Nyt tarvitaan apuja! Erosin luterilaisesta kirkosta 18-vuotiaana sen ajan (1971)ja tyylin mukaisesti. Liityin ortodoksieen kirkkoon 50-vuotiaana. Minuun vetosi ortodoksiuudessa se, että se korostaa voimakkaasti ihmisen vapaata tahtoa, joka on Jumalan lahja ja joka tuo mukanaan myös vastuuta. Olen allerginen käännyttämiselle ja velvollisuudelle käännyttää. Siinä toinen syy ortodoksiseen kirkkoon liittymisellä. Tottakai myös vuosisatojen traditio kirkonmenoissa antoi turvallisuudentunteen. Vaikka maailma ympärillä kaatuisi, Kirkko pysyy. Satun asumaan pienellä paikkakunnalla ja koen ort. seurakunnan minua hylkiväksi, pappi mukaanlukien. En viitsi tästä enempää, koska en pidä mollaamisesta. Kaipuu Jumalan luo on kuitenkin kova.Koen myös hyvin ikävänä ja vääränä, että kun minulle tulee ehtoollisen ja liturgian kaipuu, en voi mennä levollisin mielin omaan kotikirkkooni. En yksinkertaisesti ole niin vahva, että kykenisin sulkemaan pois sen sosiaalisen paineen, minkä Kirkkoon meno tuo. Katson jopa jonkinlaiseski kiusaamiseksi sen puhumattomuuden ja ohikatsomisen, jota siellä koen.
Pikkutyttönä Pohjois-Savon perukoilla ei ollut muita juhlia kuin seurat silloin tällöin taloissa. Nyt kun muistelen, nehän olivat körttiseuroja.
Olisokohan tämä yhteisö minulle parempi? Jumala ja Kolmiyhteys on kumminkin yhteinen. Luulenpa myös, että körttiläisyys on suvaitsevampi kuin ortodoksisuus.
Mitähän tämän Jumalásian kanssa oikein tekisi???
Pikkutyttönä Pohjois-Savon perukoilla ei ollut muita juhlia kuin seurat silloin tällöin taloissa. Nyt kun muistelen, nehän olivat körttiseuroja.
Olisokohan tämä yhteisö minulle parempi? Jumala ja Kolmiyhteys on kumminkin yhteinen. Luulenpa myös, että körttiläisyys on suvaitsevampi kuin ortodoksisuus.
Mitähän tämän Jumalásian kanssa oikein tekisi???
Vastaukset 25
Vanhimmat
ihminen kaiken keskellä yksin. On niitä suurisieluisia ortodoksejakin, harvassa tosin!
käännynnäisille oma esiaste kirkkokoulu ortodoksisuuteen. Sitten olisi pääsykoe. Reputtaneet menkööt muualle. Selvinneet päästetään sisälle.
rehelliset vastaukset arvioida? Psykologisissa testeistäkin saa hienot tulokset valehtelemalla.
erään isomman seurakunnan opintokerhoon n. vuoden eli kirkkovuosi käytiin siellä läpi. Valamossa olen käynyt Ortodoksisuus tutuksi kurssin. Lisäksi olen itseopiskellut teoriaa. Siksi olikin niin suuri ylätys, ettei ne opit ainakaan tässä srk;ssa näy. Pieni esimerkki: Kaksi kertaa sovin papin kanssa katumuksen sakramentista ja molemmilla kerroilla pappi unohti tapaamisen. Siellä seisoin kirkon parkkipaikalla syntisäkkineni. Sitä olin availlut ja penkonut ja olin viemässä Jumalan eteen. Kävin jonkin aikaa naapuriseurakunnassa, mutta nyt olen muuttanut niin kauas, että on astuttava askel taas tuonne...
Miksi käännynnäisiltä pitäisi vaatia niin kauheasti, kun lapsina kirkkoon liitetyiltä ei ole vaadittu mitään? Joku kohtuus sentään.
Oletko tosissasi? Jumala ei valikoi... kutsuu kylläkin. Sinä ilmeisesti katsot meitä "käännynnäisiä" teologisista korkeuksista. Jos pidät meitä sopimattomina kirkkoosi tulee melkoinen kato jos kaikki "käännynäiset" saavat kenkää kokeissa.
Kun itse aikanaan tajusin, että kirkon vaihtoon on ryhdyttävä iloitsin siitä että Jumala kutsui minua. Pääsin osalliseksi sitä mikä sinulle on ollut mahdollista lapsesta saakkaa. Olin alkuun peloissani ja aristelinkin kaikkea ja kaikkia, pikkuhiljaa opin, totuin ja pääsin sisälle. Koskaan EI KUKAAN OLE VALMIS et sinä enkä varsinkaan minä. On suuri ilo ja onni olla Kirkossa lämpimiä ajatuksia sinullekin ja rukoilen puolestasi.
tuollaiset papin unohdukset!
Siinä helposti tuntee itsensä niin "mitättömäksi"
ajattelee, etten ole edes muistamisen arvoinen.
Jospa sillä papilla oli menossa jokin oma juttu,
mikä vaati mielen huomiota niin, että muut
asiat unohtuivat?
Älä ota henk.kohtaisesti.
Ja jos alkaa vaikuttaa henk.kohtaiselta "ajojahdilta" niin
reippaasti vain hihasta kiinni ja kysymään, että
mikä on kun tuntuu siltä, että minua välteltäisiin.
Itse olen tehnyt niin kun tuntui , että pappi pakenee minua.Siirsi tapaamisia ja unohteli.
Ja arvaa mikä oli syy?
Hänellä oli ollut infarkti ja kärsi sen jälkeisistä peloista ja leikkaukseen jonottamisesta. Kyllä siinä tilanteessa kenellä tahansa menevät pasmat sekaisin.
Kaikilla ihmisillä, myös papeilla, on oma elämäkin.
ovat saaneet ortodoksisen kasvatuksen kotoaan. Käännynnäinen ei koskaan voi saavuttaa samaa tasoa, vaikka kuinka opiskelisi. Eihän Suomeen muuttavat maahanmuuttajatkaan koskaan ole yhtä täydellisiä suomalaisia kuin täällä syntyneet. Koti-ikävä heitä rassaa ja yleinen tyytymättömyys. Lisäksi kaikkein pahinta, että tulevat tänne ylimielisinä muuttamaan maatamme ja tapojamme. Kuten osa käännynnäisistä haluaa muuttaa uskontoamme. Siihen emme halua alistua vaikka nöyriä olemmekin. Maassa maan tavoin.
"ovat saaneet ortodoksisen kasvatuksen kotoaan. Käännynnäinen ei koskaan voi saavuttaa samaa tasoa, vaikka kuinka opiskelisi"
Oletko ihan varma ja vakuuttunut siitä, että puhut totta etkä maalaile haavekuvia? Jos kyse on totuudesta, niin missä se näkyy?
Voitko vielä määritellä tason, joka täytyy saavuttaa :D
ei ole saanut minkäänlaista uskonnollista kasvatusta. Kyllä se ortodoksinen kasvatus on varsinkin seka-avioliitoperheissä varsin heppoista, eikä koulun uskonnonopetuskaan korvaa puutteita.
Hyvin harva lapsena kirkkoon liitetyistä on aktiiviortodoksi, kyllä heistä suurin osa on vain passiivisia veronmaksajia, jotka käyvät kirkossa vain häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa sekä jumlanpalveluksissa korkeintaan pääsiäisenä.
Radikalismi ei mitenkään liity taustaan. Esim kirkkomme tunnetuin radikaali arkkipiispan sihteeri Jyrki Härkönen on lapsena kirkkoon liitetty.
luikuria tai kerrot hyviä vitsejä! Sehän on näet selvää, että lapsina liitettyjen vanhemmat ovat aina ja joka tapauksessa olleet niin hurskaita, niin hurskaita että kasvatuksen lopputulos on ilman muuta varma: lapsista kasvoi Kristusta ja kirkkoa rakastavia. Kukaan lapsena liitetyistä ei ole koskaan maallistunut, vieraantunut tai peräti eronnut kirkosta. Eihän?
oikeesti: lapsina kirkkoon liitetyille pitäis pitää kerran viidessä vuodessa kirkolliset "kertausharjoitukset". Kokeeseen päättyisivät tietenkin ja reputtaneet erotettaisiin kirkosta. Kylymää kyytiä maallistuneille!
No ei tietenkään. Raha kun ei haise. Kaikkien kirkollisveroeurot kelpaavat. Raha ratkaisee! Kaikki maksuhalukkaat ja -kykyiset Kirkkoon!
yhtään parempaa onko aktiiviortodoksi vai ihan omassa rauhassaa ortodoksi. Tässä juuri huomaa näitä käsityseroja. Vaikkei kirkkokahveille osallistukaan, se ei tee kenestäkään huonompaa ainakaan.
tsrvitsekaan osallistua, mutta kunnon ortodoksi käy säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja osallistuu katumuksen sakramenttiin ja ehtoollisesta.
kotona jo pienenä lapsena. Ei kenestäkään tule sen parempaa ortodoksia kirkossa käymällä. Paremmuus on kyllä jotain aivan muuta.
eikä kiinnostusta koko ortodoksisuuteen. Sekä koulussa, että lukiossa oli uskonto 9. Tämä johtui siitä, että kokeissa oli aina viisi kysymystä, jotka kerrottiin etukäteen samoin vastaukset. Aikuisena kirkkoon liittynyt naisystäväni on paljon aktiivisempi uskon asioissa ja tietää ortodoksisuudesta paljon enemmän kuin minä. Saadaanpahan kuitenkin kunnon kirkkohäät.
Tämän palstan kirjoitukset vahvistavat kokemukseni, että ortodoksit eivät suinkaan ole iloisia kirkon uusista jäsenistä ts. eivät muista lähetyskäskyä: tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...vai miten se meni...Voisin sanoa näille lapsena kasteen saaneille kerskaajille, että joka itsensä ylentää se alennetaan. Jumala ei tietääkseni ola antanut kenellekään maan päällä valtuuksia jakaa meitä ihmisiä vuohiin ja lapmpaisiin. Uskonelämän perusta on, että käy säännöllisesti palveluksissa ja nauttii sakramenttien meille suomista "eduista". Antakaa siihen mahdollisuus, pyydän.
mitään uskonnollista kasvatusta kotonaan. Eivät osaa edes ristinmerkkiä tehdä, kun tulevat kouluun. Juttusi ovat pötypuhetta. Täyttä soopaa.
kirkon toimivista jäsenistä on itsekin kääntyneitä, kuka 40 vuotta sitten kuka äskettäin. Nuo "synnynnäiset" purnaavat vain täällä palstoilla. Ei heitä koskaan kirkossa näy.
myös mahdollisuus, että ihmiset eivät halua tunkeutua seuraasi ja häiritsemään kirkossa omaa ja toisten rukouselämää? Kirkkoon ei tulla seurustelamaan vaan rukoilemaan ja osallistumaan pyhiin salaisuuksiin. Olen aikoinaan sujahtanut seurakuntaan menemällä esim. kirkkokahvilla ihan outojen ihmisten luo ja omalla ystävällisellä käytökselläni vilpittömästi yrittänyt tutustua heihin. Aina on otettu hyvin vastaan, olen alusta asti tuntenut oloni kotoisaksi. Olen paljon pyytänyt ja saanut apua tietoni lisäämiseksi, koskaan ei ole kukaan kieltäytynyt auttamasta, päinvastoin. Jos joku, jolta olen alkutaipaleellani kysynyt neuvoa, ei ole itse osannut neuvoa, on hän auliisti etsinyt jonkun toisen, johon on tutustuttanut minut, tätä olen yrittänyt sitten itsekin noudattaa. Rohkeasti ja nöyrästi, kyllä se siitä!
joka seurakunnassa. Niin hyvässä kuin pahassa.
Tuot esiin perusteluita - traditio, ei käännyttämistä - mitkä "viehättävät" esim. ortodoksiuudessa. Näin sitä varmaan seurakuntansa valitsee, siis miten se vastaa omia käsityksiä ja kuinka kotoisalta tuntuu.
Moni sanoo ort kirkkoon tultuaan, että "on kuin kotiin tulisi" - mutta joku kokee saman jossain muussa yhteisössä. Valinta on yksin sinun.
Tutustu.
Mutta ihmiset eivät ole enkeleitä missään. Aina syntyy kahnauksia - niinkuin ystävyyksiäkin - ihmisten välillä. Älä tuomitse yhden ikävän ihmisen tai tapauksen takia koko seurakuntaa. Tai taas toisinpäin - älä anna yhden mukavan ja ihanan ihmisen tehdä valintaa puolestasi.
Ymmärrrän, että ihmisten ja kokemusten kautta leimautuu herkästi koko seurakunta.
Syvällisemmin asian ottaen pitäisi kaiketi tutustua myös uskonyhteisön periaatteisiin.
Menestystä etsijän tiellä!
Luota Jumalan johdatukseen!
Jotain vastaavaa olen aistinut kirkossa omallakin kohdallani. Minä käyn kirkossa asenteella, että en mene kirkkoon seurustelemaan tai viettämään aikaa vaan rukoilemaan ja osallistumaan liturgiaan. Jos mummot ylenkatsovat, niin taatusti Jumala ei. Me kaikki emme ole välttämättä kaikkien seurakuntalaisten mieleen. Väkisin ei itseään kannata lähteä tyrkyttämään siitä saa vain pahan mielen. Meillä on oikeus olla sellaisia kuin olemme jos emme kelpaa ei se ole sinun tai minun ongelmani. Mennään kirkkoon nöyrin mielin ja luottaen siihen, että se on meidän oikeutemme mummoista ja papeista viis.
viis!
Mene vain rohekasti kirkkoon ja keskustele seurakuntasi kanttorien tai kanttorin kanssa, tai kirkkoherran/papin kanssa jos asia vaivaa sinua. Ei seurakunnassa tulisi ketään hylkiä, vaikka käännynnäinen tms. olisi. Mutta rohkeasti vain seurakunnan järjestämiin tapahtumiin.
varsinkin pienillä paikkakunnilla, mutta niin voivat körttiläisetkin olla. Älä ihmisten mukaan valitse hengellistä yhteisöäsi.