Karjala ja Vepsänmaa

Alkaahan se totuuskin sieltä pikkuhiljaa paljastua, Karjalan palauttelu onkin vain "alkua".

näköjään kirjoitti:

Alkaahan se totuuskin sieltä pikkuhiljaa paljastua, Karjalan palauttelu onkin vain "alkua".

Sinulla sitä ei ole oikeudenmukaisuuden "nälkää", kun et halua edes pakkoluovutettujen alueiden palautusta.

koska kaikki Vepsäläiset ovat kuninkaallista sukua :)

sinulla?? kirjoitti:

Sinulla sitä ei ole oikeudenmukaisuuden "nälkää", kun et halua edes pakkoluovutettujen alueiden palautusta.

"Sinulla sitä ei ole oikeudenmukaisuuden "nälkää", kun et halua edes pakkoluovutettujen alueiden palautusta. "

Niiden alueiden menetys on historiaa, joka tapahtui joskus isoisäni aikaan, joten niiden "palautus" Suomelle olisi minulle jotain ihan uutta, eikä tosiaan minkään "palautusta" sillä sellaista ei voi palauttaa mistä ei ole kokemusta.

Muutenkaan asiassa historia ja mitkään historialliset vääryydet eivät minulle vaakakupissa paljoa paina vaan enemmän minulle asiassa on merkitystä sillä, miten tämä "palautus" vaikuttaisi meihin sen palautuksen jälkeen.

En niin hirveästi keksi hommasta myönteisiä asioita, sellaisia josta hyötyisivät kaikki suomalaiset ja kun näitä palautusta ajavien perusteluita on lukenut, niin eipä ole oikein vakuuttaneet nekään. Enemmän sellaisilta ruusuisilta taivaanrannan maalailuilta ne vaikuttavat ja asiaan enemmän perehtyneiden ja hommaa vastustavien perustelut tuntuvat enemmän järkeen käyviltä tällaiselle, jolla ei alueeseen ole mitään omakohtaisia tunnesiteitä. Jotenkin sellainen kuva tästä on syntynyt, että ne tunnesiteet nyt tahtovat hämärtää näkemystä siitä, miltä aluemuutos Suomessa tuntuisi.

Jotenkin myös tuntuu ristiriitaiselta se, että pääosa Karjalan palautusta vaativista ihmisistä on selkeästi venäläisvastaisia, mutta silti juuri he ovat vaatimassa Suomelle aluetta jonka mukana väistämättä tulisi satoja tuhansia venäläisiä. Nämä aluevaatijat ikään kuin kerjäävät itselleen hankaluuksia, sillä heillä itsellään ne suurimmat antipatiat juuri näitä ihmisiä kohtaan tuntuu olevan.

Oikeudenmukaisuuden nälkää kuitenkin sen verran minulta löytyy, että jos vääryyksiä aletaan korjailemaan niin ne vääryydet pitää korjata oikein. Näin yli 60 vuotta tapahtuneen jälkeen niitä vääryyksiä ei ehkä enää kannata korjata muuttamalla rajan paikkaa, se olisi vääryyksien väärin korjaamista, koska siitä toimesta voisi syntyä uutta väryyttä. Kyseessä on myös sellainen vääryys, ettei sitä pelkällä rajansiirrolla voi enää edes korjata, sillä liian paljon on ehtinyt tapahtua ja muuttua. Siksipä vääryyden korjaamiselle pitäisi miettiä myös muita tyydyttäviä vaihtoehtoja kuin rajan paikan siirtäminen, millä ei ehkä enää korjatakaan mitään vaan tehdään ihan uutta vahinkoa.

ja valinnan vapaus kirjoitti:

"Sinulla sitä ei ole oikeudenmukaisuuden "nälkää", kun et halua edes pakkoluovutettujen alueiden palautusta. "

Niiden alueiden menetys on historiaa, joka tapahtui joskus isoisäni aikaan, joten niiden "palautus" Suomelle olisi minulle jotain ihan uutta, eikä tosiaan minkään "palautusta" sillä sellaista ei voi palauttaa mistä ei ole kokemusta.

Muutenkaan asiassa historia ja mitkään historialliset vääryydet eivät minulle vaakakupissa paljoa paina vaan enemmän minulle asiassa on merkitystä sillä, miten tämä "palautus" vaikuttaisi meihin sen palautuksen jälkeen.

En niin hirveästi keksi hommasta myönteisiä asioita, sellaisia josta hyötyisivät kaikki suomalaiset ja kun näitä palautusta ajavien perusteluita on lukenut, niin eipä ole oikein vakuuttaneet nekään. Enemmän sellaisilta ruusuisilta taivaanrannan maalailuilta ne vaikuttavat ja asiaan enemmän perehtyneiden ja hommaa vastustavien perustelut tuntuvat enemmän järkeen käyviltä tällaiselle, jolla ei alueeseen ole mitään omakohtaisia tunnesiteitä. Jotenkin sellainen kuva tästä on syntynyt, että ne tunnesiteet nyt tahtovat hämärtää näkemystä siitä, miltä aluemuutos Suomessa tuntuisi.

Jotenkin myös tuntuu ristiriitaiselta se, että pääosa Karjalan palautusta vaativista ihmisistä on selkeästi venäläisvastaisia, mutta silti juuri he ovat vaatimassa Suomelle aluetta jonka mukana väistämättä tulisi satoja tuhansia venäläisiä. Nämä aluevaatijat ikään kuin kerjäävät itselleen hankaluuksia, sillä heillä itsellään ne suurimmat antipatiat juuri näitä ihmisiä kohtaan tuntuu olevan.

Oikeudenmukaisuuden nälkää kuitenkin sen verran minulta löytyy, että jos vääryyksiä aletaan korjailemaan niin ne vääryydet pitää korjata oikein. Näin yli 60 vuotta tapahtuneen jälkeen niitä vääryyksiä ei ehkä enää kannata korjata muuttamalla rajan paikkaa, se olisi vääryyksien väärin korjaamista, koska siitä toimesta voisi syntyä uutta väryyttä. Kyseessä on myös sellainen vääryys, ettei sitä pelkällä rajansiirrolla voi enää edes korjata, sillä liian paljon on ehtinyt tapahtua ja muuttua. Siksipä vääryyden korjaamiselle pitäisi miettiä myös muita tyydyttäviä vaihtoehtoja kuin rajan paikan siirtäminen, millä ei ehkä enää korjatakaan mitään vaan tehdään ihan uutta vahinkoa.

Lue lisää

"Niiden alueiden menetys on historiaa, joka tapahtui joskus isoisäni aikaan, joten niiden "palautus" Suomelle olisi minulle jotain ihan uutta, eikä tosiaan minkään "palautusta" sillä sellaista ei voi palauttaa mistä ei ole kokemusta"

Eli vääryksiä ei voida korjata, jos itselläsi ei ole niistä kokemusta ....Aika itsekästä.

"Jotenkin myös tuntuu ristiriitaiselta se, että pääosa Karjalan palautusta vaativista ihmisistä on selkeästi venäläisvastaisia

Ja vastustajista pääosa on venäjämyönteisiä...

triple-adhd kirjoitti:

koska kaikki Vepsäläiset ovat kuninkaallista sukua :)

olemassa ei tule metriäkään takaisin mitään maita.vaikka koko muu maailma sanoisi venakoille ei ne tottele kuten jenkitkään eivät tarvitse totella mitään edes yk:n tai muita instansseja.suomessa on jo nyt mennyt kymmeniä tuhansia hehtaareja venäläisille niiden ostettua tontteja ja muuta joten jos niille ostajille tulee ongelmia tulee venäjä"turvaamaan"kansalaisten oikeudet eli jyrää suomen.nyt jo alehinnalla kesämökit laman takia suomessa ja venäläiset kas kummaa 90% ostajista.

niin kauan kuin venäjä on kirjoitti:

olemassa ei tule metriäkään takaisin mitään maita.vaikka koko muu maailma sanoisi venakoille ei ne tottele kuten jenkitkään eivät tarvitse totella mitään edes yk:n tai muita instansseja.suomessa on jo nyt mennyt kymmeniä tuhansia hehtaareja venäläisille niiden ostettua tontteja ja muuta joten jos niille ostajille tulee ongelmia tulee venäjä"turvaamaan"kansalaisten oikeudet eli jyrää suomen.nyt jo alehinnalla kesämökit laman takia suomessa ja venäläiset kas kummaa 90% ostajista.

Lue lisää

Vepsäläiset — Pohjolan muinainen kansa

Ennen kuin slaavien asutus saavutti Ilmajärven ja Olhavanjoen ja ensimmäiset viikinkien idänmatkat tehtiin, Laatokan ja Beloozeron (Beloje Ozeron, suom. Valkeajärven) välisellä alueella — vepsäläisten ikivanhoilla asuinalueilla — oli jo olemassa itämerensuomalainen väestö, joka hautasi vainajansa maahan kaivettuihin kuoppiin tai 'kuolleiden taloihin' — mataliin maanpinnalle rakennettuihin hirsisalvoksiin.

Ensimmäisenä (1824) Vepsään tutkimusmatkan tehnyt akateemikko A. J. Sjogren rinnasti vepsäläiset muinaiseen ves'-kansaan, josta on mainintoja goottilaisen munkin Jordaneksen teoksessa (n. 550 jKr.). Siinä mainitaan lisäksi tsuudit, merjalaiset ja mordvalaiset. Järjestys osoittaa, että vesireitti Pohjois-Euroopasta Volgan kautta arabien maihin oli jo tiedossa Euroopassa. Viikinkiaikana wizzi- tai wiz-niminen kansa oli jo hyvin tunnettu: se mainitaan kuuluisassa Adam Bremeniläisen kronikassa (noin v. 1075). Arabialaisten maantieteilijöiden ja kirjailijoi-den teksteissä kerrottiin muinaisvepsäläisten ja Volgan Bolgarian, viikinkiaikaisen kauppakeskuksen, muslimien ja pohjoisten kansojen rajalla sijainneen kaupungin, Bulgarin, välisistä suhteista.

Nestorin kronikan mukaan ves'it olivat Beloozeron ensimmäiset asukkaat. Edelleen kronikka kertoo kuinka ves'it olivat muiden pohjois¬ten heimojen kanssa kutsumassa (v. 862) varjageja (viikinkejä) hallitse-maan maata. Ruhtinas Rurikin veli Sineus tuli hallitsemaan Belooze-roon. Muinaisvepsäläiset olivat kronikkatietojen mukaan voimakkaasti perustamassa Muinais-Venäjää.

Olhavanjoelle syntyi 700-luvun puolivälissä Staraja Ladoga (Vanha Laatokka), saagojen Aldeiguborg, kansainvälisen kaukokaupan tukikoh-daksi ja käsityö- ja aluekaupan keskukseksi. Olhavanjoen kautta viikin-git ja 'russit' kuljettivat etelään aseita, orjia ja turkiksia. Arabien kalifatin maista tuli Muinais-Venäjälle, Suomeen ja Skandinaviaan hopeaa, jota Taskentin läheisyydessä sijainneet kaivokset tuottivat parhaaseen aikaan vuosittain 30 000 kiloa.

Voimakkaasti kehittynyt itäkauppa veti mukaansa paikallisen väes-tön, joka toimitti kauppakeskuksiin ja välittäjille turkiksia. Kaivaukset osoittavat, kuinka jo 780-luvulla Staraja Ladogassa valmistettiin lasihel-miä vaihtotavaraksi arvokkaisiin turkiksiin. Lasi- ja kivihelmet ovatkin koko laajalla pohjoisella alueella suurin löydösryhmä. Idänkauppa suhdanteineen ja tarpeineen muutti pohjoisten kansojen kulttuurin kuvaa. Alkuperäisväestö omaksui vierasperäisen hautamuodon, kum-mun, (kurgaani), ja hautaesineistöön tuli uusia esineitä: taitavasti tehtyjä aseita ja koruja.

Vanhimmat kurgaanit ilmestyivät Laatokan kaaakkoisrannikolle 860-luvulla, pian myös Paša- ja Ojatin jokien alajuoksun alueelle. Näissä kurgaaneissa on vanhan 'kuolleiden talojen' jälkiä: miehille varattu itäinen puoli, naisille läntinen; tulensija ja siihen kuuluvakalusto: kattila, paistinpannu ja hiililapio. Esineistön runsaus kertoo jo tuottavasta turkiskaupasta. 900-1000-luvun haudoista on löydetty suuri määrä miekkoja, keihäänkärkiä ja sotakirveitä, mikä kertoo, kuinka paikallisen väestön keskuudesta on erottautunut aktiivinen, metsästyksessä ja kaupassa menestyvä ryhmä. Tämä kaikki on edistänyt myös paikallista metalliesineiden ja korujen tuotantoa ja käsityön kehittymistä. Tältä alueelta - eniten Paša-joelta - on löytynyt puhtaita skandinaavisia hautoja, joka kertoo, että muinaisvepsäläisten keskuudes-sa asui pysyvästi skandinaaveja: turkisten ostajina ja välittäjinä. Belooze-rossa, kronikan ves'en asuinseudulla, kurgaaneja on vain yksi ryhmä, Kama-joelta. Kurgaanien raja idässä vastaa Itämeren ja Volgan vesistöjen jakajaa: Beloje Ozeron eteläpuolellaTšagoda-joen varrella hautakum-mut ovat muinaisvenäläisiä, kun taas Suda-joen kurgaanit ovat kuulu-neet paikalliselle suomensukuiselle väestölle, joka on omaksunut naapu-teiltaan. kaudan muodon. Vaikutteen antajana on voinut olla myös Laatokan kaakkoisrannikon muinaisvepsäläinen väestö, joiden kulttuu-rissa on paljon rinnakkaisia piirteitä.

Suda-joella kukoisti 500—1200-luvuilla paikallinen muinaisvepsäläi¬nen kulttuuri, jolla oli ollut alusta alkaen kiinteä yhteys Volgan suoma-lais-ugrilaisiin (merjalaisiin, mordvalaisiin ja muromalaisiin) kulttuuri-alueisiin. Tämän väestön hautamuotona oli ollut vielä 900-luvulla 'kuolleiden talo'. Vasta vuosituhannen vaihteessa näihin kulttuureihin oli tullut itämerensuomalaisia vaikutteita. Ainoa arkeologisesti tutkittu asuinpaikka kertoo raudan valmistuksesta ja käsittelystä, metallikorujen ja luuesineiden tuotannosta, kansainvälisen kaupan harjoittamisesta (länsieurooppalaiset rahat, läntistä ja itäistä alkuperää olevat korut ja bolgarialainen keramiikka). Luuaineistosta suurin osa oli majavan luita, mikä kertoo turkiskaupan merkityksestä paikallisessa taloudessa.

Beloje Ozeron ja Seksna-joen vanhimmat tiedossa olevat muinais-jäännökset ovat 800-luvun lopulta ja 900-luvun alkupuoliskolta. Alueen tutkitut asuinpaikat ja maakuoppakalmistot ovat kuuluneet itämeren-suomalaiselle väestölle - ves'lle, eli muinaisvepsäläisille. Myöhemmät 1000-1200-luvun asuinpaikat, joita on jo kolminkertainen määrä, kertovat uudisasukkaiden tulosta.

Slaavien kulttuurista näkyy jälkiä 900-luvulta lähtien, mutta varsi-nainen vaikutus alkaa vasta 1000-luvulta ja silloinkin yhdistyneenä suomalais-ugrilaisiin aineksiin niin korustossa kuin keramiikassakin. Tämän ajan asuinpaikat ja kalmistot olivat kuuluneet pienille 15-40 hengen yhteisöille. Maanviljely on tullut alueelle vuosituhannen vaih¬teessa Novgorodista tulleiden uudisasukkaiden tuomana.

Seksna-joelle syntyi 900-luvulla kaksi isompaa asuinpaikkaa, Beloo-zero yläjuoksulle ja Krutik, 30 kilometriä etelään. Molemmat olivat käsityö- ja kauppakeskuksia sekä kauppateiden valvonta- ja palvelupaik-koja. Beloozeron vanhimmasta kulttuurikerroksesta on löytynyt hirsi-talojen perustuksia ja puulla päällystettyjen katujen sekä niiden reunoil-la olleiden vinopaalutusten jäännöksiä. Paalut ovat perinteellisen suo-malaisugrilaisen aitatyypin vanhimpia esiintymiä. Löytöaineistoon kuuluu raudan, värimetellin, luun ja puun käsittelyn sekä savenvalun jälkiä. Tuontiesineitä on runsaasti: lasihelmiä, joista useat ovat skandi-naavista alkuperää, länsimaisia hopearahoja, skandinaavisia ja itämeren-suomalaisia solkimuotoja, lukkoja; Kama-joelta pronssisilla koristeelli-silla kahvoilla varustettuja tulusrautoja, friisiläisiä kampoja, bysanttisia lasista tehtyjä rannerenkaita, bolgarialaista keramiikkaa ja amforoita Mestamereltä; meripihkaa Itämereltä, saksanpähkinöitä.

1000-luvun ensimmäisellä neljänneksellä muinaisvepsäläinen kau-punki paloi. Sen päälle rakennettu uusi kaupunki 1100— 1200-luvulta oli jo muinaisvenäläinen ja sen asukkaista käytettiin nimeä "belosertsy", valkeajärveläinen. 1300-luvun lopulla kaupungin asukkaat siirtyivät uuteen paikkaan, Beloje Ozeron rannalle, jonne syntyi nykyinen Belo-zersk.

Krutik oli ollut muinaisvepsäläinen käsityö- ja kauppakeskus, joka loppui jo 900-luvun ensimmäisellä kolmanneksella, jolloin slaavit eivät olleet vielä tulleet alueelle. Asuinpaikalta ei ole löytynyt maatalouteen liittyviä löydöksiä, mutta runsaasti metallin valmistukseen ja käsittelyyn kuuluvia ahjoja, upoksia, sepän ja kultasepän työkaluja ja tuotteita; sarvesta ja luusta tehtyjä esineitä ja puolivalmisteita. Kauppaan liittyvät löydöt käsittävät lasi- ja kivihelmiä, skandinaavisia, itämerensuomalaisia ja itäisiä koruja, bolgarialaista keramiikkaa, arabialaisia rahoja; vaaka-kuppeja ja punnuksia. Metsästyksen suuresta merkityksestä kertovat heittokeihään- ja nuolenkärjet, houkutuspillit sekä amuletit: sarvesta

Krutik oli ollut muinaisvepsäläinen käsityö- ja kauppakeskus, joka loppui jo 900-luvun ensimmäisellä kolmanneksella, jolloin slaavit eivät olleet vielä tulleet alueelle. Asuinpaikalta ei ole löytynyt maatalouteen liittyviä löydöksiä, mutta runsaasti metallin valmistukseen ja käsittelyyn kuuluvia ahjoja, upoksia, sepän ja kultasepän työkaluja ja tuotteita; sarvesta ja luusta tehtyjä esineitä ja puolivalmisteita. Kauppaan liittyvät löydöt käsittävät lasi- ja kivihelmiä, skandinaavisia, itämerensuomalaisia ja itäisiä koruja, bolgarialaista keramiikkaa, arabialaisia rahoja; vaaka-kuppeja ja punnuksia. Metsästyksen suuresta merkityksestä kertovat heittokeihään- ja nuolenkärjet, houkutuspillit sekä amuletit: sarvesta veistetyt majavan kuvat, rei'illä varustetut karhun ja näädän hampaat. Luuaineistosta kaksi kolmasosaa kuului villieläimille, joista suurin osa oli majavan luita. Arabialaiset lähteet kertovat majavannahoista, joita tuotiin Bolgariaan 'Visun maasta.

Viikinkiaikana muinaisvepsäläinen asuinalue ulottui Laatokan kaakkoisrannikolta Beloje Ozerolle ja Volgan latvoille, missä heidän naapureinaan olivat jo Volgan suomalais-ugrilaisiin kuuluvat merjalai-set. Vaikka Laatokan ja Beloje Ozeron välissä onkin Itämeren ja Volgan vesistöalueita jakava vedenjakaja, yhteydet hoidettiin käyttäen vetotai-paleita. Ojatilta pääsi Suda-joelle, Pašalta Kolp-joelle ja Sjas-joelta Tšagodalle ja Mologalle; sieltä Seksnan kautta Volgalle. Näiden vesireit-tien käytöstä kertovat myös niiden varrelta löytyneet 800-1000-lukujen rahakätköt.

Beloje Ozeron seudun muinaisvepsäläinen väestö jäi jo 1000-luvulla Venäjältä tulleiden uudisasukkaiden alle. Muinais-Venäjän valtio oli kiinnostunut strategisten ja edullisten kulkuteiden haltuun ottamisesta. Beloje Ozerolta olivat hyvät yhteydet ääniselle, Vienanjoelle, sekä Seksnan kautta etelään. Täältä pääsi siten melko vapaasti Savolotšjeen (Taipaleen takaiselle alueelle), Vienanmerelle ja Uralille. Muutospaineita oli yritetty vastustaa 1000-luvulla, mutta kapina Susdalin maassa, johon myös Beloje Ozeron seutu kuului, kukistettiin ruhtinas Jaroslavin toimesta v. 1024. Osa ves'stä siirtyi täältä Vepsän ylängölle Ojatin, Pašan ja Sudan latvoille, missä he assimiloituivat siellä jo asuneiden sukulaisryhmien kanssa ja muodostivat myöhemmin vepsän kansan. Laatokan kaakkoisrannikolla ja Suda-joella muinaisvepsäläinen asutus ja kulttuuri kehittyivät melko rauhallisissa oloissa 1200-luvulle saakka.

Vepsäläisten ja koko nykyisen Pohjois-Venäjän suomensukuisten kanso-jen asuttaman alueen yhteyteen liittyy kysymys Bjarmiasta ja bjarmeista, rikkaasta kauppakansasta, jonka kanssa etenkin norjalaiset olivat teke-misissä viikinkiajalta lähtien. Tunnetuin ja vanhin lähde, jossa tarun-hohtoinen Bjarmia mainitaan, on kuninkaan Alfred Suuren 800-luvun lopulla ajanmukaistettu Orosiuksen maailman historian käännös. Siinä norjalainen Ottar kertoo purjehdusmatkastaan (todennäköisesti vuosina 870-899) Pohjois-Norjasta pitkin Jäämeren rannikkoa itään. Matka kesti 15 päivää, mutta paikka minne Ottar saapui, jää epäselväksi ja siitä on käyty paljon tieteellistä kiistaa. Osa tutkijoista uskoo, että hän tuli Varsugajoen suulle Kantalahteen, toisten mielestä bjarmit asuivat Kuolasta ja Vienanmerestä etelään, ja Ottar tuli täten Vienanjoelle. Olavi Pyhän saagassa kerrotaan toisesta retkestä noin 1026 vaiheilla missä norjalaiset Karle, Gunstein jaTore Hund saapuivat Bjarmiaan ja laskivat maihin Vinu-joen varralle, mistä saivat ostaa runsaasti oravan-, majavan- ja soopelinnahkoja. Markkinoiden jälkeen miehet olivat yöllä ryöstäneet kalmistoa ja bjarmien jumalan Jomalen lahjoja.

Norjalaisten Bjarmian-matkat loppuivat 1200-luvun alkupuolella. Samoihin aikoihin kerrottiin Norjaan saapuneista Tsingis-kaanin mon-golien tieltä paenneista bjarmeista. Skandinaaviset keskiajan lähteet ovat kertoneet kahdesta Bjarmiasta, 'tämänpuoleisesta ja 'tuonpuoleisesta; lähemmästä, todennäköisesti Kuolan niemimaan rannikolla olevasta, ja kaukaisemmasta, Vienanmeren takana olevasta. Saagojen Bjarmia sijaitsi siis Vienanmerellä, äänisjoen ja Varsugan välissä ja Vienanjoen alajuok-sun alueella. Bjarmiasta pääsi kulkemaan Laatokalle ja Olhavanjoelle, Aldeigjuborgiin.

Tiedot Bjarmian sijainnista ovat tulkinnanvaraisia, eikä Vienanmeren rannoilta ole löydetty jälkiä sellaisesta asutuksesta tai kauppapaikoista, joista saagoissa on kerrottu. Todennäköistä onkin, että käsite Bjarmia on ollut ajassa muuttuva ja tarkoittanut silloin asutun alueen ulkopuo-lella ollutta arvokkaiden turkisten kaupasta tunnettua maata, joka alue pieneni sitä mukaa kun laajat taiga-alueet oli asutettu.

Tiedemiehet ovat pohtineet, keitä bjarmit olivat. Yksimielisiä ollaan vain siitä, että nämä olivat suomensukuista kansaa. Ottarin kertomuk-sesta tiedetään, että lappalaiset ja bjarmit puhuivat suunnilleen samaa kieltä. Yleisen käsityksen mukaan bjarm on skandinaavinen muunnos sanasta perm. Vienanjoelta oli hyvä yhteys Kamajoelle, Permin alueelle, missä kehittyi rautakaudella kukoistava kulttuuri, jonka vaikutus ulottui Suomeen ja Pohjois-Fennoskandiaan. Kustaa Vilkunan mukaan bjarm-eli permi-sana tarkoitti ammattia, ei kansallisuutta, ja permit olivat näin karjalaisia kauppias-erämiehiä. Heikki Kirkisen mukaan nimitys bjarmit tarkoitti komien, vepsäläisten ja karjalaisten turkishankkijoiden ja kauppiaiden pohjoisia ryhmiä.

Arvoituksellisten 'taipaleentakaisten tsuudien alueelta, joka sijaitsi keskiaikana Suhona-joesta pohjoiseen päin ja jonka rajana idässä oli Vienanjoen keski- ja alavirta ja Vaga-joki lännessä, ja jolla oli parhaim-mat maanviljelyksen mahdollisuudet koko pohjoisella alueella, on löytynyt 1000-1200-luvuilta peräisin olevia maakuoppahautoja, joiden aineistoon kuuluu sekä itämerensuomalaisia ja itäsuomalaisia esinetyyp-pejä. Hautojen hirsisalvos - perinteisen pohjoisalueen suomalais-ugrilaisen väestön haudan peruselementti - kertoo sekin kiistattomasta yhteydestä itämerensuomalaisiin kansoihin.

Muinaisvepsäläisten toiminnasta ja heidän kulttuurinsa vaikutuksesta on saatu uusia todisteita viime vuosien kurgaanien kaivauksissa äänisen takaisella niemimaalla ja pohjoisrannikolla. On löydetty selviä yhteyksiä Laatokan kaakkoisrannikon hautakumpukulttuuriin ja ne kertovat asutuksen siirtymisestä etelästä pohjoiseen.

Mielenkiintoisia kalmistoja on löytynyt myös Kuolan niemimaan etelärannikolta Varsuga-joen vasemmalta rannalta, Kusemen-nimisestä kylästä. Kalmistoista vanhempi on 1000—1200-luvulta ja toinen 1100-luvun toiselta kolmannekselta — 1200-luvun ensimmäiseltä neljännek-seltä. Löytöaineiston korut ovat niitä, jotka olivat olleet Laatokan kaakkoisrannikolla ja Valkeajärvellä tyypillisiä, viitteitä on myös Volgan suuntaan. Esineistössä sekoittuvat itämerensuomalainen, Volgan suoma-lais-ugrilainen ja permiläinen traditio. Antropologisesti vainajat olivat lähellä lappalaisia. Onko kysymys suomalaistuneista lappalaisista — vielä yhdestä pohjoisessa turkiskaupassa olevasta väestöryhmästä?

1100-luvulla suurimmat osat alueesta olivat jo osana Muinais-Venäjän valtionhallintojärjestelmää. Vuodelta 1137 peräisin olevassa asiakirjassa luetellaan Novgorodin pogostat - veron keräyspaikat -äänisen takaisella alueella, äänis- ja Vienanjoella. Suuri suomensukuis-ten kansojen aikoinaan asuttama alue oli leikattu paloiksi, joista mui-naisvepsäläisille tuli kuulumaan alueet, joilla heidät nykyäänkin tunne-taan.

Arkeologinen aineisto on kauan ollut ainoa vepsäläisten varhaisesta historiasta ja kulttuurista kertova lähde. Sen jälkeen kun 1200-luvulla hautaustapa muuttui kristilliseksi, arkeologista aineistoa ei enää tullut ja vepsäläiset "hävisivät". Keskiaikaiset verokirjat sekä uuden ajan kirjalli-set lähteet eivät kerro mitään erityistä vepsäläisistä. Alkoi vuosisatoja kestänyt vepsäläisten hiljaisuus, jonka päätti A. J. Sjogren vuonna 1824, "löytäessään" kansanryhmät, jotka kutsuivat itseään Vepsläized', 'lydike-led' ja tšuharid'. Nämä kansat Sjogren tunnisti muinaisen ves'-heimon jälkeläisiksi.

Aleksandr Saksa
VEPSÄ/ Vepsänmaa
MIKKO SAVOLAINEN, Atena, 1998.


http://www.vepsia.ru/history/istfin.php

........................ kirjoitti:

"Niiden alueiden menetys on historiaa, joka tapahtui joskus isoisäni aikaan, joten niiden "palautus" Suomelle olisi minulle jotain ihan uutta, eikä tosiaan minkään "palautusta" sillä sellaista ei voi palauttaa mistä ei ole kokemusta"

Eli vääryksiä ei voida korjata, jos itselläsi ei ole niistä kokemusta ....Aika itsekästä.

"Jotenkin myös tuntuu ristiriitaiselta se, että pääosa Karjalan palautusta vaativista ihmisistä on selkeästi venäläisvastaisia

Ja vastustajista pääosa on venäjämyönteisiä...

Lue lisää

Aika harvassa alkaa olla jo se porukka jolla niistä vääryyksistä omaa kokemusta, mutta kaikkia koskettaisi aluemuutos, josta hyötyisi aika harva.
Vastustajien väitetty venäjänmyöteisyyskään ei näy heidän perusteluissaan vaan ainoastaan palauttajien väitteissä vastustajistaan, mikä on nurinkurista sekin.