Kaipaisin neuvoja tilanteeseeni. Olen ollut ihastunut jo melkein neljä vuotta erääseen mieheen. Tunnistaessani häntä kohtaan tuntemani tunteet päätin odottaa reilun vuoden josko ne menisivät ohi. Ei mennyt, ei. Nyt olen siis kärvistellyt tunteideni kanssa kohta neljä vuotta. Tunteeni ovat pikemminkin muuttuneet vielä syvemmiksi, arvostan miestä ja tunnen suurta hellyyttä häntä kohtaan.
Yhtenä ongelmana on se, että näen hänet tai kuulen hänestä työn takia melkein joka viikko. Olemme molemmat sinkkuja, eli periaatteessa esteitä suhteelle ei ole. Yhtenä ongelmana on kuitenkin se, että hän on paljon paremmin palkatussa ja arvostetummassa työssä kuin minä.
Olen yrittänyt selvitä tunteideni kanssa ja olen pitänyt huolen siitä, ettei hän vain huomaa tunteitani. Toivon että hän löytäisi itselleen oikean unelmien puolison. Ongelmani on etten voi aloittaa suhdetta kenenkään muunkaan kanssa kun tunteeni toista kohtaan ovat niin voimakkaat. Se ei olisi oikein. Miten ihmeessä saisin ihastumisen tunteen lakkaamaan?
Yhtenä ongelmana on se, että näen hänet tai kuulen hänestä työn takia melkein joka viikko. Olemme molemmat sinkkuja, eli periaatteessa esteitä suhteelle ei ole. Yhtenä ongelmana on kuitenkin se, että hän on paljon paremmin palkatussa ja arvostetummassa työssä kuin minä.
Olen yrittänyt selvitä tunteideni kanssa ja olen pitänyt huolen siitä, ettei hän vain huomaa tunteitani. Toivon että hän löytäisi itselleen oikean unelmien puolison. Ongelmani on etten voi aloittaa suhdetta kenenkään muunkaan kanssa kun tunteeni toista kohtaan ovat niin voimakkaat. Se ei olisi oikein. Miten ihmeessä saisin ihastumisen tunteen lakkaamaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi haluat paeta tunteita?Parasta ottaa selvää mitä toinen tuntee niin ei tarvi haikailla.Kun kumpikin olette vapaita ei luulisi olevan mitään esteitä.Sanompa vain varottavana esimerkkinä että jotkut ihmiset eivät niin vain unohdu.Itse taistelin varatun ihastuksen unohtamisen kanssa yli kymmenen vuotta.Meillä EI ollut mitään sen enempää kuin juttelua ja ohimennen nähtiin.Mutta jokin sisimmässä kolahti.Tiedän että tunne oli molemminpuolista.Ja ikuisesti on osa sydäntä hänelle varattu.
"Yhtenä ongelmana on kuitenkin se, että hän on paljon paremmin palkatussa ja arvostetummassa työssä kuin minä. "
Ja se on ongelma...ööh...minkä takia?
Eihän siinä ole sinänsä ongelmaa. Tunnen vain itseni riittämättömäksi kun olen velkainen duunari ja hän on hyvin varakas. Eihän tälläisillä asioilla saa olla merkitystä jos on suhteessa..mutta kun varallisuus ja koulutusero on suuri niin hieman pelottaa lähestyä toista siinä mielessä. En epäröisi lähestyä häntä jos hän kuuluisi samaan sosiaaliseen luokkaan kuin minä. Tiedän, että olen hieman höhlä tässä asiassa.
Tunnen itseni todella hyvin ja voin sanoa, että minulla olisi paljon annettavaa toiselle ihmiselle. Mutta riittääkö se mitä voin tarjota? Tavallinen, lämminsydäminen nainen.
Olen toivonut että hän löytäisi itselleen ihmisen, jonka kanssa hän voisi olla onnellinen. Ihmisen, joka voisi antaa enemmän kuin minä. Välitän hänestä hyvin paljon ja olen juuri tunteideni takia valmis jopa valmis luopumaan hänestä. Kunhan vain hän on tyytyväinen elämäänsä ja on onnellinen. Tätä asiaa ei kyllä varmaan kukaan ymmärrä.
Joten, miten saisin ihastumisen tunteen poistumaan? Vai pitäisikö sittenkin yrittää muuta ratkaisua?
Mieti, haluatko elää tunteesi ohjaamana (pilvilinnat) vai haluatko elämältä muutakin (realismia). Voi olla kiva olla ihastunut, mutta jos se on yksipuolista, ja kestää noin kauan, niin se alkaa olla jo elämäntapakysymys.
Ehkä sinua aristuttaa tutustua uusiin ihmisiin? Monasti salainen ihastuksen kohde on turvallinen kohde tuntea tunteita. Mutta onko meitä tarkoitettu elämään niin? En tiedä, mutta ehket saa siitä enää sitä nautintoa, mikä ihmissuhteista pitäisi saada. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia.
Eli ota realisimia mukaan, ja juttele jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Uskalla elää ja katsella ympärillesi. Et ole paha ihminen, jos katselet itsellesi vastavuoroista tunnetta antavaa parisuhdetta.
Mitään konkreettista vinkkiä on vaikea antaa, pitää vain itse päättää mihin haluaa sitoutua. Sinä vaikutat sitoutuneen johonkin unelmaan, joka ei voine toteutua. Mieti itse, onko sellainen tyydyttävää elämää. Mielestäni ei, mutta jokainen päättää itse elämänsä suunnan.
Kiitos ajatuksia herättävästä vastauksestasi. Haluan toki elämältäni muutakin kuin pilvilinnoja. Näin pitkä etenemätön ihastus ei ole mikään mukava kokemus. Olisi realistista katsella enemmän ympärille ja etsiä todellinen, vastavuoroinen ihmissuhde. On vain sellainen pieni ongelma tässäkin asiassa. Vertaan kaikkia muita miehiä jotka hakevat huomiotani tähän mieheen, jota kohtaan tunnen ihastumisen tunteita. Näiden melkein neljän vuoden aikana kukaan ei ole tehnyt siinä mielessä vaikutusta, että olisi herättänyt edes pientä mielenkiinnon ailahdusta.
En pysty aloittamaan suhdetta kenenkään kanssa niin kauan kuin haikailen jonkun perään. Olen siis ollut ns. uskollinen ihastukselleni nämä vuodet. (Voiko olla uskollinen jos ei ole suhteessa?) :-)
Joskus ennen maalla naitiin se vanhempien hyväksymä naapurin poika ja siinä sitten elettiin enemmän ja vähemmän onnellisina. Siinä on realismia. Jokin kuitenkin itsessäni kapinoi. En halua tyytyä toiseksi parhaaseen. Millainen on ihminen joka ottaa sen jonka saa, vaikka tunteet kohdistuu toiseen ihmiseen? Sillä tavoin toimimalla haavoittaisin itseni lisäksi muita ihmisiä.Suo siellä, vetelä täällä.
Olemme sopineet tämän miehen kanssa tapaavamme piakkoin myös vapaa-ajalla.Eli kyllä hän saattaa siis tuntea jotain mielenkiintoa jollain tasolla, se selvinnee tulevaisuudessa. Eri asia on sitten, että uskallanko ottaa sitä ratkaisevaa askelta ja kysyä häneltä suoraan hänen omista tunteistaan.
Helpointa olisi tyytyä vallitsevaan tilanteeseen, kuin riskeerata kaikki. Tyytyminen vallitsevaan suhteeseen vaatisi kuitenkin omien ihastumisen tunteiden kuolemista, jotta pääsisin jatkamaan eteenpäin. Tiedän ettei ole viisasta tavata tätä ihmistä vapaa-ajalla, mutta jotain on tapahduttava jotta pääsen eteenpäin. Että elämä osaakin olla joskus tosi hankalaa... Kiitos ajatuksia herättävistä kommenteista.
Itse olen myös ihastunut erääseen tyttöön, oikeastaan jo puolentoista vuoden ajan vaikkakin välillä oli jonkin pituisia aikoja jolloin olin päässyt hänestä "irti". Mutta viime kuukausien aikana olen joutunut taas myöntämään itselleni että, "voi ei olen taas ihastunut häneen".
Minun tapauksessani tilanne on aika vaikea sillä tyttö kuuluu nykyään kaveripiiriini ja näen häntä lähes päivittäin. Kun aluksi tutustuimme kavereini kautta, ihastuin häneen välittömästi. Jonkin ajan kuluttua kerroin myös tunteistani häntä kohtaan, mutta en saanut samanlaista vastakaikua. Hän kyllä pitää minusta ja haluaa olla tekemisissäni kanssani, mutta vain kavereina. Nielin "tappioni" aikoinaan ("shit happens") ja pysyimme kavereina.
Kun siis tiedän, että meistä ei voi ikinä tulla paria (tiedostaen että hän pitää minusta vain kaverina), yritän kovasti pähkäillä että miten pääsisin ihastuksen tunteesta häneen eroon. Pitäisikö minun katkaista kaikki yhteydet häneen, jotta voisin unohtaa pitäväni hänestä? Ei kuulosta kovin reilulta, ei missään nimessä häntä eikä myöskään itseäni kohtaan, kun kuitenkin meillä on yhteisiä kavereita ja haluan olla hänenkin kanssaan tekemisissä. Minäkään en pysty tällä hetkellä kuvittelemaankaan aloittamaan suhdetta kenenkään muun kanssa sillä tunteeni tätä tyttöä kohtaan ovat niin voimakkaita.
on nimesi, indeepshit??
En ymmärrä tuota työkysymystä. Useinhan miehet ovat "paremmassa" asemassa työelämässä, itse ovat sen säännön luoneetkin. Tajuaisin huolesi, jos olisit mies ja alemmin koulutettu alemmassa asemassa kuin nainen.
lakkaamaan, tiedän kokemuksesta. Neljä vuotta on todella pitkä aika. Mielestäni sinun pitäisi ottaa kipakasti ratkaiseva askel tilanteen selvittämiseksi. Kohtaat onnesi tai itket vuoden, mutta sen jälkeen pääset elämässä eteenpäin. Vuodesta toiseen roikkuminen ei tee sielulle hyvää.
Miksi asioista pitää tehdä näin vaikeita? Jos oot ihastunut, niin anna mennä vaan. Ei siinä pitäisi mikään asia estää, kun vielä molemmat sinkkujakin. Mulla menee yli käsityskyvyn jotkin luokkahierarkioiden, palkkojen yms vertaamiset. Niillä ei pitäisi olla mitään väliä rakkausasioissa.
estävät suhteen, anna mennä vaan ja mene hänen kanssaan kimppaan ja elä elämäsi onnellisena loppuun asti!