Tämä on sinulle, ihana nuori mies, johon törmäsin tuolla kaupunkikanavalla.
Tapasimme viikolla joku ilta sätin maailmassa. Juttelimme pitkään. Jäin kiinni sinun ajatuksiisi, upeisiin ajatuksiisi. En voinut kuin ihastella sitä, miten kypsästi ja syvällisesti ikäisesi ihminen kykeneekään ajattelemaan! Ei vähäisintäkään viittausta ikäisillesi tyypilliseen egoismiin tai ylimielisyyteen vaan nöyrää viisautta elämän mahtavien voimien edessä.
Tänään lauantaina tapasimme taas. Juttelimme todella pitkään. Annoit minulle monta tuntia ajastasi, kaikkein kalleimmasta omaisuudestasi, jonka elämä on sinulle käytettäväksesi antanut.
Nautin joka sekunnista. Nauroin, hymyilin. Kyynelehdinkin välillä.
Vihjaisit tapaamisesta. Vihjaisit toisenkin kerran. Kun kysyin, oletko tosissasi, vastasit vältellen. Sain sen kuvan, että ehkä sittenkin kiusoittelit vain vanhaa tätiä. Ehkä minä en ollutkaan ihmisenä kiinnostava.
Olisin halunnut todella tavata sinut. Kutsua kotiini saunomaan ja istumaan iltaa kanssani. Olisi ollut nautinto saada jutella livenä noin upean ihmisen kanssa.
Toinen puoli minusta huusi:"Nainen, carpe diem!!" Toinen puoli kuiski korvaani, ettet sinä minua halua. Tai et ainakaan halua tutustua minuun ihmisenä, tarvitset vain tyydyttäjän tarpeillesi ja siihen kelpaa tämmöinen vähän vanhempi ja lihavempikin nainen.
Nyt pyydän anteeksi sitä, että en noudattanut tuota carpe diem-lauseketta. Pelkurimaisesti sätistä poistuneena en luultavasti saa koskaan tietää, mitkä olivat tarkoitusperäsi.
Silti haluan toivottaa sinulle kaikkea hyvää. Olet ehdottomasti helmi sättijöiden joukossa!
*kyynelehtivä anteeksipyyntö*
Tapasimme viikolla joku ilta sätin maailmassa. Juttelimme pitkään. Jäin kiinni sinun ajatuksiisi, upeisiin ajatuksiisi. En voinut kuin ihastella sitä, miten kypsästi ja syvällisesti ikäisesi ihminen kykeneekään ajattelemaan! Ei vähäisintäkään viittausta ikäisillesi tyypilliseen egoismiin tai ylimielisyyteen vaan nöyrää viisautta elämän mahtavien voimien edessä.
Tänään lauantaina tapasimme taas. Juttelimme todella pitkään. Annoit minulle monta tuntia ajastasi, kaikkein kalleimmasta omaisuudestasi, jonka elämä on sinulle käytettäväksesi antanut.
Nautin joka sekunnista. Nauroin, hymyilin. Kyynelehdinkin välillä.
Vihjaisit tapaamisesta. Vihjaisit toisenkin kerran. Kun kysyin, oletko tosissasi, vastasit vältellen. Sain sen kuvan, että ehkä sittenkin kiusoittelit vain vanhaa tätiä. Ehkä minä en ollutkaan ihmisenä kiinnostava.
Olisin halunnut todella tavata sinut. Kutsua kotiini saunomaan ja istumaan iltaa kanssani. Olisi ollut nautinto saada jutella livenä noin upean ihmisen kanssa.
Toinen puoli minusta huusi:"Nainen, carpe diem!!" Toinen puoli kuiski korvaani, ettet sinä minua halua. Tai et ainakaan halua tutustua minuun ihmisenä, tarvitset vain tyydyttäjän tarpeillesi ja siihen kelpaa tämmöinen vähän vanhempi ja lihavempikin nainen.
Nyt pyydän anteeksi sitä, että en noudattanut tuota carpe diem-lauseketta. Pelkurimaisesti sätistä poistuneena en luultavasti saa koskaan tietää, mitkä olivat tarkoitusperäsi.
Silti haluan toivottaa sinulle kaikkea hyvää. Olet ehdottomasti helmi sättijöiden joukossa!
*kyynelehtivä anteeksipyyntö*
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.