Ikävä historia medioilla!

Oho! Ensimmäinen yritys karkasi. Tässä nyt aihe kokonaisuudessaan.

Suomessa lyödään heti jonkin aatteen leima otsaan, jos kirjoittaa asioista siten kuin ne ovat ajan saatossa tapahtuneet. Medialla on meillä kummallinen historia: kun on sota-aika, pelotellaan väki antamaan korunsakin mihin lie kätköihin, eikä rauhan tultua rohjeta kertoa, mihin ihmisten antamat lahjoitukset katosivat. Aina suomalaisia on vedetty nenästä, joten ei ihme, että nykyäänkin pyramidihuijarit onnistuvat hyvin.

Jahka sodat on sodittu, aletaan kertoilla satuja poliitikkojen mukaisesti, eikä anneta yhdenkään sanailla vapaasti ongelmista. Nyt sentään jotkut epäilevät elvytyksen mielekkyyttä, koska viime lamankin aikana selvisi, kuinka pankit härskisti lopettivat lainanannon hyvillekin yrityksille.

Onneksi emme sentään ryömi enää venäläisten tahdittamina yhtä selkeästi kuin ennen, mutta sitäkään en ymmärrä, että itänaapuria kuvataan vainolaiseksi - ryssitellään mennen tullen. En taannoin havainnut yhtään myönteistä kutsumanimeä slaaveista, joten keksin, että he ovat venäköitä. Venakko viittaa liiaksi ehkä naispuoliseen väkeen.

Entäpä urheiluväki, joka vaatii hetimmiten eroa toimittajille, jotka eivät halua antaa median johtoa heidän harteilleen. Pikkumaisia ovat myös mainostajat, jotka valitsevat toimituksellisen tekstin perusteella kanavansa. Ja kepulit kykenevät antamaan potkut puolueettoman lehden päätoimittajille! Ehei, Suomi ei voi ikinä kehittyä sivistysvaltioksi tällä tavoin, vaan pysymme ikuisesti metsäläisinä.

Onneksi internetissä on yhä jonkinasteinen vapaus kertoa asioista, vaan ikävä on ollut huomata, kuinka julkisen sanan neuvostokin paheksuu sensuurin puuttumista.