Kustaa-kuninkaan nousu ja tuho, osa II.
Kerroin aikaisemmin, miten Kustaa II Aadolf sai voiton Breitenfeldissa Leipzigin lähellä. Reilua kuukautta myöhemmin hän saapui joukkoineen Lounais-Saksaan Mainin rannalla sijaitsevaan Würtzburgiin.
Joen takaisella vuorella oli vahva linnoitus, ja lisäksi toinen puoli kaupunkiin johtavaa siltaa oli hajotettu. "Kuningas lähetti Axel Liljen ja 550 pohjalaista murhaavassa luotisateessa veneillä joen poikki", muisteli Zachris Topelius aikakirjoihin merkityn.
He pääsivät toiselle rannalle ja rakensivat jonkinlaisen vallin suojaksi, työnsivät sitten rikkinäisten sillankaarien päälle palkkeja. Skotlantilaiset tulivat yli sillanpäähän ja tekivät ensimmäisen rynnäkön linnan ulkovarustuksiin. Ei tulosta, 300 miestä kaatui.
Alkoi olla kiire. Tilly oli tulossa linnan avuksi vereksen joukon kanssa. 17.10. 1631 pohjalaiset ja skotit yhdessä hyökkäsivät pimeän aikana ulkovarustuksille. He kiipesivät kalliorinnettä, kahlasivat vallihaudan poikki ja kapusivat muurille jatkuvasti tulen alla - vain hämärä suojanaan. Ulkovarustukset saatiin haltuun.
Seuraavana päivänä oli linnan vuoro. Pohjalaiset valittiin taas kärkeen. Linna valloitettiin. Voittajat saivat kostuketta linnasta. Eräs ruotsalainen virkamies kirjoitti: "Meidän Suomen poikamme, jotka nyt tottuvat viinimaan oloihin, eivät vähiin aikoihin aikone Savoon palata. Liivin sodassa heillä usein ei ollut ravintona muuta kuin vettä ja homehtunutta, karkeata leipää ja kaljakeitosta; nyt Suomen mies tekee kypärässään kylmää kastiketta viinistä ja sämpylästä."
Kerroin aikaisemmin, miten Kustaa II Aadolf sai voiton Breitenfeldissa Leipzigin lähellä. Reilua kuukautta myöhemmin hän saapui joukkoineen Lounais-Saksaan Mainin rannalla sijaitsevaan Würtzburgiin.
Joen takaisella vuorella oli vahva linnoitus, ja lisäksi toinen puoli kaupunkiin johtavaa siltaa oli hajotettu. "Kuningas lähetti Axel Liljen ja 550 pohjalaista murhaavassa luotisateessa veneillä joen poikki", muisteli Zachris Topelius aikakirjoihin merkityn.
He pääsivät toiselle rannalle ja rakensivat jonkinlaisen vallin suojaksi, työnsivät sitten rikkinäisten sillankaarien päälle palkkeja. Skotlantilaiset tulivat yli sillanpäähän ja tekivät ensimmäisen rynnäkön linnan ulkovarustuksiin. Ei tulosta, 300 miestä kaatui.
Alkoi olla kiire. Tilly oli tulossa linnan avuksi vereksen joukon kanssa. 17.10. 1631 pohjalaiset ja skotit yhdessä hyökkäsivät pimeän aikana ulkovarustuksille. He kiipesivät kalliorinnettä, kahlasivat vallihaudan poikki ja kapusivat muurille jatkuvasti tulen alla - vain hämärä suojanaan. Ulkovarustukset saatiin haltuun.
Seuraavana päivänä oli linnan vuoro. Pohjalaiset valittiin taas kärkeen. Linna valloitettiin. Voittajat saivat kostuketta linnasta. Eräs ruotsalainen virkamies kirjoitti: "Meidän Suomen poikamme, jotka nyt tottuvat viinimaan oloihin, eivät vähiin aikoihin aikone Savoon palata. Liivin sodassa heillä usein ei ollut ravintona muuta kuin vettä ja homehtunutta, karkeata leipää ja kaljakeitosta; nyt Suomen mies tekee kypärässään kylmää kastiketta viinistä ja sämpylästä."
Vastaukset 8
Vanhimmat
miks pohjalaiset halusivat savoon palata?
Savolais osastokin siellä oli joka antoi lausuntoja jurojen pohjalaisten puolesta.
Kylllä yhteistoiminnan pitää pelata heimotasollakin.
Kai
Tonavan rannalla oleva Ingolstadt jäi pohjalaisilta kuitenkin valtaamatta!!
Zachris-satusedän aikaan kaupungin nimi on saattanut olla Würtzburg.
Nykyisin nimi kuitenkin kirjoitetaan Würzburg.
Frankfurt am Mainin ja Nürnbergin välimailla sijaitseva Würzburg ei edusta ainakaan minulle mitään ”Lounais-Saksaa”. Jokin Freiburg (-im Breisgau) alkaisi olla jo aika lounaassa, mutta sinne saa Würzburgista ajaa neljättäsataa kilometriä!
Kyllä se on aina ollut Würzburg. Kastoin liikaa minäkin ranskanleipääni, kun ei pysy näppäimistö hallussa...
Oli paljon pidempi, vaan aikamoisia veijareita suomalaiset ovat olleet toki sotilaina. Tuon tarinan savolaisista olen jostain muistaakseni lukaissut aiemminkin, sillä sellainen jää muistikuviin, koskapa ajateltiin, että suomalaiset oppivat viinikulttuurin mukamis ulkomailta. Eivät oppineet eivätkä opi.