Te, jotka uskotte Jumalaan, että onko teidän elämänne ollut kammottavien tai hirveiden asioiden ympäröimänä joskus, tai lähiaikoina?
Kerron. Olen syvästi uskossa, luonteeltani päämäärätietoinen ja oikeudenmukainen tyyppi. Nyt olen kuitenkin saavuttanut sellaisen pisteen, että jos joku mukava ihminen haluaa muistaa (
vaikkei rukouspalsta olekaan) niin saa sen tehdä. Olen nimittäin todellisissa vaikeuksissa joista ei voi selvitä. En enää tajua mistä nämä asiat voivat johtua. Menetän lähes kaiken mitä saan. Ensin menetin kaverit, ystävät.
Minua alettiin kiusata, nimitellä ja haukkua jo koulussa. Paras kaverini aloitti sen. Sitten tuli iso rypäs ongelmia perhesuhteissa. Vanhempien ero yms. asiat. Opiskelupaikoilla olin toistuvasti halveksinnan kohteena, vaikka minussa ei ollut mitään vikaa. Sain hyviä numeroita, muutama hyvä ystävä tosin oli. Lopulta heistäkään ei kuulunut mitään. Eräs ihminen levitteli sellaisia valheita minusta, että jouduin eristetyksi joidenkin "ystävienikin" parista. Lopulta minulla ei ollut ketään, kuka olisi auttanut. Tätä eristämistä kesti kauan, ja sairastuin lopulta masennukseen. Ei ollut ystäviä, paitsi psykiatrit, jotka julistivat minut "hulluksi" ja pistivät masennuslääkitykselle. Jäin koukkuun lääkkeisiin. Lääkkeet muuttivat minua, tulin uneliaaksi ja toisaalta niistä oli jotain apua, myös piristävää, mutta ei paljon. Jatkui yhä pimeämmäksi. Aloin keräämään ympärilleni " huonoa porukkaa" Aloin joka paikassa törmäämään outoihin ihmisiin. Lähes aina tapaamani nuori mies palvoi joko saatanaa, tai oli muuten kaikkea muuta kuin uskova. Itse uskoin. Asia paljastui aina kun tutustuimme. En löytänyt tervettä ihmissuhdetta. Antauduin vaaraan lukuisia kertoja, joista monta tarinaa. Olin vähällä kuolla erään mielipuolen ihmisen asunnolle, mutta viime hetkessä pääsin pakenemaan. Olin jo pienestä pitäen uskonut Jumalaan, mutta varsinainen uskoon tuleminen tapahtui rippileirillä. Myös kaiken masennuksen ajan olin uskossa. Petyin tosi rankasti masiksen aikana hengelllisiin piireihin, jotka kävin kaikki läpi. Eräs hengellinen piiri laittoi jopa postia minulle, että joudun helvetin tuleen. Aloin nähdä uskovista painajaisia, siis heistä. sitten petyin kaikkiin parantumisiltoihin yms. Söin siis lääkettä, koska tilani oli tod. paha, ja olin täynnä pelkoja ja ahdistusta. Minulle syötettiin valehtelematta muovikassillinen lääkkeitä, JOISTA YKSIKÄÄN ei parantanut minua. En päässyt pitkään aikaan terapiaan, ja kun pääsin, se ihminen rahasti minua liikaa , vaikka kela korvasikin osan.Se oli ihan mukava, mutta rahaa ei ollut. Aloin käydä tavallisella psykologilla, joka vittuili minulle joka väliin. En kestänyt enää niitä. Oikea lääke löytyi, mutten enää käynyt psykologilla. Petyin totaalisesti. Jonkin ajan kuluttua tapasin elämänkumppanini. Se piristi. Hän oli fiksu, älykäs ja tulimme juttuun. Menimme muutaman vuoden kuluttua yhteen. Sitten hän muuttui. Hän alkoi kiusata minua henkisesti. aloin oireilla taas, ja nyt sain uudet lääkkeet. Kun pitkän pohdinnan jälkeen päädyin pettämään kumppaniani, siis aloin iskeä miehiä, ja sekstailin jopa naapurin kanssa, olin aivan riekaleina. Usko Jumalaan näytti lähinnä surkuhupaisalta, en oikein tajunnut enää mitä apua hänestä oli. Myöhemmin kumppanini tuli uskoon. Ajattelin, että nyt kaikki muuttuu. Elämä oli muutaman vuoden normaalia, ja olin rukoillut hänen käytökseensä muutosta. Sittemmin tuli ero ja läheiset ja sukulaiseni menivät miehen puolelle. He inhoavat minua, ja kaikki sillat on poltettu. Suvussa tapahtui ikäviä asioita läheisille ihmisille.
Minusta alettiin tehdä ilmoituksia, että olen hullu, ja kuulun hoitoon. Se ei ole totta. Minut on tutkittukin. Omassa suvussa on henkilöitä, jotka ovat vauvasta saakka minut tunteneet, ja yhtäkkiä puukottavat selkään. Tajusin jo tosin pienenä, että tämä selkäänpuukottaja ei pitänyt minusta silloinkaan. sain häneltä satikutia yhtenään. Viha kasvoi silmittömiin mittasuhteisiin, ja aloin haukkua heitä takaisin. Minua uhkailtiin oikeudella yms. He lähettivät mielenterveys-ihmiset luokseni tutkimaan asiaani. He eivät pystyneet viemään minua pakkohoitoon, koska lääkärini oli puoltajani, ja antoi lausunnon heille. Kuitenkin he kiusasivat minua tod. törkeästi. Sitten valmistuin, elämä hymyili siltä osin. Sain jättää lääkkeetkin pois. Tapasin rakkaani. Mutta. Hänellä väkivaltainen tausta, ja omistushaluinen. Olemme kiinni seksin takia. Olemme seksinarkomaaneja. Hän ei kiusaa minua, mutta hän määräilee naista kuin esinettä joskus. Se suututtaa. Olin pitkään terve, mutta taas sairastuin. Koen myös, että ystäväni eivät ole aitoja. Minusta juorutaan nyt jo paljon pahaa. Naiset rakastaisivat, jos saisivat miehen minulta pois. Mies on minulle huume. Olen kierteessä lääkkeisiin, seksiin, nautintoaineisiin, enkä enää vapaudu. Kaipaan väkivaltaa. Kauniita asioita ei ole. Minulla ei ole mitään uskoa huomiseen. Koskaan minusta ei ole tykätty, ei välitetty. Siis nautinto. Olen vielä nuori, ja tiedän, että elämää on. Mutta se vie kohti tuhoa. Nautinto saa vallan. Elimistössäni on monta puutostilaa, hiukset ja kynnet voivat huonosti. Rappeudun. Ei ole ulospääsyä. Miksi Jumala ei paranna? Tai parantaa vain hetkeksi. Minä vihaan maailmaa. Ihmisiä, kaikkea. Miksi minä en voi olla kuin nuo toiset?
Kerron. Olen syvästi uskossa, luonteeltani päämäärätietoinen ja oikeudenmukainen tyyppi. Nyt olen kuitenkin saavuttanut sellaisen pisteen, että jos joku mukava ihminen haluaa muistaa (
vaikkei rukouspalsta olekaan) niin saa sen tehdä. Olen nimittäin todellisissa vaikeuksissa joista ei voi selvitä. En enää tajua mistä nämä asiat voivat johtua. Menetän lähes kaiken mitä saan. Ensin menetin kaverit, ystävät.
Minua alettiin kiusata, nimitellä ja haukkua jo koulussa. Paras kaverini aloitti sen. Sitten tuli iso rypäs ongelmia perhesuhteissa. Vanhempien ero yms. asiat. Opiskelupaikoilla olin toistuvasti halveksinnan kohteena, vaikka minussa ei ollut mitään vikaa. Sain hyviä numeroita, muutama hyvä ystävä tosin oli. Lopulta heistäkään ei kuulunut mitään. Eräs ihminen levitteli sellaisia valheita minusta, että jouduin eristetyksi joidenkin "ystävienikin" parista. Lopulta minulla ei ollut ketään, kuka olisi auttanut. Tätä eristämistä kesti kauan, ja sairastuin lopulta masennukseen. Ei ollut ystäviä, paitsi psykiatrit, jotka julistivat minut "hulluksi" ja pistivät masennuslääkitykselle. Jäin koukkuun lääkkeisiin. Lääkkeet muuttivat minua, tulin uneliaaksi ja toisaalta niistä oli jotain apua, myös piristävää, mutta ei paljon. Jatkui yhä pimeämmäksi. Aloin keräämään ympärilleni " huonoa porukkaa" Aloin joka paikassa törmäämään outoihin ihmisiin. Lähes aina tapaamani nuori mies palvoi joko saatanaa, tai oli muuten kaikkea muuta kuin uskova. Itse uskoin. Asia paljastui aina kun tutustuimme. En löytänyt tervettä ihmissuhdetta. Antauduin vaaraan lukuisia kertoja, joista monta tarinaa. Olin vähällä kuolla erään mielipuolen ihmisen asunnolle, mutta viime hetkessä pääsin pakenemaan. Olin jo pienestä pitäen uskonut Jumalaan, mutta varsinainen uskoon tuleminen tapahtui rippileirillä. Myös kaiken masennuksen ajan olin uskossa. Petyin tosi rankasti masiksen aikana hengelllisiin piireihin, jotka kävin kaikki läpi. Eräs hengellinen piiri laittoi jopa postia minulle, että joudun helvetin tuleen. Aloin nähdä uskovista painajaisia, siis heistä. sitten petyin kaikkiin parantumisiltoihin yms. Söin siis lääkettä, koska tilani oli tod. paha, ja olin täynnä pelkoja ja ahdistusta. Minulle syötettiin valehtelematta muovikassillinen lääkkeitä, JOISTA YKSIKÄÄN ei parantanut minua. En päässyt pitkään aikaan terapiaan, ja kun pääsin, se ihminen rahasti minua liikaa , vaikka kela korvasikin osan.Se oli ihan mukava, mutta rahaa ei ollut. Aloin käydä tavallisella psykologilla, joka vittuili minulle joka väliin. En kestänyt enää niitä. Oikea lääke löytyi, mutten enää käynyt psykologilla. Petyin totaalisesti. Jonkin ajan kuluttua tapasin elämänkumppanini. Se piristi. Hän oli fiksu, älykäs ja tulimme juttuun. Menimme muutaman vuoden kuluttua yhteen. Sitten hän muuttui. Hän alkoi kiusata minua henkisesti. aloin oireilla taas, ja nyt sain uudet lääkkeet. Kun pitkän pohdinnan jälkeen päädyin pettämään kumppaniani, siis aloin iskeä miehiä, ja sekstailin jopa naapurin kanssa, olin aivan riekaleina. Usko Jumalaan näytti lähinnä surkuhupaisalta, en oikein tajunnut enää mitä apua hänestä oli. Myöhemmin kumppanini tuli uskoon. Ajattelin, että nyt kaikki muuttuu. Elämä oli muutaman vuoden normaalia, ja olin rukoillut hänen käytökseensä muutosta. Sittemmin tuli ero ja läheiset ja sukulaiseni menivät miehen puolelle. He inhoavat minua, ja kaikki sillat on poltettu. Suvussa tapahtui ikäviä asioita läheisille ihmisille.
Minusta alettiin tehdä ilmoituksia, että olen hullu, ja kuulun hoitoon. Se ei ole totta. Minut on tutkittukin. Omassa suvussa on henkilöitä, jotka ovat vauvasta saakka minut tunteneet, ja yhtäkkiä puukottavat selkään. Tajusin jo tosin pienenä, että tämä selkäänpuukottaja ei pitänyt minusta silloinkaan. sain häneltä satikutia yhtenään. Viha kasvoi silmittömiin mittasuhteisiin, ja aloin haukkua heitä takaisin. Minua uhkailtiin oikeudella yms. He lähettivät mielenterveys-ihmiset luokseni tutkimaan asiaani. He eivät pystyneet viemään minua pakkohoitoon, koska lääkärini oli puoltajani, ja antoi lausunnon heille. Kuitenkin he kiusasivat minua tod. törkeästi. Sitten valmistuin, elämä hymyili siltä osin. Sain jättää lääkkeetkin pois. Tapasin rakkaani. Mutta. Hänellä väkivaltainen tausta, ja omistushaluinen. Olemme kiinni seksin takia. Olemme seksinarkomaaneja. Hän ei kiusaa minua, mutta hän määräilee naista kuin esinettä joskus. Se suututtaa. Olin pitkään terve, mutta taas sairastuin. Koen myös, että ystäväni eivät ole aitoja. Minusta juorutaan nyt jo paljon pahaa. Naiset rakastaisivat, jos saisivat miehen minulta pois. Mies on minulle huume. Olen kierteessä lääkkeisiin, seksiin, nautintoaineisiin, enkä enää vapaudu. Kaipaan väkivaltaa. Kauniita asioita ei ole. Minulla ei ole mitään uskoa huomiseen. Koskaan minusta ei ole tykätty, ei välitetty. Siis nautinto. Olen vielä nuori, ja tiedän, että elämää on. Mutta se vie kohti tuhoa. Nautinto saa vallan. Elimistössäni on monta puutostilaa, hiukset ja kynnet voivat huonosti. Rappeudun. Ei ole ulospääsyä. Miksi Jumala ei paranna? Tai parantaa vain hetkeksi. Minä vihaan maailmaa. Ihmisiä, kaikkea. Miksi minä en voi olla kuin nuo toiset?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voisitko kirjoittaa minulle osoitteeseen [email protected] haluan vilpittömästi auttaa sinua.Kyllä sinä selviät voittajana tästä.Olen itse käynyt vähän samanlaista elämää läpi.Olen voittanut niin voitat sinäkin.Sinua siunaten JEESUKSEN KRISTUKSEN nimessä amen.
saarnoja, niissä vaikuttaa Pyhä Henki ja koet paranemista ja eheytymistä. http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen/
Mihin uskot? Oletko luterilainen, jehovan todistaja vai mikä? Jonkinlainen tiivistelmä uskosi perusteista olisi tarpeen tietää ennen kuin lähtee saarnoja kuuntelemaan.
Vastasin eilen lähes samanlaiseen kysymykseen,otsikko oli "Jatkuva huono onni".
Laita otsikko hakusanaksi ja lue sieltä jos kiinnostaa tietää syy mutta todennäköisesti olet itse halunut kerran näin vaikket usko. Katso sieltä sillä en jaksa kirjoittaa samaa uudestaan sillä se on pitkä vastaus.Voimia ja siunausta sinulle.
Aslan.
NO nii
välität liikaa ihmisistä, tai mitä ne ajattelee sinusta. heitä se pois ja nauti elämästäsi kyl se siit lähtee... Me ollaan yksilöitä ja me tulemme parhaiten toimeen välittämättä muista ... uskovainen olet ja minä taas en. vaikka kirkko tekeekin hyvää paljon (esim auttaa vähäosaisia), niin elä usko kaikenmaailman hihhuleja.... kättävät hyväksi ja sitten kun ei ole mitään mitä he haluaisivat niin hylkäävät. ei raha tai toiset ihmiset sinua onnelliseksi tee tai sukulaiset , SE OLET SINÄ ITSE. eikä kukaan muu ... itse olen kokenut vankilasta ja kuolemasta lähtien kaiken enkä usko mihinkään , silti olen noussut taistelemaan elämästä ja täll'ä hetkellä elän onnellisesti se on minun neuvoni. ja mitä psykologeihin tulee niiden luona ei kannata käydä parantuminen pitää lähteä itsestä.... kukaan ei siinä voi auttaa siinä voidaan vain neuvoa...
>>Kerron. Olen syvästi uskossa, luonteeltani päämäärätietoinen ja oikeudenmukainen tyyppi.
Kun niin monet ihmiset ovat olleet sinulle epämiellyttäviä, se herättää kysymyksen, millainen olet itse?
Vastaat tuossa itse siihen kysymykseen. Olet luultavasti ulospäin suuntautuva ja aktiivinen lisäksi ja vielä nuori. Eihän siinä mitään vikaa ole ja sinusta voi tulla vielä pätevä ja hyödyllinen ihminen.
Minusta tuntuu, että sinun pitäisi lakata ponnistelemasta ja olemasta aggressiivinen. Yrität liikaa kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Koeta elää hiljaisesti ja parannella terveyttäsi.
Voisi olla hyvä vaihtaa aivan toiseen ympäristöön, vaikka toiseen maahankin. Elämä on kyllä ihan hyvää edelleen, kun ei riehu turhia.
... kieltämättä aika vauhdikasta ja levotonta. Käsittäisin että Jumala sinua kutsuu. Jumalan rauha ja totuus ei vain löydy lahkoista, hihhuleista, eikä muista ihmisistä (jotkut voivat olla tietenkin tukena), ja ei tietenkään epämääräisestä elämästäsi, mitä kuvailet. Mikä sinua ajaa vapaaseen seksiin ym.? Mitä haluat elämältäsi? Haluatko oikeasti tulla uskoon, puhdistautua kaikesta synnistä (kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla), ja aloittaa uusi elämä, ja jättää entinen taakse? Jos OIKEASTI haluat, niin Jumala on voimallinen sinut vapauttamaan entisestä. Jumala voi todellakin antaa oikean rauhan. Maailmassa (ja myös valhekristityissä, joita ikävä kyllä on eritt. paljon) on paljon petollisuutta monin eri muodoin.
Elämäsi on tyypillistä monelle josta tulee/on tulossa Jeesuksen seuraaja; kaikenlaista omituista tapahtuu peräperän jälkeen, monet vihaavat, vainoavat, valhettelevat, tuntuu että monet asiat kaatuvat päälle jne. Toivotan myös sinulle siunausta ja kaikkea hyvää, en tarkoittanut syyllistää edellisessä kommentissani. Ymmärrän sinua erittäin hyvin!!
Enää edes ajatella. Nyt odotan vuosien vierimistä ja kuolemaa. Koska sitten helpottaa. Tod.näk. mitään Jumalaa ei ole. Kaikki muuttuu yhä pahemmaksi. Sanonko suoraan: Kyllä se on niin, että se ns. "saatana" tätä palloa ohjaa eikä mikään Jumala. Onneksi haalin rahaa. Siihen voi luottaa. Raha ei petä. Sillä saa mitä vaan, kunhan mällää. Samanlainen paskiainen olen lopulta kuin kaikki muutkin. Oikeastihan rahakin on vain yksinkertaisesti paperia, jolla on arvo; tosin suurempi kuin ihmisellä itsellään. Tätä huvittavuuksien huvittavuutta.
Pahan vallassahan tämä maailma onkin, ja pahenee koko ajan, mutta joskus tämä loppuu! Lukisit Jobista raamatusta. Ja sitten tietenkin evankeliumeja. Älä luovuta hyvä ystävä. On olemassa ikuinen elämä, missä ei ole MITÄÄN pahaa. Kannattaisi tavoitella sitä (tiedät varmaan miten). Tämä ajallinen elämä on pienen mitättömän hetken kestävä ikuisuuden rinnalla. Tämä kaikki on hetkessä ohi. Ajattelen sinua siunaten!!
Rauhaa sinulle!
Raamatun sanan mukaan kuljet Jeesuksen jälkiä. Hän sanoo, että jos me seuraamme Häntä, niin meitä vihataan Hänen tähtensä. Kiitä Jeesusta kaikesta (sanan mukaan tulee kiittää joka tilassa)ja kaikista! ALa lukemaan Elävän Jumalan sanaa eli raamattua ääneen joka päivä. Se helpottaa. Tunnusta Elävälle Jumalalle syntisi, saat ne kaikki anteeksi ja Jeesuksen Kristuksen pyhä veri puhdistaa sydämesi kaikesta synnistä!
jumala on Allah!!