on suorastaan liikuttavaa nähdä kuinka jarin kirjoitukset ovat panneet herjaajat liikkeelle. he ryömivät esiin paljastettuina, ärsytettyinä ja suu täynnä asiatonta herjaa, käyttäen sitä ainoo keskustelumuotoaan mikä heillä on - herja.
jari käytti kieltä jonka vaikutus oli kuin olisi kepillä sohaissut sonta kasaan ja esiin ryömii kaikenlaisia koppakuoriaisia ja sonyiaisia jotka elävät sonnassa ja sonnasta. he ovat vihaisia ja huutelevat herjojaan ...
sille joka ei vertausta ymmärtänyt:
sontakasa on tämä maailma sitä tuhoavine systeemeineen, murhineen, varkauksineen, pornoineen ja niin edelleen ja herjaajat ovat niitä jotka sitä rakastavat ja siitä elävät.
jari käytti kieltä jonka vaikutus oli kuin olisi kepillä sohaissut sonta kasaan ja esiin ryömii kaikenlaisia koppakuoriaisia ja sonyiaisia jotka elävät sonnassa ja sonnasta. he ovat vihaisia ja huutelevat herjojaan ...
sille joka ei vertausta ymmärtänyt:
sontakasa on tämä maailma sitä tuhoavine systeemeineen, murhineen, varkauksineen, pornoineen ja niin edelleen ja herjaajat ovat niitä jotka sitä rakastavat ja siitä elävät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yhteenveto - papi.
Jarin usko vanhurskauteen perustuu nykyiseen vanhurskauttamis oppiin adventti kirkossa.
Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista, sillä paha riippuu minussa kiinni ja minä toteutan sitä, mitä minä en tahdo, ja mitä minä tahdon sitä minä en tee.
Vanhempi adventistinen käsitys oli pyrkiminen pyhitykseen uskossa lain ja evankeliumin kautta, jossa laki oli kasvattajana Kristukseen. Sovitus ja armo perustui Kristuksen täytettyyn työhön puolestamme.
Tässä varsinainen ero nykyiseen opetukseen. Me hajoitamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka on saatettu Kristuksen tuntemista vastaan ja saatamme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
Ero pyhitykseen on siinä, mikä on Kristuksen teko meissä, ja meidän tekomme Kristuksessa, jonka Hän on saanut meissä aikaan. Onko se kaikki Kristuksen tekojen vaikutusta meissä, vai onko meillä omaa osuutta suhteessa pyhitykseen ulkopuolelta Kristuksen.
Voimmeko olla yhtä aikaa hyviä ja pahoja, ja uskoa tällä tavoin Kristukseen, vai pitäisikö meidän pyrkiä myös omaan vanhurskauteen, jonka saavutamme saattamalla jokaisen ajatuksemmekin kaiken aikaa Kristuksen tuntemiseen.
Missä kohtaa armo kohtaa uskovan, omien tekojemme vaiko Kristuksen tekojen kohdalla meissä?
Jos synnin tekijä saisi armon, niin vanhurskauden maassa hän tekisi vääryyttä, olisiko ajateltava näin: Näytä sinä minulle teoissasi usko, niin minä minä näytän sinulle uskossani teot, mutta kenen teot?
Missä se hienonohut raja menee?
Eikö usko ole ojentautumista sen mukaan, mitä toivotaan?
Eli ojentautumisen kautta meille luetaan Kristuksessa armo ylle!
Eli uskoon tarvitaan tahto, usko ei ole sokeaa uskoa, vaan tahto rakkaussuhteeseen.
Rakkaus on molemminpuolista tahtoelämää, vai mitä?
Kun morsion tahtoo, niin sulhanen vie.
Raamattu sanoo:
Matt. 22:37
Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
Mark. 12:30
ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
Luuk. 10:27
Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Rakasta Herraa - siis kenen? sydämestä, sielusta ja voimasta... eikö Sana sano että SINUN voimastasi.. minä ymmärrän tämän siten että olemme matkalla kohti Jumalan valtakuntaa ja taivallamme voimiemme mukaan kompuroiden.. Jumalan avulla ja Jumalaa uskoen Jumalan evankeliumiin luottaen. Olen samalla linjalla Jarin kanssa ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu ja tämä käsittää koko ihmisen.
Pääasia on että halumme on tehdä Jumalan tahto ja emme hyväksy epäoikeudenmukaisuutta oikeudenmukaisuutena vaikka se olisi omassa elämässämme tai vaikka itse tekisimme epäoikeudenmukaisuutta - se joka ei vihaa pahuutta ja siksi myös omaa väärää elämäänsä ei voi olla Jeesuksen opetuslapsi.
Jeesus sanoo "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" se on iankaikkisen elämän oikeudenmukaisuus Kristuksessa. Sillä millä mitalla me tuomitsemme sillä meidät tuomitaan.
Iankaikkinen elämä ei kuitenkaan ole koskaan mahdollista epäoikeudenmukaisuudessa ja rakkaudettomuudessa. Ei koskaan - kun ymmärrämme sen ymmärrämme myös että Raamattu kertoo meille minkälainen Jumala On - iankaikinen (ja siis oikeudenmukainen koska epäoikeudenmukaisuudessa ei ole iankaikkista elämää) - rakkaudellinen - (koska rakkaus on välttämätöntä iankaikkiselle elämälle). Ja jos me aiomme yhtyä tähän Jumalaan ja siten iankaikkiseen elämään on meidän kerran omaksuttava täydellisesti ne Jumalalliset ominaisuudet jotka ovat välttämättömiä iankaikkisessa elämässä.