Seurakuntamme vilpitön halu, unelma ja tarkoitus on se, että Jeesus näkyy ja kuuluu jokaisessa jumalanpalveluksessamme ja jokaisen uskovan sisaren ja veljen elämässä. Kenenkään yksityisen jäsenen, vanhimman tai pastorin ei kuulu näkyä ja kuulua, vaan Jeesusta me haluamame koroittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tehtävämme ei ole koroittaa sisar Ellen G. Whitea yli muiden sisarien tai veljien. Hän itsekin kohotti Raamatun, katsoi kuulijoihinsa ja sanoi: "Suosittelen tätä kirjaa teille". Raamatun tulee olla jokaisen seurakuntalaisen uskon ja elämän ainoa perusta. Olen vakuuttunut siitä, että koko seurakunta yksimielisesti seisoo tämän tekstin takana.
Toivon hartaasti, että apostoli Paavalin esittämä esirukous pitää sisällään muiden lisäksi myös kaikki adventtiseurakunnan sisaret ja veljet: "Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!" (2. Kor. 13:13). Toivon hartaasti, että Jumala ei rajoita lahjojaan keneltäkään meistä, vaan että nämä kalleimmat lahjat tulisivat meidän kaikkien osaksi.
Toivon hartaasti, että apostoli Paavalin esittämä esirukous pitää sisällään muiden lisäksi myös kaikki adventtiseurakunnan sisaret ja veljet: "Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!" (2. Kor. 13:13). Toivon hartaasti, että Jumala ei rajoita lahjojaan keneltäkään meistä, vaan että nämä kalleimmat lahjat tulisivat meidän kaikkien osaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sanoisin omasta puolestani että arvostan sitä että he ovat ymmärtäneet opin helvetin ikuisesta piinasta vääräksi - sen epäraamatullisuuden.
Miksi tämä nyt sitten on niin tärkeää?
Monethan ajattelevat, että sillä ei ole mitään pelastuksen kanssa tekemistä - en ole samaa mieltä - koska en voi ymmärtää Raamattua kokonaisuutena jos sisällytän siihen ikuisen piinan - sillä sen mukana koko Raamattu muuttuu toiseksi. Jumalan Sana vääristyy.
Jopa Jumala Raamatussa muuttuu toiseksi - oikeudenmukaisesta ja rakkaudellisesta Luojasta tuleekin luomiaan ikuisesti piinaava.
Jos kaksi ihmistä lukee Raamattua näiden kahden eri jumaluuden pohjalta - ei Raamattu voi olla samanlainen kirja molemmille sen sanoma muuttuu toiseksi - riippuen siitä uskooko Jumalaan kiduttavana vai ei.
Tämä asia on mielestäni adventismissa hyvää - koska se on perustava edellytys Raamatun ymmärtämiselle.
Sitten liiallinen ihmisen (Ellen G Whiten) korottaminen on mielestäni aivan yliampuvaa.
En ole koskaan oikein tajunnut ideaa - sillä varmasti on Ellenkin sanonut yhtä ja toista viisasta ja raamatullista (ja ehkä paljonkin) - mutta Raamattu on kuitenkin se mistä Ellenkin puhuu. En saa päähäni miksi A-kirkko korostaa Ellenin kirjoituksia - sillä jos ne ovat oikeita ne ovat Raamattua - jos ne eivät ole oikeita ei niistä kannata edes puhua.
A-kirkko on jopa sekoittanut Ellenin kastelupaukseensa!! Mikä on aivan käsittämätöntä ainakin minulle. Kasteessa on kysymys vain yhdestä asiasta halusta alistua Jumalan ohjaukseen elämässään, kaikki muu on vain ihmisestä.. Ellenikin.
Siinä vähän ruusuja A-kirkolle piikkien kanssa. :)
Jumalaa on helppo rakastaa, kun tietää, että hän on rakkauden ilmentymä. Kaiken sen, minkä hän teki, hän teki rakkaudesta ihmiseen. Kuinka voisinkaan sen jälkeen, mitä hän teki, kuvitellakaan häntä ikuisesti piinaavaksi Jumalaksi? Se olisi mahdoton yhtälö.
Olen siinäkin samaa mieltä, että korottaessamme liikaa Ellenin kirjoituksia, korotamme ihmistä, joka on vain tomu ja tuhka Jumalan edessä. Hän itsekin sanoi niin, että hänen kirjoituksensa ovat vain sitä varten, että ne ohjaisivat ihmisiä Raamatun Sanan ääreen. Juuri tästä syystä on ilo joka viikko päivittäin tutkia Jumalan sanaa.
Toisaalta aivan kiinnostukseni alkutaipaleella sain paljon tietoa ja historiallisia tosiasioita hänen kirjastaan Suuri taistelu. Vuosi oli 1973. Sen luettuani aloin ajatella tämän maailman menoa ja tarkastella sitä avoimemmin silmin. Tuo kirja antoi aiheen tutkia asioita, oliko kaikki niin kuin oli kirjoitettu. Luin silloin monia muidenkin alojen kirjoja, jotka lopulta johtivat Raamattuun. Vain se antoi elämälle perustan, selvän alun ja lopun. Ei tarvinnut enää harhailla etsien.
Vasta adventistiksi tultuani luin, kuten Jarikin, kaikki seurakuntamme julkaisemat suomenkieliset teokset(meillä on oma kirjasto), olipa kirjoittaja Ellen tai joku muukin adventisti. On mielestäni hyvä tietää oman seurakuntansa historia, sen vaiheet, toiminta ja tavoitteet. Tänään ymmärrän selvästi, missä olemme ja mihin olemme matkalla.
Jumalan rauhaa sinulle.