Saagan 2-osa ( Ritari tapaa kuoleman.)
Poika joka luuli olevavsa Ritari kurjaliston.
Niin hän luki kirjat itseään suuremmat ja taidon linnan neidon rakastaa,sitä oikeaa Prinsessaa etsiessään.Vaan hän noitiin viehkoihin tutustui,lumotussa kaupingissa ja vain rakkauden tulessa riutui ja tulista miekkaa luuli Jumalan miekaksi takovan.
Kun hän sotisopaansa rakensi,tuo tietämätön poika kurjaliston oli hällä miekka Tulinen.Usko jumalaan jolla nimeä ole oli puhtaus Suoja kilven.
Vaan onneton oli haarniskansa tehnyt tiedosta puun ja se on hyvän ja pahan tiedosta puun kuinkas muuten ja siinä valmiina hän oli kun Prinsessa tuli ja paholainen nauroi kilpaa Jumalan kanssa kun tuo onneton ritari pohjoisen maan rakastui sielunsa syvyydessään neitoon arabian.
- Saapui Ratsu menneisyyden tuoden muossaan kauhun esiripun ja esitti näytelmää helvetin Danten ja poika mielellään teki matkan aikaan ja paikkaan mystiikan uskoen taikaan vain parantavan rakkauden.Mutta paluu Helvetistä oli tuskien polku,Sillä siulun rippeillä ei rikkautta taivaan saa kun harmaassa tuonelassa ratsastaa kuolema ratsunaan,on niin kylmä tuonelan maa kun elämää rakastaa,ei siis tuo nuori ritari köyhällistön,köyhä ehkä enää lie,on hällä lapset,rikkautena ja murhe,iän tuoma sekä vastuun ies.Kuinka käy köyhtyneen ritarin,emme ehkä koskaan tietää sitä ehkä saa.
Sillä vuoren takana on taika maa, jonne tuo ritari halajaa on siellä idän tietäjät ja Shamaani maa,kuka siis tietää aukeaako tie elämään taika maan vai ei,tuon yksinäisen hiukan oudon ritarin,joka tavallisen "vanhuksena" köyhänä joukossamme vaeltaa surun vaippaan näkymättömään kietoutuen.Ehkä rakkaus hänen ovensa aukaisee tai uusi haaste tuolle vanhukselle,sotiin niin monenlaisiin väsyneen.
Viimeinkin tuleva on kukaties,you mokoma vanha "velmu" ikämies on pojaksi köyhän ritarikunnan,jossa seikkailu lapsen sydämmen ollut on Ja muistaa tarinat Arabian Noidan kuin pohjoisen Noidan.
Risto Kauppila "JUssi"
Muillekkin kuin Persian "tytölle" kaikella Sydämmen rakkaudella.
Poika joka luuli olevavsa Ritari kurjaliston.
Niin hän luki kirjat itseään suuremmat ja taidon linnan neidon rakastaa,sitä oikeaa Prinsessaa etsiessään.Vaan hän noitiin viehkoihin tutustui,lumotussa kaupingissa ja vain rakkauden tulessa riutui ja tulista miekkaa luuli Jumalan miekaksi takovan.
Kun hän sotisopaansa rakensi,tuo tietämätön poika kurjaliston oli hällä miekka Tulinen.Usko jumalaan jolla nimeä ole oli puhtaus Suoja kilven.
Vaan onneton oli haarniskansa tehnyt tiedosta puun ja se on hyvän ja pahan tiedosta puun kuinkas muuten ja siinä valmiina hän oli kun Prinsessa tuli ja paholainen nauroi kilpaa Jumalan kanssa kun tuo onneton ritari pohjoisen maan rakastui sielunsa syvyydessään neitoon arabian.
- Saapui Ratsu menneisyyden tuoden muossaan kauhun esiripun ja esitti näytelmää helvetin Danten ja poika mielellään teki matkan aikaan ja paikkaan mystiikan uskoen taikaan vain parantavan rakkauden.Mutta paluu Helvetistä oli tuskien polku,Sillä siulun rippeillä ei rikkautta taivaan saa kun harmaassa tuonelassa ratsastaa kuolema ratsunaan,on niin kylmä tuonelan maa kun elämää rakastaa,ei siis tuo nuori ritari köyhällistön,köyhä ehkä enää lie,on hällä lapset,rikkautena ja murhe,iän tuoma sekä vastuun ies.Kuinka käy köyhtyneen ritarin,emme ehkä koskaan tietää sitä ehkä saa.
Sillä vuoren takana on taika maa, jonne tuo ritari halajaa on siellä idän tietäjät ja Shamaani maa,kuka siis tietää aukeaako tie elämään taika maan vai ei,tuon yksinäisen hiukan oudon ritarin,joka tavallisen "vanhuksena" köyhänä joukossamme vaeltaa surun vaippaan näkymättömään kietoutuen.Ehkä rakkaus hänen ovensa aukaisee tai uusi haaste tuolle vanhukselle,sotiin niin monenlaisiin väsyneen.
Viimeinkin tuleva on kukaties,you mokoma vanha "velmu" ikämies on pojaksi köyhän ritarikunnan,jossa seikkailu lapsen sydämmen ollut on Ja muistaa tarinat Arabian Noidan kuin pohjoisen Noidan.
Risto Kauppila "JUssi"
Muillekkin kuin Persian "tytölle" kaikella Sydämmen rakkaudella.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On viestin tuojan vastuullaan
välimerkit oikein tarinaansa sijoittaa.
Siis pisteen, pilkun, kysymysmerkin jälkeen
aina välilyönti — se lukunautinnon tarjoilee!