nuorena luin paljon rakkaudesta
joka kaiken voittaa
niin paljon uskoin siihen
lähdin maailmalle vaaleanpunaiset
lasit silmilläni
en ymmärrä kuka ne minulta vei
vai pudotinko ne itse
katsoin ympärilleni
rakkaudettomuutta
pahansuopaisuutta
annoin itseäni
taistelin rakkaudesta
juoksin metsän keskelle
huusin rakkauden perään
paloin loppuun
rakkaudettomuuden tiellä
vain yön syli antoi minun levätä
helli minut uneen rakkaus
mielikuva siitä
sydämeni ei jäätynyt
liukasteli vain hetken
sykkien kiihkeästi elämälle
kuin kuuma laava
tulivuoren syövereissä
syöksyäkseen tulta
entistä vahvempana
rakkaudelle
etsiessään rinnalle
olkapäätä johon turvallisesti
painaisin pääni edes hetkeksi
antaakseni luvan olla heikko
rakkauden kuumissa geysireissä
joka kaiken voittaa
niin paljon uskoin siihen
lähdin maailmalle vaaleanpunaiset
lasit silmilläni
en ymmärrä kuka ne minulta vei
vai pudotinko ne itse
katsoin ympärilleni
rakkaudettomuutta
pahansuopaisuutta
annoin itseäni
taistelin rakkaudesta
juoksin metsän keskelle
huusin rakkauden perään
paloin loppuun
rakkaudettomuuden tiellä
vain yön syli antoi minun levätä
helli minut uneen rakkaus
mielikuva siitä
sydämeni ei jäätynyt
liukasteli vain hetken
sykkien kiihkeästi elämälle
kuin kuuma laava
tulivuoren syövereissä
syöksyäkseen tulta
entistä vahvempana
rakkaudelle
etsiessään rinnalle
olkapäätä johon turvallisesti
painaisin pääni edes hetkeksi
antaakseni luvan olla heikko
rakkauden kuumissa geysireissä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuka veikään vaaleanpunaiset lasit? Maailma on kova paikka, josta romantiikka ja rakkaus on usein kaukana. Mielessäni pyörii usein Pelle Miljoonan sanat: "Sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta". Näin se tuntuu joskus olevan.
Mutta ainoa mikä tuntuu antavan toivon tähän kaikkeen on se unelma onnesta... jossakin on rakkautta... olkapää...
Kiitos, Kaaru!
Jos on unelmia, on elämää. Näin pakkasaamuna auringon ilmestyttyä taivaalle sitä mieli piristyy.
Maailma on kova, tuskin kukaan siitä silkkihanskoin selviää. Jotenkin sitä jo itselleen ja läheisilleen odottaa aina parempaa tulevaisuutta. Ei vain siltä näytä, työttömyys lisääntyy ja ihmiset väsyy. Mutta on yksi asia ainakin varma, kesä tulee. Kesä on kesä vaikka sataisi kaatamalla vettä...nauraa.
Kiitos Miekko!
Rakkaus tuo nuoruuden hurma
kaiken alleni kaatoi
uskoin puhtaan tunteeseen
aitoon luonnonvetovoimaan
ymmärtää sen kieltä en mä voinut
kuinka syvyys pohjattoman puhtauden
toisille merkinnyt mitään ei
tietä astella sain kohtaloon
kastui poskeni kyyneliin
sanat rakkaat myrskyyn huusin
kaatui silloin mieleni tumma tää
jäisiin raskaan kahleisiin
syliin lämpimään
en päässyt rakkaan
vain hetkiin
pois kiitäviin
sydän kiisi vain
kiihkeään suudelmiin
piiskaten sade huuliain
en lohduttajaan
en mielikuviin
lain päässyt pakenemaan
etsii elämäni tuskainen tää
syliä kuumaa niin rakastettavaa
yksinäisyys kulkuain johdattaa
jos en saa kanssas koskaan taivaltaa
löytää mistä saan
mihin painaa tään
yksinäisen
kulkijan etsijän pään.
Vielä kuuma lähde tämän elämän
on saapuva luo syliini mun
lämpimään niin kuumaan tulisen
odottavaan.
Kaarulta - Anteeksipyyntöni; kun näin
rohkenin ja uskalsin tarttua runosi juoneen
näillä omilla runoni sanoilla.
estraadi on vapaa
ei anteeksipyyntöjä
oikein odotan
mielenkiintoista
sananvaihtoa piristämään
tätä hiljaisuutta
ei maailmalle lähtiessä
ajatellut joutuvansa
kylmään kovaan maailmaan
jota tokin rakkaus on
joskus hellinyt
antanut sykettä elämään
kun jälleen nousee
ihminen jaloilleen
etsii ja kaipaa lohduttajaa
helliä käsiä suojelemaan
syliinsä sulkemaan
maailman kovuudelta
ei sitä ajatellut
rakkauden sanojen
halkovan kahtia
tarinatupaa viihtyisää
näin auringon piristäessä
kuin pölyn ilmestyessä
näkyviin pimeydestä
toivoisi sopua
rakastavaa rauhaa ympärille
kaikkien kukkien kukkia
omilla runoillaan
nuoruuden hurmasta selvitty
kun vielä löytäisi tämän
iän hurman...rakkauden
punkin piristämään...niin;)))
Otettu olen runostasi
Kiiiiitoooos:)))
estraadin julkisen kuultavaa kerronnan
siivillä täytynee joskus näinkin matkata
täytyy ja oloaan välillä vaihtaen
elämä kalvaa
että salpaa omilla
toimillaan
kuin välillä syliinsä
puristaen
vieden huumaansa
jään sulattamaan
- kovin kiintoisa oli
tuo viimeinen kappaleesi,
jossa jopa tulkkasin
pientä hymyn karettakin.
Sinua myös Kiittäen
tässä valon päivässä.
"sydämeni ei jäätynyt
liukasteli vain hetken"
Tuossa on uutta ja minusta todella hyvin sanottu.
Ihmeellisesti sitä vain lähtee lentoon, vielä silloinkin, kun luulee, että ei ikinä lennä.
Elämännälkä kuuluu ihmisellekin ja hyvä niin, se on voimavara.
Se ei tuo minun olkapää kelepaa, tiietään, mutta minä nipistän silmät kiinni
ja toivon oikein kovasti, että sellainen pysähtyisi sinun vierelle! :)
siipiä ei ole
mutta lentoon lähtöä
odotan ja lennän
räpiköin kuin ankka
olkapääetsintäretkellä
kun tästä talviunesta
taas heräilen;)))
elämännälkä asuu minussa
ja runoistasi olen huomannut
Sinulla olevan saman taudin:)
Hän tähän aamuun kiitokset
Sinulle sanoistasi lähettää
täältä pakkasmaasta....
Usot sei, että elämä on mielenkiintoista aikaa ihmiselle! ;þ
Minä olen tässä taas miettinyt..nii-iih..*nauraa*..
Miten paljon sitä tekee turhaa työtä, vai tekeekö sittenkään.. Sehän on se tunne, että tekee turhaan, siis vain tunne!
Tämä menee varmaan taas oman elämänhallinnan ja tietoisuuden kautta periaatteitten tiliin ja vastaan. Opitun ja sisäistetyn, hyväksytyn mukaan. Mutta eiköstä se ole niin että kaikella on tarkoituksensa, joten silloinhan ei tee mitään turhaa, eiköstä tämä tunnu loogiselta? Se miten laittaa panoarvoa millekin, istuuko ja juttelee vai tekeekö tulosvastuuta, kumpi on oikeampi, riippuu persoonasta itsestään. Ja tässä kohtaa syntyy ne keskustelut! :)
Tiiäkkö minä meen jatkaa sitä mitä eilenkin jäi tekemättä..*nauraa*.. Tänään teen valmista!!
En tee turhaa työtä tänään...aion hymyillä illalla katsoessani uutta maailmanjärjestystäni! :)
Mukavaa pvää lauantain kaaru...*tupisee* pihkura, mun ei pitäs aatella...
Kaaru ylös sieltä kuumasta
kylvystä ja laavasuihkusta
johan sie hyvä ihminen palat
koht!!
Turha luulla että mie
tuun laastaroimaan, minul kun
ei ole minkään valtakunnan koulutusta
moisiin polttamiin!
Hyvä runo!
En kuules nouse, täällä pumpulissa ja kuumissa lähteissä on kivaaa...ei palele;)
Mie palan vasta rakkauest, jos on se on tullakseen...kiitos kuiteskin käynnistäs:)))
Miten ne rakkaudesta kertovat tarinat,
otti ja vei, eli itsekki väkevästi.
Sillon oli vaaleenpunaset lasit ja
niitten läpi kaikki näytti, niin ihanalta.
Huokaan tähän väliin
Näinhän sitä jälkeenpäin miettii,
noita elämän koukeroita,
joissa palaa kauneinta rakkauden kukkaa.
Elämä ihmeellinen
sitä riisutaan ja puetaan.
kaaru
Niin tuota olkapäätä,
suurien tunteitten itkujen
arvaamaton kohde.
"antaakseni luvan olla heikko
rakkauden kuumissa geysireissä"
kiitos runosta,sydämestäni asti huokailin
Liisa toivottaa hyvää lauantai - iltaa
olkapäänä olemme toisillemme
odotamme näin kevään
heräämme elämään
lintujen laulujen myötä;)
Kiitos!