Ajattelin, että tämä keskustelu voisi jatkua täällä:http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000041179342
***usko perustuu rakkauteen, anteeksiantoon, totuuteen ja inhimillisyyteen, mikä on minusta hyvä ja oikea*** nim.merk "minä vaan t..."
Nuo ovat puhtaasti filosofisia kysymyksiä, jotka eivät tarvitse uskoa. Itse ateisitina uskon noihin samoihin arvoihin. Tietenkin käsite "totuus" on hankalammin määriteltävissä oleva asia, koska totuus on aina suhteellinen ja riippuvainen näkökulmasta.
Ihmiskunnasta ei puutu uskontoja, mutta juuri nuo kuvailemasi elämän prinsiipit loistavat poissaolollaan. Tämän keskustelun avauskirjoitus paljastaa uskoinnoissa piilevän diskriminoivan voiman; Minun uskontoni on ainoa OIKEA. Kirjoittaja täysin avoimesti ihmettelee, miksi muu ihmiskunta ei ymmärrä HÄNEN uskoaan. Tuon ajatusmallin konkreettiset seuraukset ovat nähtävissä Gazan kaistaleella juuri tässä ja nyt: Me olemme absoluuttisia hyviä, vastapuoli edustaa absoluuttista pahaa.
Mikä on lopputulos? Groteski ja pirullinen kellopeli, joka jauhaa kasvavia ruumiskasoja, ja kun tuohon hullunmyllyyn lisätään vielä joukkotuhoaseet, koko ihmiskunnan tulevaisuus alkaa näyttämään huonolta. Ja miksi? Siksi, että ihmisilä on testaamattomia ja todistamattomia käsityksiä ja "totuuksia" kuolemanjälkeisestä elämästä, joissa yhdelläkään uskovaisella ei ole todisteita pitää jumalansa eksistenssiä konkreettisena sen enempää, kuin esi-isillämme oli pitää Zeusta vuorellaan.
Kaikkien uskontojen peruslähtökohtainen ongelma alkaa palvomisesta. Miten nykyuskovainen eroaa muinaisesta suomen alkuheimon yksilöstä, joka kävi uhraamassa suurelle Ukko-kivelle metsässä uhrilahjoja? Ei mitenkään, liturgia on sama, dogmit vain muuttuvat.
Edelleen, jos tarkastelemme näitä elämän arvoja jotka alussa mainitsit, missä kohdin mukaan täytyy ottaa puhdas taikausko, jotta nuo määreet toimisivat? Tarkoitan tällä todistamattomia "ihmetekoja" hokkuspokkuksineen ja todelliseen typeryyteen erinäisten aikaperiodien suhteen. Miksi puutarhan kauneutta ei voi nähdä ilman, että täytyy uskoa sen alla asuviin menninkäisiin ja keijukaisiin?
Kristinuskon yksi kestämättömimmistä ongelmista on sen narsistisuus. Pyrit olemaan hyvä ihminen ja tekemään hyviä tekoja muille ihmisille. Miksi? Jotta saisit lunastettua itsellesi taivasosuutesi. Taivaassa sitten luvataan, että saat kaiken menettämäsi takaisin läheisistä ihmisistä omaisuuteen ja koko onnellisuuteen. Ei kovinkaan reilua köyhälle, orvolle tai kaiken menettäneelle ihmiselle jos vertaa Jorma Ollilan kaltaiseen aristokraattiin. Eikö kristinusko ole silloin vain ja ainoastaan hienostunutta oman edun tavoittelua? Eikö kunnon kristityn tulisi pyytää, että pääsisi helvettiin? Eikö juuri se ole paikka, missä näitä mainitsemiasi arvoja eniten tarvitaan? Ts. kristinusko kumpuaa elämän ja menettämisen tuskan pelosta. Ei kovinkaan houkuttelevaa tuhlata elämäänsä alituisessa syyllisyyden tunteessa ja helvetin pelossa, mutta kuinka moni ihmispolo tuhlaa elämänsä tällä ko. hevonpaskalla täyttäen ja vieläpä vapaaehtoisesti. Pelottavaa. Paradoksaalisesti kuitenkin kristinuskon dogmit muistuttavat, että viimeisessä takissa ei ole taskuja.
Tai mitäpä jos, siis todella JOS, taivas ja helvetti ei olekaan paikkoja jonne mennään jatkoille matomotellista, vaan olisivatkin MIELENTILOJA? Sitä voi jokainen lukija joskus miettiä.
Uskovaisen ihmisen mieli on pelottava. Jos uskomus tai sen rakenne todistetaan vääräksi, voisi kuvitella, että silloin väärästä ja virheellisestä uskomuksesta luovutaan, mutta uskovainen toimiikin yllättäen täysin päinvastoin ja irrationaalisesti. Käännytystyö, saaranaaminen ja maailmanlopun ennustaminen vain YLTYY!
Eikö ole kohtuutonta, että ihminen joka elää elämänsä kohtuutta noudattaen, luontoa ja elämää kunnioittaen, pyyteettömästi, mutta ei-uskoen, joutusi helvettiin? Mutta ihminen, jonka elämä koostuu lähinnä pedofiliasta, murhista yms. iljettävyyksistä, pelkällä polvirukoilemisella viimemetreillä voittaa pääpalkinnon? Eikö tällaisessa uskonnossa ole silloin jotakin pahasti vialla, joka antaa ymmärtää, että ihmisen ei tarvitse kantaa vastuuta tekemisistään?
Englanninkielen taitoisille lopuksi Geroge Carlinin hauskaa, mutta syvällistä viisautta:
http://www.youtube.com/watch?v=MeSSwKffj9o
***usko perustuu rakkauteen, anteeksiantoon, totuuteen ja inhimillisyyteen, mikä on minusta hyvä ja oikea*** nim.merk "minä vaan t..."
Nuo ovat puhtaasti filosofisia kysymyksiä, jotka eivät tarvitse uskoa. Itse ateisitina uskon noihin samoihin arvoihin. Tietenkin käsite "totuus" on hankalammin määriteltävissä oleva asia, koska totuus on aina suhteellinen ja riippuvainen näkökulmasta.
Ihmiskunnasta ei puutu uskontoja, mutta juuri nuo kuvailemasi elämän prinsiipit loistavat poissaolollaan. Tämän keskustelun avauskirjoitus paljastaa uskoinnoissa piilevän diskriminoivan voiman; Minun uskontoni on ainoa OIKEA. Kirjoittaja täysin avoimesti ihmettelee, miksi muu ihmiskunta ei ymmärrä HÄNEN uskoaan. Tuon ajatusmallin konkreettiset seuraukset ovat nähtävissä Gazan kaistaleella juuri tässä ja nyt: Me olemme absoluuttisia hyviä, vastapuoli edustaa absoluuttista pahaa.
Mikä on lopputulos? Groteski ja pirullinen kellopeli, joka jauhaa kasvavia ruumiskasoja, ja kun tuohon hullunmyllyyn lisätään vielä joukkotuhoaseet, koko ihmiskunnan tulevaisuus alkaa näyttämään huonolta. Ja miksi? Siksi, että ihmisilä on testaamattomia ja todistamattomia käsityksiä ja "totuuksia" kuolemanjälkeisestä elämästä, joissa yhdelläkään uskovaisella ei ole todisteita pitää jumalansa eksistenssiä konkreettisena sen enempää, kuin esi-isillämme oli pitää Zeusta vuorellaan.
Kaikkien uskontojen peruslähtökohtainen ongelma alkaa palvomisesta. Miten nykyuskovainen eroaa muinaisesta suomen alkuheimon yksilöstä, joka kävi uhraamassa suurelle Ukko-kivelle metsässä uhrilahjoja? Ei mitenkään, liturgia on sama, dogmit vain muuttuvat.
Edelleen, jos tarkastelemme näitä elämän arvoja jotka alussa mainitsit, missä kohdin mukaan täytyy ottaa puhdas taikausko, jotta nuo määreet toimisivat? Tarkoitan tällä todistamattomia "ihmetekoja" hokkuspokkuksineen ja todelliseen typeryyteen erinäisten aikaperiodien suhteen. Miksi puutarhan kauneutta ei voi nähdä ilman, että täytyy uskoa sen alla asuviin menninkäisiin ja keijukaisiin?
Kristinuskon yksi kestämättömimmistä ongelmista on sen narsistisuus. Pyrit olemaan hyvä ihminen ja tekemään hyviä tekoja muille ihmisille. Miksi? Jotta saisit lunastettua itsellesi taivasosuutesi. Taivaassa sitten luvataan, että saat kaiken menettämäsi takaisin läheisistä ihmisistä omaisuuteen ja koko onnellisuuteen. Ei kovinkaan reilua köyhälle, orvolle tai kaiken menettäneelle ihmiselle jos vertaa Jorma Ollilan kaltaiseen aristokraattiin. Eikö kristinusko ole silloin vain ja ainoastaan hienostunutta oman edun tavoittelua? Eikö kunnon kristityn tulisi pyytää, että pääsisi helvettiin? Eikö juuri se ole paikka, missä näitä mainitsemiasi arvoja eniten tarvitaan? Ts. kristinusko kumpuaa elämän ja menettämisen tuskan pelosta. Ei kovinkaan houkuttelevaa tuhlata elämäänsä alituisessa syyllisyyden tunteessa ja helvetin pelossa, mutta kuinka moni ihmispolo tuhlaa elämänsä tällä ko. hevonpaskalla täyttäen ja vieläpä vapaaehtoisesti. Pelottavaa. Paradoksaalisesti kuitenkin kristinuskon dogmit muistuttavat, että viimeisessä takissa ei ole taskuja.
Tai mitäpä jos, siis todella JOS, taivas ja helvetti ei olekaan paikkoja jonne mennään jatkoille matomotellista, vaan olisivatkin MIELENTILOJA? Sitä voi jokainen lukija joskus miettiä.
Uskovaisen ihmisen mieli on pelottava. Jos uskomus tai sen rakenne todistetaan vääräksi, voisi kuvitella, että silloin väärästä ja virheellisestä uskomuksesta luovutaan, mutta uskovainen toimiikin yllättäen täysin päinvastoin ja irrationaalisesti. Käännytystyö, saaranaaminen ja maailmanlopun ennustaminen vain YLTYY!
Eikö ole kohtuutonta, että ihminen joka elää elämänsä kohtuutta noudattaen, luontoa ja elämää kunnioittaen, pyyteettömästi, mutta ei-uskoen, joutusi helvettiin? Mutta ihminen, jonka elämä koostuu lähinnä pedofiliasta, murhista yms. iljettävyyksistä, pelkällä polvirukoilemisella viimemetreillä voittaa pääpalkinnon? Eikö tällaisessa uskonnossa ole silloin jotakin pahasti vialla, joka antaa ymmärtää, että ihmisen ei tarvitse kantaa vastuuta tekemisistään?
Englanninkielen taitoisille lopuksi Geroge Carlinin hauskaa, mutta syvällistä viisautta:
http://www.youtube.com/watch?v=MeSSwKffj9o
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.