Ja olen ihan tosissani!Kun ottaa päähän niin p....leesti,tämä leskeys.
Laita nyt itsellesi ruokaa! Kata nyt kauniisti----itsellesi!
Tai kutsu lapset syömään ja näe vaivaa ja:maksa se!
Näiden viikonloppujen hiljaisuus,saa minut kohta juomaan pääni niin täyteen,että sieltä katoaa tämä kipu.
Kun 16-vuotiaasta on ollut mies rinnalla,on kai
vaikeaa olla sinkku! H----tin sana leski.
Minua inhottaa: leskirouva,kuolinpesä, yääk!
Nyt jo nauran kun luen tuon ylläolevan:D
Vaan kyllä se helpotti! Se leskifrouva
Kyllästyttää olla aina kiltti ja positiivinen...
Hertta2009
23
1530
Vastaukset
- leskirouvana
tässä on eletty tänä keväänä jo 16 vuotta.
Miten inhosinkaan ja inhoan edelleen sanaa leski, olin silloin juuri täyttänyt 46 v.
Sinkkuna olemiseen kyllä tottui kun jäi 14 v tyttö kasvatettavaksi ihan yksin, kaikki nuo ihnoamasi sanat ovat kyllä ihan tuttuja, aikansa kesti ennenkuin sain ne pois elämästäni, paitsi se leski jäi ja taitaa pysyäkkin, mutta toisaalta ei sitä kukaan nykyään edes kysele.
Niin ja hiljaisuutta kyllä on ihan riittämiin jopa liiaksi asti.- Hertta2009
Että joku toinenkin on inhonnut sitä sanaa,melkein kuin l ä s k i vaikken olekaan kuin hieman ylipainoinen.
On se kumma kun tähän suruun tulee myös vihan tunteet!
Jäit kovin nuorena yksin,hienoa ,että olet selvinnyt.Minä kun olen jo yli 70 kymppinen,en taida muuta kun tehdä elämäni niin hauskaksi kuin voin! Onneksi ei ole taloudellisia huolia:)
Hei,ja kaikkea hyvää.
Teillä ei ole riesananne tällaista vanhaa toraisaa äijänkääppää, joka ei osaa tehdä mitään oikein ja on joka paikassa tiellä, eikä se tottele ja vaikka sitä haukkuisi kuinka, niin ja ei se enää opi mitään ja vaikka oppisikin, niin ei enää seuraavana päivänä kuitenkaan muistaisi, mitä oppi eilen ja sitten se kuorsaa niin kovaa, että vaikka sen patistaa toiseen kamariin nukkumaan, niin sen rohina kuuluu seinien läpikin ja kylässä käydessäkään se ei osaa käyttäytyä siivosti, vaan kertoo hölmöjä juttujaan, joille kyllä toiset nauraa, mutta melko varmasti vaan kohteliaisuuttaan, kun eivät kehtaa nolata minua.
Niin että olkaa leskirouvat vaan tyytyväisiä.- ko noi on
nii eehä muuta voi
- Hertta2009
ko noi on kirjoitti:
nii eehä muuta voi
Olisin pitänyt vielä,vaikka oli vuodepotilaanakin,olisin tuonut ruuat sänkyyn,syönyt yhdessä,jutellut ja nähnyt sitten hänen nukkuvan ja keräävän voimia!
Nyt ei minulla ole mitään virkaa.Tiedän,että se vaan tuntuu siltä,mutta kun ei ole mitään mistä voisin moittia.
Ymmärrän,että ihmiset voi purkaa kaikenlaista toisilleen,vaan kun tosi paikka tulee,on se toinen niin rakas,kyllä sinä sen tiedät Jopel.
Olkaa vain onnellisia,kun teillä on toinen toisenne: t: Hertta Hertta2009 kirjoitti:
Olisin pitänyt vielä,vaikka oli vuodepotilaanakin,olisin tuonut ruuat sänkyyn,syönyt yhdessä,jutellut ja nähnyt sitten hänen nukkuvan ja keräävän voimia!
Nyt ei minulla ole mitään virkaa.Tiedän,että se vaan tuntuu siltä,mutta kun ei ole mitään mistä voisin moittia.
Ymmärrän,että ihmiset voi purkaa kaikenlaista toisilleen,vaan kun tosi paikka tulee,on se toinen niin rakas,kyllä sinä sen tiedät Jopel.
Olkaa vain onnellisia,kun teillä on toinen toisenne: t: HerttaSaahan sitä kuules reagoida suurien elämänmuutosten kohdatessa. toisella se kestää vähemmän,toisella kauemmin. Eihän me muuten oltais,eläviä,tuntevia ihmisiäkään. Minua koetteli aikoinaan samalla tavalla sana "eronnut". Aivankuin en olisi enää kuulunut tähän samaan ihmiskuntaankaan.Etsin vain syitä itsestäni,minäkö se kaiken aiheutin.Se prosessi kesti 15 vuotta. Sitten vasta kun kumppani laskettiin hautaan,tuli rauha.Vieläkin vähän protestoin.
- Siellä kaksi leskirouvaa
FlikklapsRaumalt kirjoitti:
Saahan sitä kuules reagoida suurien elämänmuutosten kohdatessa. toisella se kestää vähemmän,toisella kauemmin. Eihän me muuten oltais,eläviä,tuntevia ihmisiäkään. Minua koetteli aikoinaan samalla tavalla sana "eronnut". Aivankuin en olisi enää kuulunut tähän samaan ihmiskuntaankaan.Etsin vain syitä itsestäni,minäkö se kaiken aiheutin.Se prosessi kesti 15 vuotta. Sitten vasta kun kumppani laskettiin hautaan,tuli rauha.Vieläkin vähän protestoin.
itki hirveesti, kun mies oli kuollut kaksi vuotta sitten.
Oli siellä muitakin aika paljon, se oli avoin ryhmä,
uusia sai tulla ja sai lähteäkin.
Minä tyttö se lähdin.
Olin aika pitkään sokissa miehen kuoleman jälkeen,
vieläkään en ymmärrä, miten jaksoin tehdä kaiken sen mitä kuului tehdä,
ne perunkirjoitukset ja kuolinpesän kaikki
asiat, hautajaisseremoniat, lehti-ilmoitukset.
Urheilulajia, mitä olimme yhdessä harrastaneet,
yritin jatkaa ja jatkoinkin, oudossa olossa vain.
Joku komea mies tuli juttelemaan usein samaan ryhmään.
Hän kertoi pitkästä koulutuksestaan ja avioliitoistaan,
ja sanoi, että hänet on aina jätetty.
Ajattelin, että hirveitä naisia!! Täydellisen herrasmiehen ovat jättäneet!!!
Sitten hän tuli timanttisormuksen kanssa,
"jotta ympäristö näkisi meidän kuuluvan yhteen".
Kun opin tuntemaan hänet, hän osoittautui sairaalloisesti mustasukkaiseksi narsistiksi.
Helpotti, kun sain oveni lukkoon sisäpuolelta.
Silti hänessä oli paljon hyvääkin. Osasi tehdä minun muuttoni taitavasti,
vaikka olin jo päättänyt, ettemme enää tapaa.
Jälkeen päin hän lähetti omia äänittämiään joululauluja levyn ja kasetin.
Hän soitti etukäteen ja kysyi, voisiko lähettää.
Sanoin, ettei minulla ole enää kasettisoitinta. Siksi hän teki sen levyn.
Vaikka hänellä on komea ääni, paketti on avaamattomana vaatehuoneen hyllyn takaosassa.
Mieheni nousi vielä entistäkin suurempaan arvoon mielessäni tämän episodin jälkeen. - Hertta2009
Minä annoin mieheni olla etusijalla----me kun olimme kaksi kuvataiteilijaa,sutikoijaa:)
Minusta oli mukavaa nähdä hänen tyytyväisyytensä,ei miehen luonteelle oikein sovi soittaa toista viulua.
Sanotaan nyt vaikka työelämässä,jos aviopuolisot,saman koulutuksen saaneena,kilpailevat keskenään asemasta,palkasta,--niin kyllä miehinen itsetunto kärsii, jos vaimo vaatii ykkös-sijan.
Ei mies ole onnellinen,jos häntä mollataan ja viedään itsetunto!Sama pätee tietenkin myös naiseen.
Tuo kuvauksesi miehenköriläästä,muistutti hieman omien vanhempieni keskinäistä nahistelua ( isä kun oli puolikuuro homekorva),mutta kyllä he toisiaan lämpimästi rakastivat.
Kyllä minäkin sanoin mieheni olevan " narsistinen " omaan napaansa tuijottava taiteilija, ja enkä ollut niinkään väärässä siinä.
Hän maalasi 14 omakuvaa ja näyttelyssä sarjan nimi oli Narsistin päiväkirja.
Nyt sitten vaan hyvää helmikuuta ja pussaahan nyt sitä "pirttihirmuasi"! Hertta2009 kirjoitti:
Minä annoin mieheni olla etusijalla----me kun olimme kaksi kuvataiteilijaa,sutikoijaa:)
Minusta oli mukavaa nähdä hänen tyytyväisyytensä,ei miehen luonteelle oikein sovi soittaa toista viulua.
Sanotaan nyt vaikka työelämässä,jos aviopuolisot,saman koulutuksen saaneena,kilpailevat keskenään asemasta,palkasta,--niin kyllä miehinen itsetunto kärsii, jos vaimo vaatii ykkös-sijan.
Ei mies ole onnellinen,jos häntä mollataan ja viedään itsetunto!Sama pätee tietenkin myös naiseen.
Tuo kuvauksesi miehenköriläästä,muistutti hieman omien vanhempieni keskinäistä nahistelua ( isä kun oli puolikuuro homekorva),mutta kyllä he toisiaan lämpimästi rakastivat.
Kyllä minäkin sanoin mieheni olevan " narsistinen " omaan napaansa tuijottava taiteilija, ja enkä ollut niinkään väärässä siinä.
Hän maalasi 14 omakuvaa ja näyttelyssä sarjan nimi oli Narsistin päiväkirja.
Nyt sitten vaan hyvää helmikuuta ja pussaahan nyt sitä "pirttihirmuasi"!Vaikka kirjoitin tuon vähän niin kuin omissa nimissäni, niin tosiasiassa nuo ominaisuudet ovat vain osa tuolta naisten kirjoitteluista, joissa he kuvailevat tai haukkuvat miehiään.
Noita miehisiä ominaisuuksia löytyisi lisääkin, jos vain viitsisi syvemmälle tämänkin palstan menneisyyteen mennä.- Elävän leski
Vuosikymmenet aviomies vastusti kaikkia ehdotuksiani. Ei sopinut mennä mihinkään juuri huomenna, ehkä ensi viikolla, ensi kuussa:
Miksi vieraat kutsutaan ensi lauantaina, kun hänen oli juuri tarkoitus maalata ulko-ovi/avata jätevesikaivo/hioa veneenpohja. NYT se homma jää TAAS.
Mitä, ulkomaanmatka! Millä rahalla? OkEI, jos olet säästänyt niin mikäs siinä sitten. Mutta olisin minä mennyt sillä rahalla mieluummin Lappiin.
Kyllähän sinne näyttelyyn olisi ihan kiva lähteä, MUTTA EI TÄNÄÄN.
Vuosia tätä. Minnekään ei matkan varrella pysähdytty kesämökin ja kodin väliin, vaan suorinta tietä talla pohjassa.
Itsensä sai tuntea nalkuttajaksi ja ikuisesti tyytymättömäksi, kun aina oli ehdottamassa samaa. Jo 10 vuotta on jaksettu puhua, että pysähdyttäisiin ktsomaan nähtävyyttä mökkimatkan varrella.
"Eikö tästä ikinä pääse ohi ilman, että sinä otat tuon puheeksi? Nyt ei keritä, tiedät ihan hyvin että on kiire."
Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että en ehdota mitään. En kutsu vieraita, en halua mihinkään, luen, olen itsekseni, istuskelen tietokoneella, viihdyn ilman häntä oikein hyvin.
Nyt kuulen varovaisia ehdotuksia jostakin mukavasta paikasta, jonne joskus voisi piipahtaa.
Vastaan juuri kuten olen vuosikymmenien kuluessa oppinut: "Ihan kiva ajatus, mutta ei nyt ainakaan."
Jos jonnekin todella on mentävä, osaan minä nyt valittaa sitä kaiken aikaa. Justiin kun olisi halunnut vaihtaa makuuhuoneen verhot/repiä ruusupensaan irti takapihalta/käydä jalkahoidossa!
Kyllä osaan minäkin. Jos haluan jonnekin, lähden, enkä edes kysy miestä mukaan. Eihän hänelle kuitenkaan sovi.
Jousto loppuu joskus. Sitten on vain kaksi varista pellon aidalla. - Ruut*
Jopel kirjoitti:
Vaikka kirjoitin tuon vähän niin kuin omissa nimissäni, niin tosiasiassa nuo ominaisuudet ovat vain osa tuolta naisten kirjoitteluista, joissa he kuvailevat tai haukkuvat miehiään.
Noita miehisiä ominaisuuksia löytyisi lisääkin, jos vain viitsisi syvemmälle tämänkin palstan menneisyyteen mennä.Näinhän se menee yksinäiset, lesket muiden mukana kuuluvat sosiaaliryhmään MUUT, joka tarkoittaa kaikenlaisia kulkijoita.
Ryhmään muut sitä automaattisesti putoaa kumppanin poistuessa näyttämöltä. Miksi miehen pitää pönkittää itsetuntoaan liiton ulkopuolisilla suhteilla? Se kuuluu kun Manulle illallinen miehellä olla rakastajatar.
Jopa yli 40v nainen jaksaa odottaa että vaimo häviäisi näyttämöltä ja hän pääsee rouvien kastiin ja näitähän löytyy.
Sama kuvio näkyy myös naisilla olevan.
Miksi itkeä lopun elämää mennyttä maailmaa, on elettevä tätä päivää tässä ja nyt. Uusia elämisen mahdollisuuksia on pilvin pimein.Ottakaa haasteet vastaan jokainen meistä on oma yksilö tapoineen päivineen, kahta samanlaista (opetettua, koulutettua)ei yksinkertaisesti ole. - Kirveli
Elävän leski kirjoitti:
Vuosikymmenet aviomies vastusti kaikkia ehdotuksiani. Ei sopinut mennä mihinkään juuri huomenna, ehkä ensi viikolla, ensi kuussa:
Miksi vieraat kutsutaan ensi lauantaina, kun hänen oli juuri tarkoitus maalata ulko-ovi/avata jätevesikaivo/hioa veneenpohja. NYT se homma jää TAAS.
Mitä, ulkomaanmatka! Millä rahalla? OkEI, jos olet säästänyt niin mikäs siinä sitten. Mutta olisin minä mennyt sillä rahalla mieluummin Lappiin.
Kyllähän sinne näyttelyyn olisi ihan kiva lähteä, MUTTA EI TÄNÄÄN.
Vuosia tätä. Minnekään ei matkan varrella pysähdytty kesämökin ja kodin väliin, vaan suorinta tietä talla pohjassa.
Itsensä sai tuntea nalkuttajaksi ja ikuisesti tyytymättömäksi, kun aina oli ehdottamassa samaa. Jo 10 vuotta on jaksettu puhua, että pysähdyttäisiin ktsomaan nähtävyyttä mökkimatkan varrella.
"Eikö tästä ikinä pääse ohi ilman, että sinä otat tuon puheeksi? Nyt ei keritä, tiedät ihan hyvin että on kiire."
Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että en ehdota mitään. En kutsu vieraita, en halua mihinkään, luen, olen itsekseni, istuskelen tietokoneella, viihdyn ilman häntä oikein hyvin.
Nyt kuulen varovaisia ehdotuksia jostakin mukavasta paikasta, jonne joskus voisi piipahtaa.
Vastaan juuri kuten olen vuosikymmenien kuluessa oppinut: "Ihan kiva ajatus, mutta ei nyt ainakaan."
Jos jonnekin todella on mentävä, osaan minä nyt valittaa sitä kaiken aikaa. Justiin kun olisi halunnut vaihtaa makuuhuoneen verhot/repiä ruusupensaan irti takapihalta/käydä jalkahoidossa!
Kyllä osaan minäkin. Jos haluan jonnekin, lähden, enkä edes kysy miestä mukaan. Eihän hänelle kuitenkaan sovi.
Jousto loppuu joskus. Sitten on vain kaksi varista pellon aidalla.Minäkin tähän soppaan kauhani toppaan
kun yksin jäin mä aikanaan
kokeilin ystävää rinnalle monta
niin monta sopimatonta
nyt nautin suuresti olostain
kun aivan oman elämän sain
sille osaan nyt hyvinkin arvoa antaa
kun ei ole kaulassa mitään pantaa
voin tehdä just mitä huvittaa
ja seuraakin saa jos haluttaa. - kun kerroin, puolivahingossa.
Siellä kaksi leskirouvaa kirjoitti:
itki hirveesti, kun mies oli kuollut kaksi vuotta sitten.
Oli siellä muitakin aika paljon, se oli avoin ryhmä,
uusia sai tulla ja sai lähteäkin.
Minä tyttö se lähdin.
Olin aika pitkään sokissa miehen kuoleman jälkeen,
vieläkään en ymmärrä, miten jaksoin tehdä kaiken sen mitä kuului tehdä,
ne perunkirjoitukset ja kuolinpesän kaikki
asiat, hautajaisseremoniat, lehti-ilmoitukset.
Urheilulajia, mitä olimme yhdessä harrastaneet,
yritin jatkaa ja jatkoinkin, oudossa olossa vain.
Joku komea mies tuli juttelemaan usein samaan ryhmään.
Hän kertoi pitkästä koulutuksestaan ja avioliitoistaan,
ja sanoi, että hänet on aina jätetty.
Ajattelin, että hirveitä naisia!! Täydellisen herrasmiehen ovat jättäneet!!!
Sitten hän tuli timanttisormuksen kanssa,
"jotta ympäristö näkisi meidän kuuluvan yhteen".
Kun opin tuntemaan hänet, hän osoittautui sairaalloisesti mustasukkaiseksi narsistiksi.
Helpotti, kun sain oveni lukkoon sisäpuolelta.
Silti hänessä oli paljon hyvääkin. Osasi tehdä minun muuttoni taitavasti,
vaikka olin jo päättänyt, ettemme enää tapaa.
Jälkeen päin hän lähetti omia äänittämiään joululauluja levyn ja kasetin.
Hän soitti etukäteen ja kysyi, voisiko lähettää.
Sanoin, ettei minulla ole enää kasettisoitinta. Siksi hän teki sen levyn.
Vaikka hänellä on komea ääni, paketti on avaamattomana vaatehuoneen hyllyn takaosassa.
Mieheni nousi vielä entistäkin suurempaan arvoon mielessäni tämän episodin jälkeen.En oikein saanut unta sen takia.
Todella paljon hyvää oli hänessä, opin koko ajan uutta häneltä monessa asiassa,
erikoisesti tuo muuttoni oli oppimisen paikka.
Vaikka päätös oli jo lopullisesti puhuttu,
hän silti auttoi aivan omasta aloitteestaan.
Hän teki sen aivan virtuoosimaisella taitavuudella, ei edes huolinut siitä palkkaa.
(Lapsien perheistä oli myös apulaisia mukana.)
Ja muutettuani hän halusi ottaa makuuhuoneen kolmen komeron ovet pois,
hän vei ne jätehuoneeseen,
ja laittoi tilalle peililiuku
-ovet, jotka kyllä kieltämättä avartavat ja antavat valoa.
Tilaakin säästyy, kun ovi ei aukea ulospäin.
Eli tosi taitava ja lahjakas mies,
joka varmaan itsekin oli sairaudestaan joutunut paljon kärsimään, kun hänet aina oli jatetty. - tunnen minäkin.
Siellä kaksi leskirouvaa kirjoitti:
itki hirveesti, kun mies oli kuollut kaksi vuotta sitten.
Oli siellä muitakin aika paljon, se oli avoin ryhmä,
uusia sai tulla ja sai lähteäkin.
Minä tyttö se lähdin.
Olin aika pitkään sokissa miehen kuoleman jälkeen,
vieläkään en ymmärrä, miten jaksoin tehdä kaiken sen mitä kuului tehdä,
ne perunkirjoitukset ja kuolinpesän kaikki
asiat, hautajaisseremoniat, lehti-ilmoitukset.
Urheilulajia, mitä olimme yhdessä harrastaneet,
yritin jatkaa ja jatkoinkin, oudossa olossa vain.
Joku komea mies tuli juttelemaan usein samaan ryhmään.
Hän kertoi pitkästä koulutuksestaan ja avioliitoistaan,
ja sanoi, että hänet on aina jätetty.
Ajattelin, että hirveitä naisia!! Täydellisen herrasmiehen ovat jättäneet!!!
Sitten hän tuli timanttisormuksen kanssa,
"jotta ympäristö näkisi meidän kuuluvan yhteen".
Kun opin tuntemaan hänet, hän osoittautui sairaalloisesti mustasukkaiseksi narsistiksi.
Helpotti, kun sain oveni lukkoon sisäpuolelta.
Silti hänessä oli paljon hyvääkin. Osasi tehdä minun muuttoni taitavasti,
vaikka olin jo päättänyt, ettemme enää tapaa.
Jälkeen päin hän lähetti omia äänittämiään joululauluja levyn ja kasetin.
Hän soitti etukäteen ja kysyi, voisiko lähettää.
Sanoin, ettei minulla ole enää kasettisoitinta. Siksi hän teki sen levyn.
Vaikka hänellä on komea ääni, paketti on avaamattomana vaatehuoneen hyllyn takaosassa.
Mieheni nousi vielä entistäkin suurempaan arvoon mielessäni tämän episodin jälkeen.sitä sairastavan kanssa on mahdotonta elää yhdessä.Toipuminen siitä suhteesta vei pitkän ajan ainakin minulta.Varovaiseksi oppii,uusi suhde on melkein eitoivottu asia.Lapsuudessa on jokin vaurio tullut sellaista sairastavalle.
- Hertta2009
kun kerroin, puolivahingossa. kirjoitti:
En oikein saanut unta sen takia.
Todella paljon hyvää oli hänessä, opin koko ajan uutta häneltä monessa asiassa,
erikoisesti tuo muuttoni oli oppimisen paikka.
Vaikka päätös oli jo lopullisesti puhuttu,
hän silti auttoi aivan omasta aloitteestaan.
Hän teki sen aivan virtuoosimaisella taitavuudella, ei edes huolinut siitä palkkaa.
(Lapsien perheistä oli myös apulaisia mukana.)
Ja muutettuani hän halusi ottaa makuuhuoneen kolmen komeron ovet pois,
hän vei ne jätehuoneeseen,
ja laittoi tilalle peililiuku
-ovet, jotka kyllä kieltämättä avartavat ja antavat valoa.
Tilaakin säästyy, kun ovi ei aukea ulospäin.
Eli tosi taitava ja lahjakas mies,
joka varmaan itsekin oli sairaudestaan joutunut paljon kärsimään, kun hänet aina oli jatetty.Noin me naisihmiset ajattelemme sydämmelämme,ja kadumme ehkä,mutta voit olla varma,että mustasukkaisuus olisi rajoittanut elämääsi kovin.
Sekin on sairaus tavallaan.Aiheeton sellainen.
Varmaan hän sinusta piti,mutta ne haluavat omia kokonaan,ja se ei voi toimia! Heippa:) - todellakin
Hertta2009 kirjoitti:
Noin me naisihmiset ajattelemme sydämmelämme,ja kadumme ehkä,mutta voit olla varma,että mustasukkaisuus olisi rajoittanut elämääsi kovin.
Sekin on sairaus tavallaan.Aiheeton sellainen.
Varmaan hän sinusta piti,mutta ne haluavat omia kokonaan,ja se ei voi toimia! Heippa:)Mieheni kanssa olimme nuoria naimisiin mentyämme, ja mustasukkaisuuttakin aika ajoin puolin ja toisin hiukan oli, mutta terveellä pohjalla, luottamusta se ei horjuttanut.
Rakkauteen kuuluu vapaus, vapaus joka lepää luottamuksen vankalla perustalla.
Niin, itsekin ajattelin, että kun mitään nimiä en onneksi maininnut, vaikka illan myöhäisinä hetkinä tuon tänne kirjoitinkin, niin ketään en vahingoittanut, en itseäni enkä toisia.
Varovainen pitäisi muistaa olla vaikkapa miten uupuneena päivän riennoista koneelle istahtaisikaan.
Pitäisi heittää tämä kone pöheikköön ja pyytää tyttärelle lainattu ompelukone tämän tilalle tähän makkarin kirjoituspöydälle.
Luovuutta tulisi siinä harjoitettua taas.
Mutta se harmaiden aivosolujen jumppa jäisi vähemmälle.
Jatketaan nyt näin.
Kiitos, Hertta, lämpimästä viestistäsi. - juuri näin
Kirveli kirjoitti:
Minäkin tähän soppaan kauhani toppaan
kun yksin jäin mä aikanaan
kokeilin ystävää rinnalle monta
niin monta sopimatonta
nyt nautin suuresti olostain
kun aivan oman elämän sain
sille osaan nyt hyvinkin arvoa antaa
kun ei ole kaulassa mitään pantaa
voin tehdä just mitä huvittaa
ja seuraakin saa jos haluttaa.Hienosti sanottu, allekirjoitan täysin. Vähällä olin itsekin saada pannan taas kaulaan, mieheltä jonka mielestä naiset ovat kolmannen luokan kansalaisia. Onneksi havahduin ja peräännyin ajoissa.
Vielä tämä henkilö toisinaan patsastelee parkkipaikallani ja soittelee, vähän pelottaa. Onneksi alaovi on lukossa ja kännykkään ei tarvitse vastata. Sain oman elämän takaisin ja nautin.
Tässä iässä saa olla tarkkana, prinssit muuttuvat sammakoiksi alta aikayksikön. Jopel kirjoitti:
Vaikka kirjoitin tuon vähän niin kuin omissa nimissäni, niin tosiasiassa nuo ominaisuudet ovat vain osa tuolta naisten kirjoitteluista, joissa he kuvailevat tai haukkuvat miehiään.
Noita miehisiä ominaisuuksia löytyisi lisääkin, jos vain viitsisi syvemmälle tämänkin palstan menneisyyteen mennä.Hauskasti kirjoitettu, taitaa olla varsinaisii huumormiehii tuo Jopel,,
Jos oikeasti joku hallitsee noin monta "mielenkiintoista" ominaisuutta, tai vaikka puoletkin noista- on siinä syytä jo emmännänkin katsoa peiliin,,,,,,
Noin sopuisasti ja mukavasti kirjoitteleva mies,,,, ei taatusti täytä osaakaan noista "vaatimuksista",
Sitäpaitsi koti on paikka jossa pitää olla tilaa kummalekin,, vaikka itsekkin olisi perin kummallinen, nyt puhun jo omastapuolestani,,,- Ruut
meri-kukka98 kirjoitti:
Hauskasti kirjoitettu, taitaa olla varsinaisii huumormiehii tuo Jopel,,
Jos oikeasti joku hallitsee noin monta "mielenkiintoista" ominaisuutta, tai vaikka puoletkin noista- on siinä syytä jo emmännänkin katsoa peiliin,,,,,,
Noin sopuisasti ja mukavasti kirjoitteleva mies,,,, ei taatusti täytä osaakaan noista "vaatimuksista",
Sitäpaitsi koti on paikka jossa pitää olla tilaa kummalekin,, vaikka itsekkin olisi perin kummallinen, nyt puhun jo omastapuolestani,,,Kun sitä jossitellaan ja kaipaillaan toista puoliskoa elämään, eilen iltainen Voimala antaa siihen hyviä ohjeita, että kiinni vaan kun sika limppuun:
http://areena.yle.fi/toista?id=1820049 - timanttisormusta,...
juuri näin kirjoitti:
Hienosti sanottu, allekirjoitan täysin. Vähällä olin itsekin saada pannan taas kaulaan, mieheltä jonka mielestä naiset ovat kolmannen luokan kansalaisia. Onneksi havahduin ja peräännyin ajoissa.
Vielä tämä henkilö toisinaan patsastelee parkkipaikallani ja soittelee, vähän pelottaa. Onneksi alaovi on lukossa ja kännykkään ei tarvitse vastata. Sain oman elämän takaisin ja nautin.
Tässä iässä saa olla tarkkana, prinssit muuttuvat sammakoiksi alta aikayksikön.kannattaa ottaa aikalisä...
Voi olla nimittäin, että kauppakäyntisi on kymmenen minuuttia pitempään kestänyt kuin hänen mielestään olisi pitänyt... meri-kukka98 kirjoitti:
Hauskasti kirjoitettu, taitaa olla varsinaisii huumormiehii tuo Jopel,,
Jos oikeasti joku hallitsee noin monta "mielenkiintoista" ominaisuutta, tai vaikka puoletkin noista- on siinä syytä jo emmännänkin katsoa peiliin,,,,,,
Noin sopuisasti ja mukavasti kirjoitteleva mies,,,, ei taatusti täytä osaakaan noista "vaatimuksista",
Sitäpaitsi koti on paikka jossa pitää olla tilaa kummalekin,, vaikka itsekkin olisi perin kummallinen, nyt puhun jo omastapuolestani,,,Se on tuo hyvänolon tunne, kun saa punastumaan.
Mistä se tulee? No siitä, kun minusta sanotaan jotain positiivista. Sehän ihan ujostuttaa suomalaista miestä.
Siis minäkö en olekaan ihan mahdoton mies?
Kiitos kiitos. Päiväni on pelastettu.
Muuten, tämän päivän Hesarissa sarjakuva Wagner kertoo millainen aviovaimon tulee olla ainakin Sikamiehen mielestä.- punastutaan
Jopel kirjoitti:
Se on tuo hyvänolon tunne, kun saa punastumaan.
Mistä se tulee? No siitä, kun minusta sanotaan jotain positiivista. Sehän ihan ujostuttaa suomalaista miestä.
Siis minäkö en olekaan ihan mahdoton mies?
Kiitos kiitos. Päiväni on pelastettu.
Muuten, tämän päivän Hesarissa sarjakuva Wagner kertoo millainen aviovaimon tulee olla ainakin Sikamiehen mielestä.pelkästä mielihyvästä, kun kehutaan_
miehet, naiset, pojat, tytöt, vaimot, äidit,veljet, siskot...
Minulle isoveli opetti kielioppia, kun olin muutaman vuoden ikäinen:
minä menin, sinä menit, hän meni,
me menimme, te menitte, he menivät,
- Sano Satu, ketkä menivät! ~ Kaikki menivät.
{Se oli silloisen Sadun toteamus.} - lyhyesti , ytimekkäästi
punastutaan kirjoitti:
pelkästä mielihyvästä, kun kehutaan_
miehet, naiset, pojat, tytöt, vaimot, äidit,veljet, siskot...
Minulle isoveli opetti kielioppia, kun olin muutaman vuoden ikäinen:
minä menin, sinä menit, hän meni,
me menimme, te menitte, he menivät,
- Sano Satu, ketkä menivät! ~ Kaikki menivät.
{Se oli silloisen Sadun toteamus.}ja oikein.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 561428
Janni Tikkanen ohjattiin miesten pukuhuoneeseen
Vai olisko sittenkin Janne Tikkanen? Jos siellä jalkojen välissä on miesten killukkeet, mieshän tämä Janni on. Ja kuuluu611340Pitkäaikaistyöttömyys Suomessa harvinaisen paha
Karut työttömyysluvut, korkein luku yli neljännesvuosisataan.1611311Mitä vastaisit
Jos kysyisin, että lähdettäisiinkö lenkille yhdessä? Vain sinä ja minä, kaksin? Miehelle651178Tiedän ettet tehnyt tahallasi pahaa
Asiat tapahtuivat, ristiriidat ovat meitä vahvempia. Olemmeko me niin vahvoja, että selviämme tästäkin vielä? Aika paljo1041131Rakastan ja ikävöin sinua
Ei helpota tämä ikävä millään. Pelkäsin että tämä ajanjakso tulee olemaan juuri näin vaikea. Siksi halusin ennen tätä pä58947Keskisarja loisti A-studiossa, vauhkoontunut Sofia Virta munasi itsensä
Keskisarja taas puhui 100% faktaa maahanmuuttoon liittyen. Kokoomuksen Kaumalta tuli pari hyvää puheenvuoroa, joskin muu250941- 55916
Nyt tiistain galluppi alkaa....
Kuka on sun elämän rakkaus? Ketä kaipaat edelleenkin? Nyt nimiä vaan rohkeesti tuohon alle.Tää on ikäväpalsta, eikä mikä56903KIIKKUSTUOLI
Aloitetaan taas uudella alustalla, nuo pitkiksi venyneet ovat hankalia etsiä uusia viestejä, joskus vastauksia tulee sin82870