Persuuden ydin

Perussuomalaisten kannatuksen perustana on paljossa moraalinen paniikki ja ongelmien projisoiminen hyviin vihollisiin.

Kannatuspohja koostuu kansakunnan luusereista. Tällaisen termin käyttäminen on tässä leimaavaa, sen myönnän. Tarkoitukseni ei ole pahoittaa huono-osaisten tai menestysvirtojen ulkopuolelle jääneiden mieliä. Luuserius vain on minusta hyvin asiaa kuvaava nimitys.

Moraalisella paniikilla tarkoitetetaan sitä, että johonkin asiaan ylireagoidaan tunteenomaisesti ilman, että tunnetaan tuon ilmiön sisältöä taikka seurauksia. Persujen kohdalla voi selvästi nähdä tällaista ylireagointia suhteessa EU:hun ja maahanmuuttajiin. Sosiologiassa on puhuttu hyvästä vihollisesta, jollaisesta esimerkkinä on ollut huumeita vastaan käyty taistelu, vaikkei huumeongelmaa merkittävässä määrin esiintyisikään. Suomessahan paljon suurempi ongelma on alkoholiongelma, joka on jäänyt osin huumekysymysten varjoon, kun tällainen moraalinen paniikki iski 90-luvulla. Nyt tilanne on onneksi rauhoittunut.

Toinen puoli ilmiötä on sitten ongelmien projisoiminen toisarvoisiin kysymyksiin. Työttömyyttä ei esimerkiksi pohdita työttömyyttä aiheuttavia syitä vasten, vaan rinnastetaan maahanmuuttajien ns. hyysääminen ja työttömien kohtalo keskenään uskoen naivisti, että työttömyyden ongelma jotenkin sillä ratkeaisi.

Hitlerin Saksassa tapahtui samantyyppistä projisointia, mutta siellä se oli osin realistisempaa. Talousongelmien syynä nähtiin kansainvälinen kapitalismi ja juutalaiset. Kansallissosialismi oli todella myös kansallista, sillä se pyrki jonkinlaiseen saksalaisuutta suojelevaan protektionismiin. Nykyisin tällaisten populistipuolueiden politiikassa on päällimmäisenä ongelmien projisointi maahanmuuttajiin ja kansainvälisen kapitalismin kritiikki pelkistyy lähinnä EU-vastaisuteen.

Näiden asioin pohjalla on luonnollisesti vaikuttamiselle alttiin ja tietämättömän ihmisryhmän poliittinen valpastuminen. Joskus aleneva säätykierto ja luuserius voi aiheuttaa poliittisia reagointeja, vaikka yleisemmin ehkä masentumista ja itseensä käpertymistä taikka perinteistä rikollisuutta ja siihen liittyvää taikka sitä edesauttavaa syrjäytymistä. Suomen historiassa tunnetuimmat tällaiset ilmiöt ovat lähtöisin Pohjanmaalta - puukkojunkkarikausi ja Lapuan liikkeen kausi. Toinen oli rikollinen, toinen poliittinen, taustalla oli kuitenkin samantapaisia turhautumisreaktioita.

Luusereiden poliittinen valpastuminen johtuukin nimenomaan siitä, että mitta tulee täyteen. Kyse on siis turhautumisesta siihen, etteivät omat onnistumistoiveet tunnu täyttyvän millään eikä niiden täyttymistä pidetä edes kovin ilmeisenä. Kaikki eivät saavuta amerikkalaista unelmaa Amerikassakaan ja turhautuvat, mistä seuraa sosiaalisia ongelmia.

Populististen liikkeiden synnystä kantavat vastuuta tietysti vallankäyttäjät - tai heidän kuuluisi kantaa siitä huolta. Kuten Hesarin tämänpäiväisessä uutisoinnissa ilmenee, ns. SATA-komitean ehdotuksissa toiset saavat joitain sosiaalisia parannuksia, mutta toiset unohdetaan tyystin. Tällainen tietoinen unohdus johtaa takuuvarmasti sosiaalisiin ongelmiin ja populistipuolueiden kannatuspohjan lavenemiseen. Taloudellinen epävarmuus uhkaa saattaa yhä useamman tähän ahdinkoon ja niin esim. Persujen potentiaalisten kannattajien joukkoon tulevat mukaan myös ne, jotka kokevat olevansa tällaisen uhan alla. Luuseriuden uhkakin turhauttaa.