Israelin

ja se toistaa sokeasti Hamasin valheellista pro-
pagandaa.
Tässä yksi esimerkki jälleen:

Taas meitä on petetty!
Suomenkin tiedoitusvälineet kertoivat mah-
tipontisesti, kuinka Israelin joukot ampui-
vat kylmäverisesti raketteja kouluun, jossa olisi ollut lapsia.
Nyt, kun totuus tuostakin tapauksesta alkaa paljastua, joudumme jälleen huomaamaan, ku-
inka länsimaiset tiedoitusvälineet menivät jälleen Hamasin ansaan.
Mutta kellään ei ole ollut rohkeutta tunnus-
taa väärää informatiotaan:

UNRWA:n paikallisjohtaja John Ging kertoi viime viikolla Toronto Mail and Globe lehdelle, että vastoin aiempia lausuntojaan IDF:n ampuma raketti ei osunut UNRWA:n ylläpitämään kouluun Gazassa. Ging esitti aiemmissa lausunnoissaan syytöksiä, että kouluun osunut raketti surmasi useita kouluun paenneita ihmisiä. Ging selitti lehdelle, ettei hän aiemmissa lausunnoissaan väittänytkään, että IDF:n raketti osui kouluun, vaan että sekaannus johtui IDF:n sisäisestä ilmoituksesta. Sen sijaan Ging sanoi edelleen odottavansa vastausta IDF:ltä, miksi 41 viatonta ihmistä surmattiin kaduilla. Sekaannus on voinut saada alkunsa YK:n ihmisoikeuksien koordinointitoimiston ilmoituksesta, että raketti osui kouluun surmaten useita ihmisiä, mitä lausuntoa jotkut lehdet toistivat raporteissaan. Eräs koulun opettajista kertoi antamatta nimeään, koska heitä oli kielletty puhumasta lehdistölle, ettei kukaan kuollut koulussa, mutta jokunen ihminen haavoittui. Kadulla olleita sen sijaan kuoli raketeista, joita sinne ammuttiin. Mail and Globe lehden artikkelissa vihjataan, etteivät kaikki 41 kuolleiksi ilmoitetut olleet viattomia siviilejä, vaan Hamasin taistelijoita, jotka tulittivat sotilaita.Opettaja kertoi, että kolme koulun opiskelijaa sai surmansa taisteluissa. (INN)
2. UNRWA, YK:N asettama apu- ja työasioimisto Gazassa, ei tee juuri mitään tutkiessaan sen palvelukseen tulevia työntekijöitä, kertoo järjestön entinen pääasianajaja James Lindsay uudessa raportissaan. Tovah Lazaroff kertoo JP:n artikkelissaan, etteivät syytökset terroristien toimimisesta järjestön palkkalistoilla ole mitään uutta. Hän kertoo, että Israel on toistamiseen tehnyt valituksia, miten YK:n laitoksista tulitetaan IDF:n sotilaita, että UNRWA:n ajoneuvot kuljettavat aseita ja että useat sen työntekijöistä ovat terroristeja. UNRWA on kieltänyt syytökset, eikä Israel ole halunnut jatkaa niitä, koska sen todistaminen on vaikeaa. Edellä mainitun Lindsayn laatiman raportin julkaisi tammikuun lopussa Lähi Idän politiikan instituutti Washingtonissa. Lindsay toimi UNRWA:n vastaavana asianajajana vuosina 2000 – 2007. Lindsay kirjoittaa raportissaan, ettei kysymys ole UNRWA:n periaatteesta vaan huolimattomuudesta palkatessaan työntekijöitä, sillä järjestö tekee hyvin vähän tutkiessaan sen palvelukseen tulevien taustoja tai heidän vapaa-ajan aktiivisuuttaan. Lindsay katsoo tämän osoittavan, ettei järjestö ole kiinnostunut kysymyksestä, vaan keskittyy palvelutoimintaan. Hän kertoo kahdesta esimerkistä. Ensimmäisessä ambulanssin kuljettajaa syytettiin v. 2002 aseitten kuljettamisesta ambulanssissaan, mutta häntä vastaan ei nostettu syytettä. Toisessa tapauksessa UNRWA:n palkkaama koulunjohtaja toimi Islamic Jihadin räjähdysaineasiantuntijana. Hän sai surmansa viime vuonna IDF:n luodeista.
Lindsay toteaa, ettei UNRWA millään tavoin suorita turvallisuus-tarkastuksia eikä heidän suhteistaan terrorijärjestöihin ennen palkkausta, minkä vuoksi silloin tällöin tulee esille tapauksia työntekijöitten työskentelemisestä myös Hamasin tai jonkun muun terrorijärjestön hyväksi. Siitä huolimatta Lindsay toteaa, että järjestön Länsirannalla työskentelevistä 5000 ja Gazassa 10 000 työntekijästä vain harva on tuomittu terrorismiin liittyvistä toimista.
(Lienee aihetta huomauttaa, että yksikin terroristi voi saada paljon pahaa aikaan).