Selvin osoitus Raamatun inhimillisestä lähteestä on rehellisyyden merkityksen vähäinen korostaminen (uskon kustannuksella).
Uskohan ei voi älylliselle ihmiselle olla tahdon asia.
Jumalan luulisi (jos on kaikkitietävä) kunnioittavan ihmisessä nimen omaan rehellisyyttä.
Luulisi Jumalan siis ajattelevan:" parempi rehellinen ateisti kuin epärehellinen uskovainen."
Älyllisen ihmisen epäuskoa ei voi muuttaa uskoksi kuin todisteiden avulla ja Jumala ei tarjoa niitä. Jumala tarjoaa vain "todisteita" ei todisteita. Itse asiassa Raamatun mukaan Jumala suoraan kieltäytyy kunnollisten todisteiden esittämisestä.
Loogisesti ajatellen Jumalan kannalta uskoa paljon tärkeämpiä asioita ihmisen elämässä ovat: mm. rehellisyys ja epäitsekkyys, Pahinta taas on näennäisuskovaisuus, "silmänpalvonta".
Tarkkaan ajatellen jumalanpalvonta, jota uskovat alin omaan harrastavat, on tyhjänpäiväistä touhuilua. Jumalalle vakuutellaan päivittäin vahvaa uskoa, vaikka Hän kaikkivaltiaana, kaikkitietävänä näkee jokaisen uskon suuruuden/pienuuden automaattisesti.
Uskohan ei voi älylliselle ihmiselle olla tahdon asia.
Jumalan luulisi (jos on kaikkitietävä) kunnioittavan ihmisessä nimen omaan rehellisyyttä.
Luulisi Jumalan siis ajattelevan:" parempi rehellinen ateisti kuin epärehellinen uskovainen."
Älyllisen ihmisen epäuskoa ei voi muuttaa uskoksi kuin todisteiden avulla ja Jumala ei tarjoa niitä. Jumala tarjoaa vain "todisteita" ei todisteita. Itse asiassa Raamatun mukaan Jumala suoraan kieltäytyy kunnollisten todisteiden esittämisestä.
Loogisesti ajatellen Jumalan kannalta uskoa paljon tärkeämpiä asioita ihmisen elämässä ovat: mm. rehellisyys ja epäitsekkyys, Pahinta taas on näennäisuskovaisuus, "silmänpalvonta".
Tarkkaan ajatellen jumalanpalvonta, jota uskovat alin omaan harrastavat, on tyhjänpäiväistä touhuilua. Jumalalle vakuutellaan päivittäin vahvaa uskoa, vaikka Hän kaikkivaltiaana, kaikkitietävänä näkee jokaisen uskon suuruuden/pienuuden automaattisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei
Ateisti on viisas ihminen.
Hän karttaa maailman uskonnollisuutta.
Saatanan tarkoitus on saada kristinusko naurettavaksi, mutta ateisti ei huomioi että on olemassa aitoa kristillisyyttä joka ei niin maailmassa näy.
Ateistilla on yleensä omatunto ja sydän paikallaan, hän on humanisti ja muuten ihmisläheinen.
Kaikkein pahin on uskonnollisuus.
Silloin lyödään ja mätkitään, riidellään, vihataan opillisista kysymyksistä.
Tapetaan jopa Jumalan nimissä.
Kristillisyys on rakkautta, ei sen kummempaa, aina kun on kyse jostakin muusta vaikuttimesta ei ole kyse kristinuskosta aidosta, vaan jostakin muusta.
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Kuuluu selvä käsky, "älä tapa, älä tee huorin, älä himoitse lähimmäisesi omaa." Myös.
Ateisti ja aito kristitty tulevat toimeen keskenään hyvin siksi yleensä etteivät kumpikaan lyö ja mätkytä toisiaan.
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Jumalan siunausta
jari laurila
sanomani hiukan väärin. En hetkeäkään epäile, etteikö maailmassa olisi runsaasti täysin aitoja ja rehellisiä uskovia.
Mutta rehellisestä ja aidosta ateistista ei juurikaan voi tulla rehellistä ja aitoa uskovaa. Usko kun ei ole tahdon asia. En voi sanoa uskovani, jos en usko.
Toisaalta: miksi aito uskova jatkuvasti vakuuttaa uskoaan, jos Jumala kerran näkee hänen sisinpäänsä?
Vastaus edelliseen: Joko Jumalaa ei ole tai Hän on pikkusieluinen ja omahyväinen.
Uskohan ei voi älylliselle ihmiselle olla tahdon asia.
-----
Niin, mitä pohtinet ja tarkoittanet sanalla usko, mutta on ymmärrettävä, miten ihmisen lähes koko mielikuvamaailma lähtee asioiden uskomisen pohjalta.Siis ihmisen alitajunta,- joka ohjaa myös mieliuvia, niin tämä prosessi on syntynyt siten, että ihmnen on valikoinut asioita mihin uskoo ja mihin ei.Siis ihmisen alitajunnassa on "repullinen" asioita, joihin hän uskoo ja nämä asiat, joihin hän uskoo synnyttävät uusia mielikuvia eli laajentaa ihmisen ymmärrystä.
No, ihmisen ymmärrys,- edellä kuvatusta asiasta johtuen voi olla väärin ymmärrystä/sokeutta eli valheessa elämstä tms.Sekin on huomioitava, miten ihmisen menneisyyden aikana kerätty "repullinen" asioita ohjaa myös ihmisen käyttäytymistä aina mielenlaatua myöten.
Sanoit: "Uskohan ei voi älylliselle ihmiselle olla tahdon asia".
Kyllä usko, olipa usko Jumalaan tai usko aviopuolison uskollisuuteen on eräässä mielessä myös tahdon asia.Nimittäin ihminen mahdollistuu TIETOISESTI torjumaan totuuden/todellisuuden etsimisen.Ihminen ei ole rohkea, vaan epävarma /pelokas.
Siis ihmiselle olisi erittäin tärkeä elää siten, että hän etsii asioiden todenperäisyyttä salatuimpaan saakka,- eikä lankea uskomaan kuulopuheita tai isien perimmöäis sääntöjä tms...
Niin, Jeesus monin eri tilantein ja esimerkein opetti miten ihmisen tulee käyttää ymmärrystään ja tahtotilaansa......."Kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän"........Tuo hedelmän tuottaminen juuri ilmentää miten ihminen on kuullut- ymmärtänyt ja myös uskonut kuulemaansa ja alkanut elää kuulemansa asianmukaan.Tai paremminkin jo ihmisen uskoessa jonkun asian todelski(sisäistäen sen, niin tämä tekijä seillä repussa alkaa ohjaamaan ihmisen käyttäytymistä, joka johtaa hedelmän tekemiseen. "Hedelmistään te tunnette heidät"...
Jos nyky termiä käytettäisiin, niin ihmisellä uskoontuleminen on lähes sama asia kuin tietokoneen ohjelmieln päivittäminen.Aivot saavat uuden tiedon/tiedoston ihmisen ymmärtäessä ja uskoessa Raamatun ilmoituksiin.Siiis lopputuloksena on selkeä ja puhdas mielenuudistus.No, ihmisen taas mieli ja mielenuudistus tulisi olla jatkuvaa, jolloin ihmisen ymmärryskyky laajentuisi.
"Vanhurskaan polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydän päivään saakkka".
juuri tiedon ja uskomuksen ero.
Älyllinen ihminen etsii tietoa maailmankatsomuksensa pohjaksi. Uskonnollinen usko ei perustu tietoon vaan uskoon.
Jos ihminen ei ole pienestä pitäen kasvatettu uskomaan yliluonnolliseen (mm. uskonnollinen usko), niin tahto ei auta uskomaan. Yrittää voi, mutta tieto vie aina lopulta voiton.
En tiedä, sainko asiani sanottua riittävän selvästi.
Otetaan vielä yksi esimerkki.
Biologit ovat ammattikunta, joissa uskovia on kaikkein vähiten. Se johtuu heidän tiedon tasostaan ja laadustaan. Heillä on paras tieto kehitysopista, joka taas kumoaa luomiskertomuksen täydellisesti. Luultavasti siksi uskovat evoluutiobiologit ovat erittäin, erittäin harvinaisia.
Luulisi Jumalan siis ajattelevan:" parempi rehellinen ateisti kuin epärehellinen uskovainen."
-----
Ajatteletpa todella viisaasti.Raamatussa tämä/kin ihmisen tila on tuotu esiin juuri siten kuin sen pohdit.
"Minä tiedän sinun tekosi, sinä et ole kylmä etkä palava; OI, JOSPA OLISIT KYLMÄ TAI PALAVA. Mutta, nyt, koska olet penseä, etkä ole palava, etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos".........
Todella ihminen on jo Totuudessa kiinni kun hän pon rehellinen.Rehellinen ihminen ei siis ELÄ valheessa eli uskoo sydämessään niihin asioihin joita ymmärtää.
Niin, uskonnolinen ihminen on todella "niljakas kuin limainen kala".Siis vaihtaa kantaansa tilanteen mukaan.
Jokainen huomaa miten paljon helluntailaiset kääntelee ja vääntelee Raamattua mieleisekseen. Eivät pysy totuudessa.
Jumalan luulisi (jos on kaikkitietävä) kunnioittavan ihmisessä nimen omaan rehellisyyttä.
----
Tuossa/kin olet oikeassa.Jos vaikka ateisti tutkija on sydämessään rehellinen ja haluaa edetä ja hyväksyä vain totuuden elämässään/tutkimuksissaan, niin hän kylä ennen pitkää löytää Jumalan.Monia tutkijoita Jumala on vetänyt puoleensa juuri tätä menetelmää käyttäen.
Mutta, monasti; totuutta etsiväkin ihminen epävermentuu kun alkaa havainnoida ja liittämään tutkimuksensa Jumalan aivoituksiin.Hän tulee tässä kohdassa valinnan eteen eli edetäkö tietä, joka johtaa JUmalan lapsuteen, vai perääntyäkö ja kieltää Jumala. Ihminen voi olla vaikka tiedemies, niin häneenkin sopii tämä ihmisen käyttäytymiseen tuttu piirre. "Ihmispelko panee paulan".
ei löydä tutkimustensa lopputulemana Jumalaa vaan evoluutioprosessien tuloksena syntyneen maailman.
Jos hän löytää Jumalan, hän joko sortuu itsepetokseen tai epäammatillisuuteen.
Mutta turha tästä on kinata.
Usko on kuin kannettu vesi kaivossa. Usko opitaan lapsena tai peritään vanhemmilta. Kolmas tapa tulla uskoon on jokin erittäin rankka henkilökohtainen kokemus.
Normaaliälyinen aikuinen ihminen ei ilman em. katalyytteja päädy uskovaiseksi, koska se ei ole älyllinen ratkaisu.
on tahdon asia.
Se on ystävyyssuhde, jossa eritoten ihmisen tahto pitää ystävyyttä yllä on elintärkeä.
on kykyasia jotkut eivät kykene vaikka tahtoa saattaisi olla.