Luin vuosi sitten pari tuoretta isoavihaa eli Suomen miehitystä suuren pohjansodan aikana käsittelevää kirjaa.
Vaikka tiedän tuonajan valloitussotien mielettömän raakuuden, teksti herätti voimakkaita tunteita.
Olen joskus miettinyt että mikä sai suomalaiset sata vuotta myöhemmin alistumaan venäjän vallan alle kapinoimatta?
Puolassahan kapinoitiin vastaavassa tilanteessa.
Vaikka tiedän tuonajan valloitussotien mielettömän raakuuden, teksti herätti voimakkaita tunteita.
Olen joskus miettinyt että mikä sai suomalaiset sata vuotta myöhemmin alistumaan venäjän vallan alle kapinoimatta?
Puolassahan kapinoitiin vastaavassa tilanteessa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Isoa vihaa on todella korostettu liikaa, sillä ruotsalaiset tietoisesti levittivät potaskaa sen ajan venäläisistä. Ruotsi oli itse asiassa ollut paljon raaemman hallinnon ylläpitäjä Suomessa, mutta pesi kätensä kirjoittamalla historiamme vainoajiksi slaavit. Talvisodan ja karjalalaisten kohtaloiden jälkeen samaa mantraa on hoettu, ja se on uponnut kansaan.
Miksi suomalaiset isonvihan aikana pakenivat RUOTSIIN. Ekö olisi ollut helpompi siirtyä venäläisten avustuksella venäjälle.
Minun tietääkseni venäjälle vietiin 20 000-30 000 ihmistä vastoin tahtoa orjaksi. Miehitys oli ankara sitä ei ole syytä vähätellä.
Aivan oikein on muistaa, että mekin olemme olleet joskus pakon edessä, kun olemme jättäneet isänmaamme. Joku taloudelliseti tai jotkut isänmaallisuuttaan, kuten Arvidsson aikanaan. Siis mies, joka ei enää ollut ruotsalainen, eikä halunnut venäläiseksi, joten päätteli itsensä suomalaiseksi. Autonomian aikana kirjoitti siihen tapaan, että joutui lähtemään Turun yliopiston virastaan Ruotsiin, kun sai potkut työstään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha
Mielestäni Wikissä on isonvihan ajasta melko osuvasti kirjoitettu, mutta sinäpäs suurentelet kaikkea kaiketi tiedostamattasi. Eipä haittaa, vaan suomalaisten pitäisi oppia tajuamaan, milloin taustakirjoittaja pohtii ruotsalaisittain ja milloin suomalaisittain. Valitettavasti meillä syrjitään supisisukasta kirjoittelua yhä.
Venäläisten toimesta ison ja pikkuvihan aikana.
Miten onnistuttiin olemaan kapinoimatta katkerien muistojen jälkeen 1809-1917 autonomian aikana.
Siitä on kysymys, jos oikein ymmärrän suhtautumineen venäläisiin on edelleen kaksijakoista Suomessa.
Itsenäistä Suomea ei ole kertaakaan kokonaisuudessaan miehitetty, jollei sellaiseksi lasketa saksalaisten läsnäoloa maassamme toisen maailmansodan aikana. Eikä lasketa, koska olimme yhteistyöhaluisia. Stalinin jäljiltä Karjala ja Petsamo ovat yhä väärissä käsissä, vaan senkin asian isoiset ovat siunanneet, joten olemme hankalassa välikädessä. Tietysti mukaan pitää laskea vanha Sallakin.
Isot ja pikkuvihat olivat aikana, jolloin emme kyenneet itse muodostamaan valtiota. Ruotsi sorti meitä kuutisensataa vuotta, joten vanhaa vihaa voisi olla länttäkin kohtaan jopa enemmän kuin itänaapuriin päin. Uskontokin tuli itäistä reittiä rauhanomaisesti, kun sen sijaan miekkalähetystä harrastettiin lännestä päin.
Suhtautuminen venäläisiin on paljolti perua siitä, ettei ole kerrottu oikein Suomen sodan tai talvisodankaan syitä. Olimme suurvaltojen vuoksi ahdistettuina mannuillamme, eikä apua saatu mistään. Joku mainitsi Italian auttajaksi, vaan vähäistä oli sekin apu loppujen lopuksi talvisodan aikana. Rahalla myivät sentään ammuksia ja aseistusta.
Kirjoitetaan rehdisti siten asiat kuin ne tapahtuivat ja liitytään Natoon, ettei enää jätetä yksin sotimaan, jotta saamme normaalit suhteet naapurivaltioihin. Slaavit tappakoot omiaan, jos haluavat, sillä emme me pienenä kansakuntana voi mitään, jos ei Euroopan Unioni ala kovistella itänaapuriamme.
Vetosolmu on hyvässä vedossa tänään. Virheitä tulee solkenaan.
Saksa ei miehittänyt Suomea toisen maailmansodan aikana. Se oli liittolainen.
Alueluovutukset Suomi on itse allekirjoittanut kahdessa rauhansopimuksessa. EU:n jäsenenä oelmme sitoutuneet kunnioittamaan voimassa olevia rajoja ja sopimuksia.
Ruotsi ei sortanut meitä, vaan kohteli samalla tavoin kuin muutakin valtakuntaa. Sortoa kokivat lähinnä Venäjältä vallatut Inkeri, ortodoksinen itäinen Karjala ja Viro ynnä muu Baltia.
Viime sotien syyt on kerrottu tuhannesti. Vetosolmukin voisi perehtyä tutkimuksiin kuvitelmien asemesta.
Suomen Venäjän ja Ruotsin historiat kertovat jatkuvista sodista, vihanpidoista, valloituksista (miehityksistä), rauhoista ja rajakahakoista.
Kait sinä hyvä ihminen ymmärrät että Ruotsi (ruotsi-suomi) ja Venäjä (aik. Novgorod) taistelivat keskenään.
Sorto Suomea kohtaan tuli idästä ja paljolti meistä riippumattomista syistä,eiköhän se kaunakin ole sinne kohdistunut.
Keskustelussa emme pääse eteenpäin ilman tämän historiallisen tosiasian tunnustamista.
Kirjoitin juuri siten, ettei Saksa ollut miehittäjä, vaan olimme yhteistyöhaluisia. Etkö osaa lukea?
Suomi oli liittoutuneiden sopimusten vuoksi pakkoraossa sotien jälkeen, enkä ole sitäkään kieltänyt. Pitäkööt valloitetut alueet, jos saamme viimein liittyä Natoon.
Ruotsiko ei ole sortanut kamaramme väkeä? Lue itse historiasi uudelleen!
Suomen sodan syytä on pimitetty, eikä talvisodan kaikkia yksityiskohtia tiedetty aikanaan. Se synnytti vihaa itänaapuria kohtaan, mutta länsi oli myös siihen syypää, koska jätti meidät yksin kahden diktaattorin temmeltäessä.
Kukapa sortoa kieltää! Suomalaisia on viety Siperiaan ja sukulaiskansoja tolkuttomasti, joten missään nimessä en kiellä sortokausien olemassaoloa. Yritän ainoastaan saada ymmärrykseen, että tarvitsemme selkeät rajat, emmekä vihanpitoa.
Sortavathan venäläiset yhäkin georgialaisia tai tsethseenejä, joten heillä on kykyä monenmoiseen politiikkaan. Mutta me olemme osa Eurooppaa, ja sen vuoksi voimme lopettaa tyhjänaikaisen vihanpidon. Ukrainakin elää hienoisen uhan alla koko ajan, vaan emmepä me moiselle mitään voi.
Jättivät isänmaamme mennessään isovihaa pakoon? Siirtyivät täältä vaan Pohjanlahden toiselle puolelle rauhallisempiin oloihin, ei sen kummempaa. Se isänmaa oli silloin tälläkin puolla lahtea Ruotsin kuningaskunta..
Käypä 1714-21 ajan kirkonkirjoja lukemassa.
http://hiski.genealogia.fi/hiski/1irj0o --> suomi --> klikkaat 14 --> kaikista --> haudatut ja laitat vyuosiksi 1714-18.
Luet sieltä kuolinsyistä monissa pitäjissä, että blev dräpen, brändes, slagne, blef genom hufvudet skuten i sin moders famn
Eli melkoista raakuutta venäläiset harrastivat isonvihan aikana.
Nimenomaan Pohjanmaalla venäläiset olivat erityisen julmia.
menivät virkamiehet, joilla oli siellä sukulaisiakin. Mikäs oli mennessä ja siellä ollessa.
Ankara oli suuriviha kuten oli ollut 25-vuotinen sotakin 1500-luvun lopussa.
Onpa se Ruotsikin sortanut: mitä lienee tapahtunut valloituksen aikana ja heti sen jälkeen 1100-1300-luvuilla? Miksei Suomessa ole omasta takaa vanhaa ylimystöä? Tai siis keskiajalla oli muttei sen jälkeen, mitähän on tapahtunut? Entäs sitten ruotsalaishallinnon aikaiset väestön pakkosiirrot Etelä-Savosta sisämaahan ja jopa Venäjän rajan taakse - surman suuhun? Roistovaltiokauden sodat Keski-Euroopassa ja siellä tapatetut miehet?
Entä 1690-luvun nälänhätä, jossa kolmannes väestöstä kuoli eikä apua haluttu antaa eikä maksamattomia veroja annettu anteeksi vaan takavarikoitiin rahvaan perintötilat kruunulle kokonaisista kihlakunnista.
suinkin pääsi, joilla oli maksaa kuljetuksesta tai merikelpoinen alus pääsivät helpoimmin.
Loput pakenivat jäitä pitkin tai kiersivät pohjanlahden.
Osa hakeutui piilopirtteihin, ne joilla ei ollut paikkaa minne mennä jäivät kasakkain mielivallan alle.
Tämä on totuus koko pojanmaan alueella, muualla maassa oli mahdollisuus selvitä hengissä ja kiduttamatta myös paikalleen jääneillä.
Venäjää heikompi 1700-luvulla, eikä sen kykyyn huolehtis Suomesta enää luotettu. Haluttiin päästä vahvemman suojiin turvaan sodilta. Ja niinhän kävikin yli 100 vuodeksi.
Historia opetti niin suomalaisia kuin venäläisiä. Jo pikkuvihan aikana miehitys oli siedettävämpää.
kapinaa käytiin nimellä Suomen sota
Hyvä kohtelu auttoi, samoin tekoihin suhteellisen ristiriidaton propaganda. Vihanpidon asemesta tuli kosiskelua. Aleksanteri oli sellainen fiksu. Siteeraan hyvin rakennettua pakettia:
Erilaiset keisarilliset julistukset rauhoittivat kansan mielialoja tehokkaasti. Miehitysolosuhteissa papisto tarjosi tehokkaan kanavan tietojen jakamiseen. Valtaistuimen ja alttarin liitto toimi alusta asti saumattomasti, kun rukouspäiväjulistuksilla kansa opetettiin kuuliasiksi uuden valtakunnan yhteyteen.
Ne otettiin ensimmäisen kerran käyttöön kun venäläinen ylipäällikkö von Buxhoevden saapui 21.3.1808 Turkuun paraatimarssia ja vetosi tuomikapituleihin kansan rauhoittamiseksi. Piispa Jacob Tengström julisti, että kansan osanotto taisteluun oli rikos uusia vallanpitäjiä vastaan. Papeille 1.6.1808 lähettämässään kiertokirjeessä Tengström korosti lisäksi, että pappien tuli käyttäytyä kuin "Rauhan Evankeliumin rehellisten saarnaajien tulee ja sopii" sekä "kehottaa kansaa alistumaan kaikkivaltiaan suojelukseen ja noudattamaan Korkean Esivallan lakeja ja sen määräyksiä ja pysymään erossa rikollisista yrityksistä".
Keisarin kuulutukset luettiin seisaaltaan.
Myös huomionosoituksille oltiin persoja:
Valloituksen aikana avainasemassa oli venäläisten ritarikuntien kunniamerkit. Haminaan kaupunkiin saapui lähetys kunniamerkkejä ja lahjaesineitä kuten sormuksia, nuuskarasioita ja kelloja jaettavaksi tärkeille henkilöille. von Buxhoevden oli pyytänyt heti helmikuussa 1808 ulkoministeri N. P. Rumjantsovilta venäläisten ritarikuntien kunniamerkkejä jaettavaksi suomalaisille.
Kunniamerkkien myöntäminen tapahtui niin, että kun ylipäällikkö esimerkiksi raportoi keisarille uskollisuudenvalan innokkaimmista kannattajista, mukana seurasi luettelo heille myönnettävistä kunniamerkeistä. Venäläiset olivat erityisen kiinnostuneita korkeimpien virkamiesten suhtautumisesta kunniamerkkien saamiseen. Keisarin käskystä ulkoministeri pyysi von Buxhoevdeniä ilmoittamaan, kuka Suomen piispoista oli se, jolla oli "eniten innostusta venäläisten harrastuksia kohtaan ja vaikutusvaltaa kansaan". Valinta osui Turun piispa Jacob Tengströmiin.
Kunniamerkkien lisäksi keisari saattoi myöntää myös sormuksia ja nuuskarasioita, joissa oli keisarin nimikirjaimet tai hallitsijan muotokuva koristettuna briljanteilla tai ilman briljantteja. Venäjään yhdistämisen jälkeen Suomessa tuli voimaan vuoden 1722 venäläinen, 14-kohtainen rankitaulukko. Suomalaisille alettiin jakaa myös todellisen salaneuvoksen, salaneuvoksen, todellisen valtioneuvoksen ja valtioneuvoksen titteleitä, kun ruotsinvallan aikana kauppaneuvos oli ollut suurin arvo.
Sodan jälkeen keisarin myöntämät lahjapalkkiot, lainat, avustukset ja eläkkeet olivat tärkeällä sijalla. Aatelisten upseereiden elintaso taattiin upseerimanifestilla 1810, kun ruotujakoisten ja pestattujen rykmenttien upseerit ja aliupseerit saivat elinajakseen täydet palkkaedut erotessaan Ruotsin armeijasta. Upseerit saivat pitää edut siinäkin tapauksessa, että he astuisivat uuteen siviili- tai sotilasvirkaan. Samat edut määrättiin perillisille ja velkojille vuoteen 1821 asti.
Näitä ja monta muuta voit selailla linkistä:
http://www.1809.fi/suomen_sota/fi.jsp
Kansa oli kyllästynyt jatkuviin sotiin joten maaperä oli suotuisa yhteiseloon.
Vasta sortokaudet ennen Suomen itsenäisyyttä pilasivat hyvän kehityksen.
Stalin tietysti tavisodan aloittamisella sytytti vihan uutteen roihuun, mutta se onkin eri asia.