Jumalan nimen kunnioittaminen

Loron Wade: Elämän käyttöohje

Kolmas käsky: Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimeänsä turhaan lausuu.

Jeesus sanoi: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois”. (Joh.6:37) Tämä tarkoittaa meitä kaikkia. Tulemme hänen luokseen ehkä epäröiden, toisaalta epäillen, toisaalta uskoen, ja epävarmasti pohtien, olisiko meillä toivoa. Millään näistä ajatuksista ei ole merkitystä. Avainsana on ”Tule!” Se, joka tulee, otetaan Jumalan lapseksi. ”Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden”. (Ef.1:5) Kukaan ei tule koskaan kuulemaan sanoja: ”En tiedä kenen lapsi tämä on”. Meidät hyväksytään Kristuksen tähden. Olemme kaikki Jumalan laillisia poikia ja tyttäriä.

”Älä pelkää”, Jeesus sanoo. ”Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun”. (Jes.43:1) Miten kaunis vakuutus! Mutta siihen sisältyy enemmän: ”Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala, eikä liekki sinua polta. Nämä lupaukset ovat jokaiselle, ”joka on kutsuttu minun nimiini”. Mikä ihana etuoikeus onkaan kantaa Isän nimeä!

Tämän ajatuksen vallassa Paavali lankeaa polvilleen julistaen: ”Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, joka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa (Ef.3:14,15). Ja Johannes huudahtaa: ”Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen”. (1. Joh.3:1)

Kun annamme elämämme Jeesukselle, meissä tapahtuva muutos on niin suuri, ettei ole liioiteltua puhua siitä ”kuolemana” tai jopa ”ristiinnaulitsemisena”. Kyseessä on sen syntisen ihmisen teloittaminen, joka olimme. Kun muutumme mielemme uudistuksen kautta (Room.12:2), vanhat häiritsevät ja tuhoisat ajattelumallit häviävät. Uudet mieltymykset ja arvot pääsevät vallalle. Motiivimme ja päämäärämme ovat niin erilaiset, että voimme täydellä syyllä sanoa, että se henkilö, joka ennen olimme, on kuollut, ja uusi on syntynyt. Vesikaste, joka tapahtuu upottamalla, on tuon kuolleen henkilön hautaamista. Samaan aikaan kaste on syntymän juhla. Se on syntymäilmoitus, näkyvä todiste jostakin sellaisesta, joka on näkymätöntä, vaikkakin hyvin todellista. Se on myös julkinen ilmoitus siitä, että uusi ja hyvin erilainen henkilö asuu nyt vanhassa talossa.

Jos todella olemme Jumalan lapsia uuden syntymän kautta, muistutamme taivaallista Isäämme. Kun ihmiset voivat sanoa meistä: ”Hän on ystävällinen ja kärsivällinen” tai ”hän on vaatimaton ja auttavainen”, silloin he voivat lisätä: ”hän on todella Jumalan lapsi”.
Jeesus sanoi: ”Rakastakaa vihamiehiänne --- jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia” (Matt.5:44,45). Miten ystävällisyys niitä kohtaan, jotka eivät sitä ansaitse, osoittaa meidän olevan Jumalan lapsia? Koska Jumala on sellainen. ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille”.
Tämä auttaa meitä ymmärtämään kolmannen käskyn merkitystä, kun siinä sanotaan, että meidän ei pidä käyttää Jumalan nimeä väärin. Jumalan nimen käyttäminen väärin tarkoittaa, että kutsumme itseämme Jumalan lapsiksi ja jatkamme kuitenkin entistä elämäntyyliämme. Se tarkoittaa sitä, että otamme tuon pyhän nimen käyttöön ilman, että olemme kokeneet mitään todellista muutosta. Tämä vastaa sitä, jos alkaisimme käyttää jonkin perheen nimeä ilman, että todella kuulumme tuohon perheeseen.
Miten arvokkaana pitäisit Jumalan nimeä? Kun emme elä nimen kristillisen vakaumuksen mukaisesti, saamme Jumalan näyttämään huonolta. Vedämme perheen nimen lokaan. Paavali puhui joillekin, jotka tekivät näin hänen aikanaan, ja sanoi: ”Teidän vuoksenne pakanakansat pilkkaavat Jumalan nimeä”. (Room.2:24) Mekin saamme Jumalan näyttämään huonolta, kun käytämme hänen pyhää nimeään kevyesti tai kevytmielisesti tai liitämme sen julkeuksiin tai siivottomuuksiin. Näin tehdessämme kerromme kaikille, että Jumalan nimi ei ole pyhä ja että sillä ei ole arvoa tai merkitystä meille. Vielä vakavampaa olisi, jos käyttäisimme Jumalan nimeä jonkin valheellisen asian vakuuttamiseen tai jos emme pitäisi lupausta, jonka olemme tehneet hänen nimessään.