia rypälepommeja panssarintorjuntaan, mutta onkohan tässäkään ollut kyse varsinaisista pst-aseista vaiko ihan vaan tavallisista pikkuisista yleispommeista."
Ehdottomasti aitoja pst-pommeja ja niitä neuvostoliittolaiset viljelivät itärintamalla varsin mielellään.
http://en.wikipedia.org/wiki/PTAB
Lännessä kehiteltiin onteloräjähdettä hyödyntävä sirotepommi U-baattien kuolemaksi, mutta en heti muista miten panssarien kanssa.
Muistelisin joskus lukeneeni napalmin käytöstä panssareihin Koreassa, mutta älä luota siihen...
B-25H Mitchell! Maatalousversion aseistus oli järeää laatua: 14 kpl 12.7 mm konekivääreitä ja lisänä 75mm tykki!
http://en.wikipedia.org/wiki/B-25_Mitchell
>>The B-25G's successor, the B-25H, had even more firepower. The M4 gun was replaced by the lighter T13E1, designed specifically for the aircraft. The 75 mm gun fired at a muzzle velocity of 2,362 ft/s (about 720 m/s). Due to its low rate of fire (approximately four rounds could be fired in a single strafing run) and relative ineffectiveness against ground targets, as well as substantial recoil, the 75 mm gun was sometimes removed from both G and H models and replaced with two additional .50-caliber machine guns as a field modification.[1] The -H also mounted four fixed forward-firing .50 in (12.7 mm) machine guns in the nose, four more fixed ones in forward-firing cheek blisters, two more in the top turret, one each in a pair of new waist positions, and a final pair in a new tail gunner's position. Company promotional material bragged the B-25H could "bring to bear 10 machine guns coming and four going, in addition to the 75 mm cannon, a brace of eight rockets and 3,000 pounds of bombs."[2]
The B-25H also featured a redesigned cockpit area, with the top turret moved forward to the navigator's compartment (thus requiring the addition of the waist and tail gun positions), and a heavily modified cockpit designed to be operated by a single pilot, the co-pilot's station and controls deleted, and the seat cut down and used by the navigator/cannoneer, the radio operator being moved to the aft compartment, operating the waist guns.[3] A total of 1,400 B-25Gs and B-25Hs were built in all.
Toisaalta, panssareiden nimenomainen tarkoitus oli alunperin avata tietä jalkaväelle, nykyään ehkä antaa suojaa sirpaleita vastaan, joita nykyaikaisessa sodassa on valtavasti.
Mikään ase tai aselaji ei yksin ole tehokas, aselajien ja aseiden yhteistyö, antaa sen tulivoiman ja iskukyvyn, millä taistelut käydään.
Niin siinä se lyhykäisyydessään.